14. luku, olkaa hyvät, rakkaat lukijat !! toivottavasti tykkäätte <3'
xoxoxo insatiable*
14. Teen niin, teen näin
Harryn ja Dracon seuraavat päivät koulussa tuntuivat kuluvan professori McGarmiwan valvovan silmän alla. Minne jompikumpi heistä menikään, McGarmiwa hyppäsi nurkan takaa, ja seuraavana hetkenä hän oli jo toisen selän takana ahdistelemassa. Ehkä tämä oli osasyy siihen, miksi he eivät seuraavaan neljään päivään tavanneet toisiaan lähes lainkaan.
Harry huomasi ilmassa kuitenkin toivonkipinän, kun hän keskiviikkoaamuna makuusalista talsittuaan katsahti Rohkelikon oleskeluhuoneen ilmoitustaululle. Hänen vatsansa tuntui heittävän volttia ja hänen kasvoilleen nousi typerä hymy. Taululla oli valtava juliste, joka ilmoitti seuraavana viikonloppuna olevan mahdollisuus lähteä Tylyahoon.
"Jes", Harry sanoi itsekseen. Hän käveli ripeästi makuusaliin vievien portaiden alapäähän. "Ron nosta perseesi ylös ja tule tänne!" hän huusi portaisiin. Ron ei ollut jaksanut nostaa päätään tyynystä ja Harry pelkäsi heidän myöhästyvän heti ensimmäiseltä tunnilta.
Harry kuuli takaansa askelia ja kääntyi. Parvati Patil käveli hymyillen hänen luokseen ja toivotti hyvää huomenta. Harry vastasi takaisin hymyilemällä ja kohottamalla kättään.
Parvati katsoi häntä jotenkin oudonlaisesti. "Oletko menossa Tylyahoon tänä viikonloppuna?" hän kysyi silmiään räpsäyttäen.
Harryn kulmat nousivat hieman hänen ihmetellessään Parvatin kysymystä. "Hmm... Enköhän", hän vastasi kuitenkin kohteliaasti.
Parvati loi häneen sädehtivän katseen. "Okei. Nähdäänkö sitten siellä?" hän kysyi äänen käydessä yhä hunajaisemmaksi.
Nyt Harryn silmät levisivät hieman hänen kuvitellessaan, mitä Parvati saattoi tuolla tarkoittaa. "No eiköhän siellä törmää vähän kaikkiin", hän sanoi vilkuillessaan välillä portaisiin, josko Ron pian olisi saanut itsensä ylös sängystä.
Parvati astui lähemmäs Harrya. "Mutta tarkoitinkin vähän muuten kuin vain ihan niin, tiedäthän?" hän kuiskutti vihjaillen.
Harry ei voinut enää peittää hämmästystään ja osittaista kauhistustaan. "Öö..." hän sanoi ääni täristen ja painautui seinää vasten päästen
vähän kauemmas Parvatista. "Ei sillä, olet tosi kiva ja niin, mutta öö..." Harry sanoi epävarmasti Parvatin reaktiosta.
Hän ei ollut uskoa silmiään, kun Parvati vain vetäytyi kauemmas ja kohautti olkapäitään. "Okei. Ei se mitään", hän sanoi tuijottaen
Harrya kuitenkin vielä intensiivisesti. "Onko sinulle joku toinen sitten tähtäimessä?" hän jatkoi.
Harry katsoi häntä suu rakosellaan miettien tiukasti vastausta päässään. "Se on jännä juttu, se on..." hän huomasi sopertavansa.
Parvati kikatti. "Älä pelkää. Minä tiedän kyllä, että tapailet jotakuta. Halusin vain varmistaa, että päästään juoruamaan! Moikka!" hän sanoi ja riensi yhä nauraen muotokuva-aukolle, jonka työnsi rivakasti auki.
Harry jäi katsomaan Parvatin perään eikä oikein osannut hahmottaa äskeistä päässään. Ronin hän kuitenkin osasi hahmottaa ja sen, että hän ei ollut vieläkään noussut ylös.
Harry ryntäsi portaat ylös, avasi makuusalin oven ja veti keuhkot täyteen ilmaa.
"RONALD WEASLEY!" Harry karjaisi koko voimillaan.
Ron säpsähti äkkiä ja ponkaisi nopeasti ylös sängystä. Hän katsoi Harrya tyhmänä.
Harry katsoi takaisin osoittaen kelloa, joka näytti jo viittä vaille yhdeksää. "Joko mennään?"
***
Saman päivän iltana Harryn astuessa märkänä ja vettä valuvana pois huispauskentän pukuhuoneen suihkutiloista, hänen sydämensä oli pysähtyä ja jo toistamiseen saman päivän aikana hän joutui huutamaan. Tällä kertaa kauhistuksesta ja hämmästyksestä.
"Draco, mitä vittua teet täällä?!" Harry huudahti vauhkona ja nyki pyyhettään ylemmäs.
Draco kohautti olkapäitään ja haukotteli hiljakseen. "Päätin tulla tapaamaan sinua. Elättelen toiveita, josko McGarmiwa ei tunkeutuisi
tänne", hän sanoi korjaten vähän asentoaan penkillä.
Harry asteli vaivihkaa tavaroidensa luokse ja istuutui. Hän nosti paidan käteensä ja alkoi laittaa sitä päälleen. Dracon tuijotus tuntui jotenkin ahdistavalta. Hän tunsi itsensä kovin pieneksi ja mitättömäksi Dracon rinnalla. Hän sai kuitenkin lopulta kiskottua paidan ylleen. Draco tuijotti häntä edelleen hymynkare huulillaan.
"Olisit voinut pitää sen paidan poissakin", hän sanoi virnuillen.
Harry huokaisi. "En taida", hän sanoi ja viittasi muihin vaatteisiinsa päin. "Jos viitsisit", hän sanoi Dracolle osoittaen tälle suihkutilojen ovea.
Draco puuskahti ärtyneesti ja kohteliaasti keskisormea näytettyään laahusti suihkutiloihin, jotta Harry saisi rauhassa vaihtaa vaatteensa.
Hetken päästä Harry suoristautui penkiltä seisomaan ja huudahti Dracolle luvan tulla pois. Draco astui huoneeseen hapan ilme naamallaan.
"Mitä nyt?" Harry kysyi ihmetellen.
Draco katsoi häntä pahasti. "En voinut edes olla samassa huoneessa?" hän kysyi ärtyneellä äänellä.
Harry virnisti vaivaantuneesti. "En ole oikein tottunut siihen ja -" hän aloitti, mutta Draco keskeytti.
"Joo joo okei. En tullut siitä tänne puhumaan", hän sanoi välittämättä Harryn selityksestä. "Lauantaina on Tylyahon retki", hän sanoi ja katsoi Harrya.
Harry levitti käsiään. "Tiedän kyllä. Mitä siitä?"
Draco pyöräytti silmiään. "Aiotko lähteä sinne kanssani vai et?" hän kysyi kärsimättömästi.
Harryn vatsa heitti taas volttia, kun hän ymmärsi kysymyksen. "No... E-en minä oikein tiedä..." Harry aloitti Dracon keskeyttäessä taas.
"Et siis halua enää edes tavata minua kunnolla?" Draco tivasi katsoen Harrya tutkivasti.
Harry säikähti Dracon äänensävyä hieman. "Kylläpäs!"
"No mikä sitten on ongelmana?"
Harry oli hetken aikaa hiljaa. "No kun... Eihän melkein kukaan tiedä, niin... öh..." Harry sai sanotuksi epämääräisesti.
Draco asteli hiljakseen lähemmäs ovea ja katsoi ulos pimeyteen. "Johan siitä tietää Finniganin lisäksi Grangerkin, eikö?" hän sanoi katsomatta Harryyn.
Harry pakkasi tavaroitaan samalla, kun vastasi Dracolle. "Kyllä tietää joo", hän sanoin hieman varauksellisesti.
Draco käännähti katsomaan Harrya. "Niin", hän sanoi hiljakseen. "Ja sitä paitsi meillä on vielä kaksi päivää aikaa kertoa", hän sanoi
viekkaasti.
Harry katsoi Dracoa, kuin tämä olisi menettänyt järkensä. Draco katsoi takaisin kysyvästi.
"Oletko sinä ihan kunnossa?" Harry kysyi toiselta.
Draco nosti hartioitaan. "Olen?" hän vastasi. "Miksen olisi?"
"Koska yhtäkkiä haluat kertoa koko koululle, että seurustelet Harry Potterin kanssa?"
"Enkö minä saisi tehdä mitä itse haluan?"
"Miksi vastaat koko ajan kysymyksellä?"
"Miksi itse?"
Harry huitaisi kädellään ilmaa vaientaakseen Dracon, joka oli aukaisemassa suutaan taas. "Ihan oikeasti, Draco", hän sanoi ja käveli
Dracon luo ottaen tätä kädestä hellästi kiinni.
Draco heilautti päätään ja naulitsi katseensa kattoon. "Koska... Koska haluan, että muut pitävät näppinsä erossa sinusta, okei", hän sanoi ja laski katseensa Harryn vihreiden silmien tasolle.
Harry katsoi takaisin kulmakarva koholla. "Se ei ole ongelma", hän sanoi rauhoittavasti.
"Mutta kun se on!" Draco sanoi taas ääni kovempana. "Et uskokaan miten kova.... Seamus Finnigan hän - äh... Kuulin, kun hän puhui sinusta joillekin ja sanoi, että..." hän sanoi ja piti pienen hengähdystauon. "Että hän vielä saa sinut itselleen", Draco päätti lauseensa
suureen huokaukseen ja katsoi Harrya hivenen anovasti.
Harry puri huultaan ja oli pitkän aikaa hiljaa.
Hän ei ollut koskaan, ikinä elämässään kuvitellut, että hän näkisi Draco Malfoyn edessään kasvoillaan ilme, joka hänellä nyt oli. Harry huokaisi hiljaa katsoen Dracoa hyvin syvälle silmiin. Jos hän nyt löytäisi itsestään edes himpun verran sitä katkeruutta ja vihaa, jota hän oli vuosien aikana Dracoa kohtaan tuntenut, hän olisi voinut vain lähteä kävelemään sanomatta sanaakaan. Hän joutui toteamaan,
ettei pystyisi siihen.
Harry astui lähemmäs Dracoa ja halasi tätä hellästi. Hän tunsi, kuinka myös toisen pojan kädet kietoutuivat hänen ympärilleen. Harry laski leukansa Dracon hartialle.
"Sinulla ei ole mitään hätää", Harry kuiskasi Dracolle ja pussasi häntä korvan alapuolelle.
Draco niiskautti hieman, kun he irrottautuivat.
"Mutta minä haluan silti tehdä kaikille selväksi, että olet minun kanssani. Piste", Draco sanoi päättäväisellä äänensävyllä.
Harry huokaisi luovutukseksi ja rukoili päässään, että Draco unohtaisi koko homman viiden minuutin sisään.
***
Tylypahkan massiiviset ulko-ovet narahtivat, kun Draco työnsi niitä auki, jotta he pääsisivät Harryn kanssa sisään linnaan. Draco oli päättänyt, ettei enää jaksaisi salailla suhdettaan Harryyn. Samalla hän voisi varmistaa, että kaikki tietäisivät kuinka asiat olivat. Finniganilla nyt ei muutenkaan ollut mahdollisuuksia Dracon charmia vastaan. Kuitenkin Draco tunsi olonsa uhatuksi. Hän, joka koskisi Harryyn pitkällä tikullakaan, saisi kärsiä seuraamukset Dracon puolelta kunnolla.
Harry livahti sisään. Draco sieppasi hänen kätensä saman tien omaansa ja lähti itsepintaisesti taluttamaan häntä mukanaan kohti Suurta salia. Harry yritti vastustella, mutta Draco oli kokoonsa nähden yllättävän voimakas, kuten Harry oli muutamaankin otteeseen ikäväkseen joutunut huomaamaan.
"Draco!" Harry huusi, jolloin sai Dracon pysähtymään.
"Harry?" Draco vastasi, muttei päästänyt Harryn kädestä vieläkään irti.
"Minä en halua näyttää sitä menemällä Suureen saliin käsi kädessä, onko vähän klisee hei?" Harry sanoi ja riuhtaisi kätensä irti Dracon otteesta.
Draco katsoi häntä jokseenkin vihaisesti. "Minä haluan v -" hän aloitti ärähtäen.
"Minä tiedän, sinä haluat, Draco! Se on jo tullut selväksi! Se näyttää olevan sinulle pakkomielle!" Harry huusi vihaisesti. Toki Dracon omistautuminen oli ihanaa, mutta tämä tuntui jo menevän yli. Toisin kuin Dracon, Harry tapoihin kuuli välillä ajatella myös muiden tunteita.
"Onko se jotenki paha asia?" Draco huudahti astuen lähemmäs Harrya ja yrittäen ottaa tästä kiinni, mutta Harry hyppäsi taemmas mulkoilemaan Dracoa.
"Se tuntuu menevän jo pikkuisen liian yli!" Harry ärähti Dracolle väistellen edelleen hänen kättään.
Draco luovutti ja laski kätensä. "Pyydän vilpittömästi anteeksi, herra Potter", hän sanoi pilkallisesti. Harry tunnisti hänen
äänensävyssään sen Dracon, jota oli yli viisi vuotta kuunnellut. Suoni hänen ohimossaan alkoi sykkiä kovemmin.
"Älä herroittele minua, Malfoy!"
"Ai, nyt olen sinulle pelkkä Malfoy?"
"Itse sanoit minua Potteriksi!"
"Sehän sinä olet!"
Harry hiljeni hetkeksi ja pudisti sitten päätään. "Haista paska", hän sanoi ja kääntyi lähteäkseen kohti Suurta salia ja iltapalaa. Hän pysähtyi kuitenkin niille sijoilleen, kun huomasi kolmen silmäparin tuijottavan häntä.
Ron, Dean ja Hermione olivat seisahtuneet vähän matkan päähän hänestä ja Dracosta tuijottaen suu auki. Harry vetäisi keuhkonsa täyteen hieman liian nopeasti ja päätyi yskimään. Pian kuului huuto.
"Etkö sinä tosiaan osaa yhtään käyttäytyä, Malfoy?!" Ron huusi ja ryntäsi päin Dracoa.
Draco, joka seisoi kuin naulittuna lattiaan, ei ehtinyt liikahtaakaan, kun Ron teilasi hänet lattiaan.
Ron mylväisi, kun hän yritti paiskata nyrkkinsä Dracon naamaan tämän kuitenkin onnistuessa väistämään.
"
Päästä - irti - saatanan - hullu!" Draco huusi hengästyneenä Ronin alta.
"EN!" Ron huusi. "Olen niin kypsynyt siihen, että mollaat kaikkia koko ajan! Mitä Harrykin sinulle on koskaan tehnyt?!" hän jatkoi. Hän ei
enää yrittänyt lyödä Dracoa, mutta istui kuitenkin yhä hajareisin tämän päällä Dracon pitäessä käsiä silmiensä suojana.
Harry ei saanut sanaa suustaan vaan tuijotti kauhistuneena tilannetta. Mikä Ronilla oli nykyään?
"RON!" kuului Hermionen kiljaisu äkkiä, kun hän juoksi Ronin luokse. Hyvin nopeasti hän otti Ronin ranteesta kiinni ja vetäisi tämän pois Dracon päältä kuin räsynuken ikään. Harryn kulmat kohosivat. Oliko Hermione todella noin vahva?
"Mitä tämä sinulle kuuluu?" Ron äyskäisi vihaisena Hermionelle Dracon kammetessa itsensä pois lattialta.
Hermione huokaisi ärtyneenä ja käänsi katseensa Dracoon. "Onko sinussa miestä kertoa, mitä on meneillään, koska toisella osapuolella -" hän nytkäytti päätään Harryyn päin. "- ei sitä näköjään ole?", hän kysyi tiukasti.
Harry uskaltautui ottamaan askelen lähemmäs ja huomasi Deanin tekevän uteliaana samoin.
Draco mulkaisi Ronia, katsahti Harrya nopeasti ja käänsi katseensa sitten taas Hermioneen, joka odotti Dracon vastausta pitäen Ronista koko ajan tiukasti kiinni.
Draco huokaisi ja kääntyi sitten Ronin puoleen. "Katsoisit joskus vähän syvemmälle, Wheezy, niin ehkä sinun ei tarvitsisi hyökätä muiden kimppuun", hän ärähti Ronille.
Ron avasi suunsa väittääkseen vastaan, mutta nyt oli Harryn vuoro ottaa osaa keskusteluun.
"Tuo on totta, Ron", Harry sanoi ja käveli Ronin luo.
Ron mulkaisi nyt Harrya. "Mitä vittua sinä selität? Oletko samaa mieltä Malfoyn kanssa?" hän sylkäisi Harrylle.
Harry oli hetken hiljaa ja nyökkäsi sitten. "Olen."
Draco katsoi Harrya anteeksipyytävästi, johon Harry vastasi myöntävällä katseella. Hermione katsoi heitä silmät kosteana. Sitten hän käänsi Ronin itseensä päin.
"Nuo kummatkin ovat tyhmiä, eikä heissä näytä olevan tosiaan miestä kertomaan totuutta", Hermione sanoi Ronille, joka katsoi vuoroin Hermionea, Harrya ja Dracoa. "Minä kerron sitten", hän jatkoi ja vilkaisi poikia.
Harry puri huultaan, Draco näytti epätavallisen pieneltä ja Dean kurkisteli kauempaa tilannetta. Hänen taakseen oli myös kerääntynyt muutama ihminen, joita Harry ei liiemmin tunnistanut.
Hermione heilautti hiuksiaan kuin valmistaen itseään tulevaan. "Harry..." hän aloitti, mutta hänen äänensä särkyi hänen katsoessaan Ronin epävarmaa ilmettä.
Harry astui Ronin luo. "Draco on tätä nykyä minun poikaystäväni", hän sanoi hyvin hiljaa.
Ron tuijotti häntä suu auki eikä näyttänyt tajuavan, mitä Harry oli juuri sanonut.
"
Häh?" Ron kysyi tollona.
"Juurihan minä sanoin", Harry vastasi.
Ron toljotti Harrya edelleen kuin tärähtänyttä.
Harry pudisti päätään ja läppäisi Ronia poskelle.
"Herätys tollo!" Harry sanoi tuijottaen Ronia, joka säpsähti hyvin äkkiä.
"O-okei..." Ron sanoi hiljaa ja käänsi katseensa nopeasti Dracoon, sitten taas Harryyn, Dracoon Harryyn. "En ole varma, että käsitänkö tätä nyt oikein, mutta siis...." hän näytti miettivän seuraavia sanojaan tarkasti ja näytti nielevän jotain, minkä Harry oletti sairaalloiseksi kiukuksi. "Te kaksi? Olette yhdessä?"
Draco huokaisi ärtyneesti. "Kuinka hidasälyinen voi ihminen olla?" hän kysyi kuin itsekseen.
Ron käänsi päänsä äkkiä häneen päin ja hyökkäsi vähän eteenpäin, muttei päässyt pitkälle Hermionen pitäessä hänestä yhä valppaana kiinni. "Sinuna pitäisi nyt turpani visusti kiinni, Malfoy", Ron sylkäisi Dracolle paha katse silmissään. "Ymmärrän tilanteen kyllä, en ole niin tyhmä, kiitos vain. Se, mitä yritän kovasti ymmärtää, on mitä kukaan ikinä, koskaan näkee sinussa", hän sanoi kääntäen päänsä äkkiä Harryyn. "Ja yritän kovasti miettiä, tunnenko parasta ystävääni enää lainkaan", hän sanoi vielä hiljaa tutkien koko ajan Harrya katseellaan.
"Totta kai!" Harry huudahti hieman hätääntyneenä astuen taas lähemmäs Ronia.
Ron kohautti harteitaan. "Toivon todella niin. Ja -" hän sanoi ja riuhtaisi itsensä nopeasti irti Hermionen otteesta. Kuului ikävä riips, kun
Ronin paidan sauma ratkesi. "- kiitos osaan hillitä itseni", hän sanoi Hermionelle, joka säikähti hieman sauman ääntä. Hän heilautti taikasauvaansa ja sauma korjaantui sanattomalla taialla.
Ron seisoi kaikkien kolmen keskellä katsoen nyt tutkaillen Dracoa.
Ihmisiä oli kerääntynyt taka-alalle jo kahden tusinan verran ja Harry huomasi sivusilmällään jonkun tytön viittovan vimmaisesti Suureen saliin. Hän ei juuri nyt kuitenkaan jaksanut välittää, vaan seurasi Ronin liikkeitä.
Ron tuhahti hiljaa, mutta päätti tehdä sen, minkä ilmeisesti koki oikeaksi. Harry tunsi näkevänsä maailman seitsemännen ihmeen, eikä olisi uskonut, jollei olisi itse nähnyt Ronin seuraavaa tekoa.
"Ei kai tässä muu auta. Voi Merlin..." Ron mutisi ja ojensi vastahakoisesti Dracolle kätensä.
Draco vilkaisi Harrya hyvin nopeasti ja ojensi sitten kätensä Ronin käteen aivan yhtä vastahakoisesti kuin kättelyn toinenkin osapuoli.
Pojat katsoivat toisiaan hyvin kylmäkiskoisesti.
"Kai tätä täytyy yrittää", Ron huokaisi. "Harryn takia."
"Mutta en silti pidä sinusta yhtään enempää", Draco mutisi kireästi.
Ron tuhahti. "Tunne on molemminpuoleinen."
Draco tavoitteli hymyä, joka jäi kuitenkin vain haaveeksi. Hän näytti siltä kuin yrittäisi murskata Ronin käden.
Harry vaihtoi Hermionen kanssa katseita ja puri hammastaan.
Lopulta Ron ja Draco irrottivat kätensä ja kääntyivät sitten katsomaan yhteistuumin Harrya, joka käänsi katseensa Roniin.
"Oletko ihan okei?" Harry kysyi.
Ron kohautti hartioitaan. "Niin okei, kuin voi olla siinä tilanteessa, kun saa tietää, että paras ystävä seurustelee vihollisen kanssa. Eli ihan okei, kiitos. Mutta pirun nälkäinen olen myös", hän sanoi ja onnistui jo hymyillä vähän.
Harry virnisti ja näytti käsillään Ronille sovinnon elettä. "Ollaanko mekin?"
Ron naurahti ja astui lähemmäs halaamaan Harrya hyvin nopeasti.
Heti, kun he irrottautuivat, Draco nappasi Harryn käden omaansa. Ronin ilme kiristyi hivenen verran, mutta hän päätti olla sanomatta
mitään.
"Kas, kas. Joko sitä on uskaltauduttu kertomaan, vai?" kuului ääni, jonka naljailevan sävyn Harry hyvinkin tunnisti. "Ottaako pattiin
Ron?" Seamus jatkoi kävellessään lähemmäs heitä.
Ron tuhahti. "Ja sinäkin tiesit? Jo on..."
Seamus nyökkäsi ja levitti käsiään ja naulitsi katseensa Harryyn, jolloin Dracon ote hänen kädessään koveni. Seurasi kireä muutaman sekunnin tilanne, jonka Hermione rikkoi.
"Harry? Onko sinun nälkä?"
Harry nyökkäsi. Hän katsoi Dracoa kysyvästi, joka nyökkäsi myös. "Mene sinä edeltä", hän mutisi katse kiinnittyneenä Seamukseen.
Harry lähti Hermionen ja Ronin kanssa kohti Suurta salia ja tunsi joka ikisen silmäparin tuijotuksen kävellessään noin viidenkymmenen henkilön muodostaman rykelmän läpi Suureen saliin. Porukka alkoi hajaantua, koska tilanne oli ohi ja kaikki tiesivät jota kuinkin, mitä oli tapahtunut.
Seamus ja Draco tuijottivat toisiaan edelleen tiukasti.
Draco nosti leukaansa vähän.
Seamus kohotti kulmaansa ja kuiskasi: "Et saa pidettyä häntä itselläsi."
Draco hymähti. "
Ja sehän nähdään."
the end of chapter fourteen
*