Seurassasi päivästä päivään, raapalesarja (Sallittu, S/R)

[Siiseli]

Title: Seurassasi päivästä päivään
Author: Siiseli
Paring: Sirius/Remus
Genre:  fluff, raapale
Rating: S
Disclaimer: hahmot kuuluvat Rowlingille – minä vain leikin niillä

Summary: Parisuhde-elämää pienissä paloissa ála Sirius & Remus

A/N: Tälläistä tänään, raapelesarjan merkeissä. Mikäli suunnitelmassa pysytään, pitäisi näitä tulla seitsemän pikkupätkää. Fluffyä kirjoitan harvoin, slashiä sitäkin useammin. Ja Sirius/Remus on vain niin suloista. Tämä menee FF50 sanalla 005 päivät, kerää kaikki hahmot haasteeseen Siriuksena, sekä slash10. Ja lisäksi tämä on omistettu maailman parhaille ystäville Luvvielle ja karmanhurtalle, kiitos että olette olemassa <3

Kylmä talvipäivä 100 sanaa

Remus istui kaivautuneena sohvannurkkaan. Hänen kasvoillaan ailahteleva ilme oli jossain surun ja huolen välimaastossa. Koiran muotoinen varjo asteli kohti miestä roikottaen punaista vilttiä suussaan. Mies hymähti koiralle ja katsoi sen silmiin rauhallisesti. Musta otus lipaisi huuliaan ja sen nappisilmät pyysivät häneltä ilmiselvästi jotakin.
”Sirius, voisitko muuttua ihmiseksi, en oikein ymmärrä mitä yrität sanoa?” hän pyysi rauhallisesti. Koira muutti muotoaan ja sen ihmismäiset piirteet tulivat jälleen esiin.
”Ajattelin, että pääsisin koirana helpommin kyhnäämään kainaloosi”, Sirius kertoi sitten virnistäen leveästi. Remuksen oli pakko naurahtaa miehelle.
”No mutta Sirius, etkö tiennyt, että kainalossani on aina tilaa yhdelle karvaiselle koiralle tai miehelle?”
”En.”
”Hölmö.”

Nälkä 100 sanaa

”Remus”, mies aloitti varovasti lähestyessään keittiötä.
”No?” toinen vastasi.
”Minulla on nälkä!” kommentti sai Remuksen naurahtamaan.
”Ainahan sinulla on. Syö hyvä ystävä”, mies kommentoi sitten.
”Ai ystäväkö vain?” tummatukkainen kysyi kohottaen toista kulmakarvaansa.
”No rakas sitten”, Remus puuskahti syventyen lehteensä.
”Remus?” Siriuksen ääni halkoi hiljaista ilmaa.
”No?” mies kysyi turhautuneena.
”Minulla on nälkä!” tumma ilmoitti sitten vaativasti.
”Tee ruokaa!” Remus kivahti takaisin ja sai Siriuksen perääntymään pari askelta.
”Mutta Rem, en minä osaa! Ja sinun hunajakanasi on kaikista maukkainta!” Siriuksen äänessä värähti epätoivoinen sävy.
”Kai minun on pakko”, mies puuskahti.
”Kiitos Rem, olet ihana!” Sirius lausahti ja suukotti miestä otsalle.

Lisää topassa olevia raapaleita
Rakkaus
Ruusu

[Nukkemestari]

Ei elämä kuin oli suloisia! tätä tahtoisin lisääkin. Suorastaan janoan tälläista hiukan sokerista litkua.

Harmi ettei ollu enempää, näistä on vaikea sanoa kauheestirakentavaa, mutta täs nyt randomeja minua häirinneitä:
Kylmässä talvipäivässä remus tuntui jotenkin liian kylmältä, varmaan raapaleen lyhyestä sanamäärästä johtuen.

Nälässä häiritsi taas Rem-lempinimen käyttö kahdenkerran lopussa... eli todella järkevät asiat häiritsi

Suulosia. Vaadin lisää<3

[Sinikeiju]

Omnom.. nams... mitähän sitä nyt sitten saisi sanottua...

”Ajattelin, että pääsisin koirana helpommin kyhnäämään kainaloosi”, Sirius kertoi sitten virnistäen leveästi. Remuksen oli pakko naurahtaa miehelle.
”No mutta Sirius, etkö tiennyt, että kainalossani on aina tilaa yhdelle karvaiselle koiralle tai miehelle?”
”En.”
”Hölmö.”

Sirius oli ihana jälkimmäisessä.

Suoraan sanottuna, siiseli honey, mä rakastan tätä. Aivan ihana. Kirjotathan lisää tätä ihanuutta? Vielä kerran sanon, nams.

[Siiseli]

Nukkemestari, saamasi pitää :'> Kiitos kommentista, vaikka raapeleisiin niitä ei ole kaikista helpoin antaa (:

Sinikeiju, Kiitos Keijis lainailuista <3 Ja tässä sullekin lisää tätä jotakin :'>

Rakkaus 100 sanaa

Sirius makasi sängyssä, kun iltauninen Remus kömpi hänen viereensä torkkumaan. Hetken tumma mies malttoi olla hiljaa, ennen kuin hänen oli pakko kysyä: ”Remus, kerro minulle miltä rakkaus tuoksuu?”
”Rakkaus. Hmm, kahvilta, miehiseltä deodorantilta, koiralta, välillä märältä sellaiselta.”
”Miltä sinusta rakkaus maistuu?”
”Makkaralta ja suolalta, jossa on häivähdys suklaata.”
”Miltä rakkaus tuntuu?”
”Turkilta, kevyiltä lipaisuilta, sekä puhalluksilta. Miksi sinä utelet?”
”Halusin vain tietää…”
”Et ilmeisesti saanut haluamaasi vastausta?”
”En.”
”Millaisen sitten haluat?”
”Äh unohda. Ei se ole mitään tärkeää.”
”Varmastiko?”
”Joo”, Sirius totesi vaieten. Mies repi peiton päällensä ja käänsi selkänsä toiselle. Hän huokaisi syvään ja yritti napata unen päästä kiinni.

[Siiseli]

Ruusu 100 sanaa

”Jos sinä olisit kukka, sinä olisit ruusu, musta ruusu”, Siriuksen matala ääni kuiskasi rauhallisesti Remuksen korvaan heidän makoillessa aamuvarhaisella sängyllä.
”Miksi olisin ruusu?” hämmennys oli täyttänyt meripihkanväriset silmät joissa oli häivähdys unihiekkaa.
”Olet piikikäs, mutta ihosi on silkkiä kuin ruusun terälehdet. Suloisuutesi hivelee silmiäni”, tumma mies leperteli ja antoi kätensä vaeltaa pitkin rakkaansa lantiota.
”Mutta ruusuthan ovat punaisia, eivät mustia”, toinen ihmetteli sitten ja virne nousi Siriuksen kasvoille.
”Punainen tuo mieleen veren, tappamisen ja tuhon. Se kielii vihasta ja inhosta. Minä en pidä punaisesta. Kun taas rakkauden oikea väri on musta, kaikessa siisteydessään ja kauneudessaan.”