Pakko myöntää että tää on ollut melkoisen jännittävää julkaista tätä ficciä, miettien, että onkohan siellä nyt paljoa virheitä tai typeriä lausekäänteitä. Mutta loppujen lopuksihan tämä meni ihan hyvin
Eltsu kiva kun luit! Tässä on viimeinen luku, eikä se ole ihan sitä mitä odotat/haluaisit, mutta mun mielestä se tuo tähän kaikkeen oman... lopullisuutensa. Ehkä täydellisin loppu, jonka voisin kuvitella ficille, jonka oli määrä päätyä siihen, että asiat ei menneetkään niin kuin joku tahtoi. Mutta hyväksyminen on tärkeää
Mordelove, ei ollut vielä viimeinen kirje! Tässä tulee viimeisin (:: Ihanaa kun oot lukenut, kiitos kaikista kommenteista!
Anaid, hienoa että päädyit kuitenkin tätä lukemaan
Joskus oikeasti vaan niin tarvitsee jotain surullista ja itkettävää, se tuntuu puhdistavan jollain tapaa.
FRETTIBITCH, pakko myöntää, että kirjotan ton sun nickis aina pienesti naurahdellen :'D Mutta tässä viimeinen luku sulle ja kaikille muillekin (: Kiitos kiitos kommenteista.
Tätä oli välillä aivan tajuttoman vaikeaa lukea, koska tiesi, että kyyneleet vaan alkaa valua enemmän ja enemmän, ja koko ficci tuntui vaan niin huokuvan sitä surua. Ja tää viimeinen luku oli ehkä kaikista paras, täydellinen lopetus.
13. Luku - 27. marraskuuta 2009____________________________________________________
Lähettäjä: CarlisleCullenVastaanottaja: EdwardMasenAihe: RE: Kirje #11 - Viimeinen kirje
_____________________________________________________
Voi, poikani -
Olemme niin pahoillamme menetyksestäsi, Edward. Kiitos, että kerroit viimein Bellan ennenaikaisen kuoleman olosuhteista. Totta puhuakseni, me olimme jo tietoisia Bellan kuoleman luonteesta, koska me oikeastaan olimme siellä.
Alice näki vihdoin Bellan kuoleman. Jostain syystä hän ei saanut mitään ennen kuin vasta päivää paria ennen. Olen pahoillani, että me pidimme sinut pimennossa, Edward, mutta me ajattelimme että se olisi epäreilua sinua kohtaan. Olen pahoillani, että me pidimme tämän sinulta, poika, mutta tiesin, että sinun pitäisi hyväksyä se myös. Ja nyt on aika antaa sinulle tämä, viimeinen kirje, joka kirjoitettiin Bellan viimeisenä päivänä. Charliella oli jo kaikki muut ja Bella antoi tämän minulle turvaan, kunnes voisin antaa sen sinulle.
Me ehdotimme, että voisimme muuttaa hänet, Edward. Hän kieltäytyi, syistä, joita en ymmärrä, mutta joita en haastaisi. En voisi koskaan aiheuttaa tätä kenellekään vasten heidän tahtoaan - sinä tiedät sen. Olen pahoillani.
Me käymme hänen luonaan joka vuosi. Hänen hautansa on Forksissa, sijoitettuna paikkaan, joka oli kerran niitty - sinun niittysi. Bella pyysi, että hänet haudattaisiin sinne ja minä ostin maan hänen kuolemansa jälkeen. Se pysyy häiriintymättömänä. Jasper käy siellä eniten - hän tuntee itsensä edelleen syylliseksi, tiedäthän, ja tietysti hän on ollut tässä tilanteessa ennenkin, ihmissiskonsa kanssa.
Häntä ei koskaan unohdeta, Edward. Kuten me tulemme aina muistamaan sinut ja mitä teit perheellemme ja koko muulle maailmalle merkittävällä tutkinnallasi. Kiitos.
Mene rauhassa, poikani, ja tiedä, että me kaikki rakastamme sinua.
Carlisle.
____________________________________________________
Forksin yleissairaala
Forks,
Washingtonin osavaltio,
27. marraskuuta 2009Hei, Edward
Et koskaan arvaa kuka tuli tänään. Ei, oikeasti, luultavasti et koskaan arvaa.
Sinun perheesi. He kävelivät sisään ovista tänä aamuna ja minä rehellisesti sanottuna luulin kuolleeni kymmenen minuuttia jälkeenpäin. Heillä kesti ikuisuus saada minut vakuuttumaan muusta. Kaikki heistä olivat täällä. Carlisle, Esme, Alice, Jasper, Emmett… jopa Rosalie tuli. Kävi ilmi, että Alice vihdoin näki ja että hän tuli niin nopeasti kuin mahdollista. Ilmeisesti hän oli yrittänyt saada sinua kiinni, mutta ei koskaan saanut.
He rakastavat sinua, Edward. He rakastavat sinua niin paljon. Ja kun he näkivät minut tällaisena, Carlisle tarjosi heti, että muuttaisi minut nyt ja siinä, pitääkseen minut elossa sinulle.
Minä kuitenkin kieltäydyin.
Juttu on se, Edward, olin tehnyt tämän sinulle. Ainoa syy miksi tahdoin kuolemattoman elämän oli, koska tahdoin olla kanssasi ikuisesti. Ja ikuisuus ilman sinua, Edward, olisi helvetti. Joten sanoin Carlislelle ei. Enkä ole saamassa sinua takaisin. Tiedän sen nyt. Toivo, mikä on elänyt sydämessäni jo pidemmän aikaa kuin vuoden, on vihdoin kuollut. Yritin selittää sitä heille, mutta he eivät näyttäneet vakuuttuneilta.
Rosalie näytti kaikista järkyttyneimmältä, luulen. Hän pyysi puhua kanssani kahden ja me keskustelimme tilanteesta. Hän, kaikesta kansasta, yritti saada minut kääntämään pääni. Kerrankin hän tahtoi minun muuttuvan. Mutta selitin sen hänelle ja lopulta me olimme samaa mieltä. Minun tarvitsi kuolla, koska eläminen sattui liikaa. Mutta ennen kuin muut tulivat takaisin, Rose kiertoi kätensä ympärilleni kylmään halaukseen, jota luulin, että en enää koskaan tuntisi. Me teimme rauhamme, pitkän ajan jälkeen ja se teki minut onnelliseksi.
Ja Emmett teki minulle palveluksen, myös. Hän päätti listani minulle. Hän sai minut nauramaan, kunnes itkin, oikeita kyyneliä. Se oli ensimmäinen kerta kun nauroin niin kovaa lähtösi jälkeen ja se sai minut muistamaan kuinka paljon rakastinkaan veljeäsi.
Ole kiltti äläkä päästä heistä irti, Edward. Ole kiltti äläkä koskaan päästä heitä lähtemään. He rakastavat sinua niin paljon ja kaipaavat sinua yhtä paljon kuin minä.
Itkin, kun Alice halasi minua, mutta ne olivat oikeita, surun kyyneliä. Me vain makasimme siinä sairaalasängyssäni. Hän piti minua lähellä ja silitti lyhyitä hiuksiani, eikä hän edes valittanut. Hän nyyhkytti myös, ja yhtäkkiä ihmettelin miten olin selvinnyt ilman loistavaa, kaunista parasta ystävääni ja sisartani. Me itkimme yhdessä pitkän aikaa.
Esme, myös, oli toinen vaikea henkilö sanoa hyvästit. Hän antoi minulle yhden loistavista, lämpimistä halauksistaan ja tajusin, että olin kaivannut myös häntä niin kovasti.
Jasper oli vaikein kohdata. Me kummatkin yritimme pyytää anteeksi tuhannesti, tuntien itsemme yhtä syyllisiksi. Luulen, että emme koskaan pääse lopputulokseen siitä, ketä syyttää, mutta tulen aina tietämään, että se olin minä, aivan yhtä lailla kuin hän tulee aina ajattelemaan sen olleen hän.
Se et ollut sinä, Edward. Jätä se yksi kirje huomiotta, se ei ollut totta. Älä välitä siitä, mitä sanoin. Minä rakastan sinua, Edward. Olen aina rakastanut ja tulen aina rakastamaan, loppuun asti. Voit sanoa, että et koskaan halua minua, miten vain, mutta minä tulen aina tahtomaan sinut, Edward. Sinä olet ihan kaikki, mitä minä tulen koskaan haluamaan.
Minä rakastan sinua, Edward. Minä rakastan sinua. Minä rakastan sinua. Minä rakastan sinua.
Kipu valtaa minut taas, ja näen Jasperin irvistävän. Hänen täytyy lähteä huoneesta. Tunnen heti iseni niin kovin syylliseksi. Se oli minun syytäni.
Renee ja Charlie ja Phil ja Jake tulevat huoneeseen ja vaikka he ovat yllättyneitä nähdessään Cullenit, he eivät kyseenalaista heidän paikallaoloaan. Näen Charlien vilkaiseva vaivihkaa ympäri huonetta, etsien sinua ja näyttäen tyytyväiseltä, kun et ole täällä. Jake näyttää vihaiselta sekunnin sadasosan, mutta rentoutuu sitten. Hän voi sietää heitä, niin kauan kun sinä et ole täällä.
Minä toivon, että olisit. Mutta perheesi on ja sen pitää olla minulle tarpeeksi.
Sinun perheesi ja omani ovat antaneet minulle ne asiat, joita olen halunnut eniten, Edward. He ovat antaneet mitä minä tarvitsin, asiat jotka päättävät minut ja listani. He ovat tehneet minut onnellisiksi senkin ajan jälkeen, jolloin luulin, etten tulisi enää koskaan olemaan onnellinen.
Minä rakastan sinua, Edward. Ja tuon tiedon ollessa tallessa mielessäsi, minä päätän tämän, viimeisen kirjeen. Tulen aina haluamaan sinut, Edward. Tulen aina rakastamaan sinua. Muista se.
Olen jo antanut Charlielle ne muut yksitoista kirjettä. Annan tämän yhden Carlislelle, koska tiedän että voin luottaa häneen yli kaiken. Jos koskaan tulet takaisin, varmistan, että kummatkin heistä antaa kirjeet sinulle. Ehkä et tule. Mutta jos tulet, ne odottavat sinua.
Ja minä tulen odottamaan sinua taivaassa.
Sinun Bellasi
