Tämä kausi on tosiaankin ollut syksyä vaisumpi, sillä olen tällä kertaa aloittanut huomattavasti vähemmän sarjoja.
noitaminA-slotin sarjat eivät tehneet vaikutusta - Thermae Romae oli semihuvittava (ja onneksi lyhyt!), muttei loppujen lopuksi mitään ihmeellistä ja Black Rock Shooter taas tuskin tulee paranemaan tästä.
Ehdottoman totta. Onneksi kaudella on ollut jotain viihdyttävääkin katsottavaa, kuten jo mainitsemasi
Poyopoyo Kansatsu Nikki vaikka suhtauduinkin siihen epäilevästi Nyanpiren jälkeeen. (En yleensä tykkää vampyyreista missään ja poikkeukset ovat harvinaisia) Poyo on ihanan suloinen ♥ ja sarja on hauska. PKN on tämän kauden parhaimmistoa, vaikken kaikkia sarjoja olekaan katsonut.
Black Rock Shooter on vähän... No, eipä ole tehnyt vaikutusta minuunkaan. Katsoin nelosjakson ja alussa ajattelin, että kouludraamastakin tulee jotain, mutta puolessa välissä olin valmis jättämään jakson kesken. Liika draamailu alkaa tympimään. Pettymys
Ajattelin, että notaminA-slotin sarja voisi onnistua. Yleensä en jätä edes huonoa sarjaa kesken, mutta BRS saattaa olla poikkeus. Vihaan tasapuolisesti kaikkia hahmoja sitä keskustelutukihenkilöä lukuunottamatta (Saya), joka lausuu hirveyksiä. Hän saa minut nauramaan. "They were all laughing at you" ja "You're the joke of the school now". Tällasia varmaan sanotaankin oppilaalle, joka tulee avautumaan siitä, kuinka hänen kirjoittamansa rakkauskirje laitettiin ilmoitustaululle kaikkien nähtäväksi.
Anotherilta odotin paljon, koska P.A:n tyyli on kaunis ja HanaIro oli ihana. Tähän mennessä se ei ole tehnyt mitenkään erikoista vaikutusta, jos ei lasketa sitä, kuinka se portaissa kaatunut tyyppi kuoli. Murhanhimoisia kapistuksia nuo sateenvarjot. Eniten harmittaa se, että suurin osa hahmoista on jäänyt kovin etäisiksi ja monta jaksoa meni siihen, ettei päässyt selville siitä, mitä tapahtuu. Tyyppejä kuolee, Mei on salaperäinen, mutta mitään ei selviä. tuntui siltä, että kauhuelementtejä oli laitettu vain koska ne ovat kauhuelementtejä.
Rinne no Lagrange on suhteellisen viihdyttävä, vaikkei olekaan tuonut mitään uutta mechatytöilyyn. Hahmot ovat aika tavanomaisia. Päähenkilö on sellainen optimistityyppi eikä ole onnistunut tekemään minuun kovin suurta vaikutusta. Itse asiassa päähenkilökolmikosta hän on ainoa, jonka nimeä en edes muista -_- Mukana on myös tyttö, jolla on suuret rinnat. Häneen tykästyin, koska uusimmassa jaksossa hänen menneisyyttään avattiin ja pikkulapsi versio on
söpö. Kolmas tyttö on erikoinen ja kohtalaisen hiljainen alieni, joka ei saa sanottua haluamaansa suoraan. Tytön koko nimeä en muista tai osaa kirjoittaa lunttimatta, mutta Laniksi häntä kutsutaan.
Ai niin ja tyttöjen välillä on havaittavissa jotain kolmiodraamaa. Elättelen toiveita, että joku kirjoittaa ff.nettiin femmeä tästä sarjasta.
High school DxD on samalla tavalla viihdyttävä. Pitkästä aikaa ecchi-sarja, jota jaksan katsoa. Issei on söpö, jälki on hyvää ja sarja on mukaansatempaava. Eipä tästä voi sanoa oikeastaan muuta.
Recorder to Randoserua olen katsonut, mutta jos jaksot olisivat yhtään pidempiä, en kyllä viitsisi. Ensimmäisen kerran oli ihan hauskaa, kun poliisit pidättivät Atsushin, koska poika näyttää aikuiselta ja leikki luokkakavereidensa kanssa (jotka ovat alle 10), mutta toisen kerrna sama ei enää naurattanut. Toinen lyhyistä jaksoista koostuva sarja on
Gokujou. Siitä minulla ei ole valittamista, mutten voi myöskään kehua sarjaa. Molemmissa sarjoissa osa vitseistä ei vana nappaa, mutta katson viikottain sen yhden jakson toivoen, että sillä kertaa nappaa.
Danshi Kokousei no Nichijou on ideana hyvä. En ole törmännyt sarjoihin, joissa keskityttäisiin lukiopoikien elämään eikä sekaan ole lisätty shounen-ai viitteitä. Pojat roolipelaavat, valmistautuvat koulun juhlaan, juttelevat, jne. Sarjassa on mukana myös tyttöjä mutta tämä ei ole pervoilua. Ei etsitä sitä oikeaa tai olla kaikkein parhaimpia korisksen/futiksen/jonkin muun pelaajia. Minusta sarjana tämä on virkistävä.
Sitten ei jää kuin kauden yllättävä. En ole koskaan aiemmin katsonut urheiluanimea, mutta nappasin
Area no Kishin katsottavaksi. Päähenkilöpoika Kakerun isoveli kilpailee Japanin futisjoukkueessa vaikka on vasta 15. Samaa aikaa isoveli käy koulua ja on koulun jalkapallokerhon kapteeni. Arvasin kyllä melko pian, että isoveli joutuisi johonkin onnettomuuteen eikä voisi enää pelata, mutta tietystä ennalta-arvattavuudestaan huolimatta sarja on hyvä. Tykkään hahmoista, vaikka futis vie suuren osan jaksojen ajasta.
Toisaalta sarjassa on myös ärsyttäviä piirteitä. Seven (Oikea nimi on Nana Mishima) on Kakerun lapsuudenystävä, joka pelasi ainoana tyttönä poikien joukkueessa aiemmin. Sitten hän muutti Amerikkaan, mutta palasi takaisin Japaniin. Seven ja Kakeru ovat samalla luokalla taas, mikä on minusta ihan ok, mutta se, että Seven ei pelaa vaan on pelkkä manageri, häiritsee minua, koska olen saanut sellaisen käsityksen, että Seven haluaa pelata.
Okei, siinä on lyhyehköt mielipiteeni sarjoista, joita olen katsonut.
Rimppakintturohmuli, en voi väittää, että olisin kova Hetalia-fani. Olen katsonut ensimmäiset 52 jaksoa, mikä riitti minulle. Ymmärrän, miksi sarjalla on faneja ja ovathan maat tavallaan hauskoja, mutta sarjan huumori ei iske minuun. Kuroshitsui on katsottavien listallani, tosin ei kovin korkealla, koska elän sellaisessa käsityksessä, että siinä on vain miespäähenkilöitä ja koska shounen-aista/yaoista pitävä kaverini sarjaa suositteli, on siinä oltava jotain shounen-ai viboja.
Yaoissa uke/seme-pelleily hivenen häiritsee, miksi sen toisen pitää olla tyttö?
En lue/katso shounen-aita tai yaoita, joten en osaa antaa tyhjentävää vastausta. Veikkaisin, että sarjoissa halutaan pitää perinteinen nais/mies asettelu ja sukupuoliroolit (mies on hyökkäävä, nainen alistuva), vaikka molemmat olisivat samaa sukupuolta. Yhteiskunta on heteronormatiivinen, se näkyy myös taiteissa. Minulla on hatara käsitys, että yaoi on naisten naisille piirtämää mangaa tai animeversioita tai originaaliyaoita. Toinen vähäpätöisempi syy voisi olla, että naiseksi pukeutuvia miehiä ei katsottaisi hyvällä, jos he olisivat vakavissaan, joten toisen on käyttäydyttävä sen vuoksi naisellisemmin. Okei, Hourou Musukossa on poika, joka haluaa olla tyttö, mutta tasapainon vuoksi on myös tyttö, joka haluaa ola poika...
Sama on shoujo-ain "tunnetuissa" pareissa, etenkin jos mennään 90-luvun puolelle. Haruka näyttää mieheltä, Michiru puolestaan on naisellinen. Anthy on prinsessa, Utena haluaa prinssiksi jne.
Bara puolestaan on sitä realistisempaa miesten välistä rakkautta, joka on suunnattu homomiehille. Mutta bara ei ole mikään ilmiö muualla kuin Japanissa.
