// Alaotsikko: Lily/Sirius, Harry/Mary Sue, Helena/OC, Ron/Hermione ja muita.
Nimi: Mustan suvun ainut kunnollinen perhe
Beta: 11 luvusta saakka sennamiila, miljoonannet kiitokset hänelle
Ikäraja: K-11
//Pops muokkasi ikärajan TAAS alkutietoihin. Koitahan alkaa muistamaan tämä. Paritukset: Harry/Dora, Lily/Sirius, James/Lilian ja muita.
Tiivistelmä: Entä jos Sirius olisikin ihastunut Lilyyn ja Harry olisi heidän poikansa?
Tyylilaji: Humor, Romance, Drama.
Kirjoittajan kommentit: Osallistuu Entä jos...?- haasteeseen ja se on tietysti tuo Entä jos Sirius olisikin ihastunut Lilyyn ja Harry olisi heidän poikansa? Harrylla on myös kaksitoistavuotias pikkusisko, jonka nimi on Helena. Älkää tappako minua vielä! Tämä on toistaiseksi viimeinen fic, jolla leikin jonkun isällä. Minullahan on kolme ficciä jossa päähenkilöllä on eri isä
. Tässä siis Lily ja James ovat elossa ja Peter ei ole kavaltanut heitä.
Vastuuvapaus: Helena, Selena, Dora, Diana ja kaikki muut jotka eivät ole Rowlingin käsialaa kuuluvat minulle ja loput hänelle. Minä en siis saa tästäkään rahallista korvausta, sillä vain leikin näillä.
Luku 1. Syntymäpäivä.
Harry Musta istui isänsä Sirius Mustan kanssa heidän talonsa terassilla. Harry makasi riippukeinussa lukemassa ja Sirius istui hellimässä perheen pientä koiraa. Koiran nimi oli Anturajalka, mikä nauratti jostain syystä Harryn äitiä Lily Mustaa. Harry itse ei tiennyt nimen merkitystä eikä isänsä animaagitaidoista.
Harryn ja Anturajalan lisäksi heillä oli kahdentoista ikäinen (Harrya kolme vuotta nuorempi) tytär. Helena oli isänsä suosikki, sillä hänellä oli äitinsä punaiset hiukset ja isänsä harmaat silmät. Harry huolehti pikkusiskostaan harvinaisen hyvin. Nyt Helena oli yökylässä parhaan kaverinsa Alisan luona. Helenakin oli rohkelikko kuten koko muu perhe.
Harryn ja Helenan äiti Lily Musta oli töissä, joten Harry ja Sirius olivat kahdestaan Anturajalan kanssa. Sirius venytteli ja nousi istumaan tuolille. Anturajalka ryntäsi heti miehen jalkoihin.
”Tuo pahuksen rakki on aina minussa kiinni”, Sirius valitti, mutta Harry tiesi hänen pitävän Anturajalasta paljon.
”Se tykkää sinusta”, Harry vastasi. Hän ihmetteli että eikö isä ollenkaan tiennyt että mikä päivä oli. Harry itse tiesi vallan hyvin, mutta muu perhe ei näyttänyt muistavan. Sinä päivänä Harry täytti viisitoista.
”Tule, Anttis. Mennään katsomaan onko jääkaapissa jotain hyvää”, Sirius lässytti koiralle. Sirius keksi aina koiralle uusia lempinimiä. Muu perhe vain nauroi niille. ”Tule pian sisälle, Harry. Näyttää tulevan sade”, hän jatkoi pojalleen.
”Joo”, Harry vastasi hajamielisesti ja käänsi kirjansa sivua. Hän kuuli kuinka ovi aukeni ja pamahti sitten kiinni. Hän huokaisi. Mikä ihme muuta perhettä vaivasi? Kukaan ei näyttänyt haluavan hänen lähelleen, eikä kukaan onnitellut häntä. Viisitoista oli sentään jo aika paljon. Luulisi, että edes äiti tai isä olisi muistanut. Mutta ei! Sitä iloa ei Harrylle suotu.
Raivostuneena Harry heitti kirjan terassille ja hautasi kasvot tyynyyn, joka oli maannut jo pitkään riippumatossa. Tyyny haisi aika inhottavalta. Se oli muhkurainen ja sininen. Kukaan ei oikein pitänyt siitä tyynystä.
Harry kuuli heikosti ulko-oven käyvän muttei välittänyt siitä. Hän kuuli askelia ja arveli isän olevan tulossa.
”PALJON ONNEEA VAAN! PALJON ONNEA VAAN!” Kuului Harryn yläpuolelta.
Harry kääntyi ja huomasi äitinsä, isänsä ja pikkusiskonsa. Kaikki lauloivat ja kaikilla oli paketti kädessään. Muistivat he sittenkin! Harry ajatteli onnellisena.
”Luulitko että me unohtaisimme oman poikamme syntymäpäivän?” Sirius kysyi pörröttäen Harryn hiuksia.
”E-en”, Harry onnistui änkyttämään naama punaisena.
”Luuli se! Se on ihan punainen!” Helena sanoi voitonriemuisena. Tyttö heilautti punaisen lettinsä selkänsä taakse ja ojensi isoveljelleen pienen paketin.
Harry avasi paketin uteliaana. Sieltä paljastui rasiallinen Hunajaherttuan parhaita makeisia.
”Mistä sinä nämä sait?” Harry kysyi, sillä hänen siskonsa oli vasta toisella luokalla, joten tämän ei pitäisi saada käydä Tylyahossa.
”Isä auttoi”, Helena puolustautui. ”Kuka sanoo ettei Tylyahoon saisi mennä kesällä?” tyttö jatkoi.
Harry huokaisi. Helena oli aina keksimässä jotain kiusaa isoveljelleen tai Tylypahkan opettajille. Siitä syystä Fred ja Greorge tykkäsivät tytöstä. Onneksi vain kaverina.
”Avaa nyt tämä”, Lily sanoi ja ojensi pojalleen paketin.
Paketti oli kova ja jo ennen kuin Harry aukaisi sen hän arvasi, että siellä olisi kirja. Hän olikin oikeassa. Paketista paljastui Siuntio Silosäkeen tarinat - kirja.
”Kiitos, äiti”, Harry sanoi.
”Ole hy-”, Lily aloitti.
”No niin! No niin! Aukaise tämä!” Sirius sanoi ja jatkoi sitten:
”Aina minun lahjani jätetään viimeiseksi.”
Harry aukaisi isänsä antaman paketin. Sieltä paljastui tuliterä Tulisalama, luuta jota Harry oli jo pitkään halunnut.
Harry pelasi rohkelikkojen huispausjoukkueessa jahtaajaa, kuten hänen isänsäkin aikoinaan. Harry oli päässyt joukkueeseen toisella luokallaan. Helena aikoi hakea etsijän paikkaa.
”Kiitos, isä!” Harry huudahti. Helena mökötti. Hän oli saanut Puhtalakaisu 8:sin joka oli erittäin huono luuta. Ainakin Helenan mielestä. Oikeasti Puhtalakaisu oli hyvä luuta, mutta Helena ei suostunut myöntämään sitä, sillä hänen isoveljellään oli Tulisalama. Elämä oli epäreilua.
”Eipä kestä. Älä viitsi mököttää Helena. Saat Tulisalaman sitten vanhempana”, Sirius sanoi ja nauroi tyttärensä ilmeelle.
”Aina vain vanhempana. Kaikki kiva saadaan aina vain vanhempana”, Helena mutisi hiljaa. Heidän äitinsä ei pitänyt siitä, että vanhemmille sanottiin vastaan. Mutta hän ei koskaan sanonut mitään Harrylle, joka sanoi vanhemmilleen vastaan joka toinen tunti. Harry oli äitinsä suosikki. Helena ei suostunut myöntämään olevansa itse isänsä suosikki.
”No niin! Minun pitänee ryhtyä kakun tekoon. Potterit sanoivat tulevansa. Sirius tuleeko Remus? Peter sanoi myös tulevansa”, Lily sanoi.
Helenan kasvot kirkastuivat. Hän piti paljon Remuksesta, joka oli hänen kummisetänsä. James ja Lilian olivat Harryn kummit ja heillä oli kaksi lasta, joiden nimet olivat Diana ja Dora. He olivat kaksoset ja Helenaa kaksi vuotta vanhemmat. Peter oli naimisissa Sophien kanssa ja heillä oli yksi tytär, jonka nimi oli Selena. Selena oli Harrya kaksi vuotta vanhempi, mutta hän ei koskaan tullut syntymäpäiville. Sen takia myös Helena ja Harry olivat lakanneet käymästä hänen syntymäpäivillään.
”Remus ilmoitti tänään tulevansa”, Sirius vastasi ja seurasi katseellaan luudalla lentävää poikaansa. Harry oli noussut heti uuden luutansa selkään, joten hän ei kuullut sanaakaan muiden puheesta. Luuta totteli Harryn jokaista käskyä. Se oli upea ja Harry tiesi sen maksavan paljon. Kenelläkään muulla ei ollut Tulisalamaa ei edes Draco Malfoylla. Draco Malfoy jaksoi aina kehua Nimbus kaksituhattaykköstään, mutta kerrankin Harrylla oli häntä parempi luuta!
”Harry tule alas sieltä! Sinun pitää siivota huoneesi!” Lily huusi keittiön ikkunasta.
”Anna pojan kokeilla luutaansa”, Sirius virnisteli terassilta. Lily irvisti miehelleen ja pamautti ikkunan kiinni sellaisella voimalla, että lasi meni rikki. Sirius heilautti sauvaansa ja hetkessä lasi oli taas paikoillaan. Helena seisoi terassilla tietämättä mitä sanoa tai tehdä.
”Onko sinun huoneesi siisti?” Sirius kysyi tietäen jo vastauksen. Helena piti huoneensa aina siistinä. Harryn huone taas oli ihan sotkuinen.
”On. Siivosin sen aamulla”, Helena vastasi. Nyt Siriuskin oli jo saanut tarpeeksi poikansa lentämisestä sillä hän huusi:
”Harry nyt alas jo sieltä! Vieraat tulevat tasan neljästä, joten sinulla on viisitoista minuuttia aikaa siivota huoneesi!”
”Sinä siivoat sen kuitenkin nopeammin! Sinun ei tarvitse kuin heilauttaa sauvaasi!” Harry huusi takasin. Hän teki pienen voltin ja lensi alas.
”Miten sinä osaatkin olla noin.. noin…”, Sirius mutisi etsien sopivaa sanaa.
”Sinunlaisesi?” Harry ehdotti virnistäen. Sirius huitaisi poikaansa muka vihaisena ja Harry lähti juoksemaan nauraen.
”Sukuvika!” poika huusi juostessaan. Sirius ryntäsi poikansa perään ja sai kun saikin tämän kiinni.
Soiva ovikello herätti molempien mielenkiinnon. Varsinkin Harryn, sillä tämä ryntäsi siinä silmänräpäyksessä ovelle ja aukaisi sen. Oven takana seisoivat Peter, Sophie ja Selena.
Sirius tuli innostuneen poikansa perässä ja tervehti ystäviään. Harry ja Helena ihmettelivät Selenan ilmestymistä. Kun he kysyivät tytöltä syytä tämä vain kohotti olkapäitään. Selena muistutti hyvin paljon äitiään, mutta hänellä oli isänsä ruskeat silmät. Hän oli myös yhtä lyhyt. Selenalla oli ruskeat hiukset. Ne ulottuivat auki ollessaan hiukan yli keskiselän. Selena piti niitä ranskalaisilla leiteillä.
”Hei, Selena, Peter ja Sophie”, Lily tervehti ja halasi Sophieta ja Selenaa. Sophie halasi takaisin iloisena, Selena hiukan vastahakoisena.
Piskuilanit antoivat Harrylle Muodonmuutoksia käsittelevän kirjan. Se oli hyvin mielenkiintoinen ja kertoi muun muassa sen miten animaagiksi päästiin. Sirius tosin tuhahti sen kuullessaan.
Samassa ovikello soi uudelleen ja tällä kertaa sieltä tulivat James, Lilian sekä Diana ja Dora. Dora - joka oli ihastunut Harryyn - lehahti heti tulipunaiseksi tämän nähdessään. Diana sen sijaan halasi Harrya iloisena ja iski kaksoissiskolleen silmää.
Kaksoset Diana ja Dora muistuttivat toisiaan hyvin paljon. Molemmilla oli isänsä pörröiset mustat hiukset Dianalla tosin oli äitinsä siniset silmät ja Doralla isänsä ruskeat. Takaapäin heitä ei erottanut, mutta edestä kylläkin. Sitä paitsi Diana nauroi – ja teki jekkuja – paljon enemmän kuin Dora. Dora oli luonteeltaan hyvin hiljainen ja ujo, Diana täysin vastakohta.
”Hei, James!” Sirius huudahti nähdessään parhaan ystävänsä. Miehet halasivat toisiaan ja James lyödä läimäytti Siriusta selkään.
Pottereilta Harry sai Sekon Pilapuodin uusimpia tuotteita. Lily katsoi niitä paheksuvasti ja tuijotti Jamesia sen jälkeen murhaavasti. Sirius innostui kokeilemaan niitä Harryn kanssa. Tosin Lilyn raivonpuuskahduksen jälkeen molemmat pysyivät niistä kaukana. Vaikka Sirius loikin niihin hyväksyviä katseita.
”No niin! Kaikki taitavat olla paikalla, joten eiköhän aleta syömään!” Lily huudahti kun Remuskin oli ilmestynyt.
Aikuiset valtasivat yhden ison pöydän joten lapsille jäi hieman pienempi pöytä, vaikka Harry ja Selena väittivät kovasti olevansa jo aikuisia. He istuutuivat silti lasten pöytään vihaiset ilmeet kasvoillaan. Diana, Dora ja Helena eivät panneet tätä pahakseen sillä he halusivatkin että pöydässä oli enemmän kuin kolme.
”Ihanaa palata taas Tylypahkaan”, Diana sanoi aloittaen keskustelun.
”Onhan se aika kivaa. Mutta kukakohan opettaa PVS:tä?” Harry kysyi mielenkiintoisena.
”Etkös sinä Remus voisi taas tulla opettamaan?” Helena ehdotti ja loi kummisetäänsä kysyvän katseen.
”Älä huutele toisiin pöytiin”, Lily ehti neuvoa.
”Eiköhän Dumbledore pärjää vuoden ilman minuakin”, Remus tuumasi. Kaikki kuitenkin tiesivät hänen kieltäytyneen vain siksi koska hän oli ihmissusi.
”Ei pärjää”, Diana sanoi vastaan.
”Älä väitä vastaan”, Lilian sanoi.
Diana näytti äidilleen kieltä ja kysyi Harrylta:
”Eivätkö Weasleyt tule ollenkaan?”
”Heillä on… Tuota… Kriisi menossa”, Harry sanoi vältellen. Hän ei olisi halunnut kertoa muille Weasleyn perheen ongelmista. Percy Weasley ei nimittäin uskonut Lordi Voldemortin paluuseen.
Edellisenä vuonaan Harry oli nähnyt kuuluisan pimeyden velhon Lordi Voldemortin paluun, mutta taikaministeriö ei uskonut sitä. Harry oli taistellut henkensä edestä ja joutunut katsomaan Cedric Diggoryn murhan sivusta. Harry oli taistellut Voldemortia vastaan ja lopulta onnistunut pakenemaan. Hän oli ollut hirveän lähellä kuolemaa.
--------------------------------------------------------------------
Siinäp, Piristäkää päivääni kommenteilla!