Nimi: Salamointi kadottaa sumuhunnun, viini tappaa ajatukset
Kirjoittaja: Ruskapoika
Ikäraja: K-11
Paritus: Pansy/Draco
Genre: Romance, hienoinen Fluff, pienoinen Drama, Raapalesarja
Haaste(et): Het10, Vuodenaika, Kerää kaikki hahmot [Pansy Parkinson], Perspektiiviä parittamiseen[pahikset], raapalehtinen, Yhtyeen tuotanto [HIM - Heaven tonight], Tutut ja tuntemattomat tuvat & Pöytälaatikon puhdistus:
Pansy/Draco (vakavan suhteen ficci jossa osapuolet oikeasti pitävät toisistaan ja ehkä kohtaavat vähän vastoinkäymisiä. Ei pelkkää angstausta, iloisiakin kohtauksia)
(-Dysfunk 9.1.2008)
Vastuuvapaus: En valitettavasti omista ketään hahmoista, vaan he kaikki kuuluu muun Potterversumin kanssa jumalaiselle ihmiselle nimeltä J.K. Rowling. Minä ainoastaan leikin ja omistan juonen.
A/N: Kappaleen sanat voi lukea
täältä & itse kappaleen voi kuunnella
täältä. Sanat ja kappale ei paljoa tässä esiinny, mutta soitin tätä taustalla paljon, kun kirjoittelin, joten toivon, että olen saanut tunnelman edes jotenkin kätsättyä tähän kiinni. Paritus otti hieman koville, kun en oikeesti tykkää tästä parituksesta. Min mielestä Pansy on liian femmeen luotu tyttöliini, ettei se vaan voi olla Dracolle sopiva, mutta haaste on haaste, joten en valita. Mutta hetki tosiaan meni tuskaillessa, että mitä hemskattia mie muka tästä kirjotan!
Kaikenlaista kritiikkiä otan vastaan<3
//Ja kiitän #jumalapelissä hengaajia sanojen annoista aina välillä<3
Salamointi kadottaa sumuhunnun, viini tappaa ajatukset1.“Minä vihaan niitä saatanan rohkelikkoja!” Pansy valitti paiskaten Dracon makuusalin oven kiinni. Sängyllään puoliunessa maannut Draco säikähti tyttöystävänsä riehumista. Hän nousi istumaan sängyn laidalle, kun Pansy rojahti sängyn jalkopäähän huultaan purren. Oven kolahdus kaikuin pitkään seinissä, ja leijui ilkeänä muurina seurustelevan parin välissä.
“Mitä ne kusipäät ovat taas tehneet?” Draco kysyi huolehtivaisesti, katkaisten lopulta hiljaisuuden. Pansyn ilme värähti hieman, vaikka tyttö yrittikin sen salata. Hän halusi unohtaa ne typerät rohkelikot ja heidän idioottimaiset sanat.
“He puhuivat meistä. Melkein
huusivat siellä käytävässä, ettet sinä voi rakastaa ketään, ja että me olemme yhdessä vain seksin takia…” Pansy kertoi. Tytön ääni painui loppua kohden kuiskaukseksi. Dracon silmät kaventuivat hiukkasen, ja pojan huulet puristuivat tiukaksi viivaksi. Kun hän saisi tietää ketä ne moraalittomat kusipäät olivat olleet hän varmistaisi, ettei kukaan heistä enää ikinä uskaltaisikaan ajatella sellaista.
“Ne Salazarin kiroamat roskat, eivät tajua mistään mitään”, Draco murisi.
Hän kietoi kätensä tytön hartioille ja veti tämän kainaloonsa. Pansy painoi päänsä Dracon olalle ja huokaisi. Hiljalleen hänen suuttumuksesta jännittyneet lihakset rentoutuivat, Dracon sormien piirtäessä ympyröitä hänen valkoisen kauluspaidan verhoamaan selkäänsä.
“Nukahditko sinä siihen?” Draco uteli pitkän hiljaisuuden jälkeen, kun kuuli enää hiljaista tuhinaa korvansa juuresta. Pansy pudisti hieman päätään, muttei avannut sulkemia silmiään.
“Availe silmäsi, rakkaani. Lähtekäämme ulos kävelemään syksyn kunniaksi”, Draco kuiskasi kiusoitellen Pansyn korvaan, saaden tytön kihertämään.
2.Järven pinnalla leijui sumuhuntu illan kylmyyden käydessä rannalla istuvan parin luihin. Pansy oli kerännyt vaahteranlehdistä kimpun käsiinsä ja ihasteli niiden illan harmaannuttamia värejä. Oli punaista, keltaista, oranssia, liian kirkkaita värejä Pansyn mielestä, mutta lehdille täysin sopivat.
“Draco.”
“Niin?” vaaleapoika ynähti ja antoi katseensa valua pois auringon punaamasta horisontista.
“Mitenköhän täällä pärjättäisiin, jos ei olisi syksyä?”
“Minulta hajoaisi pää.”
“Entä jos luihuisten tupaa ei olisi?”
Draco kääntyi katsomaan silmät laajenneina tyttöystäväänsä, jonka kasvoilla lepäsi rauhallisen totinen ilme.
“Pansy rakas, oletko varma, ettet ole sekoamassa?”
“Olen.”
“Miksi hemmetissä sitten kysyt tuollaista?”
“Mietin vain missä tuvassa me sitten olisimme. Tai olisiko sotaa tulossa, jos ei olisi luihuisia.”
Draco nielaisi viimeisen jälkeen. Hän tiesi, että Pansy ei niin hirveästi välittänyt Pimeyden lordista tai syttymäisillään olevasta sodasta. Tyttö kyllä kannatti Pimeyden lordia, siitä he olivat puhuneet useaan otteeseen, varsinkin kun Draco tulisi saamaan kesällä Pimeän piirron. Ja Pansy inhosi jättejä.
“Missä tuvassa? Olisiko meitä edes, jos ei olisi Luihuista? Äitini ja isäni tuskin olisivat edes naimisissa, jos luihuja puhdasverisiä ei olisi.”
Pansy hengitti syvään vielä lämmintä syysilmaa ja oli juuri puhumassa, kun viileähkö tuuli pyyhki sanat hänen huuliltaan. Parempi jättää ne vain sanomatta. Pansy kurottautui suikkaamaan nopean suudelman Dracon huulille, jonka jälkeen syventyi uudestaan vaahteranlehtiin.
3.“Minä olen sanonut sinulle jotain tuosta polttamisesta”, Pansy virkahti laiskasti kuljettaen sormeaan syysillan viilentämällä ruoholla. Ruohonkorret olivat jo lähteneet hieman lakastumaan, mutta vielä suurimmaksi osaksi nurmi oli vihreää, tosin siellä täällä alkoi olla kunnolla rusehtavia kohtia. Tyttö epäili auringon porottavan niihin kaikkein eniten päivisin. Tosin nyt satoi enemmän, kun hänen rakastama syksy alkoi tehdä kotiaan hetkeksi maailmaan. Tupakansavu sai hänet nyrpistämään nenäänsä.
“Olethan sinä sanonut, mutta luuletko, että aikoisin oikeasti lopettaa?” Draco kysyi välinpitämättömänä ja heittäytyi makaamaan nurmelle. Pansy tuhahti. Niin Draco, ei koskaan kuuntele muita.
“Voisit sinä joskus kuunnella mitä minä sanon…”
“Harkitsen ensi kerralla.”
“Tiesitkö, että tuo voi loukata minua vielä joskus?”
“Tiedän. Mutta tiedän myös, ettet sinä jaksa minulle kauaa vihoitella.”
Pansy kurtisti kulmiaan. Kyllä hän jaksaisi vihoitella Dracolle, jos vain viitsisi, mutta riitely oli tylsää. Se sai kaiken vain huonommaksi, eikä Pansy kaivannut yhtään mitään muuta mieltä painavaa asiaa niiden rohkelikkojen lisäksi.
“En jaksaisikaan.”
“Se on hyvä kuulla.”
4.He kävelivät yhdessä kohti linnaa puhumatta sen suurempia. Oikeastaan kummatkin olivat vain hiljaa, kuunnellen supisevaa tuulta, joka tanssitti puiden värikkäisiin lehtiin vihellystä. Pimeässä ei nähnyt kunnolla minne käveli, ja Pansy oli varma, että oli astunut ainakin yhteen mutaiseen lätäkköön, mutta siitä tyttö ei jaksanut välittää. Kengän saisi puhtaaksi kyllä helpolla kuurausloitsulla.
“Täällä on kauhean nihkeä ilma”, Draco katkaisi hiljaisuuden, ja jyrinä taivaalta vahvisti pojan epäilyt ukkosen tulosta. Pansy säikähti hieman yhtäkkistä jyrinää ja tarttui Dracon kädestä kiinni, painautuen kiinni pojan kylkeen. Kummatkin jännittyivät kauttaaltaan, kun salama iski maahan parin sadan metrin päässä ja sai koko tienoon valaistumaan hetkellisesti valosta.
Lopulta Pansy henkäisi ihastuneena. Salamointi oli nättiä, tosin oli ehkä hieman pelottavaa seistä siinä salamoivan taivaan alla. Linnalle olisi järkevää mennä suorinta reittiä, välttäen joutumista isojen puiden alle. Siltikään kumpikaan luihuisista ei liikauttanut evääkään, vaan katselivat kuinka salama osui puuhun Kielletyssä metsässä. Jyrinän saattelemana alkoi sataa kaatamalla ja Pansy huokaisi turhautuneena. Pitikö niskaan vielä vettä kaataa? Nyt ei näkisi kunnolla salamointia.
“Tule, mennään linnalle!” Draco huusi jyrinän ylitse ja lähti vetämään Pansya kohti linnaa. Matka meni kompuroidessa, ja salamoiden valaistessa polkua. Kello läheni jo puoltayötä, ja Voro varmasti laittaisi heidät jälki-istuntoon, jos he jäisivät kiinni, mutta turha sitä nyt oli murehtia.
5.He olivat läpimärkiä, kun he saapuivat linnan puiselle ovella. Molemmat nauroivat ja värähtivät hieman, kun kylmä tuuli paiskasi sadetta vieläkin heidän päälleen, vaikka he olivat jo päässeet katoksen alle. Kun nauru kuoli heidän huuliltaan pois kumpikin hengitti hieman raskaasti. Salamat rikkoivat edelleen taivasta. Sade piiskasi maata, ainakin huomenna nurmikko olisi vielä hengissä, kiitos sateen.
Puinen ovi narahti hieman Pansyn ja Dracon livahtaessa sisälle. He hiipivät hiljaa varjoissa, ja säikähtivät pientäkin rapinaa. Norriska saattaisi mistä tahansa kolosta pilkistää esiin, missä tilanteessa tahansa. Ja tällä kertaa sitä ei kaivattu.
Tietenkin pörröinen kissa ilmestyi suoraan heidän eteensä. Hiippailut pariskunta irvistivät yhtä aikaa, ja kun kissa oli häipymässä hakemaan isäntäänsä Pansy sihahti:
“Estous.”Norriska jähmettyi saman tien, luihuiset ottivat jalat alleen. Loitsu ei kestäisi kauaa, mutta tarpeeksi, että he kerkeäisivät Luihuisten tuvalle. Tyrmissä kaikui juoksun aiheuttamat tömäykset, jotka sai kylmänkuolleisiin tyrmiin eloa.
“Basiliski”, Draco sihahti seinälle nopeasti. Kaksikko katosi ilmestyneeseen käytävään taakseen katsomatta.
6.“En minä minnekään nukkumaan vielä halua mennä”, Pansy valitti istuen mustalle sohvalle. Hänen hiuksensa valuivat vettä, saaden mustat suortuvat heijastamaan valoa, kuten satiini. Draco ihasteli hetken tyttöystäväänsä, kunnes istui tämän viereen yhtälailla läpi märkänä.
“Älä sitten mene”, poika kuiskasi lopulta ehdotukseksi.
“Jäätkö sinä pitämään minulle seuraa?” Pansy kysyi toiveikkaasti hymyillen.
“Totta kai jään.”
“Hyvä”, Pansy kuiskasi ja suikkasi pusun Dracon kapeille huulille.
“Mutta me voisimme käydä vaihtamassa sentään kuivat vaatteet päällemme”, tyttö jatkoi ja taputti Dracoa reidelle. Hän nousi seisomaan ja aivasti.
“Ehkä juu, et tulisi ainakaan yhtään tuota kipeämmäksi”, vaaleaverikkö myöntyi. Hän työntäisi Pansya kohti tyttöjen makuusalia, kadoten itse poikien makuusaliin.
7.Pansy rojahti takaisin samaiselle sohvalle kuin oli istunut viisi minuuttia sitten. Hän oli vaihtanut päälleen pyjaman jaksamatta ajatella sen suuremmin ulkonäköään. Draco oli useasti sanonut hänelle, ettei silloin kun he olivat kaksin tarvinnut ajatella vaatetusta tai ulkonäköä sen suuremmin.
“Kelpaako neidille punaviini?” Dracon huikkaus herätti Pansyn taas ajan tasalle maailman menosta. Hän kääntyi katsomaan huvittuneena, kuinka Draco pujotteli sohvapöydän ja nojatuolien ahtaasta välistä hänen luokseen.
“Mistä sinä tuon viinin olet pöllinyt?” Pansy naurahti, mutta otti kuitenkin vastaan punaista nestettä täynnä olevan pikarin.
“Kotoa. Ei äiti tai isä huomaa, jos yhden pullon vie välillä. Luulevat vain, että ovat juoneet sen”, Draco puheli ja istui tytön viereen. Pansy pyöräytti silmiään ja maistoi viiniä. Hän harvemmin viinistä piti, mutta jotkut punaviinit menivät, ja tämä oli juuri sopivan hapanta. Jätti happaman kitkerän jälkimaun suuhun.
“Meidän pitää juoda tuo koko pullo nyt, kun menit aukaisemaan sen”, Pansy huomautti, kun hänen ensimmäinen lasillisensa oli loppunut. He istuivat hiljaa, nauttien toistensa läsnäolosta ja hiljaisuudesta.
“Väliäkös tuolla. Meitä on kaksi juojaa”, Draco tokaisi ja kaappasi pullon pöydältä kaataen Pansyn pikarin uudestaan täyteen.
“Mille kohotetaan malja?”
“Meille”, Pansy kuiskasi ja suuteli Draco pitkään. Viinin juomiseen meni enemmän aikaa, ja koko yön Luihuisten tuvan oleskeluhuone oli varattu Dracolle ja Pansylle.
