Nimi: Pirstaleita
Ikäraja: K-11
Paritus: Harry/Draco
Genre: angstiin taittuvaa dramaa, AU (jästiesineitä, sillä itse aina kuvittelen Harryn opettaneen Dracon käyttämään puhelinta)
Varoitukset: Vihjailua henkisistä ongelmista
Summary: Picture perfect memories scattered all around the floor / Reachin' for the phone 'cause I can't fight it anymore
Musiikki: Lady Antebellum - Need You Now
AN: Mä en sano muuta, kuin että en pärjäisi ilman puoliprota.
FF100: Pimeys, FF25: Hallitsematon, Vierailla mailla: New York, Kaiken maailman ficlettejä: Halu
Pirstaleita
Pimeys olisi laskeutunut verhojen taakse, jos siellä olisi koskaan ollutkaan valoa. Viskin ja tupakansavun sekoittama katku tunkeutui hotellin petivaatteisiin, ikkunan eteen vedettyihin verhoihin ja vihreänsävyiseen kaapuun, joka oli revitty päältä ja jätetty lattialle. Valkeat lakanat olivat rypyssä ja siellä täällä oli kosteita läikkiä; spermaa ja viiniä, tyhjä pullo makasi tummanpunaisella kokolattiamatolla tyhjänä.
Draco makasi parisängyllä yksin, alasti, sivellen lakanoita ja polttaen tupakkaa. Hän tumppasi sen laiskasti tiputtamalla savukkeen puolityhjään viskipulloon ja työntämällä pullon alas sängyltä. Lasi pirstoutui sirpaleiksi ja alkoholin armoton tuoksu tavoitti viimein Dracon nenän. Hän ei välittänyt kutsuvasta aromista, vaan kellahti vatsalleen ja painoi kasvonsa vasten lakanan märkää länttiä. Hän sulki silmänsä ja veti hapanta tuoksua sieraimiinsa niin pitkään, että lopulta keuhkoihin ei mahtunut enää enempää ilmaa.
Draco nosti katseensa ja haravoi huonetta läpi etsien haluamaansa. Lopulta hän äkkäsi matkapuhelimensa ja nousi haparoiden sängyltä seisomaan. Askeleet eivät olleet vakaita, vaan hän horjahti, otti tukea yöpöydästä ja tiputti varttia yli yhtä näyttävän herätyskellonsa maahan. Hän henkäisi terävästi ja kaikki se säilötty tuoksu vapautui ilmaan hetkessä.
”Haloo?” Puhelimeen vastaajan ääni oli miltei pelkkä henkäys, mutta Draco erotti siitä silti kipeyden ja kaipuun.
”Tule takaisin.” Draco kähähti ja kaatui sängylle puhelin korvallaan. Hän painoi päänsä vasten puhelinta kuin peläten, että se sammuisi ja jättäisi hänet takaisin hiljaisuuteen.
”En minä voi.”
”Harry -”
”Anteeksi Draco.” Linja meni poikki, ja Draco pudotti puhelimen kädestään vierelleen sängylle. Hän nousi vaivalloisesti ylös sängyltä ja hoiperteli parvekkeelle. Vaikka tuhannet katuvalot ja mainoskyltit tervehtivät häntä, hän näki kaiken mustavalkoisena, kuin valot olisivat loistaneet kaikille muille kuin hänelle.
Niin kuin ne olivat tehneet jo pitemmän aikaa, hallitsemattomasti sammuneet yksi kerrallaan.