Title: Hiipunut pilvilinna
Author: saghapo
Beta: jennumiu
Genret: angst, one-shot
Rating: k-11, varmuuden vuoksi
Pairing: Harry/Ginny, vaikka saattaakin jäädä vähän tulkinnan varaan
Warnings: hahmon kuolema
Summary: Ginnyn ja Harryn suhde menee huonosti.
A/N: Elikkäs joo, idea on kotoisin
jennumiulta, ja minä yritin tulkita sitä parhaani mukaan.
Vihasin sitä, että otteesi minusta oli niin tiukka, etten pystynyt lähtemään. Vihasin sitä, miten olit ensin houkutellut minut luoksesi, saanut uskomaan parempaan huomiseen, ja sitten vain hylännyt minut. Ja vihasin sitä, etten voinut juoda edes aamukahviani, ilman, että tarvitsisi tuijottaa sinun naamaasi lehden etusivulla. Aina sain lukea jostain urotyöstäsi, joko olit toimittanut pari velhoa Azkabaniin, tai sitten pelastanut velhomaailman.
Kaiken järjen mukaan minun kuuluisi olla ylpeä vaimo, joka säteilee juhlissa, hymyilevän sankarin, aviomiehensä vieressä. Mutta hymyileminen vastoin tahtoaan on vaikeaa. Me kaksi olimme yhdessä rakentaneet pilvilinnan, ja sitten hitaasti, pala palalta, romuttaneet sen, jättäen jäljelle pelkkää tyhjää. Sinulla oli aina ollut niin kova kiire velhomaailman pelastamisessa, ettet ollut kiinnittänyt huomiota siihen, kuinka minäkin pilvilinnan tavoin päivä päivältä kuolin sisältä, ja pian minustakin olisi jäljellä pelkkää tyhjää, pelkkä ontto kuori, joka sekin pikkuhiljaa murenisi.
Ja pahinta oli, että kaikesta huolimatta rakastin sinua. Ja vielä pahempaa, vihasin sinua. Ne kaksi tunnetta olivat myrkyttäneet sydämeni, tehneet siitä tunteettoman, etkä sinä ollut huomannut. Tunteettomana ei rakastanut ketään, ja jos ei rakastanut ketään ei välittänyt mistään, jos ei välittänyt mistään oli sisältä ontto, jos oli sisältä ontto ei ollut syytä elää.
Puhalsin leiskuvan punaisen hiuskiehkuran kasvoiltani, kun se valahti silmilleni. Tunsin, miten pitelemäni sauva painoi ohimoani.
”Avada kedavra”, sanoin vakaalla äänellä, ja vihreä valo välkähti.
Jos oli sisältä ontto, ei ollut syytä elää.A/N2: Kommenttia ?