Nimi: Hauraudesta
Kirjoittaja: Minä, Mustalupiini
Tyyli: Fluffdraama
Paritus: Parvati/Lavender
Ikäraja: S //zougati muokkasi vastaamaan uusia ikärajoja
Yhteenveto: Minä olen sinun paras ystäväsi, tietenkin.
Vastuuvapaus: Pottermaailma on edelleen Rowlingin enkä minä hyödy tästä taloudellisesti.
Haasteet: Femme10 vol. 2, Perspektiiviä parittamiseen (ystävät), Kerää kaikki hahmot (Parvati), Ajanjaksohaaste
KK: Ajanjaksohaaste tuotti minulle suuria ongelmia, mutta loppujen lopuksi pidän tästä.
Kaikenlainen palaute otetaan ilolla vastaan.
Hauraudesta
Maanantai: Minulla on vaikeuksia keskittyä opiskeluun. Lavender itkee hiljaa vieressäni ja professorien puhe menee täysin ohi korvieni. En kuule mitään muuta kuin hiljaisen tuhinan jota ystäväni parhaansa mukaan peittelee.
En tiedä syytä hänen itkuunsa tällä kertaa. Itse asiassa, kun tarkemmin mietin, hän on itkenyt viime aikoina melkein joka päivä kertomatta syytä. Ehkei hän ole vieläkään päässyt kunnolla yli Ronista, en tiedä.
Ojennan käteni ja silitän vaisusti hänen kämmenselkäänsä.
Minä yritän ymmärtää.
Tiistai: Tänään kaikki on hyvin, niin minä luulin koko päivän ajan. Huomaan, että olin väärässä, kun Lavender herättää minut kömpimällä viereeni nukkumaan. Yötä ei ole kulunut vielä paljonkaan, mutta minä olin ehtinyt jo nukahtaa.
Hän hengittää raskaasti, on kai itkenyt taas. Haluaisin kysyä, mikä on, mutta säästän sen aamuun. Sen sijaan teen hänelle tilaa ja silitän hänen poskeaan.
Minä olen sinun paras ystäväsi, tietenkin.
Keskiviikko: En saa aamulla tilaisuutta puhua Lavenderin kanssa kahden, mutta minä odotan. Illalla tilaisuuteni vihdoin tulee. Toiset tytöt eivät ole vielä tulleet nukkumaan, joten minä kysyn Lavenderilta, mikä on. Hän vastaa rutistamalla minua tiukasti ja kuiskaamalla rakastavansa minua. Minä rutistan takaisin ja silitän hänen selkäänsä pitkin takkuisina laskeutuvia kultaisia hiuksia.
Niin minäkin sinua.
Torstai: Lavender välttelee minua. Puhuisin hänen kanssaan ellei minulla olisi niin kiire läksyjen kanssa. Menen kirjastoon etsimään rauhallista nurkkaa voidakseni keskittyä pimeyden voimilta suojautumisen tehtäviin. Siellä näen kaksi Puuskupuhin tyttöä. Kaikki tietävät heidän olevan parhaita ystäviä, erottamattomia. He suutelevat toisiaan ei-niin-kovin-ystävällisellä tavalla korkeiden kirjahyllyjen välissä.
Jähmetyn, nojaan selkääni seinään.
Sitäkö hän tarkoitti?
Perjantai: Tarkkailen Lavenderia. Alan uskoa, että sittenkin vain ylireagoin, mutta sitten huomaan hänen katselevan minua taikuuden historian tunnilla esittäessään nukkuvaa. Hän katsoo minua, ja kyyneleet kimmeltävät taas hänen silmissään.
Minä en tiedä mitä tehdä.
Lauantai: Lavender jää nukkumaan kun minä lähden lenkille. Hengitän syvään, yritän antaa raikkaan ilman työntää kaiken muun sivuun mielestäni. Onnistun siinä puolittain.
Juoksen metsän reunassa miltei äänettömästi, olen kehittynyt siinä. Juostessani huomaan miten kauniisti puiden oksat kaartuvat.
Sitten huomaan maassa kukan. Valkean, hennon kukan joka kasvaa kylmyydestä huolimatta. Tarkemmin katsoessa niitä on useampiakin. Suurin osa on jo kuollut, mutta kaksi niistä pitää pintansa. Poimin ne ja kiedon niiden varret toistensa ympärille.
Jotkin asiat kuuluvat yhteen.
Sunnuntai: Jätän aamulla kukat Lavenderin vaatepinon päälle ja lähden syömään. Epäröin, mutta pysyn päätöksessäni.
Tiedän, että hän nukkuu pitkään joten syön hitaasti. En kuitenkaan saa alas kovin paljoa. Lopetan ja menen takaisin oleskeluhuoneeseen. Istun ikkunasyvennykseen, hämyiseen varjoon. Huoneessa ei ole muita, kaikki nukkuvat. Kiedon kädet jalkojeni ympärille, katson ulos ja odotan.
Ja hän tulee. Hän tarttuu minun käsiini ja hymyilee hieman epävarmasti. Minä katson hänen silmiinsä ja odotan, että hän pääsee istumaan viereeni syvennykseen ennen kuin suutelen häntä kevyesti, kokeilevasti.
Hän vastaa suudelmaan.
Lavender.
