Ficin nimi: Joutsenet
Kirjoittaja: Angelika
Tyylilaji/Genre: angst
Ikäraja: S
Summary: Jos olisit täällä, ehkä nauraisin, jos olisit täällä, ehkä uskaltaisin itkeä.
A/N: Tämä on nyt täyttänyt kirjoitelma-kansiotani noin pari viikkoa, kirjoitin tämän,
koska tunsin oloni sillä hetkellä todella surulliseksi. Kommentit lämpimästi tervetulleita!
Kun käännyn katsomaan kohti iltaruskossa kylpevää järveä, näen siellä joutsenet, jotka lipuvat uljaasti parittain, mutta silti ylpeinä, yksin.
Järven värit ympäröivät niiden puhdasta valkeutta, valkeutta, jonka minä ja sinä olemme kadottaneet. Puiden varjot lyövät tummuutensa
päälleni, mutta minä en ahdistu, olen tottunut pimeyteen. Ainoa ongelmani on, etten ole tottunut elämään ilman sinua, ylöspäin kaartuneita
suupieliäsi, iloisena pilkehtiviä silmiäsi. En kaipaa vain onnellisia hetkiä, vaan myös kyyneleitäsi, lempeää ääntäsi, kun minä itken.
Joutsenet lipuvat hieman erilleen ja minä muistelen sinua. Sitä, kuinka laineet erottivat meidän elämämme toisistaan, katkaisivat langat,
jotka sitoivat sinut minuun, minut sinuun. Kohtalo napsaisi ne poikki yhtä nopeasti, kuin me olimme sitoneet ne yhteen, toivoneet niiden pitävän ikuisesti.
Maisema ympärilläni loistaa kauneudellaan, raikkaudellaan, millä vain. Minä en enää välitä, en välitä, ennen kuin sinä tulet ja sanot, ettet koskaan jättäisi
minua yksin, ettet makaa maassa surullisen paksu, viiden metrin multakerros ruumiisi päällä.
Me haaveilimme yhdessä, ennen kuin kuoleman linnut korjasivat sinut pois. Puhtaan valkeissa puvuissaan ne kuljettivat sinut jonnekkin, ja toivon,
että se todellakin on parempi paikka. Kuin joutsenet, ne repivät lempeästi sinusta viimeisenkin jäljellä olevan elämän, hymysi, kyyneleesi, ne repivät sinut irti minusta.
Ehkä katsot minua nyt, ehkä tiedät, että ajattelen sinua. Se ei kuitenkaan ole sama asia, koska en voi nähdä sinun hymyilevän minun typerille ajatuksilleni
tai puhuvan kanssani. Jos olisit täällä, ehkä nauraisin, jos olisit täällä, ehkä uskaltaisin itkeä.
Vesi kuljettaa joutsenparin yhä kauemmas minusta, mutta en välitä. Katson vain niiden perään ja toivon, että järven pienet, liplattavat laineet toisivat sinut takaisin.
