Fandom: Fullmetal Alchemist
Disclaimer: Hiromu Arakawa omistaa hahmot ja maailman, minä en saa hänen luomuksillaan leikkimisestä mitään.
Otsikko: Ihanasti sanottu
Kirjoittaja: Pics
Beta: -
Paritus: Roy/Ed
Ikäraja: K-11
Genre: Fluff, huumori
Varoitukset: alaikäisen ja aikuisen suhde
Summary: ”Minkä takia kukaan on ikinä tehnyt niin typerän keksinnön kuin nimipäivä?”
A/N Katselin tänään kalenteria ja huomasin, että ruotsinkieliset juhlistavat tänään Royn nimipäivää. Tästä siis idea. Ja voi helvetti että minulla oli hauskaa. Toivottavasti teilläkin. Tämä osallistuu Kaiken maailman ficlettejä -haasteeseen aiheella Biisin nimi. Otsikkohan on tähän vetäisty Leevin kappaleelta. Ja omaan aakkosprojektiini myös sitten, I-kohtaan.
Ihanasti sanottu
”Minä sanoin jo, että viekää ne jonnekin muualle!”
Edin kulmat kohosivat uteliaisuudesta hänen kuullessaan Royn ärsyyntyneen äänen. Hän vaihtoi suuntaa kesken askeleen ja lähtikin oman työpisteensä sijasta kohti Royn toimistoa nähdäkseen, mistä oli kysymys.
Royn kirjoituspöytä oli täynnä kukkia, kortteja, makeisrasioita ja imeliä pikkuesineitä – Ed irvisti huomatessaan avaimenperän, johon oli kiinnitetty vaaleanpunainen pehmosydän. Hawkeyen sylissä oli kolme ruusukimppua, joille tämä yritti epätoivoisesti löytää jostakin tilaa.
”Minä en halua niitä!” Roy ärisi. ”Kärrätkää tämä roju helvettiin täältä, jotta pääsen tekemään töitä.”
Ed piilotti virnistyksensä ottamalla hörpyn kahvimukista, jota piteli kädessään. Oli aina huvittavaa nähdä, kuinka mauttomalla krääsällä Keskuksen naiset yrittivät Royta kosiskella, ja kaiken lisäksi aivan turhaan. Heistä kenelläkään ei ollut aavistusta siitä, että heidän tavoittelemansa saalis oli jo varattu. Itse asiassa se seikka oli täysin tuntematon kaikille muille paitsi Roylle ja Edille itselleen.
Silti... vaikka Ed tiesi, että turhalla rojulla sai Royn korkeintaan kiukkuiseksi eikä taatusti ainakaan valloitettua, hän oli myös huolissaan. Minkä päivän hän oli unohtanut? Syntymäpäivä se ei ollut. Eikä nyt voinut olla ystävänpäiväkään, koska silloin lahjoja olisivat saaneet muutkin.
”Mihin sitten haluatte ne siirrettävän?” Hawkeye kysyi.
”Ihan sama!” Roy alkoi näyttää valmiilta muuttamaan kasan pelkäksi tuhkaksi.
”Kukat voisi ehkä lahjoittaa sairaalaan. Piristämään potilaita.”
”Ole niin hyvä. Kunhan vain viet ne pois.”
Hawkeye teki kunniaa, keräsi syliinsä niin monta kimppua kuin suinkin pystyi, ja poistui huoneesta. Ed sulki vaivihkaa oven hänen mentyään ja kohotti Roylle kulmaansa.
”Minkä takia kukaan on ikinä tehnyt niin typerän keksinnön kuin nimipäivä?” Roy kysyi.
Ed kohautti harteitaan. ”En tiedä. En minä ikinä ajattele sellaisia asioita. Minkä takia ketään pitäisi onnitella nimen takia kerran vuodessa?”
”Sanopa muuta.” Syvään huokaisten Roy nappasi pöydältä yhden kortin. ”Kuuntele tätäkin – tämä on kyllä yksi parhaista. Maailman ihanin nimi on Roy, se musiikin lailla kielelläin soi. Ei söpömpää miestä olla voi, toivoisin että saisi mut huokaamaan ’Oi.’”
Ed olisi halunnut kommentoida, mutta hänellä oli täysi työ pysytellä jaloillaan hillittömän naurukohtauksen kynsissä. Vatsalihakset kramppasivat kipeästi ja silmistä valui vettä.
Kortti lätsähti takaisin pöydälle ja Roy huokasi uudelleen, entistäkin raskaammin.
”Minullakin on sinulle lahja”, Ed sanoi pystyessään jälleen puhumaan. Ajatus oli tipahtanut yllättäen hänen mieleensä eikä hän aikonut jättää sitä toteuttamatta. ”Mutta se ei ole kukkia eikä hempeitä runoja.”
”Kuristaisin sinut, jos olisi. Mitä se siis on?”
”Minä heitän nuo puolestasi roskakoriin. Sitten kiipeän alasti mukavan tyhjälle ja siistille työpöydällesi.”
Roy virnisti. ”En välitä hempeistä runoista, mutta tuo oli ihanasti sanottu.”
