Twilight: Käännös: Hello, Edward [Prologi+13/13] VALMIS | K-11 E/B, tragedy/hurt/comfort

[anonym.]

Tämä on ihan hemmetin hyvä, sinä suomennat ihan hemmetin hyvin, tykkään ihan hemmetisti käännöksistä, ja mikä tärkeintä, tää oli ensimmäinen kerta pitkään aikaan, kun joku sai mut itkemään. oikeasti. ei helkkari minä kiitän sinuu tästä.

-hannm

[akinnah]

Aah tää on aina niin ihanaa tulla finiin ja nähdä, että tää on saanut kommentteja! Ja mä vain suomennan tätä! Mutta hyvä, että tykkäätte. Kiitos mordelove, En-nu ja hannm. Oikeesti on ihanaa kuulla, että tää saa jonkun muunkin itkemään kun vaan mut (:

Koska te olette niin ihania ja haluan istua koneella vielä hetken ennen kuin menen nukkumaan, niin heitän teille uuden luvun! Ja tosiaan, jos ficissä on jotain ihmeellisiä enkunkielisiä ilmauksia tai jotenkin vääriä sanoja niin kertokaa, koska en ole tosiaankaan lukenut sarjan kirjoja, muutaman termin katsoin siskon kirjoista, että tulis jollain tapaa oikein :'D (ja pakko myöntää, että nauroin suomen kielelle...)


4. Luku - 14. kesäkuuta 2009
_____________________________________________________

Lähettäjä: EdwardMasen

Vastaanottaja CarlisleCullen ; AliceBrandon ; JasperWhitlock ; RoseHale ; Gizzabearhug

Aihe: Kirje #4
_____________________________________________________

Charlien talo
Forks,
Washingtonin osavaltio
14. kesäkuuta 2009

Hei, Edward

Tänään on se päivä; lähetin tänään pullopostia, La Pushin rannalta. Aika osuvaa, luulen; se oli avainosassa siinä mitä meillä joskus oli.

Sinä olit siinä kirjeessä. Sinä ja perheesi. En tietenkään maininnut salaisuuttanne, mutta pullon vastaanottaja tulee oppimaan miten loistavia te kaikki olitte, miten ystävällisiä ja hurmaavia ja rakastavia, ja miten te hyväksyitte minut perheeseenne niin helposti (mahdollisena poikkeuksena Rosalie). Kirjeen lukija tulee myös tietämään osani ja mitä minulle tulee tapahtumaan. En jättänyt paluuosoitetta.

Tunnen itseni tavallaan paremmaksi. Se on kuin puhdistus, sielusi ulos vuodattaminen, jopa palalle paperia. Se päätyi olemaan hyvin pitkä kirje, mikä on outoa. Mutta joku tulee olemaan ekspertti minusta, kun he löytävät kirjeen.

Pullo on sinetöity nyt jollakin erikoisella heimovahalla, jota Jake minulle lainasi, mikä oli häneltä kiltisti tehty. Hän on edelleen minulle vihainen. Ei - ei minulle, tarkalleen. Hän on vihainen siitä, mikä minulla on, mitä käyn läpi. Hän on vihainen, koska ei voi tapella sitä vastaan, eikä hän voi tehdä sille mitään, niin kuin sinä voisit.

Siinä. Minä sanoin sen. Tunnen oloni kuitenkin kauheaksi.

Jake meni hulluksi kun kerroin hänelle. Oikeasti. Hän oli hullu. Hän runnoi pari puuta. Minun täytyi anella häntä lopettamaan. Ja vielä nytkään hän ei voi hyväksyä sitä. Hän on vain niin… vihainen koko ajan.

Hyvänä juttuna on se, että ne lopettivat kemoterapian. Se oli todella huono ja he sanoivat ettei sillä ole mitään merkitystä enää tässä vaiheessa, kuitenkaan. Oikeasti totuus on, että en halua ylimääräisten kulujen tulevan Reneelle ja Charlielle, joten pyysin heitä lopettamaan. Lääkärit sanoivat, että se lyhentää elämän odotuksiani, mutta en välitä. Kemo maksaa niin paljon ja näen joskus sen venähtäneen ilmeen vanhempieni kasvoilla, kun he luulevat etten katso. Tämä maksaa heille paljon, ja minä maksan heille enemmän pysymällä hengissä. Älä kerro heille. He eivät epäile mitään ja jos he epäilevät, tiedän ketä syyttää. Sinua on varoitettu.

Hiukseni ovat mennyttä. Minulla ei ole nyt ainoatakaan jäljellä. Turhamainen, itsekäs osa minusta ajattelee, että ajattelisit minusta nyt vähemmän, koska olen ruma ja kalju, mutta suurempi osa minusta toivoo, että sinua ei haittaisi, tai et välittäisi. Tiedän että Alice voisi, mutta mitä luultavimmin hän yrittäisi lisätä jonkun ilmavan päähuivin tai jotain. En tiedä siitä. En pidä peruukkia, kuitenkaan. Renee vei minut peruukkikauppaan, mutta vihasin sitä. Koko sitä teeskentelemistä. Se kuvotti minua. Kieltäydyin edes yrittämästä laittaa yhtä päähän, Reneen imartelusta huolimatta. Olen mieluummin kalju.

Osa minusta tahtoo kiertyä sikiöasentoon ja vain kuolla, mutta toinen osa - isompi osa - pakottaa minut jatkamaan taistelua. Sinä aina sanoit, että olen itsepäinen. Voin olla itsepäinen myös nyt, jopa tässä putkessa.

Hiukseni, ne sanovat, kasvavat takaisin, koska en käy enää kemoterapiassa. Jo nyt voit nähdä tämän oudon sängen. En pidä siitä, mutta en aio leikata sitä poiskaan.

Joten - Lähetä pullopostia.

Oi, viime viikolla Jake myös vei minut La Pushiin keskiyöllä, missä me menime uimaan. Vesi oli jäätävää, mutta luulen että se oli odotettua. Vietimme yön rannalla ja minulla oli hirveän kylmä seuraavana aamuna… mutta se oli sen arvoista. Minä vannon, ettet ole koskaan nähnyt niin paljon tähtiä. Ne olivat loistavia, täyttäen koko taivaan. First Beach on melko eristetty, joten tähdet eivät olleet sameita kaupungin valojen takia tai mitään… ja kerrankin oli täydellisen kirkasta. Kuu oli valtava, hohtavan valkea ja riippui todella matalalla taivaalla.

Joten, kolme tehty. Ei paha, vai mitä? Jake vie minut kauemmas pohjoiseen ensi kuussa, Kanadaan. Menemme katsomaan revontulia, hän sanoo.

Olen yllättynyt, että hän antaa minun tehdä tämän, mutta hän on yhtä paljon mukana tässä listajutussa kuin minä olen. Carpe diem, hän sanoo. Tartu hetkeen, luulen. Mutta jos se saa listani päätökseen, niin en huolehdi. On mukavaa saada hänet mukaan matkaan.

En tiedä, mitä aion tehdä, kun lista on täytetty. Onko se loppuni? Onko minun mahdollista vain kuolla sitten? Toivon niin. Tulen tuntemaan miten toteutin tarkoitukseni, ja tulen olemaan onnellinen.

Tällä hetkellä näen kaiken torjumisen sameuttamien lasien läpi; voin myöntää sen itselleni. Se on sumua. Teen tätä listajuttua vain sen itsensä takia, en koska kuolen viiden kuukauden sisällä. Joskus melkein unohdan, että tämä syöpä on sisälläni, joka tappaa minua. Melkein.

En voi koskaan unohtaa. Kipu pitää siitä huolen.

Ah, olen sanonut liikaa. Älä välitä tuosta, kiitos.

Kirjoitan pian.

Rakkaudella, aina,

Bella.
_____________________________________________________

Lisähuomautus -

Luettuani juuri tämän kirjeen, jätin tutkimukseni hetkeksi ja etsin pullopostin. Se vei minulta lähes vuoden, mutta lopulta löysin sen - huuhtoutuneena Japanin pohjoisrannikolta. Se oli kolhiintunut, mutta kirje oli kokonainen ja kuiva. En saanut itseäni rikkomaan pulloa, joten se pysyy suljettuna ja kokonaisena. En aio avata sitä; tuntuu siltä, että se on liian henkilökohtainen asia.

Pullo seisoo pöydälläni tieteellisessä laboratoriossa, jonka olen luonut tutkimuksiani varten, vanhassa talossa Skotlannin ylämailla, jossa olen asunut. Se on yksi niistä asioista, jotka pidän muistuttamassa Bellasta. Minulla on myös vanha, rähjääntynyt valokuva - kopio siitä yhdestä, jossa me kaksi olemme, jonka hän otti syntymäpäivänään silloin vuosia sitten. Kuva on kehystetty ja seinälläni. Nämä esineet ovat olleet siellä viisikymmentäneljä vuotta. Ne pysyvät koskemattomina. Pyydän, että jätätte ne sinne.

Kiitos,

Edward.

[amorgirl]

Oijoi, onpas kaunista käännöstä.

Ihana idea jollain ja kiva toteutus. Sun loistava käännös antaa mullekkin mahdollisuuden lukea tätä.

Mitään huomautettavaa ei ole.
Jatkoa

♥:llä am

[FRETTIBITCH]

En viimeluvuissa ollut itkenyt niin paljoa, mutta nyt kiitin vain onnea ettei nyyhkytyksestä lähtenyt ääntä, koko talo olisi herännyt. Mutta, ihanaa jälkeä taas, ja surullista myös..kiitos että suomennat ♥

-FRETTIBITCH

[mordelove]

nyt alkaa huomata paremmin kuinka surullinen Bella itse on ja olihan tää muutenki taas aika nyyhkis ja taas suomennettu selväksi

[raww!]

Kaksi lukua jäänyt multa huomaamatta?! Oho..
Nopeasti olet ne laittanut tänne
Jatkoa äkkiä vaan


~raww!

[Jakepoo]

Mullakin oli mennyt huomaamatta kaksi lukua sivu suun! Voi että, mäkin itken täällä nyt. Bella-PARKA... Jake-parka ja Edward-parka ja Charlie-parka...

[anonym.]

oih, nyt bella rupeaa toteuttamaan sitä listaa. tästä ficistä tulee mieleen ihan Jenny Downhamin Ennen kuin kuolen. siinä on myös leukemiaa sairastava tyttö, joka tekee listan asioista jotka haluaa tehdä ennen sitä. en oo itse lukenu mutta kaveri suosittelee.

ÄÄÄH kirjauduin, kommentoin ja eksyin aiheesta.

Hän on vihainen siitä, mitä minulla on, mitä olen menossa läpi.

tuo 'mitä' saattaa tarkoittaa kierosti sitä, että jake on vihainen siitä, mitä bella omistaa. mulle tuli ainakin vähän outo fiilis? eli sen paikalle voisi laittaa esim. mikä.

Ja sitten tuo 'olen menossa'.
Siihen paikalle laittaisin ehkä pelkästään sanan 'käyn'.
Sitten lauseesta tulis tällainen: Hän on vihainen siitä, mikä minulla on, mitä käyn läpi.

päätä itse. : ) eipä ole muita näyttänyt haittaavan.

~hannm

[akinnah]

Hei tack igen kun kommentoitte Joo tosiaan näitä lukuja tulee tässä vähän heiteltyä tänne milloin sattuu (: Mutta hyvä, että eksytte tänne lukemaan ne kuitenkin.

Se, miksi mä tahdoin tätä ruveta suomentamaan oli juuri se, että tää saavuttaisi ihmisiä ja Musings oli tyytyväinen, kun joku halusi tätä levittää (: Sehän se onkin hienoa, että ficit voi levittyä netissä ympäri maailmaa ja saa ihmisiä ajattelemaan. Tämäkin koko ficci oli omistettu Musingsin isälle. Halusin tuoda tän teillekin, joille englannin lukeminen ei ole niin helppoa (ei se ole aina mullekaan, vaikka aika paljon ymmärrän juuri ficcien lukemisen ja sen takia, että katselen TV-sarjoja netistä ilman tekstityksiä Samaa voisi tietysit harrastaa ruotsin kanssa.. Se mulla kusee.

Kiitos hannm tuosta ehdotuksesta! Laitoin sen tuonne (:


5. Luku - 20. kesäkuuta 2009
_____________________________________________________

Lähettäjä: EdwardMasen

Vastaanottaja CarlisleCullen ; AliceBrandon ; JasperWhitlock ; RoseHale ; Gizzabearhug

Aihe: Kirje #5
______________________________________________________

Charlien talo
Forks,
Washingtonin osavaltio
20. kesäkuuta 2009

Hei, Edward

Hyvää syntymäpäivää! Luulitko, että unohtaisin? Hyvin epätodennäköistä. Tänään on 108. syntymäpäiväsi. Tee toivomus! (Hyvä juttu, että sinulla on vampyyrin keuhkot, koska tuossa on melkoinen määrä kynttilöitä puhallettavaksi… Pidä hauskaa!)

Toivon, että olet perheesi kanssa. On myös tämä ilkeä, pieni osa minusta, joka toivoo, että olet murjottamassa ja yksin jossain keskellä ei mitään. Mutta se on pieni, lupaan.

Toivon, että Alice on suunnitellut sinulle jonkun hullun juhlan ja Jasper (toivottavasti ei hyökkäämässä päällesi) yrittää pitää hänet kontrollissa. Toivon, että Rosalie on pukeutunut kuten supermalli, joka hänen pitäisi olla ja toivon, että Emmett heittelee typeriä vitsejä. Toivon, että Em ja Jasper vievät sinut tänä iltana metsästämään ja toivon, että saat muutaman mukavan ison puuman vuokseni. Toivon, että Esme ja Carlisle hymyilevät ylpeästi, koska heidän tulisi olla ylpeitä. He ovat tehneet ihmeellisen työn.

Tämän kirjeen ohessa on viesti jokaiselle perheenjäsenellesi. Se on, mitä olisin saattanut sanoa, jos olisin saanut mahdollisuuden sanoa hyvästit. Ei siellä ole mitään pahaa - lue ne, jos tahdot. Mutta varmista, että he saavat ne, koska heidän tarvitsee tietää, että rakastan heitä yhtä paljon kuin rakastan sinua.

Kirjoitan pian.

Rakkaudella, aina,

Bella.
______________________________________________________

Carlisle,

Tuntuu sopivalta, että kirjoitan tämän ensimmäisen kirjeen sinulle. Älä kysy miksi, en ymmärrä itsekään. Toivon, että sinä ja Esme olette onnellisia ja että voitte edelleen yhtä hyvin kuin ennen. Miten uusi työ sujuu? Sen on pakko olla hiljaisempaa - sinulla ei ole vaivoinasi Forksin vakituista kömpelystä. Olet onnekas.

Kaipaan sinua, enemmän kuin tiedätkään. Olen aina viettänyt paljon aikaa sairaaloissa, mutta viime aikoina on tuntunut siltä, että olen melkein asunut täällä. Täällä on outoa ilman sinua. Se ei vain tunnu oikealta.

Jatka sitä, mitä ikinä oletkaan tehnyt lastesi hyväksi viimeisen vuosisadan aikana. Mitä tahansa se on, olet tehnyt mahtavaa työtä. Sinun tulisi olla ylpeä. Kiitos kaikesta.

Rakkaudella, Bella.
_____________________________________________________

Esme,

Voi, en tiedä mitä kirjoittaa… Ehkä minun pitäisi aloittaa kertomalla miten paljon kaipaan sinua ja sitä tapaa, jolla aina olit täällä minua varten. Sinä olit äiti, jota minulla ei koskaan ollut Reneessä, ja loistava ystävä myös. Siitä lähtien, kun tapasin sinut ensimmäistä kertaa, olen kunnioittanut ja luottanut sinuun yli kaiken, ja aina salaisesti toivoin, että jos koskaan saisin omia lapsia, olisin puoliksikaan yhtä hyvä äiti kuin sinä. Jopa se olisi saavutus.

Rakastan sinua, Esme, kuten äitiäni. Kaipaan sinua kovasti.

Rakkaudella, Bella.
_____________________________________________________

Emmett,

Hei, minulla on yksi hyvä vitsi vinulle. Mitä teet kun risteytät Jesse Jamesin ja Emmett Cullenin?
Ryöstön veripankissa.

Hah! Anteeksi, tuo oli aivan hirveä. Melkeinpä keksin sen juuri äsken. Anteeksi.

Miten voit? Toivon, että olet kunnossa, sinä ja Rose ja kaikki muut. Toivon, että tiedät ettei tämä muuta mitään - olen edelleen biljoona kertaa parempi ihmisnopeudessa Guitar Herossa kuin sinä. Valitettavasti minulle, vampyyrinopeuden titteli pysyy sinulla.

Kaipaan sinua. Outoa, mutta totta. Kaipaan sinua, koska siihen aikaan kun tunsin sinut, sinusta tuli korvaamaton isoveli minulle. Tiedän, että olen vain typerä, heikko pieni ihminen, mutta myönnä se - annan sinulle kovan vastuksen Xboxilla ja PS3:lla. Sinä tiedät että annan.

Kaipaan sinua, Em.

Rakkaudella, Bella.

PS - Voisitko tehdä minulle palveluksen? Vie Edward tänä iltana pitkälle metsästykselle. Varmista, että hän saa puumia. Hae muutamia karhuja myös, jos voit! (Lyön vetoa 100 dollaria, että et voi…)
______________________________________________________

Rosalie,

Tiedän, että meillä on erimielisyytemme ja tulen aina pyytämään anteeksi sitä, että tunkeuduin salaiseen maailmaanne kuten tein. Sinun tulisi tietää, että salaisuutenne on edelleen se - kuolettava salaisuus. En voisi koskaan kertoa kenellekään. Otan sen hautaani, lupaan sen sinulle.

Toivon, että minulla olisi ollut enemmän mahdollisuuksia tutustua sinuun ja ehkä, jonain päivänä, tulla ystäväksesi. Ymmärrän sen, jos olisit ollut paikallani, päätöksemme olisivat olleet erilaisia. Mutta, rakastin Edwardia - ei, minä rakastan häntä. Sinun täytyy ymmärtää se.

Ja sinun tulisi tietää, olet edelleen kaunein tapaamani henkilö. Oikeasti. Minä kaipaan myös sinua.

Rakkaudella, Bella.
_______________________________________________________

Jasper,

Olen pahoillani. Jos voisin sanoa sen tuhannesti, miljoonasti, sanoisin. Olen niin pahoillani. Olen pahoillani, että olin niin kova houkutus sinulle ja että tuotin sinulle kipua kun olin lähettyvillä. Olen pahoillani, kun melkein pilasin ruokavaliosi, se oli hyvin väärin minulta.

Jos olisin tiennyt, että se oli syöpä joka sai minut vuotamaan niin; en tiedä miten olisin reagoinut. Jollain oudolla, omituisella tavalla olen iloinen, että lähditte silloin kun lähditte. Teidän lähtemisenne sai minut aikuistumaan ja kasvamaan - ja se auttaa minua elämään tämän kanssa. Joten minun täytyy myös kiittää sinua.

Toivon, että olisin ollut vähemmän houkuttava ja enemmän sisko. Sinä tulet aina olemaan minulle veli. Et hirviö, kuitenkaan. Et koskaan hirviö. Sinä ja Alice olette täydellisiä toisillenne, ja rakastan teitä molempia.

Rakkaudella, Bella
________________________________________________________

Alice,

Mitä voin sanoa? Minä kaipaan sinua, sinä hullu keijukainen! Kaipaan niitä omituisia shoppailureissuja ja loputtomia muodonmuutoksia… mutta on paljon muutakin kuin ne. Kaipaan siskoani. Kaipaan parasta ystävääni.

Tavallaan toivoin, että jonain päivänä me voisimme oikeasti olla siskoja, mutta viime aikoina olen tajunnut, että ei se ole veri, eikä avioliitto joka tekee sinusta siskon, se on kokemus. Se on se tapa jolla olemme päässeet yli niin monista asioista. Se, että olit valmis kuolemaan takiani, ja minä sinun.

Jos se ei tee sinusta siskoani, Ali, niin sitten en tiedä mikä tekisi.

Ole edelleen iloinen. Ole edelleen hullu ja outo ja tuo itseäsi esille. Olet todellakin täydellinen juuri niin kuin olet. Rakastan sinua. Kaipaan sinua.

Rakkaudella, Bella

[anonym.]

jeejee uusi luku, jälleen kerran. enpä ole tainnut aikaisemmin kommentoida kahdesti päivässä samaa ficciä.
Alicen kirje oli ihanin. Bella on ihana, kun pitää häntä siskonaan. Sisarrakkaus on niin ihana asia, että tämä sai kyyneleet silmiini.
eipä keksi mitään sanottavaa ): ihana oli

~hannm

[FRETTIBITCH]

Ihana luku jälleen kerran, enkä voi kuvailla kuinka kirjeet liikuttivat minua ♥ Jatkoa siis odotan, ja suomennat loistavasti :>

-FRETTIBITCH

[raww!]

Hahaa! Löysin virheen! Ihan pienen pienen...

Toivon, että Esme ja Carlisle hymyilevät ylepästi, koska heidän tulisi olla ylpeitä. He ovat tehneet ihmeellisen työn.

Varmaan ylpeästi?
Ensin en meinnannut löytää sitä uudestaan, mutta pakotin itseni löytämään sen x)

Tämä luku oli ehkä ihanin, kun oli noita kirjeitä muilekkin... Ja kyllä itketti taas Tää on vaan niin surullinen...
Jatkoa vaan


~raww!

[mordelove]

oi nyyhkis
ihana Bella kun jaksaa kirjottaa  kirjeitä
jatkoa?

[akinnah]

Wiih koska on niin korkeella nyt yhen ficin takia (siis niin kiherrystä täynnä, että) laitan teille jo kolmannen luvun tän päivän aikana! Melkosta. Mutta hyvä saada tää pois alta (: Ja ainakin mä olen ite lukijana niin kärsimätön, että luen mielelläni ficin niin nopeesti ku mahdollista (varsinkin jos se on tosi hyvä) ja jatkoa pitäis olla aina tulossa.

Kiitos kommenteista kaikille, raww!n ilmoittaman virheen korjasin (kiitos! ) Mistä muuten johtuu, että kirjeitä sisältävät ficit on vaan niin ihania? Niissä on jotain niin henkilökohtaista. Ja tässä niin surullista.


6. Luku - 1. joulukuuta 2064
_________________________________________________

Lähettäjä: CarlisleCullen

Vastaanottaja: EdwardMasen

Aihe: RE: Kirje #5
_________________________________________________

Edward,

Bella ei tule koskaan saamaan näitä - ja et ehkä sinäkään, mutta jokainen perheestä on kirjoittanut viestinsä saatteeksi edelliseen kirjeeseen. Pyydän, että nämä pidetään yksityisinä ja Alice pyysi, että annat meille yksityiskohdat siitä, missä Bella makaa. Haluaisimme kunnioittaa häntä perheenä.

Toivon, että pärjäilet, poikani. Ole kiltti ja tiedä, että sydämemme ja ajatuksemme ovat kanssasi aina, ja että kaipaamme sinua.

Carlisle.
_________________________________________________

Rakas Bella,

Esme ja minä olemme yhtä onnellisia kuin voimme olla, mutta, tietysti, olisimme onnellisempia jos olisit kanssamme. Esme kaipaa sinua kovasti, kuten muukin perhe. Olen iloinen, että pystyimme tekemään ne muutamat kuukaudet maailmassa onnellisiksi sinulle, mutta olen pahoillani, ettemme olleet siellä loppuun asti. Tunnen, kuinka me olemme kuin jättäneet sinut, tyttäreni, ja voin vain nyt myöhemmin pyytää anteeksi sitä.

Olemme kaivanneet sinua siitä lähtien, kun viimeksi näimme sinut ja olen niin pahoillani, että emme olleet siellä sinua varten tänä aikana. Kenenkään ei tulisi mennä tätä läpi ilman perhettä ja minuun sattuu ajatella sinua siellä sairaalassa, vain Charlien kanssa, kun meidän olisi myös pitänyt ympäröidä sinua.

Me olemme molemmat hyvin pahoillamme, että et koskaan saanut mahdollisuutta saada lapsia, kuten mainitsit - olen otettu siitä kohteliaisuudesta, Bella, mutta tiedän, että jos olisit koskaan saanut lapsia, sinun lapsesi olisivat olleet onnellisimpia maailmassa, koska heillä olisi ollut paras äiti koskaan.

Kiitos, kun teit perheeni - varsinkin poikamme - onnelliseksi. Tiedäthän, että pysyt yhtenä tyttäristämme - yhtenä, joka julmasti vietiin perheeltämme.

Lepää rauhassa, Isabella.

Carlisle ja Esme
_________________________________________________

Bella,

Voi, Bella. Pahoin pelkään, että vitsisi eivät ole parantuneet viime näkemästä, pikkusisko. Sanottuani tuon, tykkäsin henkilökohtaisesta efektistä. Kiva.

Rose ja minä voimme hienosti. Tulimme juuri takaisin seitsemänneltä kuherruskuukaudeltamme. Menimme Esmensaarelle, kuten Rosalie tahtoi. Oikeastaan, kertoiko Edward sinulle koskaan Esmensaaresta? Se oli lahja Carlislelta Esmelle. Se on pienen pieni saari Etelä-Atlantilla. Siistiä, eikö?

Sinä et tule koskaan hakkaamaan minua Guitar Herossa, tai PS3:ssa tai Xboxilla, mikä ikinä onkaan kyseessä. Sinä olet vain ihminen, ja minä olen EMMETT SUURI.

Kaipaan sinua myös, Bells. Et tule koskaan olemaan typerä tai mitätön ihminen. Minä lupaan.

Emmett
_________________________________________________

Bella,

Et koskaan tunkeutunut. Rehellisesti? Se oli mitä Edward kertoi sinulle, koska hän on parempi henkilö kuin minä. Haluan saada tämän pois rinnastani - vaikka tiedänkin, että et tule koskaan lukemaan tätä. Olin kateellinen. Niin kateellinen. Sinulla oli kaikki mitä minä halusin… Sinä pystyit tekemään mitä vain tahdoit. Mennä naimisiin. Saada lapsia. Vanheta yhdessä ja katsoa lastenlapsien kasvavan. Jopa kuolla yhdessä. Uhraisin mitä vain saadakseni sen mahdollisuuden - ulkonäköni, nopeuteni, rahani.

En sano, että olisin onneton - minä olen onnellinen. Minulla on Emmettini. Mutta joskus pohdin millaista elämä olisikaan, jos en olisi muuttunut vampyyriksi. Mitä olisi tapahtunut, jos olisin mennyt naimisiin ihmisen kanssa? Olisinko ollut onnellisempi?

Siihen aikaan, Bella, olin kateellinen koska näytit tekevän kaikki väärät valinnat - ne mitä minä en koskaan tekisi. Mutta jälkikäteistarkastelun jälkeen voin vihdoin alkaa ymmärtää miksi teit ne valinnat mitä teit.

Ehkä, ajan kanssa, meistä olisi tullut ystävät. Olen pahoillani, että emme olleet kanssasi tarpeeksi kauan, jotta olisimme saavuttaneet sen pisteen. Jos voisin mennä takaisin ja vaihtaa sen tavan, jolla käyttäydyin ympärilläsi, tai sen tavan, jolla me käyttäydyimme, tekisin sen hetkessä.

Mitä on kauneus, Bella? Onko se ruumiillista, Bella, vai syvempää kuin se? Koska, kenen tahansa mielestä, sinä ohitat minut kaikilla alueilla. Ymmärrän, että rakastat Edwardia. Ja te olitte mahtavia yhdessä.

Minä pyydän anteeksiantoasi, Bella, käyttäydyttyäni niin asiattomasti. Minä toivon, että missä tahansa oletkin, olet onnellinen; sinä ansaitset olla onnellinen.

Rosalie Hale
_________________________________________________

Bella,

Miten minun pitäisi aloittaa? Olen pahoillani, että tahdoin jatkuvasti hyökätä päällesi, siitä hetkestä lähtien kun tapasimme. Olen pahoillani siitä, että hyökkäsin päällesi sinä kohtalokkaana iltana, niin monia vuosia sitten. Olen pahoillani pakottaessani Edwardin johonkin, mitä hän ei olisi muuten edes harkinnut. Olen pahoillani, etten ollut veli joka minun olisi pitänyt olla ja siitä, etten koskaan ollut tukenasi.

Voit kieltää sen kaiken miten vain haluat, mutta lopulta se oli minun heikkouteni, joka toi tämän kaiken sinulle. Sinun ei olisi pitänyt joutua tähän, kaiken muun lisäksi.

En tiedä jos tiesit tämän, mutta minulla oli kerran sisko - ihmissisko. Hänen nimensä oli Jane ja hän oli loistava. Kun hän oli kuusitoista vuotias, ei kauankaan ennen kuin liityin armeijaan, hänelle diagnosoitiin rintasyöpä. Hän meni sairaalaan aikaisen muodon leikkaukseen, mutta sen ajan teknologia oli alkeellista, eikä hygieniaa edes huomioitu. Hän kuoli leikkauksen aikana.

Kuten sinä, hän oli liian nuori kuolemaan. Hänet vei samantapainen sairaus ja hän pitää samaa paikkaa sydämessäni kuin sinä pidät, vastikään.

Rakastin häntä todella paljon ja se melkein tappoi minut, kun hän kuoli. Mutta en ole koskaan unohtanut häntä. Joka vuosi hänen syntymäpäivänsä aikoihin teen matkan paikkaan, jonne hänet haudattiin, lähelle vanhaa kaupunkia, jossa synnyin, pajupuun alle hautausmaalle.

Pääasia on se, Bella, että sinua ei myöskään koskaan unohdeta. Olen menettänyt mukanasi siskon, kuten minä kerran menetin Janen. Kaipaan sinua koko ikuisuuden ajan, Bella. Lepää rauhassa.

Jasper
_________________________________________________

Bells,

Tunnen oloni niin hirveäksi, Bella. Tunnen oloni niin mahdottoman hirveäksi siitä, että en nähnyt sen tulevan. Minun olisi pitänyt nähdä se - jollakin niin läheisellä minulle, tarkalleen. Minun olisi pitänyt nähdä tämä kuukausia sitten. Joskus vihaan Edwardia - Vihaan häntä, koska hän laittoi meidät muuttamaan. Me olisimme voineet pelastaa sinut, Bella… Olen niin pahoillani. Tunnen itseni niin syylliseksi.

Kaipaan sinua myös paljon. En tiedä miten olen selviytynyt kaikki nämä vuodet ilman sinua pitämässä kättäni, ja olemassa paras ystäväni ja siskoni uudelleen. Eikä minun tarvitse edes sanoa sitä, mutta sanon silti - siitä hetkestä lähtien kun näin sinut mielessäni, olit minun siskoni - meidän yhteytemme on vain tullut voimakkaammaksi siitä, mitä olemme menneet yhdessä läpi. Ja sinun tulisi tietää, että olisin mielelläni antanut elämäni sinun takiasi. Aina.

Rakastan sinua. Minulla on ikävä sinua. Käyn katsomassa hautaasi niin nopeasti kuin on inhimillisesti mahdollista.

Alice.

__________________________________________________
//T/N: Näin ei voi käydä kuin mulle! Oon unohtanut tämän luvun täältä välistä! XDD Sitä voi tosiaankin olla idiootti.

7. Luku - 4. heinäkuuta 2009
__________________________________________________

Lähettäjä: EdwardMasen

Vastaanottaja: CarlisleCullen ; AliceBrandon ; JasperWhitlock ; RoseHale ; Gizzabearhug

Aihe: Kirje #6
__________________________________________________

Yellowknife,
Luoteisterritoriot,
Kanada
4. heinäkuuta 2009

Hei, Edward

Hyvää neljättä! Tiedätkö, on outoa olla Kanadassa tänään. He eivät juhli sitä täällä niin paljon. Mutta sehän on Amerikan itsenäisyyspäivä.

Joten, Jake teki hyvin ja piti lupauksensa tuoda minut tänne katsomaan revontulia. Totta puhuakseni meidän ei olisi tarvinnut tulla näin kauas, mutta Jake halusi tuoda minut tänne kuitenkin. Ei täällä ole niin paha olla. Olin oikeastaan odottanut jäätäviä lämpötiloja, lunta ja jäätä. Mutta oikeastaan täällä on melko lämmintä joinain päivinä. Viime yönä me menimme pois kaupungista, keskelle ei mitään, pois asutuksesta. Jake otti minut selkäänsä ja juoksi ja se oli innostavaa - vaikkakaan hän ei ole mitään verrattuna sinuun, älä huoli.

Niin me istuimme ulkona, hänen kätensä tiukasti ympärilläni, koska täällä ilma tahtoo mennä hieman kipakaksi öisin. Vastustuskykynikään ei ole mitään siihen verrattuna mitä se joskus oli. Mutta kuitenkin. Sitten se alkoi.

Ja voi luoja, se oli kaunista.

En ole koskaan nähnyt mitään sellaista. Värit, venyen niin pitkälle pitkin mustaa taivasta olivat mahtavia. Luulen että sinun sadassa vuodessasi olet todellakin nähnyt sen, joten en usko, että minun täytyy kuvailla sitä sinulle, mutta… Vau. Vain vau. Olin täysin sanaton, niin täynnä kunnioitusta yläpuolellani olevaa taivasta kohtaan.

Se sai minut ajattelemaan, oikeastaan. Miten se tapahtuu? Taikaa? Joskus olisin voinut vain ilkkua. Mutta sitten tapasin sinut ja koko käsitykseni oikean ja myytin välillä katapulttasivat itsensä ulos ikkunasta, joten minulla on todella vähän minkä kanssa työskennellä.

Sinä uskot Jumalaan… tai uskoit, kuitenkin. Minä tahdon tietää. Mikä on sen viehätys? Onko se ikuinen elämä taivaassa -juttu? Jos se on, menisin sen takia. En ole koskaan ymmärtänyt uskontoa, en oikeasti, mutta ehkä sinä voisit selittää sen minulle. En ymmärrä. Miksi ihmiset päättävät uskoa johonkin johon ei ole todisteita? Miten ihminen voi luottaa niin kokonaan, niin ehdottomasti? Jotkut ihmiset elävät koko elämänsä tietämättä hänestä, jotkut elävät häntä varten.

Tuolla on jossain pakko olla jotain, koska se mitä näin viime yönä, ei ole tiedettä. Se ei ole mitään minkä voisi selittää yhtälöillä tai miten jotkut tietyt kaasut reagoivat valoa vasten.

Se oli käsittämätöntä, kiistatonta, kaunista. Se oli taianomaista. Vähän niin kuin sinä.

Kirjoitan pian.

Rakkaudella, aina,

Bella.

[mordelove]

voi kuinka surullista tuo Alicen kirje, ja tiesin että Rosaliessa on myös Bellaa rakastava puoli
jatkoa? nyyhkis

[FRETTIBITCH]

Ihana, ja surullinen luku jälleen ♥ Mitä tässä enää voi sanoa? Jatkoa odotan !

-FRETTIBITCH

[anonym.]

jaaaa nyt meni ennätys rikki. tässä tulee kolmas kommentti.
itkin. onko outoa itkeä jokaisessa luvussa? no, minulle on.
tällä kertaa tykkäsin eniten Jasperista. Ei kuulu lempityyppeihini, mutta oli ihana lukea hänen näkökulmastaan, mitä hän ajatteli Bellasta.

Voit kieltää sen kaikean miten vain haluat, mutta lopulta se oli minun heikkouteni, joka toi tämän kaiken sinulle.

kaiken

~hannm

[Rayne Francis]

Voi luoja, en tiennytkään kuinka vaikeaa voi joskus olla taistella kyyneleitä vastaan kun ne tahtovat vapaiksi.
No, en voittanut tätä taistelua, vaan itkin vuolaasti ja nyyhkytin.
Rakastan tätä tarinaa, tämä on yksi niistä viidestä tarinasta joita ilman en selviä.
Kiitos että suomennat, kiitos. Todella.

Love, Rayne

[raww!]

Mä en oikein osaa kommentoida enää... Siitä tulee kuitenkin sellaista ihkutusta Mutta anyway, oli aivan ihana luku jälleeen <3 Tuo Jasperin kirje oli ihanin Olet aivan ihana (Huoh, taas sanoin ihana...), kun päätit suomentaa tämän Kiitos siitä <33
Jatkoa vaan lisää


~raww!

[akinnah]

Oho! Tajusin, että tälle päivälle ei oo lukua tullutkaan Kiitos taas kommenteista, niiden saaminen on ihan mahtavaa! Ja virheen korjasin taas edellisestä luvusta, kiitos huomauttamisesta (: Sitä on niin sokea omalle kielelleen ja jutuilleen, että niitä ei aina huomaa, varsinkaan jos virhe on keskellä Mutta tässä tää luku, tästä seuraava luku on yks mun lemppareista (::: Can't wait.


8. Luku - 1. elokuuta 2009
____________________________________________________

Lähettäjä: EdwardMasen

Vastaanottaja: CarlisleCullen ; AliceBrandon ; JasperWhitlock ; RoseHale ; Gizzabearhug

Aihe: Kirje #7
_____________________________________________________

Seattle,
Washingtonin osavaltio,
1. elokuuta 2009

Hei, Edward

Niin, me tulimme vasta Kanadasta yhtenä päivänä. Me olimme siellä pitkän aikaa; en halunnut lähteä. Mutta meidän täytyi, lopulta - meidän täytyi palata takaisin oikeaan elämään. Kun me olimme siellä, Jake teki jotain mitä en koskaan olisi odottanut - hän kosi minua.

Hups. Anteeksi kun vain heitin sen noin. Mutta hän kosi. Luulen, että se oli enemmänkin syyllisyydentunnetta kuin mitään. Kuten monet muutkin ihmiset, kaikki mitä hän näyttää tahtovan on minun pitämiseni onnellisena. Inhoan sitä; he kaikki tuntevat kuin heidän pitäisi miellyttää minua, koska kuolen muutaman kuukauden sisällä. Totta puhuen, kaikki mitä minä tahtoisin, olisi, että he kohtelisivat minua kuten ennen, mutta jos tämä tekee heidät onnellisiksi…

Sanoin ei Jakelle. En voinut antaa hänen mennä sitä läpi - ei olisi hänelle reilua naida kuollut nainen, mikä on mitä minä loppujen lopuksi olen. Muussa tapauksessa olisin miettinyt asiaa tarkemmin. Mutta vastaukseni oli helppo. En voisi koskaan sitoa häntä paikoilleen sillä tapaa. Ja kun sanoin hänelle kieltävästi, hän näytti jollain tapaa helpottuneelta. Se sattui, tavallaan, mutta luulen että se oli reilua.

Tänään olemme Seattlessa. Hän toi minut tatuointikauppaan, jota hänen ystävänsä pitää pystyssä, ja tekee homman halvalla. Älä huoli, täällä on täydellisen puhdasta, enkä ole saamassa mitään outoa neulasta.

Minulta kesti ikuisuuden valita mitä haluan. En halunnut mitään itsestään selvää ja sen tuli olla jossain paikassa, jonka voisin piilottaa, jos tahtoisin. Joten tähdet naamani lävitse ovat poissa pelistä.

Lopulta otin pienen pienen kultaisen perhosen vasempaan hartiaani. Älä huoli, se on hyvän maun puolella. Se on nätti ja jopa Jake hyväksyy. Se sattui melkoisen paljon, mutta neula ei kauheasti häirinnyt minua. Olen tavallaan tottunut siihen nyt sen koko kemojutun takia.

Älä vihaa minua. Luulen, että jos olisit täällä, olisit huutanut ja luultavasti hajottanut jotain Esmen kalliista huonekaluista. Tai ehkä et olisi välittänyt. Minulla ei ole mitään tapaa tietää.

Oi - tänään tein myös hyvän työni. Olimme Kanadan tullitiellä ja ohitimme maksuaseman. Jonot olivat melkoisen pitkiä ja meiltä vei puoli tuntia päästä kojulle. Takanamme oleva auto oli kovaääninen myös. Siinä oli paljon lapsia ja näytti siltä, että yksinhuoltajaäidillä oli kovasti vaikeuksia löytää pikkuhiluja tullin maksamiseen. Lapset huusivat ja se näytti melko kaaokselta.

Joten, kun annoin rahat, laitoin kaksinkertaisen summan kuin mitä minun olisi pitänyt maksaa koneeseen.  Kun mies lasin takana katsoi kummastuneena, kerroin hänelle, että siinä oli myös takanaolevan auton maksu. Hänen kasvonsa selkenivät hetkessä ja vannon, että hänen hymynsä valaisi koko auton sisäosan. Hän nyökkäsi ja sanoi, että kertoisi perheelle. Hän myös vilkutti ja me ajoimme pois.

En oikein voinut nähdä takana olevien ihmisten kasvoja, mutta vannon, että he näyttivät puulla päähän lyödyiltä. Ja sitten ajoimme nurkan taakse, enkä voinut nähdä heitä enää.

Hyvä on, ei se ollut paljon. Mutta haluan ajatella, että autoin heitä, ainoalla tavalla jolla pystyin. Lasketaanko se? Se oli spontaania… Ja minä tein sen, vain koska pystyin.

Eli kuusi on nyt vedetty yli. Kuusi pois kymmenestä. Mitäs minulla on jäljellä? Minun täytyy tanssia sateessa, jättää 100 dollarin tippi, nauraa kunnes itken ja kuolla onnellisena. Jotkut noista ovat vaikeampia kuin toiset.

Kirjoitan pian.

Rakkaudella, aina,

Bella.