Kirjoittaja Aihe: Kaipauksesta ja kylmistä talvi-illoista (S)  (Luettu 4280 kertaa)

shaya

  • jumalatar
  • ***
  • Viestejä: 843
Kaipauksesta ja kylmistä talvi-illoista (S)
« : 28.08.2010 23:14:21 »
Ikäraja: S
Genre: angstromance se varmaan taas
Paritus: Ron/Hermione, Hermione/Fred
Vastuuvapaus: Row omistaa, mää leikin. Enkä saa palkkaa.
Summary: Tee jäähtyy jos ikkunan avaa, mutta Hermione tekee sen silti ja koskettaa sormenpäillään talvea.

A/N: Joskus sitä voi löytyä vanhoista kansioistakin jotain kivaa. Hermione saattaa olla OoC, ksoka hahmona hän on minulle oudonpuoleisempi, ja no, samasta syystä Ron ja Fred ovat vain mainintoja. Jotenkin oon alkanu myös käyttää tuota sta-päätettä liian monen ficin nimessä... eniveis. Tää menee randomkymppiin, hetkymppiin, vuodenaikahaasteeseen ja tavoita tunnelma-haasteeseen Satellite Heartilla. #jumalapeliläisille as usual, erityisesti Mustalupiinille ja Sinikeijulle. :-*


Lumihiutale tippuu ikkunalasille ja pirstoutuu. Uniikki tai yksinäinen, ei auta vaikka joku kaipaa, mennyt ei tule takaisin. Hermione nostaa päänsä pystyyn, lumi sataa kuitenkin ja talvi tulee tänäkin vuonna. Maailma jatkaa ja pyörii eikä yhden sotilaan kaatuminen haittaa. Kuin shakkipelissä; osa uhrautuu jotta lopputuloksen veistoskuningatar säilyttäisi marmorikuorensa. Taivas voi revetä mutta se ei koskaan putoa; maailma ei tunne armoa mutta joku muu voi.

Huokaus, toinen, kenties kolmaskin, jossakin; jonain päivänä. Hermione katselee ikkunasta mutta hän ei näe edes omia kasvojaan. Miten voisikaan, ikkunasta näkee puut, taivaan, mutta tähdistä ei koskaan voi peilata itseään. Niistä voi nähdä rakkaan; Hermione näkee mutta rakas ei koskaan tule takaisin. Sitten on vääriä sanoja ja oikeita ajatuksia ja uusi huokaus. Tee jäähtyy jos ikkunan avaa, mutta Hermione tekee sen silti ja koskettaa sormenpäillään talvea.

Ron ei ole kotona tänä yönä ja Hermione muistaa toista. Se on väärä ajatus. Hän kuiskaa nimen ja se on väärä sana. Höyryä ilmassa ja Hermione toivoo että se olisi rakkautta; valuisi pois eikä tulisi enää koskaan takaisin. Mutta voiko mitään koskaan todella unohtaa? Sitä varten Hermionella on arpi vasemman kyynärpään takana ja viisi kullankellertävää valokuvaa; sitä varten hänellä on ajatusseula. Ja eikö kaikki painuisi mieleen siltikin? Maapallo elää vaikkei kukaan kuvaa, tee jäähtyy ja se on liian vahvaa joka tapauksessa.

Ilta hämärtyy ja toiset menevät nukkumaan; viltti ei lämmitä sydäntä. Varpaat jäätyvät, ja sitten ajatus että on ainakin elossa. Kipu on todellista, rakkauskin on koska se sattuu ja mitä se sitten on jota tuntee sitä kolmatta kohtaan? Kellään ei ole koskaan hyvä ja kuukin on vain heijastus. Eikä oikeassa nilkassa oleva hopeaketju tuo koskaan Frediä takaisin.
« Viimeksi muokattu: 21.10.2011 20:28:02 kirjoittanut shaya »
At night I fell asleep with visions of myself, dancing and laughing and crying with them.

Sienis

  • queen of winterfell
  • ***
  • Viestejä: 465
  • ravenprinces
Vs: Kaipauksesta ja kylmistä talvi-illoista
« Vastaus #1 : 28.08.2010 23:47:58 »
Mun kommentteja ei voi kuvailla sanalla järjellinen. Mutta yritetään? (:
 Ihana tälleen iltasella/ yöllä lukee tällästä kaipaavaa tekstiä, ku rupeevaan tulee suurempi hinku iskee joku. u_u' Mut mut....
Lainaus
Mutta voiko mitään koskaan todella unohtaa?
Jotenkin vaan hyppäsi silmille Kun tu nyt sattuu olemaan pirun pahasti oikeassa... /:
 No joo ei todellakaan ollu järjellinen..  :-[
Jos jaksaa jatkaa omaa mitäänsanomattomuuttaan tarpeeksi kauan,
 saattaa saavuttaa kevytlegendan aseman.

ava (c) ingrid

shaya

  • jumalatar
  • ***
  • Viestejä: 843
Vs: Kaipauksesta ja kylmistä talvi-illoista
« Vastaus #2 : 30.08.2010 12:59:17 »
Mustalupiini, voi aww, ehkä suloisin aloitus ikinä! Uuh no joo, Seether... eh, ihana kyllä, mutta että haikea... kaipa se on makuasia. :D Hermione on kirjoissa ihan äässistä mutta ficeissä yleensä kyllä mukava tapaus, eli samoilla linjoilla ollaan - ja tuota joo, Hermionesta kirjoittaminen oli mullekin tuolloin ihan uutta(nyt on sitä sitten Lasikengissä, iiks) enkä usko että näin rohkelikkovoittoisiin parituksiin palaan ihan heti kuitenkaan. Se on vaikeaa ja usein melko tylsääkin, kun hahmot ovat hieman yksipuolisia siinä tuvassa.... Hei äläs siellä yhtään, luulen että se, ettet osaisi käyttää sellaisia lauserakenteita kuin mää, on vaan ihan positiivista! Ainakin joku saa tolkkua ja opetkin pysyy tyytyväisinä. ;) Voi kuule, sun pitäis nähsä mitä hikisukkatektejä mää toisinaan raapustan, nämä täällä tosiaankin ovat vain parhaat. Ja no, joo, olen mää ehkä itsekriittinen, mutta en sanoisi että liikaa. Sopivasti. Enkä laske sitä huonoksi ominaisuudeksi. (Jos laskisin niin olisin pulassa huonojen ominaisuuksien listani kanssa, duh.) :D Kiitos vielä kommentista!

Renezmei, hih no ei mun tekstejäkään, enkä mää yritäkkään kirjoittaa mitään järjellistä. Joten ei se mitään. (Yleensä ymmärrän sekavat kommentit paremmin kuin selkeät enivei.) Ahahaa, siitä sitten vaan kylille etsimään miestä, tosin en takaa että se innostuisi kun kertoisit miten sitä yhteen päädyttiin. 'No joo mä luin yhen ficin ja olis kiva jos mullaki...' huoh lol mitä mää selitän. Olen väsynyt, anteeksi. :-* Umm joo, tuo lause on napattu ihan mun ideologiasta - mikään ei unohdu, muuttaa vain muotoaan. Toisinaan vittumaista, toisinaan lohduttavaa. Kiitos ihanan sopivan sekavasta kommentista!

cassable, voi apua, musta tuntui ihan samalta! :D Hettiä, minä, wtf. Ja silti kaksi kuukautta sitten en olisi edes kuvitellut kirjoittavani femmeä... joo, nyt en sitten juuri muuta raapustelekaan. Tiedätkö tuo sun toteamus pisti mut ajattelemaan puoli yötä ja kaikkea, että olen tosi kausi-ihmisiä ja muuta. Oli pakko blogatakin siitä ja kertoa parille hyvälle ystävälle, joiden reaktiot oli kyllä varsin hupaisat. (Huomaatko, mää en osaa vastaanottaa kohteliaisuuksia, joten höpötän puolet vastauksestani randomia. Olen pahoillani, arvostan näitä kommentteja silti yli kaiken! :-*) Ron/Hermione, no, täysin totaalisen vierasta mulle, samaten Herm/Fred... mutta kaikkea pitää kokeilla. Mutta ihana kuulla jos tykkäsit tästä(ja apua, vain puolet lukemisen arvoisia ja tätä vielä kommentoitkin, määhän kohta asun tuolla sängyn alla piilossa). Tosiaan, minustakin Fredin kuolemaa dramatisoidaan liikaakin, joissakin ficeissä, tai sitten se olen vain minä, joka koen kuoleman erikoisesti. Sen takia vain mainintana - mää en uskalla kirjoittaa kuolemasta kun ajattelen sitä niin valtaosasta poikkeavalla tavalla, eikä se kerta kaikkiaan vain ole asia jolla haluan lähteä leikkimään ja loukkaamaan vahingossa. Ja hei, kiitos itsellesi oikein hurmaavasta kommentista! :)
At night I fell asleep with visions of myself, dancing and laughing and crying with them.

Dolls

  • ***
  • Viestejä: 2 079
Vs: Kaipauksesta ja kylmistä talvi-illoista
« Vastaus #3 : 07.12.2010 00:49:59 »
Oon lukenu tän ehkä kymmenen kertaa, ja voin kertoa rakastuvani joka kerta enemmän. Kommentoiminen on ollut helvetin vaikeaa, koska kyseessä on yksi lempificeistäni one-shot puolella, joten pahoittelen. Luin tämän ensimmäisen kerran julkaisupäivänä, ja nyt vasta kommentoin. Olen pahoillani.

Otsikko ei ollut se, miksi mä tähän tartuin. Se on totta puhuen tylsä, tavanomainen, ja se on sulle harvinaista. Otsikko kertoo milloin tapahtuu, vaikka on kivempi lukea mitä tapahtuu ja mitä kaikkea silloin on.

Okei, nyt tulee se miksi mä avasin tän. Paritus. Ron/Hermione/Fred. Mä tykkään parituksista, joissa on kaksi Weasleyn veljestä ihan älyttömästi, koska ilmassa on mustia sukkia ja salaisia haaveita. Vaikka tämä ei mustia sukkia täyttänytkään siroilla jaloillaan, niin salaisten haaveiden lokeron sitäkin enemmän kauniilla käsillään. Hermionen ajatukset olivat todella kiehtovia ja värikkäitä, ei ollut normaaleja kielikuvia missään vaiheessa vaan vääriä sanoja, oikeita ajatuksia ja uusi huokaus. Tuossakin kohtaa multa pääsi huokaus, niin hyvää (ja niin kevyttä, eiku) tekstiä tässä linkissä että muuta ei tarvitse tämän jälkeen lukea.

Lainaus
Maapallo elää vaikkei kukaan kuvaa, tee jäähtyy ja se on liian vahvaa joka tapauksessa
Varsinkin jälkimmäinen lause iski ja lujaa, epäonnistuminen on niin maistettavissa.

Viimeinen kappale. Kylmiä väreitä vaan menee pitkin mun selkää. Katkeruus mikä tässä tuntuu on niin niin... en keksi adjektiivia, mä tunnen sen ja nään tilanteen päässäni ja mun sydämeen vihlasee myötätunnosta Hermionea kohtaan. Voisi sanoa että tää kosketti, mutta se kuulostaa niin laimealta kun pikemminkin tää heitti mun alas Mount Everestiltä ja Titanicin kannelta samaan aikaan, jos kovan kosketuksen vertauskuvaa etsitään. (Tulipa vihanen vertauskuva, toivottavasti tajuat mua kuitenkin.)

Tää kommentti tuntuu kauheen vaivaselta kun katon mitä ficciä kommentoin. Mut oon aika sanaton. Tää on vaan niin ihana.

Lainaus
Taivas voi revetä mutta se ei koskaan putoa
Kaunein ja viisain ilmaisu varmaan ikinä. shayl-rakas, kirjoita lisää tätä.
darling i'm a nightmare dressed like a daydream

shaya

  • jumalatar
  • ***
  • Viestejä: 843
Vs: Kaipauksesta ja kylmistä talvi-illoista
« Vastaus #4 : 07.12.2010 10:58:43 »
Voi apua Dolls, tollasten kommenttien kirjottaminen pitäis olla kiellettyä. <3 (Tai sitten ei vaan kannattais tulla finittämään äikäntunnilla kun pitää olla naama ihan näkkärillä ettei opettaja epäile mitään. :D)

Ja voi apua, kehut ihan liikaa! (Lol tää on just tää mistä puhuinkin sillon toissapäivänä vai millon se oli.) Nimi on kyllä aika tylsä, mutta toisaalta hahmot oli niin vieraat että pitää olla tyytyväinen jos edes sisältö oli kiinnostavaa ja uskottavaa. Mä en osaa oikein vastata tollaseen kommenttiin, muta kiitos ihan mielettömästi kun jaksoit näinkin vanhaa tekstiä kommentoida ja noin ihanasti jajaja. Älä heittäydy alas vuorelta. :D
At night I fell asleep with visions of myself, dancing and laughing and crying with them.