// Alaotsikko: AK:n kokous noin viisi vuotta koulun lopun jälkeen. Drama/Romance/Angst
Kirjoittaja: Aiqsu
Oikolukija/Beta: -
Tyylilaji/Genre: Aikalailla kaikkea, Drama/Romace/Fluffy/Angst/Adventure/Lievä humourkin
Ikäraja: S
Paritus: Tosi monia, esim. Ron/Hermione, Ron/Padma, Harry/Blaise, Ginny/Lee, Luna/Cho
Yhteenveto/Tiivistelmä/Summary: AK:n kokous kesäisessä Bournemouthissa. Matka saa uusia käänteitä, kun tavataan niin odotettuja kuin odottamattomiakin vanhoja tuttuja.
Varoitukset: Kiroilu, slash
Osa 1. Odottamaton yllätys
”Harry, missä sinun matkalaukkusi on? Minun täytyy katsoa joudunko suurennuttamaan auton takakonttia vielä enemmän, Ronilla on uskomaton määrä kaikenlaisia uimaleluja. Se itsestään täyttyvä rantapallo on pahin, koska joka kerta kun se täyttyy se rusentaa muut tavarat ja joka kerta kun se tyhjenee tavarat kaatuvat ja leviävät ympäri takakonttia..” Hermione tuli jupisten yläkertaan, missä Harry pyöritteli taikasauvaa sormiensa välissä.
”Ai, se on.. Olohuoneessa kai. Katso sieltä.”
Hermione lähti huoneesta, mutta pysähtyi kuitenkin ovella. ”Kuule Harry.. Tiedän, että sinun ja Ginnyn ero oli sinulle kova paikka, mutta nyt on kulunut jo kolme viikkoa ja sinun on korkea aika ryhdistäytyä. Sinä tarvitset tätä lomaa, Harry, ja jos yrittäisit vähän sinulla voisi olla itse asiassa hauskaa!”
Harry huokaisi. ”Hyvä on, minä yritän”, hän huikkasi Hermionen perään. Helppoa siitä ei tulisi, sillä Ginny olisi myös tulossa. Harry, Ron ja Hermione olivat nimittäin lähdössä AK:n vuosikokoukseen. He olivat valinneet tapaamispaikaksi aurinkoisen Bournemouthin ja tehneet kahden viikon varaukset erääseen leirikeskukseen. AK majoittuisi pieniin, suloisiin mökkeihin rannalle. Nyt Hermionen huolenaiheena oli, miten sellainen joukko velhoja ja noitia pystyisi viettämään siellä loman herättämättä huomiota jästien keskuudessa.
Viimein, hikisen ja rankan automatkan jälkeen Harry, Ron ja Hermione astuivat sisään leirikeskukseen. Harry hieroi ohimoaan. Hermione ja Ron olivat tapelleet koko matkan täysin turhanpäiväisistä asioista, kuten siitä miksi Ronin oli pakko saada uusi luudanvartensa mukaan (”Ehkä me voimme pelata huispausta siellä!” ”Ron, se on jästien leirikeskus!” ”Itse sinä annoit sen luudan minulle hääpäivälahjaksi!” ”Arvaa, kaduttaako!”) ja siitä, miten Hermione oli laittanut silliä hänen eväsleipiensä väliin (”Minun äitinikin muistaa että vihaan sitä, mutta ei, ei oma vaimo!” ”Älä VIITSI, Ron, tuo on typerintä mitä olen ikinä kuullut!”). Nyt he seisoivat Harryn eri puolilla ja mulkoilivat toisiaan.
”Harry! Harry!”
”Ron ja Hermione!”
”Heeeei, Potter, miten menee?”
”Mitä mies!”
”Hermione, ihana nähdä sinua!”
Yhtäkkiä he huomasivat joutuneensa keskelle juttelevaa, halailevaa ja nauravaa ihmisjoukkoa. Dean ja Alicia (ent. Spinnet) Thomas tulivat tervehtimään Ronia ja ihailemaan tämän upouutta Nimbus 2003-luutaa – Hermione mulkaisi sitä ilkeästi ja kääntyi sitten vaihtamaan kuulumisia Susan Bonesin kanssa. Ernie Macmillan tuli välittömästi puristamaan Harryn kättä – hän näytti erittäin mahtipontiselta myrkynvihreä jästikravaatti kaulassa ja kädessään salkku, jossa luki ”taikaministeriö – kansainvälisen velhoyhteistyön osasto”. Hänen jälkeensä tulivat Parvati ja Padma Patil tervehtimään Harrya, sitten Neville vastavihityn vaimonsa Hannahin kanssa, sitten Lee Jordan... Tervehtiöiden seasta Harry huomasi, että Ginny seisoi vähän kauempana nojaten seinään ja katseli toiseen suuntaan.
”Okei, siis minä ja Ron nukutaan isossa makuuhuoneessa – ja MINÄ nukun oikealla puolella, Ron, turha edes yrittää – ja sinä otat pienen makuuhuoneen. Seamus tulee huomenna ja ilmeisesti nukkuu myös meidän mökissämme, joten säästetään hänelle sohva.”
”Miksi Seamusin täytyy tulla juuri meidän mökkiimme?” nurisi Ron, joka oli rojahtanut sohvalle ja nostanut jalkansa sohvapöydälle. ”Miksei hän voi mennä vaikka Deanin tai Nevillen mökkiin?”
”Koska Deanilla ja Alicialla on kahden hengen mökki ja ne ovat tosi pieniä, ja Nevillen ja Hannahin mökissä nukkuvat jo heidän lisäkseen Luna.. ja Ginny”, Hermione sanoi ja vilkaisi Harrya hiukan huolestuneen näköisenä Ginnyn nimen kohdalla.
Ron murahti ja talsi sitten keittiöön ja suoraan jääkaapille. ”Mikä tämä viritys oikein on?”
”Se on jääkaappi, Ron, jästit säilyttävät siellä ruokaa”, Hermione huokaisi.
Ron avasi jääkaapin oven ja kumartui katsomaan sinne mutisten ”miksi täällä on näin kylmä?”
Hermione pudisti päätään ja kääntyi Harryn puoleen. ”Haluatko lähteä rannalle?”
Harry katseli ulapalle. Aallot tyrskivät rantaan voimalla ja muutama uskalias jästi oli hypännyt surffilaudan päälle ja uhmannut aaltoja.
”Harry”, Hermione sanoi rikkoen hiljaisuuden. Hän laski kätensä Harryn käsivarrelle. ”Minun mielestäni sinun pitäisi unohtaa Ginny ja jatkaa eteenpäin. Ei mistään tule mitään kun sinä välttelet häntä. Ginny on itsekin samaa mieltä, minä puhuin hänen kans-”
”Mitä?” Harry sähähti. ”Sinä puhuit hänen kanssaan? Mistä? Minusta vai?”
”Harry, älä viitsi, me vain vaihdoimme muutaman sanan aulassa ja häntä harmitti se että välinne ovat vieläkin niin oudot. Minusta tuntuu että hän on jo jatkamassa eteenpäin ja sinunkin olisi jo aika..”
”No, kiitos neuvoista, mutta tämä ei kuulu sinulle, Hermione!” Harry puuskahti ja lähti kävelemään ripeää vauhtia poispäin.
”Nähdään, Ginny! Tulen pian takaisin”, Luna huikkasi ovelta. Hän kiiruhti portaat alas alimpaan kerrokseen ja astui ulos leirikeskuksen lasiovista. Ilma oli lämmin mutta kostea ja tummat pilvet, jotka hiljaa valuivat taivasta pitkin mereltä päin, uhkasivat sadetta. Luna haistoi ilmassa suolan tuoksun ja lähti kävelemään merelle päin. Matkalla häntä vastaan tuli Harry, joka vaikutti surulliselta.
”Hei, Harry”, Luna sanoi ja pysäytti miehen. ”Oletko kunnossa?”
”Olen. Minulla on vain.. vähän kiire”, hän sanoi ja jatkoi kiireesti matkaansa varoen katsomasta Lunaan.
Luna jäi hetkeksi katselemaan ystävänsä menoa ja miettimään, mikä Harrya oikein vaivasi. Harryn ja Ginnyn erosta oli kulunut jo pitkä aika, mutta Luna ei keksinyt miksi mies muuten olisi vaikuttanut niin surulliselta. Lunasta tuntui pahalta, että Harry oli vieläkin tapahtuneesta niin allapäin, vaikka Ginny vaikutti jo jatkaneen eteenpäin.
Luna kulki pitkin kaunista kauppakatua kohti rantaa. Jästiperheet tekivät ostoksia kojuissa kadun varrella, ja Lunaa hymyilytti kun kaksi pikkupoikaa hihkuivat innosta nähdessään ”puhuvan” käsinuken, jolla eräs myyjä huvitti heitä.
Rannalla puhalsi raikas merituuli, ja Luna kietoi villatakin tiukemmin harteilleen. Hän katseli ympärilleen hetken, kunnes tunnisti vesirajassa kahlaavan kauniin nuoren naisen.
”Cho!” Luna huikkasi juostuaan vanhan tupalaisensa kiinni.
Cho kääntyi, ja Lunan nähdessään hymyili vaisusti.
”Hei, Luna”, hän sanoi hiljaa.
”Oletko kunnossa?” Luna kysyi ja mietti, mikä mahtoi olla vialla kun jokainen hänen tapaamansa ihminen oli surullinen.
”Olen. Minä vain.. No, meillä oli Michaelin kanssa aika paha riita.”
”Voi ei. Olen pahoillani. Mitä tapahtui?” Luna tiedusteli onnellisena siitä, että tämänkertainen lohdutettava sentään myönsi jonkin olevan vialla.
”Minä kuulemma valitan liikaa kaikesta.”
”Hmm. No, semmoista sattuu, kyllä kaikki varmasti selviää”, Luna sanoi myötätuntoisesti ja hetken mielijohteesta kietoi kätensä Chon ympärille.
He halasivat toisiaan pitkään, kunnes Luna päästi hieman nolona otteensa irti.
”Niin, tuota.. Muistin juuri että minun pitää olla.. Heippa”, Luna mutisi ja riensi vastakkaiseen suuntaan jättäen Chon tuijottamaan ihmeissään peräänsä. Mitä ihmettä oikein tapahtui?
Ron pamautti hotellihuoneensa oven melkoisella voimalla kiinni. Hermione oli saanut hirveän raivokohtauksen tajuttuaan, että Ron oli jättänyt Tylypahkan Historian kotiin. Ron ei ymmärtänyt, mitä hittoa vaimo kuvitteli tekevänsä vanhan koulunsa historiikilla, mutta ilmeisesti sen unohtaminen oli suunnilleen yhtä paha asia kuin anteeksiantamattoman kirouksen loitsinta.
Hän rymisteli vihaisena portaat alas aulaan, jossa häntä vastaan tulivat Patilin kaksoset. Sen verran Ron tiesi kaksosten elämästä nykyään, että Parvati oli mennyt naimisiin jonkun taikakasvitutkijan kanssa, ja odotti nyt esikoistaan. Parvatin mahan kohdalla olikin jo huomattava kumpu. Padma sen sijaan oli Ronin kuuleman mukaan mennyt myös naimisiin, mutta eronnut jo vajaan puolen vuoden kuluttua häistä. Mikä oli eron syy, sitä ei Ron tiennyt.
”Hei, Ron!” Parvati huikkasi iloisesti. Ron yritti unohtaa kiukkusa Hermionea kohtaan ja väänsi hymyn kasvoilleen.
”Moi, Parvati. Moi, Padma”, hän tervehti.
”Miten menee? Hermionen kanssa elelette onnellisina?” Parvati hymyili.
”Mm.. Niin”, Ron sanoi mutta vältti katsetta. Ainakaan tällä hetkellä elo ei ollut erityisen onnellista.
”Sano hänelle terveisiä. Harmi ettei olla ehditty olla enempää tekemisissä. Viimeksi nähtiin varmaankin teidän häissänne.”
”Niin”, Ron sanoi ja yritti johdatella keskustelua vähemmän hermionellisille vesille. ”Mutta minä kuulin että teille on perheenlisäystä tulossa. Ja kyllähän sen jo näkeekin. Onneksi olkoon.”
Parvati säteili ylpeänä, mutta ilmoitti sitten että hänen miehensä odotti häntä ja hänen oli mentävä. Parvatin kiirehdittyä omille teilleen Ron ja Padma jäivät kahdestaan. Vaivautuneen hiljaisuuden jälkeen he kohtasivat toistensa katseet ja naurahtivat.
”Mikä on vialla?” Padma kysyi yllättäen, kun he lähtivät kulkemaan ulko-ovia kohti. ”Sinun ja Hermionen välillä, siis?”
”Mistä sinä tiedät..?” Ron ihmetteli kulmat kurtussa.
”Näin ilmeestäsi.”
”Ai. No, ei mitään muuta kuin että siihen komenteluun menee välillä hermot.”
”Ymmärrän”, Padma sanoi ja hymyili vinosti. ”Mutta Hermione on aina ollut sellainen. Ja hänen kanssaan sinä menit naimisiin, joten omapa on vikasi.”
”Näin on päässyt käymään, juu”, Ron sanoi ja hymyili jo. ”Minä kuulin että sinä erosit. Mitä tapahtui?”
”Äh, en minä tiedä. Tapasin Nedin Kadlein Kanuunoiden matsissa, rakastuin häneen – ja nain miehen, jota tuskin tunsin. Sama vanha tarina.”
”Kanuunoiden?” Ron kysyi kulmat koholla. ”Kannatatko sinä Kanuunoita?”
”No tottahan minä kannatan maan parasta huispausjoukkuetta”, Padma virnisti.
No siinä tapauksessa, neiti”, Ron sanoi ja hymyili oikein leveästi, ”sopiiko että minä tarjoan kermakaljat?”
Harry katseli huoneen ikkunasta ulos. Ron oli lähtenyt hetki sitten ovet paukkuen, kun Hermione oli suuttunut verisesti jostakin aivan turhanpäiväisestä asiasta, ja siitä Harry ei kyllä voinut moittia Ronia.
”Ron on uskomaton! Miten ihminen voi olla muistamatta koskaan mitään? Hän ei voi hoitaa edes yhtä maailman yksinkertaisinta asiaa, ja sitten minä joudun aina tekemään kaiken, huolehtimaan kaikesta, muistamaan kaik..”
”Hermione!” Harry sanoi kovalla äänellä. ”Minä lähden ulos. Nähdään.”
Harry pakeni huoneesta jättäen Hermionen tuijottamaan murhaavasti nyt myös hänen peräänsä. Harry kiiruhti portaat alas saadakseen Ronin kiinni. Ehkä Ron lähtisi hänen kanssaan tuliviskille – Hermionen kohtauksen jälkeen pieni huvittelu ei varmasti tekisi pahaa kummallekaan.
Ronia ei näkynyt hotellin aulassa, joten Harry jatkoi ovista ulos ja kauppakadulle. Kuljettuaan jonkin matkaa tietä eteenpäin Harry näki ystävänsä pysähtyneenä erään kojun eteen, mutta hän ei ollut yksin. Harry tunnisti Ronin kanssa olevan mustatukkaisen nuoren naisen Padma Patiliksi. Harry pysähtyi ja jäi pohtimaan, liittyisikö seuraan vai olisiko hänen parasta jättää toiset rauhaan. Hän ei ehtinyt päättää, ennen kuin jokin muu vei hänen huomionsa. Hän huomasi nimittäin toisen punapään seisoskelemassa kadulla vain kymmenen metrin päässä Harrysta. Ginny katseli ympärilleen, ja Harry keräsi rohkeutta mennäkseen tervehtimään. Hän ei kerennyt ottamaan askeltakaan Ginnyn suuntaan ennen kuin Lee Jordan, Harryn vanha tuttu, ilmaantui Ginnyn viereen väkijoukosta. Harry katseli kuin hidastettuna, kun Ginny kääntyi katsomaan Leetä, hymyili sitä hymyä joka oli ennen kuulunut vain Harrylle, ja tarttui miestä kädestä. Lee johdatti Ginnyn erään jästikauppiaan luo, ja osti Ginnylle punaisen ruusun. Ginny näytti punastuvan hyvillään ja kumartui Leen puoleen..
Harry oli nähnyt tarpeeksi. Hän lähti raivaamaan tietään väkijoukon läpi ja jatkoi kovaa vauhtia melkein koko matkan rantaan melkein rantaan saakka. Sitten hän kuuli takaansa juoksuaskelia.
”Harry! Harry, odota vähän!”
Ron oli nähnyt myös siskonsa ja lähtenyt Harryn perään.
”Minä olen varma että Ginnyllä ja Leellä on pelkkä pieni lomaromanssi..”
”Ei kiinnosta”, Harry tiuskaisi ja jatkoi kovaa vauhtia eteenpäin.
”Minä tiedän että se näytti pahalta mutta he varmasti vain..”
”Ei sillä ole väliä.”
”Kuuntele nyt, minä puhun Ginnylle ja..”
”Ron!” Harry kääntyi katsomaan Ronia suoraan silmiin. ”Minä en oikeasti piittaa!”
Ron oli hetken hiljaa. ”Ai. Anteeksi.”
He lähtivät kävelemään rinnatusten rannan suuntaisesti takaisin hotellille päin.
”Mutta”, Ron aloitti varovaisesti uudelleen hetken kuluttua, ja nosti sormensa pystyyn kun Harry avasi suunsa jälleen keskeyttääkseen, ”ihan siltä varalta JOS sinä sattuisit sittenkin välittämään, minä voisin käydä vaihtamassa pari sanaa sisareni kanssa. En minä sanoisi mitän sinusta, voisin sanoa itse nähneeni heidät ja kysyi mikä koko jutun juju oikein on. Hän ei varmasti epäilisi.. Mitä nyt?”
Harry oli pysähtynyt ja jäänyt tuijottamaan eteenpäin.Ron kääntyi katsomaan ja hänen ilmeensä muuttui ensin täydellisen ällistyneeksi ja sitten raivostuneeksi.
Heitä vastaan pitkin hiekkarantaa käveli viisi nuorta miestä, jotka pysähtyivät heidän eteensä.
Theodore Nott, Vincet Crabbe, Gregory Goyle, Blaise Zabini – ja Draco Malfoy.
Ron sai ensimmäsenä puhekykynsä takaisin. ”Mitä hemmettiä TE täällä oikein teette?”
