Rakas Sirius ||| Remus/Sirius, Romance, Sallittu

[Jane Doe]

Nimi: Rakas Sirius
Ikäraja: S
Genre: Romance
Paritus: Remus/Sirius
Summary: Remuksen kirje Siriukselle
A/N: Erään alkuyön aikaansaannos, johon inspiraatio tuli koneen heittäessä sekoituksella soimaan Backstreet Boysin biisin "How did I fall in love with you". Hihi!
Oneshotiksi tämä ehkä jää, itseä jäi kyllä vähän mietityttämään, että mitä Sirius Remukselle vastaakaan..
Ja jos tänne olet eksynyt, niin jätähän edes pieni merkki itsestäsi, kiitos ja hei!


Rakas Sirius,

Ne ovat ne pienet hetket. Hetket, jolloin vilkaiset minuun. Ne, jolloin sormesi viivyttelevät ihollani pari sekuntia kauemmin, kuin niiden pitäisi. Niitä vaalin mielessäni joka kerta, kun silmäni illalla ummistan ja kun ne seuraavana aamuna avaan. Vaikka tiedänkin, ettet koskaan tulisi rakastamaan minua sillä tavalla, millä minä sinua rakastan. Edes villeissä kuvitelmissani en voisi ajatella sinun vastaavan tunteisiini. Mitäpä sinä minussa näkisit? Surkean suden arpineen?

Sinä olet minulle kuin aurinko. Kirkkain tähti muuten niin pimeällä yötaivaalla. Toit minut pimeydestä valoon. Autoit unohtamaan sen, että olen yhteiskunnan hylkiö. Sait minut tuntemaan oloni tärkeäksi. Vaikka olenkin sinulle vain ystävä, olet sinä minulle koko maailma. Ystävä, veli, rakastettu.

Kai sinä tiedät, että tapa, millä toivotat "hyvää huomenta", saa ääneni tärisemään. Sydämeni heittämään volttia. Entäpä se, miten joka ilta muistat toivoa meille kaikille hyvää yötä? Kai sinä tiedät, että äänesi soi kauneimpana kaikuna mielessäni vielä monta tuntia? Sinä olet täydellinen. Enkä pysty enää kieltämään sitä, että tapa, millä mustat hiuksesi roikkuvat huolettomasti ja paitasi, jonka olet unohtanut napittaa aivan ylös asti, saavat mieleeni sellaisia ajatuksia, joita siellä ei pitäisi olla.

Tiedän, etten saisi tuntea näin. En kai edes tiedä, milloin tajusin, ettei ole normaalia menettää keskittymiskykyään yhden parhaan ystävänsä seurassa. Ymmärrän, jos et enää koskaan halua katsoa minua silmiin luettuasi tämän kirjeen. Olen pahoillani, jos loukkaan sinua. Ainut asia, mitä osaan enää sanoa, on yksi kulunut, mutta niin todenmukainen lause.

Sirius, minä rakastan sinua.

- Kuutamo

[Kukkamaaria]

Oi, tämähän oli ihana minä ainakin tykkäsin tästä paljonkin. Kirjoitusvirheitä ei ollut ja teksti oli sopivan pituinen Kuten tuossa alussa sanoit, minuakin kiinnostaisi kovasti mitä Sirius vastaisi Remukselle he ovat vain niin söpö pari <3 (niinkuin moni muukin pari mielestäni ) jos jaksaisit mitenkään, haluaisin lukea ainakin Siriuksen vastauksen Remukselle, ellen jopa enemmänkin

[Jane Doe]

Kiitos Kukkamaaria
Tulipa hyvä fiilis kommentistasi, postiivinen palaute piristää aina ^^
Jatkoa en alunperin tarinalle tosiaan suunnitellut, mutta Siriuksen vastaus olisi nyt luultavammin ainakin tulossa. Siitä eteenpäin en tiedä vielä itsekään.

Ja Sirius ja Remus tosiaan ovat aivan liian ihana pari ^^


A/N: Tähän nyt tuli kuin tulikin jatkoa, en vain pystynyt jättämään tätä tähän. Tämän kanssa tuli kuunneltua Queenin biisiä These are the days of our lives, kannattaa kuunnella, ihana biisi. Tästä ei nyt tullut samalla tyylillä kirjoitettua, kuin tuosta ensimmäisestä osasta, mutta ajattelin Remuksen kirjoittavan vähän "runollisemmin", kuin tämän arvoisan herra Mustan. Tosiaan, jos tämän satut lukaisemaan, niin kerrohan mitä pidit! ^^


Osa. 2:   Sinä, minä ja kahvintuoksuinen hengityksesi

Muistatko, kun astuimme ensimmäisen kerran Tylypahkan junaan? Kuinka veturi silloin puhkui innoissaan, kuin juoksuintoinen härkä. Muistatko ne perhoset vatsanpohjassa? Kuinka tungimme samaan vaunuun, sinä, minä, James ja Peter. Toisilleen tuntemattomina, erilaisista perheistä, toisista maailmoista. Edessämme koko elämä.

Muistan yhä, kun etsin tyhjää vaunua. Olin eksynyt poika vailla odotuksia. Eksynyt poika, joka ei tiennyt mihin tupaan edes kuuluisi. Kaikki vaunut olivat miltei täynnä, kaikki paitsi se, missä sinä istuit. Nojasit päätäsi ikkunaan, vaaleanruskeat silmäsi vilkkuivat samanvärisen hiuspehkon alta, kun vilkaisit minua vähän pelokkaasti. Sinulla oli päälläsi punainen villapaita, jossa oli kuva porosta. Muistan, että puhuimme noidankakkuleivoksista, sinä kerroit rakastavasi niitä. Sitten vaunuosaston ovi avautui jälleen, sisään ryskäsi kukapa muukaan, kuin James Potter, rakas Sarvihaaramme. Häpeilemättä tämä oli istunut viereesi, ojentanut kätensä ensin sinulle, sitten minulle ja kertonut samalla henkäyksellä haluavansa rohkelikkoon. Sinä kerroit tahtovasi samaiseen tupaan. Siitä hetkestä asti minäkin tiesin, mihin halusin. Halusin rohkelikkoon, ilosilmäisen Potterin pojan ja sinun kanssasi. Enkä tuntenut olevani enää niin eksyksissä. Sitten vaunuosaston ovi avautui vielä kerran, jättimäisen matka-arkun alle miltei hukkunut, olkitukkainen poika kysyi tärisevällä äänellään, josko  hänkin saisi liittyä joukkoomme. James otti virallisen äänen, rykäisi ja kysyi sen kaikkein tärkeimmän kysymyksen: "Mihin tupaan haluat kuulua?" Olkitukkaisen pojan vastaus oli selkeä: "Rohkelikkoon, tietenkin. Entä te?" Siitä hetkestä lähtien olemme kutsuneet tuota olkitukkaista poikaa Peteriksi. Tietenkin toiveemme toteutui, meistä tuli rohkelikkoja. Omasta mielestämme varmasti kaikkein rohkeimpia rohkelikkoja ikinä. Olimmehan me kelmejä.

Olemmehan me kelmejä. Olethan sinä Kuutamo, Remus. Vuosien varrella olet muuttunut. Et enää käytä sitä porovillapaitaa, harmi sinänsä. Etkä enää vilkuile minua pelokkaasti. Silti, katsoessani sinua, näen välillä sen saman pojan, saman pojan, joka aivan liikaa nähneenä istui yksin vaunuosaston nurkassa. Sen ilahtumisen katseessasi, kun tulin luoksesi. Älä luule että olen sokea, Remus. Sen ilahtumisen näen yhä. Tunnen jokaisen hipaisun, kun muka vahingossa pudotat kirjasi muodonmuutosten tunneilla vierelleni. Kun istumme sohvalla ja jalkasi sipaisee omaani kevyesti kuin höyhen. Kyllä minäkin sen tunnen. Vaikken yhtä älykäs olekaan, kuin sinä, en minä typerä ole.

Vuosien varrella se vahvistui. Tunne siitä, että olin sinusta vastuussa. Halusin sinun olevan onnellinen. Halusin nähdä hymyn. Huolestuin joka kuukausista sairastumisista, niiden jälkeen varjot silmiesi alla olivat tummat, käsissäsi näkyi arpia. Vaikken mikään parantaja ollutkaan, pystyin silti kertomaan, ettei flunssaan kuulunut sivuoireina auki vedettyjä ranteita. Seuraavana vaihtoehtona ajattelimme poikien kanssa sinun olevan masentunut, viiltelevän itseäsi jonkun sairaan jästielokuvan tyyliin. Sitten sinä kerroit sen. Olit ihmissusi. Kuun lapsi, yön tuotos, joka eli täysikuusta. Samana iltana aloimme harjoitella animaagimuotojamme. Halusimme olla kanssasi.

Jos minulle annettaisiin tehtäväksi kertoa yksi asia, esine tai tuoksu, mikä sinusta muistuttaisi, olisi se kahvi. Jokaisena aamuna, ennen kuin pystyt minkäänlaiseen järkevään keskusteluun, on sinun saatava oma kuppisi kahvia. Tummaa, vahvaa kahvia. Sitten hymyilet iloisena, haistan kahvintuoksuisen hengityksesi, painaudun kenties tahallani vähän lähemmäs. Oma salainen paheeni. Tai no, salainen ja salainen, eipä se enää mikään salaisuus taida olla. Kiitos tämän typerän kirjeen.

Mitäpä tästä sinulle selvisi? Kenties ainakin se, että kirjoitan tätä pikkuinen tuliviskipullo vieressäni. Tyhjäksi se minun täytyy hörpätä, ennen kuin kirjeen sinulle uskallan antaa. Mitäpä muuta? No anna, kun kerron lyhyesti. Olet yksi parhaista ystävistäni. Tekisin mitä vain vuoksesi, hakisin jopa sen saakelin kuun taivaalta, jos pystyisin, ettei se joka täysikuu sinua kiroaisi. Rakastan sinua, siinä se. Ystävänä, veljenä.. Rakastan kahvintuoksuista hengitystäsi, hiuksiasi, jokaista arpeasi muutoin niin sileässä kehossasi. Minulle sinä et ole, et ole koskaan ollut, etkä koskaan tule olemaan pelkkä surkea susi. Olet ylväs. Yön hallitsija. Rohkeimpia ihmisiä, joita olen koskaan tavannut. Ja siksi minä, Sirius Musta, rakastan sinua.

- Anturajalka

PS. Puoliltaöin tähtitornissa? Saamme varmasti lainata Jamesin viittaa, jos pyydämme kauniisti.

//Neriah yhdisti tuplapostauksen

[Kukkamaaria]

Oi jatkoa! tämä oli kyllä ihana jatko, täytyy sanoa. Aiotko jatkaa vielä? Kirjoitusvirheitä en huomannut ja teksti eteni muutenkin kivasti

[WildRose]

Ihanat kirjeet! 

Tuo Remuksen kirjoittama kirje oli niin hellyyttävä ja angstinen, mutta niin Remusmainen.
Pidin kirjeen runomaisuudesta <3 Ja siitä että Remus ylipäätänsä kirjoittaa rakkauskirjeen Siriukselle. Ehkä alku vähän häiritsi, kun sanat: ne hetket, tai: ne pienet hetket, toistuivat liian useasti. Tai sitten en vain ymmärtänyt. Mutta mielestäni olisi ollut selkeämpää, jos olisit kirjoittanut esim. näin: Ne hetket, jolloin sormesi hipaisevat minua ja ... ... ... , niitä hetkiä vaalin mielessäni.

Tuskin ymmärrät selityksiäni, on ne sen verran sekoja 

Tiedän, etten saisi tuntea näin. En kai edes tiedä, milloin tajusin, ettei ole normaalia menettää keskittymiskykyään yhden parhaan ystävänsä seurassa. Ymmärrän, jos et enää koskaan halua katsoa minua silmiin luettuasi tämän kirjeen. Olen pahoillani, jos loukkaan sinua. Ainut asia, mitä osaan enää sanoa, on yksi kulunut, mutta niin todenmukainen lause.

Sirius, minä rakastan sinua.

Tähän en osaa muuta sanoa kun, aaw <3
_______________________________

Siriuksen kirje Remukselle on aivan ihana, ja niin eri tyylinen kun Remuksen kirje. Voin hyvin kuvitella miten Sirius on joutunut naukkailemaan tuliviskipaukkuja, että uskaltaisi kirjoittaa kirjeen. Sirius oli ihanan huolehtivainen, ja ja niin ihana.
Sirius otti myös hyvin tuon rakkauden tunnustuksen, mutta kyllähän hän oli sen jo tiennyt ennenkin.
Sirren muistot Remuksesta oli ihanan lutusia. <3

Mitäpä tästä sinulle selvisi? Kenties ainakin se, että kirjoitan tätä pikkuinen tuliviskipullo vieressäni. Tyhjäksi se minun täytyy hörpätä, ennen kuin kirjeen sinulle uskallan antaa. Mitäpä muuta? No anna, kun kerron lyhyesti. Olet yksi parhaista ystävistäni. Tekisin mitä vain vuoksesi, hakisin jopa sen saakelin kuun taivaalta, jos pystyisin, ettei se joka täysikuu sinua kiroaisi. Rakastan sinua, siinä se. Ystävänä, veljenä.. Rakastan kahvintuoksuista hengitystäsi, hiuksiasi, jokaista arpeasi muutoin niin sileässä kehossasi. Minulle sinä et ole, et ole koskaan ollut, etkä koskaan tule olemaan pelkkä surkea susi. Olet ylväs. Yön hallitsija. Rohkeimpia ihmisiä, joita olen koskaan tavannut. Ja siksi minä, Sirius Musta, rakastan sinua.

Paras kohta koko kirjeessä <3

PS. Puoliltaöin tähtitornissa? Saamme varmasti lainata Jamesin viittaa, jos pyydämme kauniisti.

Ihana loppukevennys, mitähän ne siellä? 

[amorgirl]

Awws, tää on ihana. toivottavasti pian kuulaan mitä tapahtuu.

ihana se loppu.

Sori, nyt ei ollu mtn rakentavaa. Anteeksi huono kommenttini *kipittää häpeissään pois*


♥:llä am

[Vanilje]

Oih, molemmat kirjeet oli tosi kauniita.<3 Remus/Sirius on lempiparitukseni.

Vaikka tiedänkin, ettet koskaan tulisi rakastamaan minua sillä tavalla, millä minä sinua rakastan. Edes villeissä kuvitelmissani en voisi ajatella sinun vastaavan tunteisiini. Mitäpä sinä minussa näkisit? Surkean suden arpineen?

Nyyh, voi Remusta, ei saa ajatella noin Silti tämä oli jotenkin tosi kaunis kohta. Melkein aloin itkemään Remuksen puolesta.

Kai sinä tiedät, että tapa, millä toivotat "hyvää huomenta", saa ääneni tärisemään. Sydämeni heittämään volttia. Entäpä se, miten joka ilta muistat toivoa meille kaikille hyvää yötä? Kai sinä tiedät, että äänesi soi kauneimpana kaikuna mielessäni vielä monta tuntia? Sinä olet täydellinen. Enkä pysty enää kieltämään sitä, että tapa, millä mustat hiuksesi roikkuvat huolettomasti ja paitasi, jonka olet unohtanut napittaa aivan ylös asti, saavat mieleeni sellaisia ajatuksia, joita siellä ei pitäisi olla.

Tästä kohdasta pidin eniten Remuksen kirjeessä. Jotenkin voin kuvitella tuon niin Remusmaiseksi, ihana.

Jos minulle annettaisiin tehtäväksi kertoa yksi asia, esine tai tuoksu, mikä sinusta muistuttaisi, olisi se kahvi. Jokaisena aamuna, ennen kuin pystyt minkäänlaiseen järkevään keskusteluun, on sinun saatava oma kuppisi kahvia. Tummaa, vahvaa kahvia. Sitten hymyilet iloisena, haistan kahvintuoksuisen hengityksesi, painaudun kenties tahallani vähän lähemmäs. Oma salainen paheeni. Tai no, salainen ja salainen, eipä se enää mikään salaisuus taida olla. Kiitos tämän typerän kirjeen.

Tämä oli kyllä Siriuksen kirjeestä lempikohtani. Jotenkin niin Sirius. : D  Ja tuo kuvaus kun se kerto Remuksesta sopii just täydellisesti siihen.

Anteeks, nyt ei kyllä irtoo oikeen mitään rakentavaa palautetta. Nää oli vaan niin sulosia, ettei saa aivoja kasattua.

Oikein ihanat kirjeet, mukavaaa luettavaa näin lauantaiaamuna. Kiitos

-YourAngel-

[Jane Doe]

Kukkamaaria: Kiiitos! Jatkoa on tulossa, luultavasti aika pian

WildRose: Heh, ymmärsin kyllä, mitä ajoit takaa tuon hetki-sanan yliannostuksen kanssa ja itsekin huomasin sen kuulostavan vähän hassulta, kun sitä luin läpi Kokeilen, jos pystyisin fiksailemaan siitä muutamat "hetket" pois
Mutta kiitos palautteesta! Ja nii-iin, mitäköhän nämä pikkuiset ihanaiset siellä tähtitornissa puuhailevatkaan? Ikäraja saattaa kyllä vähän nousta

amorgirl: Kiitos kommentistasi!

YourAngel: Oii, kiitos! Oli pakko laittaa Remus juomaan kahvia, yleensähän ficeissä tämä juo aina teetä. Itse kuitenkin näen Remuksen ennemmin kahvikuppi kädessä, en tiedä miksi

Mutta juu, jatkoa olisi suunnitteilla, en kuitenkaan tiedä, pitäisikö jatkaa kirjelinjalla, vai kirjoittaa suoraan niistä tähtitornin tapahtumista..?

[WildRose]

Tietenkin kerrot mitä tähtitornissa tapahtuu, I need to know Nostat vaan ikärajaa, niin kaikki menee hyvin

[Jane Doe]

Jatkoa tuli, kirjoitin sen heti eri ficciin, ettei tarvinnut tämän siirtämisen kanssa ruveta säheltämään. Elikkä jatko löytyy Valvojaoppilaiden kylpyhuoneesta, nimellä Peto sisälläni.
Tässä vielä linkki: http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=20149.0, K-15

Itse olen vähän epävarma tuon suhteen, en oikein tiedä, menivätkö herrat vähän liian pitkälle vai..? Äh, mitä minä selitän, lukekaa ja kertokaapa mitä piditte! Ja kaipa sitä on joskus opeteltava kirjoittamaan ficcejä vähän korkeammallakin ikärajalla

[elzz.]

RemusxSirius <3 Siitä on liian pitkä aika kun viimeksi luin tätä paritusta! Ovat niin ihania.

Juu juu, mutta siis x3

Remuksen kirje on ihanan runollinen, ja uskon, että sisimmiltään romanttisena hän ehkä tekaisisikin jotain vastaavaa. Todella kauniita sokeroituja kielikuvia. Silmiin hyppäsi lause:

Toit minut pimeydestä valoon.

Mieleen tuli heti yksi tavallisimmista synnintunnustusruokouksista, mitä kirkossa luetaan, ja sen kohta "Sinä siirsit minut pimeydestä valoon / Kadotukset alta taivaan perilliseksi". En usko, että tämä oli tarkoituksellinen(?), mutta ei loppujen lopuksi haitannut pahemmin, kerta tuo on niin ihanasti sanottu missä tahansa. x3

Siriuksen kirjeessä ehkä häiritsi yleisesti se, etten oikein pystynyt kuvittelemaan sitä itse Siriuksen kirjoittamaksi. Kaunista kieltä ja tässäkin ihania vertauksia ja kielikuvia, mutta jonkun muun kuin (ainakin oman mielikuvitukseni) Siriuksen kynästä. Lopun viittaus tuliviskiin ja kutsu tähtitorniin toi kyllä pilkettä silmäkulmaan :D Osittain jäin myös miettimään, että tunnustiko Sirius rakkautensa Remusta kohtaan jonain muunakin kuin ystävän rakkautena. Uskon että kyllä, mutta olisin ehkä kaivannut vielä jotain ihan ripauksen selkeämpää.
Mutta nämä ovat vain omia mielipiteitäni. Yleinen fiilis on, että osaat kirjoittaa todella kauniita ja koskettavia kuvailevia lauseita, joita varmasti jokainen haluaisi kuulla joskus rakkaaltaan. Näitä oli ihana lukea x3 Tekisi mieli lainata niiin moni näistä lauseista ja ihkuttaa niitä, mutta tässä vain muutama:

pystyin silti kertomaan, ettei flunssaan kuulunut sivuoireina auki vedettyjä ranteita

Voi raukka ja silti loistava.

Kuun lapsi, yön tuotos,

Ihana ihana ihana!

Tekisin mitä vain vuoksesi, hakisin jopa sen saakelin kuun taivaalta

Pilkahdus Siriusta <3

Mutta kiitos näistä! Oli ihana lukaista.

[Jane Doe]

Iso kiitos kommentistasi elzz!
Hah, tajusin vasta itsekin, että tuo todella muistuttaa sitä synnintunnustusrukousta! Ihan silkka vahinko oli siis, tuntui vain sopivan tuo lause hyvin tuohon väliin.
Remuksen pystyn itsekin kuvittelemaan paremmin raapustamaan rakkauskirjeitä ja sokerisia sonetteja, ja tämän kirje olikin helppo kirjoittaa. Siriuksen kirjeen kanssa taas jahkailin ainakin kuukauden, että kirjoitanko vai enkö. Omissa mielikuvissanikaan Sirius ei ehkä ensimmäisenä ottaisi kynää käteen ja kirjoittaisi tunteitaan paperille. En kuitenkaan pystynyt jättämään Remusta ilman vastausta, sehän olisi ollut vallan hirveää ^^ Mutta juu, Siriuksen luonnetta oli aivan tuskaisen vaikea saada paperille..
Ja tiedän, etten osaa selittää asioita ikinä hirveän selkeästi. Omana ajatuksenani oli, että Sirius tunnusti vähän jotain muutakin, kuin ystävän rakkautta. Tuosta K-15 jatkosta se ainakin selviää
Ja kiva, että lainailit noita, on mukava tietää, missä kohdissa on onnistunut!
Kiiitos!

Tulipa kunnon maratonvastaus! ^^

[carr0t]

Luin ficcisi Peto sisälläni ja löysin sieltä tänne.

Oioi, tosi kauniisti ja elävästi kirjoitettu. ^^
En osaa sanoa muuta.