Title: Jos sä tahdot niin
A
uthor: Minä
Rating: S
//zougati muokkasi vastaamaan uusia ikärajojaGenre: angst?
Pairing: Harry/Draco(♥♥♥)
Disclaimer: Kaikkia minkä tunnistatte Rowlingiksi kuuluvan on hänen, en myöskään saa tällä rahaa.
Warnings: Kiroilua. Jos olet homokammoinen, älä lue
A/N:Tän toteuttamiseen meni kauan aikaa, vaikka idea oli pitkään jo päässä
Tässä tämä kuitenkin on. Laulu on Jippu&Samuli Edelmannin Jos sä tahdot niin ja siniset kursiivit on siis noita lauluja ja loput muistoja.
Niin ja tämä osallistuu Vuodenaika-haasteeseen
Enjoy!
“Painu vittuun, Malfoy!”
“Harry, anna minun selittää! Se ei ollut sitä, miltä näytti!”
“Vai ei ollut? Et siis nussinut yhtä parhaista ystävistäni, hä?”
“Öh…”
“Kuule, minulle riittää!”Jos sä tahdot niin, olen sulle joku aivan muu.
Jos sä tahdot niin, olen virhe, joita tapahtuu.Vaalea pää oli painautunut käsiin, jotka nojasivat farkkujen verhoamiin polviin. Tuli rätisi takassa iloisesti poksahdellen ja lumihiutaleet tanssahtelivat ikkunaruudun takana kohti maata kuin pienet keijukaiset. Kuunkajo loi vääristyneitä varjoja Luihuisten oleskeluhuoneen nurkkiin suolaisten kyynelten kirveltäessä jo silmiä.
Jos sä tahdot niin, tulen jouluksi kotiin.
Jos sä tahdot niin, en enää lähde uusiin sotiin.“Harry, älä mene!”
“Mitä sinulla on enää sanottavana?” Harry huusi.
“Minä -”
“Sinä et edes koskaan ole minun kanssani! Olemme aina viikonloput jossain kännibileissä ja kun tulemme takaisin olet niin helvetinmoisessa humalassa, että sammut ja kun vihdoin suvaitset herätä on pääsi niin vitun kipeä, että vain valitat! En jaksa enää! Haluaisin, että olemme joskus kaksinkin viikonloppuna! Selvinä!”Nyt kyyneleet jo värittivät Harryn poskia jättäen siihen punaiset viirut. Hän kääntyi kannoillaan ja ovi pamahti kiinni raskaasti jättäen jälkeensä kumisevan hiljaisuuden.Nurkan ison kaappikellon viisari nytkähti ja alkoi lyödä kumeita lyöntejä ilmoittaen kellon olevan puoli kaksi yöllä. Hahmo sohvalla nosti vihdoin päätään. Silmät olivat punaiset ja turvonneet ja vaaleat hiukset sekaisin.
Draco Malfoy nousi jähmeästi ylös ja kiipesi kuudesluokkalaisten poikien makuusaliin.
Konemaisesti hän riisui vaatteensa, jotka vaihtoi silkkiseen yöpukuunsa ja sujahti peiton alle. Hän siirsi verhot kahahtaen pylvässänkynsä ympärille ja kun hän vihdoin nukahti oli aamu jo sarastamassa.
Jos sä tahdot niin, jään vahtikoiraksi ovelles
Tai painan pääni sun povelles. Suuri sali oli yhtä meluisa kuin aina ennenkin ja sen katto ripotteli hiukan lunta, joka haihtui juuri ihmisten päiden yläpuolella. Draco istui Luihuisten pöytään Pansyn ja Blaisen väliin ja alkoi nakertaa paahtoleivän nurkkaa.
Pansy ja Blaise keskustelivat kiivaasti Dracon pään yli jostain, mistä Draco ei kunnolla saanut selvää, eikä edes välittänyt.
Hänen huomionsa oli kiinnittynyt jo muuhun.
Rohkelikko-pöytään oli juuri istuutunut Harry ystävineen jostain väitellen, niin kuin aina. Mutta Harry tässä oli se, joka kiinnitti vaaleaverikön huomion. Tämän silmät verestivät kuin huonosti nukutun yön jälkeen ja ne olivat itkettyneet.
Pieni toivonkipinä syttyi syvällä Dracon rinnassa. Oliko yhä toivoa saada takaisin se, jonka jo kerran menetti omalla tyhmyydellään.
Harry huomasi Dracon tuijotuksen ja katsoi tätä takaisin suoraan silmiin. Ei sillä tavalla ilkeästi ja halveksien niin kuin oli heidän eronsa jälkeen tehnyt vaan mietteliäästi.
Ja Draco tuijotti takaisin. Tuntui kuin se olisi loputon tuijotuskilpailu vihreiden ja harmaiden silmien välillä, joka katkesi Pansyn kiukkuiseen ääneen.
“Tule Draco. Jätetään helvetin Blaise yksin ajatustensa kanssa!”
Pansy tarttui Dracoa käsikynkästä ja raahasi pojan ulos salista. Kun Draco vilkaisi taakseen Rohkelikko pöytään hän näki hetkellisesti Harryn vihreiden silmien hieman surumielisen katseen ennen kuin tämä kääntyi takaisin ystäviinsä päin.
“Mikä sinulle tuli?” Draco tiuskaisi riuhtaisten kätensä irti Pansyn otteesta.
“Hemmetin Blaise tuli!” hän rähjäsi ja jatkoi huomattuaan Dracon hämmentyneen katseen, “en jaksa puhua siitä.”
Pansy ja Blaise olivat seurustelleet kesän lopusta lähtien, eikä tässä suhteessa riidoilta vältytty. Niitä oli harva se päivä.
Draco huokaisi, kääntyi kannoillaan ja lähti hakemaan liemien kirjojaan Luihuisten oleskeluhuoneesta.
Hän näkisi onneksi Harryn.
Jos sä tahdot niin, et enää koskaan ole levoton.
Jos sä tahdot niin, kaikki minun myöskin sinun on.Siinä hän kuitenkin oli väärässä.
Harrya ei näkynyt koko liemien kaksoistuntien aikana. Weasley ja Granger kyllä olivat, mutta hekin olivat huolestuneen näköisiä.
Tunnin loputtua Draco sanoi Pansylle ja Blaiselle, jotka, yllättävää kyllä, olivat sopineet ja kävelivät taas käsikädessä tuskin kuullen tai nähden mitään muuta kuin toisensa, että tulisi myöhemmin ja jäi väijymään luokkaan sillä varjolla, että kaatoi vampyyrin hampaat ’vahingossa’ lattialle.
”Onkohan Harry kunnossa?” hän kuuli Grangerin kysyvän huolissaan Weaseyltä.
”Äh, luulisin. Tai tarkoitan - toivon niin. Onhan hänen arpeaan ennenkin särkenyt…”
”Mutta hän on harvoin lähtenyt sen takia sairaalasiipeen…”
Draco meinasi tukehtua omaan sylkeensä ja hän ponnahti seisomaan katsoen Harryn ystäviä.
”Mitä sanoitte? Harry on joutunut sairaalasiipeen?” Draco kysyi yskien.
”Minä en usko, että se kuuluu sinulle, Malfoy!” Weasley tiuskahti, mutta Granger laski käden tämän olkapäälle.
”Kyllä, kuulit oikein”, tyttö sanoi.
Dracon silmät kaventuivat hitusen ennen kuin kääntyi Weasleyhin päin.
”Onnekasta, että sinulla on suojeleva tyttöystävä”, hän sanoi piikikkäästi ennen kuin harppoi ulos luokasta jättäen vampyyrin hampaat pitkin lattiaa.
Jos sä tahdot niin, otan sinun uskontosi.
Jos sä tahdot niin, on mulle valheesikin tosi.Draco jätti sinä iltana ennustustunnin välistä. Hänen oli kertakaikkiaan pakko käydä katsomassa Harrya.
Ensin Matami Pomfrey ei olisi halunnut päästää Dracoa katsomaan Harrya.
Niin kuin Pomfrey sanoi ‘hänen täytyy levätä’, mutta Draco oli inttänyt niin kauan, että naisen oli pakko päästää hänet sisään.
“Kymmenen minuuttia”, tämä ilmoitti ja lähti huoneen perällä sijaitsevaan toimistoonsa hieman äkäisenä.
Draco istui Harryn sängyn reunalle. Poika nukkui sikeästi.
Matami Pomfrey oli kertonut antaneensa uneen vaivuttavaa kivunlievitys lääkettä.
Draco otti Harryn käden omaansa ja siveli sitä hellästi.
“Olen todella pahoillani kaikesta”, hän kuiskasi, “ei ollut tarkoitus pettää sinua Grangerin kanssa, minä vain…”
Draco huokaisi. Harry oli puhunut totta sanoessaan, että Draco oli aina humalassa.
“Minä rakastan sinua. Vieläkin…”
Jos sä tahdot niin, muutan kirjoille Andorraan,
Jos vielä siellä sut nähdä saan. Ei ollut ollenkaan Dracon tapaista puhua tunteistaan ja typerämmäksi sen teki, että hän puhui nukkuvalle, mutta hän oli muuttunut paljon sen jälkeen kun oli aikoinaan alkanut seurustella Harryn kanssa.
Hän painoi vielä kevyen suukon tummemman pojan kämmenselälle ennen kuin laski sen sängylle ja asteli ulos.
Ovien paukahdettua kiinni hänen takanaan hän pyrähti juoksuun, eikä pysähtynyt ennen kuin Luihuisten tuvan ulkopuolella ja huohotti salasanan kiviseinälle, joka siirtyi syrjään.
Hän ehti tuskin astua sisään kun jo sai Pansyn kimppuunsa.
“Missä sinä olet ollut? Sanoit tulevasi
pian, mutta et ilmesty edes ennustustunnille!”
Pansy asetti kädet lanteilleen ja katsoi tuimasti Dracoa.
“Minä… Minä kävin vain katsomassa Harrya sairaalasiivessä”, hän mutisi.
“Miksi Potter on taas sairaalasiivessä? Äh, väliäkö sillä”, Pansy sanoi kättään heilauttaen, “unohda jo se poika! Hän ei selvästikään ole sinun arvoisesi.”
Draco oikaisi ryhtiään.
“Minua väsyttää. Taidan mennä tänään aikaisemmin nukkumaan” ,hän paukautti ja niine hyvineen hän kiipesi ylös poikien makuusaliin.
“Kellohan on vasta viisi!” hän kuuli Pansyn tiuskaisevan peräänsä, mutta hän ei välittänyt.
Vihaisesti hän kiersi verhot pylvässänkynsä ympärille ennen kuin painoi päänsä tyynyyn ja nukahti saman tien.
Sillä ilman sinua hukun öihin sekaviin
Ja ilman sinua, no niin...
Ilman sinua olen puolitiessä helvettiin... Draco näki unta. Unessa hän käveli Tylypahkan tiluksilla ankarassa lumisateessa. Hän käveli hitaasti ja tunnustellen.
”Harry!” hän huusi, ”Harry, missä olet?”
”Täällä”, kuului vastaus.
Draco kääntyi ja näki lasiseinän, jonka takana hänelle hymyili Harry.
”Harry!” Draco kiljaisi ja juoksi lasiseinän luokse.
”Mi- mikä tämä on?” hän kysyi tunnustellen lasia.
Hymy Harryn kasvoilla suli kuin lumipallo auringonpaisteessa ja vääntyi irvistykseksi.
”Sinä petit minua!” tämä huusi.
”En!” Draco huusi takaisin.
Harry kääntyi ja juoksi pois. Draco yritti juosta perään, mutta törmäsi suoraan lasiseinään…
Draco heräsi siihen kun tunsi vartalonsa mäjähtävän lattiaan kuin kärpänen tuulilasiin ja haukkoi henkeä kiivaasti. Se oli vain pahaa unta.
Hän oli yltä päältä kylmässä tuskanhiessä ja katsahti ulos, jossa aurinko oli vasta sarastamassa saaden lumihangen kiiltelemään oranssinhehkuvissa sävyissä, josta poika päätteli olevan aikainen aamu.
Draco nousi sänkyyn takaisin ja yritti saada unta, mutta tovin kieriskelyn jälkeen totesi sen olevan mahdotonta, sillä hän mietti vain äskeistä unta.
Hänen olisi pakko puhua Harrylle tänään.
Niine ajatuksineen Draco päätti lukittautua pariksi tunniksi suihkuun huuhtomaan ajatuksiaan.
Kun hän viimein totesi vastahakoisesti olevansa tarpeeksi puhdas, hän sammutti suihkun, kietaisi pyyhkeen ympärilleen ja tepsutteli matka-arkulleen jättäen jälkeensä märät jalanjäljet.
Vaaleaverikkö päätti pukeutua tänään astetta hienommin - vaikka totta kai hän aina pukeutui hienosti - ihan Harrya varten. Ehkä poika tajuaisi haluavansa hänet takaisin.
”Mennäänkö?” Blaise kysyi kun Draco oli pukenut ja he lähtivät Pansyn kanssa alas.
Draco oli täynnä itsevarmuutta ja ajatteli ettei mikään voisi mennä pieleen. Hän olisi niin hurmaava, että Harry anelisi jaloillaan häntä takaisin. Hän selosti suunnitelmansa ystävilleenkin, vaikkei tiennyt miksi.
Jos sä tahdot niin, nimeäsi enää toista en.
Mut vaikka tahdot niin, kuvaas mielestäni poista en.Mutta mitä lähemmäs he tulivat suurta salia, sitä enemmän Draco alkoi tuntea itsensä hermostuneeksi.
Viimeinen oljenkorsi oli hänen kuulemansa keskustelu heidän kulkiessaan Rohkelikkopöydän ohi.
”Mutta Harry! Minähän sanoin! Mitään. Ei. Tapahtunut! Et edes suostunut kuuntelemaan häntä! Ja hänellä selvästi on yhtä tunteita sinua kohtaan!” Draco kuuli Grangerin äänen kuiskaavan kiivaasti Harrylle.
”Miksi hän sitten näytti niin syylliseltä?”
”No, tuota… Ehkä jotain pientä tapahtui…” tyttö aloitti ja jatkoi ripeästi nähdessään Harryn salamoivan ilmeen, ”mutta muista, että olimme todella humalassa ja olimme juuri pelanneet totuutta ja tehtävää…! Se ei merkinnyt mitään! Tiedäthän, että minä ja Ron seurustelemne ja Ron on aivan sujut sen kanssa…”
”En muuten ole!” Ron karjaisi.
”Shh, et auta yhtään!” Hermione kuiskutti ja kääntyi Harryyn päin kun poika puhui.
”Siinäpä se! Toinen syy eroon oli se, että hän aina pyöri jossain humalassa!”
”Harry, yrittäisit ymmärtää. Dracolla on vaikeaa…”
”Mielestäni Hermione on oikeassa”, Ron puuttui puheeseen.
”Sinäkin!” Harry tulistui.
”Mutta -” hänen ystävänsä aloittivat, mutta Harry keskeytti.
”Kuulkaa, minulle riittää!” hän tiuskaisi ja marssi ulos salista.
Dracosta tuntui kuin hänen kenkänsä olisi naulattu lattiaan ja hän löysäsi solmiotaan.
Ilmeistä päätellen myös Blaise ja Pansy olivat kuulleet äsken käydyn keskustelun ja raahasivat Dracon Luihuisten pöytään.
Molemmat loivat Dracoon säälivän katseen.
”Draco, olen pahoillani”, Pansy aloitti.
Draco katsoi tyttöön hieman lasittunein silmin.
”Mistä niin?” hän kysyi ja nousi verkalleen kävellen ulos salista suoraan ulkoilmaan.
Jos sä tahdot niin, tulen kallioiden läpi.
Jos sä tahdot niin, what ever makes you happy.Luojan kiitos, että on lauantai, Draco ajatteli tarpoessaan polviaan myöten lumihangessa.
Ilma oli kirpeä jälleen ja tuuli nipisteli poskia muuttaen ne possunpunaisiksi.
Luoja, että vihaan possuja, Draco ajatteli ja hieroi ohimoitaan.
Hän katseli lumisotaa leikkiviä ekaluokkalaisia, jotka hihkuivat riemuissaan.
”Varoisit vähän!” Draco tiuskaisi tummahiuksiselle tytölle, joka sattui pojan eteen.
Tyttö katsoi vähän säikkynä Dracoon, mutta mutisi pienen anteeksipyynnön kunnes sitten riensi takaisin ystäviensä luokse.
Poika tyytyi nojailemaan keskikokoiseen tammeen katsellen maailman menoa.
Tai oikeastaan hänen ajatuksensa olivat aivan muualla kuin tässä maailmassa
Jos sä tahdot niin, tuon sulle Tiibetin vuoteeseen
Tai siirrän pohjoisen luoteeseen.Dracon mielessä pyöri aika, jolloin he vielä seurustelivat.
Se aika oli ollut parasta aikaa Dracon elämässä. Hän vain oli pitänyt sitä liian itsestäänselvyytenä, ettei ollut tajunnut myöntää rakkauttaan Harrylle. Hän ei tajunnut mikä oli saanut hänet tekemään sen, mitä hän nyt Grangerin kanssa oli tehnyt.
Hän muisti ajatelleensa hänet Harryksi tai jotain. Dracon poskille vieri taas kyyneleitä ja hän pyyhki ne raivokkaasti pois.
Draco ei muistanut yhtään päivää tämän aikana, jolloin ei olisi itkenyt. Silloin kun Harry oli kesällä lähtenyt Malfoyiden kartanosta ovet paukkuen, hän oli jättänyt Dracon itkemään omaa itsesääliään, eikä vaaleaverikkö ollut nähnyt poikaa kunnes koulussa.
Draco oli yrittänyt päästä pojan puheille, turhaan. Harry oli aina jotenkin onnistunut livistämään paikalta.
Draco huokaisi turhautuneena ja surullisena.
Hän muisti kuinka he olivat viime vuonna piiloutuneet erään haarniskan taakse pussailemaan käytävilläliikkumis -kiellon jälkeen ja melkein jääneet kiinni Vorolle.
Hän muisti kuinka he olivat viime keväällä uineet jääkylmässä Mustajärvessä ja Harry oli nauraen kiertänyt kätensä Dracon ympärille ja suudellut häntä hivellen samalla pojan alaselkää.
Hän muisti kuinka he viime talvena olivat joululomalla jääneet melkein ainoina Tylypahkaan ja telmineet koko päivän lumessa lumisodan merkeissä.
Draco työnsi kohmeiset kätensä syvälle kaapunsa taskuihin vetäen syvään henkeä ettei alkaisi itkeä.
Ja aina uudelleen ja uudelleen
Sun muistan joskus mua suudelleen. Draco ei muistanut myöskään yhtään yötä, jolloin olisi saanut nukuttua ilman painajaisia.
Aina ne alkoivat hyvin, mutta aina ne päättyivät siihen kun Harry huutaa, että Draco oli pettänyt poikaa.
Draco oli aivan syventynyt mietteisiinsä eikä huomannut, että Pansy ja Blaise lähestyivät häntä, ennen kuin Blaisen heittämä lumipallo osui häntä kasvoihin ja osa lumesta valui inhottavasti hänen takkinsa sisään.
”Blaise, senkin ääliö!” hän karjui saaden pienet ekaluokkalaiset hätkähtämään.
Blaise vain virnuili, mutta ennen kuin Draco edes ehti kahmaista lunta hyppysiinsä Pansy keskeytti.
”Älkää aloittako! Ajattelimme mennä pelaamaan räjähtävää näpäystä oleskeluhuoneeseen. Tuletko?”
”En tule”, Draco sanoi välittömästi.
”Äh, älä viitsi!” Pansy huoahti ja tarttui vetääkseen pojan perässään, mutta vaaleaverikkö veti kätensä irti.
”En. Tule!” hän sihisi.
Pansy pyöräytti silmiään.
”Selvä”, hän puuskahti, ”tule Blaise.”
He hävisivät sisälle ja Draco vaipui taas itsesääliinsä.
Mutta ilman rakkautta hukun öihin sekaviin
Ja ilman rakkautta, no niin...
Ilman rakkautta olemme puolitiessä helvettiin... Draco ei kauaa ehtinyt olla pihamaalla yksin, sillä hän näki tutun kolmikon tulevan ulos. Ilmeisesti Harryn ystävät olivat löytäneet ja lepyttäneet pojan, sillä tämä nauroi jollekin verenpetturin jutulle, mikä sai Dracon kihisemään mustasukkaisuudesta.
Ehkä siihen, mitä Draco seuraavaksi teki vaikutti se, että hänen päässään lopulta pimahti. Tai se, että hän ei kestänyt katsella kuinka muut tekivät Harryn onnelliseksi.
Hän kuitenkin tarpoi lumessa kolmikon luo ja naljaili ilkeästi.
”Aiotteko kyläillä puolijättiläisen luona?”
” Se ei kuulu sinulle! Oliko sinulla muutakin vai vieläkö aiot seistä siinä maisemaa rumentamassa?” Weasley tiukkasi.
Dracon päässä napsahti ja hän tarttui Harryn kaavun rintamuksesta aikomuksenaan suudella tuota tummaa adonista.
Kuitenkin ennen kuin hän heti edes liikauttaa päätään hän tunsi punapään nyrkin poskellaan ja kaatui maahan.
”Mitä luulet tekeväsi?” tämä huusi.
Dracon silmiin kihosivat kyyneleet. Ei iskun takia vaan Harryn takia.
Ne vierivät poskille ja siitä maahan. Niinpä hän ponkaisi ylös.
”Minä rakastan sinua!” hän huusi Harrylle niin, että piha kaikui ja kääntyi juoksemaan kiellettyyn metsää. Kun hän viimein katosi puiden sekaan, pohjoisesta tuleva viima oli jäädyttänyt kyyneleet Dracon kalpeille poskille.
Noin. Nyt Draco näyttänyt korttinsa Harrylle ja oli tämän siirto. Mikä se olisi, sitä Draco ei ikinä saisi tietää. Hän ei koskaan palaisi.
Jos sä tahdot niin.
Jos sä tahdot niin.
Jos sä tahdot niin. A/N2: Jos jaksoit lukea jaksat varmaan myös kommentoida
