Minäkin olisin kovasti sinne idioottikurssille menossa :3
Tuossa Animeconista porukalla palatessa oli tunnelma katossa kun analysoitiin logistiikkaa ja ohjelmavihkoa ja muuta semmoista X3
Et joo, aletaan me ainakin olla enempi järkkärikuntaa kuin kävijöitä tässä vaiheessa. Greenroomchillailua harjoittelinkin tossa viime Traconissa kun pidin ihan oikean ohjelman iiks. <3
Monesti kanssa jostakin on pakko lähteä liikkeelle. Ei mestareiksi synnytä, vaan niiksi kehitytään pikku hiljaa työllä ja harjoittelulla. Lähes jokaisen ensimmäinen cosplay on varmasti aika hirvitys muutamien vuosien kuluttua, kun on ehtinyt kehittyä taidoissaan paremmaksi.
Ja hei, kun nyt olen näistä hutiloiduista cosseista pölissyt, voisin heittää teille muille tällaisen kysymyksen; Missä menee huolellisesti ja huolimattomasti tehdyn cossin raja?
Moi olen vaatetusammattilainen. Seikka voi värittää mielipiteitäni.
1) Peruukki. Erittäin tärkeä osa useimmissa cosseissa. Peruukin alkuperäinen laatu, sen käsittely ja kohtelu näkyvät herkästi. Mutta varsinaisesta huolimattomuudesta ei voi puhua, jos peruukki on alunperin kuuluisaa Punanaamio-laatua tai huovutettu koirankarvasta. Antaapahan vain kauniisti sanottuna omanlaisensa leiman koko cossiin.
2) Materiaalivalinnat. Mikä ihme siinä on että kaikki on pakko tehdä lakanakankaasta? Joo tiedetään, hinta. Mutta PLIIS. Paksu villakangastakki. Uhkea hovileninki. Unelmankevyt harsohame. Teenpä kaiken lakanakankaasta.
Rakkaat. Valitkaa jotain edes jotenkin oikeaa materiaalia muistuttavaa -- ettehän te olkapanssareitakaan mistään elmukelmusta tee. Lyhyt lista ominaisuuksista, jotka on hyvä ottaa huomioon: paksuus ja paino, laskeutuvuus/jäykkyys, läpikuultavuus, pintarakenne (palttina vai satiini, hieno vai karkea), kiilto, joustavuus, silitettävyys ja tärkättävyys, värjäytyvyys (ei, tekokuidut eivät värjäydy ellei niitä maalaa), pesukäyttäytyminen (erityisesti kutistuminen).
Bonusvinkki: verho-osastolta voi löytyä erittäinkin päteviä kankaita cosseihin, erityisesti juhla- ja/tai fantasia-asuihin.
3) Toteutustekniikka. Tämä on sitten se kaikista kriittisin juttu. Hyvä toteutus voi loihtia lakanakankaastakin kaikenlaista yllättävää, puhumattakaan siitä mitä se tekee "oikeille" materiaaleille... ja huono voi tuhota kymmenien tai satojen eurojen arvoisista materiaaleista ihan uskomattomaan jamaan.
Ihan noin niinkuin kaksi kaikista ilmeisintä juttua ettei mene liian pitkäksi.
Yksi: huolittelu. Ei ole vaikeaa ja kun opettelee päärmäämään ilman neulaamista se on myös varsin nopeaa. Huolittelematon näkyvä reuna on kamalan näköinen. Kuumaliima ei muuten ole ratkaisu. Ja pikapalte pettää heti kun silmä vältää. Huolittelematon näkymätön reuna (esimerkiksi täysin peittyvässä alushameessa) on ihan ymmärrettävissä mutta esimerkiksi kuvaamisen kannalta on mukavampaa jos helmaa voi vähän nostaakin ilman että hapsurtunat ja irtolangat vilkkuu.
Kaksi: rakenteet ja apumateriaalit. Aika usein näkee aneemisena roikkuvia hameita, jotka hahmolla jököttää ties missä kulmissa. Miten olisi vaikka... Alushameet. Tärkkäys. Tukikankaat. Pahvituki. Minikrinoliini. Ja tämä on vain yksi esimerkki. En avaudu asiasta sen enempää.
Bonusvinkki: satiinia ommellessa suora loimensuuntainen sauma on mahdoton saada siistiksi. Ommelkaa hiukan vinoon.
4) Aikataulu.
Tästä ei oikeastaan ole muuta sanottavaa kuin että aikatauluttakaa kunnolla ja suostukaa antamaan periksi jos se aikataulu pettää. Jos coni on huomenna ja puku ei ole valmis niin pakkoko pilata se vaivalla tehty tekele viime hetken epätoivoisilla kuumaliimauksilla? Tähdätään mieluummin vaikka seuraavaan coniin, niitähän tulee. Epätoivo on rumaa katseltavaa.