Nimi: Kissa, joka jäi katolle
Ikäraja: K11 (kiitos korjauksesta, avain!)
Genre: en osaa määritellä, jonkinlaista synkistelyä
Varoitukset: omituisuutta, väkivaltaa, alkoholia
Discalaimer: kaaaaikki on minun, paitsi se tienpätkä jolla kuvittelin tämän tapahtuvan
Kissa, joka jäi katolle
Harakka liiteli matalalla ja pudottautui härnäämään räystään alle pesän rakentanutta pääskystä.
Se oli punainen talo, puiset seinät, tiilikatto, valkoisiksi joskus kauan sitten maalatut ikkunanraamit, uudet metalliset tikapuut roikkumassa seinän aikansa eläneistä kiinnikkeistä. Savupiippu täynnä nokea ja likaa, kuumana hohkaava kivipäällinen, vuosia vanhat vaahteranlehdet pursuamassa räystäiden yli.
”Mene matkoihisi, katti!”
Se oli emäntä, essu ja kaikki, hiukset löysällä harmaalla nutturalla, kasvot punaisina kuumuudesta ja ärtymyksestä. Kädessä harja ruskeaa kissaa hätyyttelemässä, jaloissa vanhat kunnon isännältä lainatut reinot, rikkalapio jäänyt uunin vierelle, missä kissa oli alkanut häiritä.
Kissa pörhisti niskakarvojaan ja väisti sulavasti harjan, köpötteli talon korkeat kiviportaat alas hieman vaivalloisesti. Turkki oli pitkä ja takkuinen, hieman resuinen, siellä täällä takkuja ja harmaita laikkuja. Päästyään portaista kissa otti vielä pari askelta ja pysähtyi sitten, käänsi katkerana päätään ja mulkaisi kiinni pamahtanutta ulko-ovea. Sitten se otti vauhtia, juoksi läheiseen puuhun ja pitkin sen oksaa ja hyppäsi katolle, luisui vähän alas kun esiin työnnetyt kynnet eivät uponneet tiileen, saavutti jälleen tasapainonsa ja kapusi ylemmäs, hyppäsi lopulta savupiipun päälle ja pärskähti saadessaan höyryä kasvoilleen.
Jos ei kerran uunin päällä, niin sitten savupiipun.
Kissa asettui paikoilleen, kiersi tuuhean hännän ympärilleen ja alkoi kehrätä hiljaa. Ohi lensi harakka, rääkäisi kerran, kaksi, mutta kissa vain huitaisi käpälällään laiskasti. Harakka kaarsi pois ja meni häiritsemään pääskyä.
Talon vieressä oli kuusiaita, hyvinkin korkea ja tumma, ja sen toisella puolella ojan rajaama tie. Talon katolta, savupiipun päältä, oli esteetön näkymä latvaa kohti harvenevien kuusten lävitse tielle.
Pieni poika ajoi polkupyörällä tietä pitkin. Kissan korvat liikahtivat hivenen. Pikkukivet lensivät pojan jäljessä ja rapisivat maahan, hänen suunsa oli vääntynyt innonsekaiseen irveeseen ja hänen jalkansa vipelsivät kilpaa takaa-ajoon lehahtaneen harakan siipien kanssa. Poika voitti, harakka raakkui tylsyyttään ja meni kiskomaan maasta matoja.
Aurinko alkoi laskea. Emäntä kuului puuhastelevan sisällä talossa, isäntäkin palasi kotiin, mutta kissa ei enää mennyt alas. Se loikoili keskellä savua, kuumana hohkaavalla kivellä, eikä värähtänytkään, kun taivas värjäytyi purppuralla ja muuttui sitten tummanharmaaksi, kun tuuli puhalsi pilvet viemään pois viimeisenkin valon.
Kun kaikki valo oli mennyt, tuli tyttö. Tytön hiukset olivat aivan samanväriset kuin kuusen oksalta pudonnut käpy, jonka päälle tyttö astui ja kirosi. Hänellä ei ollut kenkiä, hänen hiuksensa olivat sekaisin ja täynnä roskia, ja hänen silmänsä olivat punaisemmat kuin taivas hetki sitten. Kissan korvat nousivat hyvin hitaasti pystyyn, kun se kuunteli tytön nyyhkytystä. Tyttö tärisi ja valahti maahan polvilleen, parkaisi ja kierähti istumaan. Hän asetti kätensä paljaalle polvelleen ja nosti sen sitten silmiensä eteen. Tyttö joutui siristämään kyynelistä sumentuneita silmiään nähdäkseen käden punaisuuden. Hän iski nyrkillä viereisen kuusen runkoa, ja käsi tuli punaisemmaksi. Katsoessaan sitä tyttö hymyili, löi puuta vielä pari kertaa ja kaivoi taskustaan pienen lasisen pullon. Hän avasi pullon käsi vapisten ja joi kerralla sen sisällön. Hän nielaisi, ravitsi päätään ja värähti. Sitten hän rikkoi pullon puuta vasten ja painoi rosoisen lasin syvälle ranteeseensa.
Kissa siirsi päätään ja kieputti hännän tiiviimmin ympärilleen.
Kauempaa tieltä kuului äkkiä ääniä. Kissan korvat kääntyivät metelin suuntaan. Tyttö henkäisi kerran, mutta vaikeni sitten täysin. Hän puristi verta vuotavaa polveaan täysin punaisiksi värjäytyneillä käsillään ja tärisi, muttei päästänyt ääntäkään.
Meteli voimistui. Se oli naurua, huutoa, epäystävällistä ja merkityksetöntä. Se sisälsi tönimistä ja kilinää, ärjyntää ja uhittelua. Askelia, jotka eivät kulkeneet suoraan. Kissan korvat seurasivat lähestyvää ääntä.
Tyttö vapisi paikoillaan. Tyttö ei päästänyt ääntäkään, kun miehet tulivat kohdalle, huomasivat hänet ja alkoivat supattaa ja nauraa keskenään. Keskinäiset riidat unohtuivat, nauru oli vaimennettua, potkut eivät. Tyttö vapisi ja hänen huulensakin vuosi verta, hänen päässään oli haava, miehet hihittivät ja potkivat vähän lisää, tyttö oli tajuton, he huomasivat, olikin tainnut olla jo pitkään.
Ei tajuttomasta olisi mitään iloa, he totesivat ja tappelivat taas vähän keskenään.
Talossa joku puhui paheksuen, emäntä varmasti. Emäntä oli varmaan jo palauttanut isännälle reinot ja vetänyt villasukat omiin jalkoihinsa, keittänyt teetä illan lämmikkeeksi ja asettunut seuraamaan iltauutisia.
Tarvittiin vielä pari potkua suoraan kylkiluihin sekä muutama tyydyttävä rasahdus niiden katketessa, ennen kuin miehet pääsivät yhteisymmärrykseen ja päättivät etsiä jonkun vähän elävämmän tytön. He poistuivat, ja kissan korvat seurasivat jälleen äänen mukana, mutta sen kaikotessa kissa menetti mielenkiintonsa ja alkoi torkkua.
Kissa heräsi, kun auto kurvasi pihalle. Auto oli sinivalkoinen, ja sieltä tuli ulos kaksi pitkää tummansinisiin pukeutunutta miestä. Sinipukuiset hyppivät reippaasti portaat ylös, kolkuttivat oveen ja puhuivat huolestuneelta kuulostavan emännän kanssa.
Jonkin ajan kuluttua emäntä sulki oven ja miehet alkoivat kulkea ympäri pihaa kurkistellen mitä ihmeellisimpiin paikkoihin ja katsellen myös ylös puihin. Savupiipusta kohosi jälleen höyryä, joka peitti kissan näkyvistä. Miehet puhuivat keskenään ja kuulostivat hieman huvittuneilta, hieman turhautuneilta, kunnes toinen heistä huudahti yllättyneenä. Kissa säpsähti yllättävää ääntä, joka kuului maassa lojuvan tytön viereltä. Poliisit lopettivat ympäriinsä kuljeskelun ja muuttuivat määrätietoisemmiksi. He puhuivat uudelleen emännän kanssa. Emäntä alkoi itkeä, sanoi ettei häntä tyttö niinkään kiinnosta, että hän tahtoo kissan. Kissa kuuli sen ja oli jo melkein tulossa alas, mutta sitten miehet ottivat emännän ja isännänkin, taluttivat autoonsa ja ajoivat pois.
Kissa nousi seisomaan mutta laskeutuikin takaisin makuulle. Harakka räksytti sen vieressä, ja se huitaisi kynsillään niin, että kolme suurta mustaa sulkaa putosi talon ränniin vanhojen vaahteranlehtien sekaan.
A/N: Pahoittelen kappalejakoja, pidän enemmän tällaisista. Ja olisitteko kilttejä ja jättäisitte edes jonkin jäljen itsestänne, jos satuitte pääsemään tänne asti?