Huh, sainpahan valmiiksi uuden luvun! Öö, onko näitä tosiaan jo kymmenen??
HarryPotterFan4Ever, voi ei, taitaa kuolemani liippasta läheltä *pakenee pöydän alle* no ehkei kuiteskaan *tulee pois pöydän alta* . Lupaa, ettet kiroa minua, vaikka tapankin erään *sarkastista naurua* jos kiroat en voi kirjoittaa enempää mitään. *haha* Jeps, kiitos kommentistasi.
Luku 10, Seuraukset
Dora nousi ylös. Hänen oli pakko saada tietää, mitä muille oli käynyt.
Vapisevin askelin tyttö käveli raunioihin. Hän löysi helposti Hermionen ja Ronin, jotka onneksi olivat vahingoittumattomia. Kaksikko istui polvillaan jonkun edessä, eikä Dora halunnut tietää kuka oli kuollut. Sillä joku oli kuollut, sen näki Ronin ja Hermionen ilmeistä.
"Kuka kuoli?" Dora kysyi vasten tahtoaan. Hän oli sulkenut silmänsä, hän ei halunnut katsoa, ennen kuin tiesi, ettei Diana... Ettei se ollut Diana.
Hermione huokaisi, nousi ja kietoi kätensä suojelevasti Doran ympärille, mistä Dora taas arvasi vastauksen.
"Ei! Hän... Hän ei voinut kuolla! Te valehtelette!" tyttö huusi tuskissaan.
"Kyllä hän on. Diana on kuollut. Olemme pahoillamme", Ron sanoi melkein äänettömästi. Hän oli yhä maassa polvillaan.
Dora pudottautui kaksoissiskonsa ruumiin vierelle ja aukaisi vihdoin silmänsä.
Siinä Diana makasi. Kuolleena. Sen arvasi heti. Dianan silmät olivat auki, mutta hän ei osoittanut mitään elonmerkkejä. Sydän ei lyönyt, pulssi ei käynyt ja... Tyttö oli jääkylmä.
"Ei, ei, ei, ei", Dora vaikeroi. Hänestä siinä oli kamalinta se ettei hän pystynyt itkemään. Hän vain vaikeroi tuskissaan, aivan kuin häneen sattuisi todella pahasti. Diana ei voinut kuolla. Se oli mahdotonta. Hänen aistinsa valehtelivat nyt, hänen siskonsa oli ollut niin vahva, niin ylpeä, niin kaunis ja aina niin rakastavainen.
Dora tunsi lämpimän käden olkapäällään. Hän katsoi ylös ja näki Harryn. Jopa Harryn silmissä oli kyyneleitä. Dora oli ainut, joka ei pystynyt itkemään.
"Meidän on vietävä hänet Tylypahkaan", Harry kuiskasi, nosti Doran ylös ja suuteli hänen huuliaan.
"Entä Kuolonsyöjät?" Ron kysyi.
"Pakenivat. En tiedä miksi", Harry vastasi ja taikoi paarit. Hän ja Ron nostivat Dianan velton ruumiin paareille.
Nelikko käveli Tylyahon autiota kylää pelkäämättä. Hermione käveli ensin, tärisi hiukan kävellessään, jolloin Ron kietoi kätensä tytön ympärille ja Hermione painoi päänsä tämän olkapäälle. Sitten tulivat paarit, joita ohjasi Harry. Harry piteli toisella kädellään Doraa kiinni hartioista kuin peläten, että tämäkin kuolisi hetkenä minä hyvänsä. Dora ei kuitenkaan aikonut kuolla. Ei nyt.
Vietyään Dianan sairaalasiipeen, Dora jäi kaksoissiskonsa ruumiin äärelle peläten että tämä katoaisi. Kunpa Diana... Kunpa Diana ei olisi kuollut.
Lilian ja James tulivat säikähtyneennäköisinä sairaalasiipeen kuultuaan uutiset, molemmilla oli kyyneleet silmissä. James kietoi kätensä suojelevasti Dora ympärille ja Lilian katsoi toista tytärtään aivan kuin ei uskoisi silmiään.
Helena liikahti Dianan vuodetta vastapäätä olevassa vuoteessa. Hänen silmänsä rävähtivät auki ja tyttö yritti muistaa. Mitä oli tapahtunut? Lopulta muistot tulvivat tytön mieleen, hän muisti isoveljensä, isänsä, äitinsä, Lucius Malfoyn... Kaiken.
"Mitä Diana täällä tekee?" Helena kysyi ihmeissään.
Potterit käänsivät katseensa Helenaan päin. Lilianilla ja Jamesilla oli kyyneleet silmissä, mutta Doralla oli rukoileva ilme kasvoillaan, pahoitteleva, aivan kuin kaikki olisi hänen syytään.
Pian sairaalasiiven ovi avautui ja sisään astui koko Mustan perhe. Lily mukaanluettuna.
"Äiti, isä, Harry ja vauva!" Helena huudahti riemuissaan, hyppäsi pois sängystään ja halasi perhettään.
"Muistatko sinä nyt minut?" Harry kysyi kiusoittelevasti pikkusiskoltaan nostaen tämän samalla ylös. Hän pyöritti tätä muutaman kerran ilmassa ja laski sitten alas huokaisten todella syvään.
"Muistan. Mitä Dianalle on tapahtunut?" Helena kysyi kuiskaten.
"Diana kuoli", Harry sanoi kyyneleet silmissään. "En tiedä miten", hän jatkoi arvaten hyvin siskonsa seuraavan kysymyksen.
Helena painoi päänsä ja kyyneleet valuivat hänen silmistään.
"Miten pääsit näin nopeasti pois Pyhästä Mungosta?" hän kysyi äidiltään.
Lily hymyili hiukan ja nyökkäsi päätään Dianaan päin. Hän meni Lilianin luokse ja halasi tätä toisella kädellään. Jamesille nainen antoi pusun poskelle, vaikka Sirius tuijotti häntä muka vihoissaan.
"Mennään syömään", Harry sanoi, otti siskoaan kädestä ja vei tätä pois sairaalasiivestä. "Tuletko sinä?" hän kysyi tyttöystävältään. Tämä kuitenkin pudisti päätään. Harry huokaisi ja suuteli Doran hiuksia.
Seuraavana päivänä Dianan kuolemasta oli jo levinnyt juttu. Tosin kovinkaan moni ei tiennyt, miten tämä oli kuollut, mutta jotkut epäilivät kuolonsyöjien olevan asialla. Harrylta ja Helenalta kyseltiin jatkuvasti, mutta kun he eivät vastanneet heidät jätettiin rauhaan.
Dumbledore taas nousi pitämään puhetta.
"Kaikki tietävät, että menetimme tänään erään tärkeän henkilön. Varsinkin yhdelle ihmiselle Tylypahkassa tämä henkilö oli tärkeämpi kuin kenellekään muulle. Diana Potter menehtyi tänään Avada Kedavra loitsulla." Dumbledoren katse seurasi rohkelikkoja, jotka joko itkivät kasvot käsien peitossa tai vapaasti häpeämättä. "Diana oli hyvin tärkeä hänen kaksoissiskolleen Doralle. Dora Potter, pystytkö puhumaan?" Dumbledore kysyi katsellen Suuren salin ovelle.
Kaikki seurasivat Dumbledoren katsetta ja siellä tosiaan seisoi Dora. Doralla oli yllään musta leininki, joka ulottui nilkkoihin saaakka, hän oli myös pessyt kasvonsa ja kammannut hiuksensa. Doran mustat tavallisesti pörrössä olevat hiukset olivatkin nyt nutturalla niskassa. Hän käveli opettajienpöytää kohti ja vihdoin ja viimein kaivatut kyyneleet ilmestyivät.
"Diana oli hyvin helläsydämminen. En usko, että kovinkaan moni pystyisi sanomaan vihaavansa häntä. Hän edusti myös monia rohkelikkojen piirteitä. Hän olisi antanut henkensä, jotta pystyisi antamaan minulle elämän, hän oli iloinen, kun minä olin iloinen, hän nauroi vitseilleni, hän myös puolusti minua kaikkia vastaan. Hän rakasti meitä kaikkia. Ja tiedän, että kaikki me jäämme kaipaamaan häntä niin hyvässä kuin pahassakin.
Muistan, miltä Diana näytti kun kerroin seurustelevani Harryn kanssa. Hän oli niin iloinen, että hyppäsi suoraan syliini ja halasi todella kovaa. Kuinka moni teistä olisi pystynyt samaan? Diana oli aidosti iloinen, ei katkera. Kuinka moni olisi pystynyt samaan? Tuskin kovinkaan moni täältä koulusta.
Pyydän, että nostatte Dianalle maljan, hän ansaitsee sen. Muistakaa, että vaikka tässä sodassa kuolisi moni ihminen, noita, velho tai jästi, muistakaa kunnioittaa häntä. Sitä, joka on kuollut."
Dora käveli poispäin opettajienpöydästä, poispäin muista oppilaista. Harry nousi ja meni tytön perään.
Harry kietoi kätensä nyyhkyttävän Doran ympärille. He istuivat ääneti Tylypahkan järvellä ja seurasivat auringonlaskua. Kummankin kasvoilla oli kyyneliä, mutta kumpikaan ei pyyhkinyt niitä pois. Se ei ollut tarpeen, kun he itkivät tärkeän ihmisen kuoleman takia. Ihmisen, joka oli ollut heille molemmille niin tärkeä.
---------------------------------
Kommentteja?
