Kirjoittaja Aihe: Olethan totta? 2o/2o + epilogi (K-11)  (Luettu 65397 kertaa)

Merrrí

  • ***
  • Viestejä: 577
Vs: Olethan totta ? 11. luku, o9.11 !!
« Vastaus #100 : 09.11.2010 22:35:32 »
Laitanpa vielä tännekkin kommenttia, kun en tehny sitä viime luvussa <:

Ja sanon että pidän tästä, vieläkin, ja tuskin ketään haittaa jos laittaa nopeasti jatkoa :) okei, hyvä minun betana on sanoa mitään..

Onnistuit tekemään tästä luvusta hyvän, vaikka näin lyhyessä ajassa, jajajajaja.. Taisin unohtaa sanoa jotaki aikasemmin, mutta en muista mitä.. Niin, tuo Dracon sukunimiperiaatteesta luopumista kannatan, kuulostaa edelleen hassulta jos omaa poikaystävää kutsuu sukunimellä :D

Ei mulla kait muuta, kirjoitusta jatkoa pian :>
mi-ra

rainbowsky

  • ~
  • ***
  • Viestejä: 7
Vs: Olethan totta ? 11. luku, o9.11 !!
« Vastaus #101 : 09.11.2010 22:51:08 »
oi että, aivan ihanaa ! keep up the good work! =))
JATKOA PIAN puspus<3
take my hand and walk away.

insatiable

  • ezion salarakas
  • ***
  • Viestejä: 1 342
  • koska ezio on ihkudaa
    • FINI
Vs: Olethan totta ? 11. luku, o9.11 !!
« Vastaus #102 : 09.11.2010 23:01:45 »
niin, toivottavasti hei haittaa ::DD tullu nyt joku ihme vimma vaan kirjottaa ja kirjottaa kaikki päivät :D

kiitosss !<3'
ja jatkoa mitä luultavimminkin tulee pianpian <<::

Antelope

  • Vieras
Vs: Olethan totta ? 11. luku, o9.11 !!
« Vastaus #103 : 10.11.2010 15:36:52 »
ANTEEKSI ANTEEKSI! Ihan hirveästi! :-[

En ole pitkään aikaan ollut täällä finissä, kun on ollut niin paljon koulujuttuja sun muita. Sen takia olen missannut viimeiset kuusi lukua! :-[ Hemmetti soikoon!

No nyt itse asiaan. Kommentoin nyt näitä kaikkia kuutta lukua, jotka on ilmestynyt kun minä vaan olen vain tehnyt jotain... jotain... no jotain. :D
Niin, kyllä, minä rakastan näitä lukuja (ja Dracoa) ja ne oli mielestäni aivan loistavia!♥ :D
Hyviä kohtia oli monta muunmuassa se kun Harry meni sinne suihkujuorukerhoon! ;D

Ja jatkoa on toivottavasti tulossa? Suutun jos ei tule!! >:(

Kiitos! :-*


Antelope

Natural

  • Ravenclaw
  • ***
  • Viestejä: 690
  • ... and yet i smile.
Vs: Olethan totta ? 11. luku, o9.11 !!
« Vastaus #104 : 10.11.2010 16:22:10 »
Jeih

Tänne on tullu jatkoa! Tämä oli todella ihana luku. Pidin varsinkin siitä miten Harry ei välittänyt muiden hämmästyksistä tämän huoletiessa Dracon voinnista. (Rakentava on edelleen jossain) Odottelen täällä jatkoa ;)

Odotellen

-Natural


"Greed may not be good, but it’s not so bad, either. You humans think greed is just for money and power! But everyone wants something they don’t have."

Ava & Bannu By: Odo

Béren

  • ***
  • Viestejä: 703
  • set my heart on fire
Vs: Olethan totta ? 11. luku, o9.11 !!
« Vastaus #105 : 10.11.2010 20:52:22 »
Oli tullut jatkoa! Kaksi lukua! Ja mä en huomannut! Jatkoa lisää  :DDD

Feliicia

  • Puuskupuh
  • ***
  • Viestejä: 817
  • Hobitti
Vs: Olethan totta ? 11. luku, o9.11 !!
« Vastaus #106 : 11.11.2010 18:45:11 »
Jes, jatkoa!! Tappelukohtaus oli mun mieleeni. Hermione tais saada selville kuka on Harryn rakkauden kohde ;D No, joo jatkoa ja pian! En osaa nyt oikein sanoa mitään:(


ava by Raitakarkki
banneri by Pyry

insatiable

  • ezion salarakas
  • ***
  • Viestejä: 1 342
  • koska ezio on ihkudaa
    • FINI
Vs: Olethan totta ? 11. luku, o9.11 !!
« Vastaus #107 : 13.11.2010 22:23:56 »
kiitosta ^^<3'

jatkoo tulee parin päivän sisäänn <<:

Winchester_

  • ***
  • Viestejä: 148
  • "You know your end is near, don't you?"
Vs: Olethan totta ? 11. luku, o9.11 !!
« Vastaus #108 : 14.11.2010 13:27:21 »
Apua, en ollu huomannu että jatkoa oli tullut :D Siksi kirjoitan vasta nyt tätä kommenttia, anteeksi.

Aaaa ihana osa tämä(kin) ♥ Ja vaikuttaa vähän siltä, että Hermione saa tietää toisena tuosta  (tai sai jo tietää) :) Saa nähä, mitä se sanoo Harrylle siitä! Eikää tämä jäi taas jännään kohtaan, haluan jatkoaaaaa! Tämä on niin ihana ;D Toivottavasti lisäät kohta seuraavan osan, oon niin kärsimätön täällä.
They come to you in the night...
               Demons, ghosts, black fairies ϟ

insatiable

  • ezion salarakas
  • ***
  • Viestejä: 1 342
  • koska ezio on ihkudaa
    • FINI
Vs: Olethan totta ? 11. luku, o9.11 !!
« Vastaus #109 : 20.11.2010 20:39:47 »

12. luku, olkaa hyvä<:
toivon, että pidätte tästä ythtä paljon, kuin edellisistäkin<3'


*

12. Reaktio


Harry haukotteli kävellessään ulos muodonmuutosluokasta. Tunti oli tuntunut oudon pitkältä, vaikka ajanviete oli ollut parasta pitkään aikaan kyseisillä tunneilla. He olivat myös Dracon kanssa saaneet lähes täydet pisteet tehtävästä ja lisäksi kiitosta "yllättävän sujuvasta yhteistyöstä". Harry hymyili itsekseen hänen odottaessaan Hermionen ja Ronin tulevan ulos luokasta.

Harry katsoi Dracon perään, joka käveli omalla, seksikkäällä tyylillään jo kohti seuraavaa tuntia, joka olisi liemiä. Harry ei voinut olla tuntematta perhosia vatsasaan tietäessään, että seuraavallakin tunnilla hän saisi katsella Dracon naamaa ja kuvitella hänet tavalla, josta muut voisivat vain uneksia.

"Harry", kuului Hermionen luja ääni hänen takaansa. Harry kääntyi ja häntä kohtasivat Hermionen erittäin vakavailmeiset kasvot.

"N-niin?" Harry kysyi hivenen hämillään, koska ei tiennyt, mistä oli kyse.

Hermione katsahti Roniin. "Mene jo edeltä, minulla on Harrylle asiaa", hän sanoi kovin konemaisesti. Ron näytti hapanta naamaa ja lähti itsekseen jupisten kohti tyrmiä.

Hermione käänsi katseensa Harryyn, joka oli edelleen ihan tyhmänä. Hermionen seuraavat sanat saivat hänen äsken niin ihanan ja levollisen olotilan muuttumaan kauhuksi ja jälleen kerran ahdistukseksi.

"Draco Malfoy?!" Hermione sihahti viitatessaan Harrya kävelemään kanssaan yhtä matkaa.

Harry kiiruhti Hermionen perään ja joutui hieman yskimään ennen vastaustaan. "Malfoy mitä?"

Hermione tuhahti halveksuen. "Ihan kuin et muka tietäisi!" Hän sanoi hitunen raivoa äänessään. "Jos osuin oikeaan katsellessani tunnilla touhuanne - ja voin pistää vaikka hiukseni pantiksi, että osuin - voin Ronin tavoin sanoa, että en enää tunne sinua lainkaan!" Hän jatkoi
äänensä käydessä yhä kovemmaksi ja raivokkaammaksi.

Harry nielaisi ja katsoi Hermionea hienoinen pelokkuus mielessään ja kasvoillaan. "Mitä sinä sitten - ?" Harry aloitti, mutta Hermione keskeytti.

"No mieti sitä hetken aikaa!"

Harry vilkuili ympärilleen levottomana. Hermione tuhahti taas.

"Ei sinulla näköjään enää edes järki pelaa", Hermione sanoi katsellessaan Harryn levotonta olemusta.

Harry pysähtyi ja tarrasi Hermionea kädestä, jolloin tämäkin seisahtui. Hän katsoi Harrya silmät salamoiden.

"Sinun minä olisin viimeisenä kaikista..." Hermione sanoi hänen äänen käydessä jo hieman epätoivoiseksi.

Harry ei osannut kuin katsoa Hermionea. Hän tunsi hirvittävää syyllisyyttä sisällään ja omatunto nosti päätään jo vähän liiankin
innokkaasti. Hänen täytyi olla Hermionelle rehellinen, koska ei hän pystyisi asiaa enää kiistämäänkään, jos tämä sen kerta oli älynnyt.

Joskus tuntui raskaalta olla juuri Hermionen ystävä, koska tämän aivot tuntuivat olevan kykeneväisiä selvittämään kaiken muinaisista riimuista sisuliskon kesyttämiseen ja siitä aina ihmissuhteisiin. Se oli toki ihailtava piirre, mutta välillä siitä olisi tarvinnut lomaa.

Hermione katsoi Harrya suurilla ruskeilla silmillään, jotka odottivat taas selitystä.

Harry hieroi niskaansa ja katsoi Hermionea syvälle silmiin. Hän huokaisi ja levitti käsiään hieman.

"En tiedä, miten siinä kävi niin", Harry sanoi syyllisyyttä äänessään.

Hermione vain tapitti häntä.

"Siis, kun... En koskaan tiennyt, en koskaan edes kuvitellut, että näin tulisi käymään ja, ja..." Harry yritti.

"No ei varmaan kukaan muukaan..." Hermione sanoi hiljaa.

"Se on monimutkaista, tiedäthän?" Harry kysyi hivenen epätoivoisesti.

"Mitä monimutkaista siinä on?"

"No, jos olisit vihannut jotain ihmistä koko elämäsi ja yhtäkkiä tapahtuisi näin..."

"Se olisi vähän voi voi. En minä voisi unohtaa kaikkea", Hermione tuhahti.

"En minä muuten unohtaisikaan varmasti, mutta koska näin on käynyt niin... Ja ihastuneena kaikki on -"

"SINÄ OLET MITÄ?!" Hermione huusi niin, että koko käytävä kaikui.

Harry tuijotti ymmällään. "Siis kai täytyy olla ihastunut seurustellakseen jonkun kanssa, vai?" Hän kysyi ihmeissään.

"TARKOITATKO SINÄ ETTÄ TE SEURUS-mmpfh -" Hermionen lause hukkui Harryn kämmenselkään, jonka hän oli tunkenut tämän suulle ja hyssytti nyt kahta kovempaa kuin Hermione oli huutanut.

Hermione tuijotti Harrya kauhun ilme kasvoillaan.

"Etkö sinä sitä tarkoittanut?" Harry sihisi Hermionelle niin hiljaa, kuin tilanteessa oli mahdollista.

Hermione riuhtaisi itsensä Harryn otteesta. "No en! Minä luulin, että hän oli huiputtanut sinutkin auttamaan muodonmuutoksissa, joissa hän on surkea!" Hän pihisi takaisin kauhun, hämmästyksen ja raivon sekainen ilme kasvoillaan.

Harry tuijotti järkyttyneenä takaisin. Tilanne oli kahta kauheampi, kuin mitä hän hetki sitten oli kuvitellut. Hän oli tyhmänä mennyt itse paljastamaan koko jutun. Hän nuiji ajatuksissaan itseään luudanvarrella päähän ja mietti tekevänsä sen pian ihan oikeasti, kunhan pääsisi lähimpään luutakomeroon.

"Voi paska", Harry kirosi.

Hermione pudisti päätään ja hoki "Ei ei ei ei ei ei ei ei..." Hän näytti siltä, kuin olisi purskahtamassa itkuun. "Sano minulle, että tämä on
unta, Harry, sanothan..."

Harry sulki silmänsä. "En voi tehdä niin, Herm", hän sanoi hiljaa tuntien nyt jo kyynelkanavien avautuvan itselläänkin.

Hermione nosti kätensä hiuksiinsa ja hoki edelleenkin "Ei ei ei ei ei ei ei...."

Sitten, kuin salamaniskusta, Hermione pysähtyi nanosekunniksi ja lähti siltä seisomalta tarpomaan pois päin Harrysta.

"Hermione!" Harry huusi hänen peräänsä, mutta turhaan.

"Anna minun olla, Harry!" Kuului vastaus ja hetkessä Hermione oli jo kadonnut kulman taakse.

Harry tunsi, kuinka kyynelet tekivät tuloaan, mutta hän puristi käsiään nyrkkiin, jolla yritti estää niitä tulemasta.

Hän tottakai ymmärsi Hermionen reaktion, mutta ei valitettavasti osannut auttaa häntä asiassa tämän enempää. Ja toivottavasti Hermione ei ainakaan kuvitellut, että tämän äskeinen purkaus jotenkin vaikutti Harryn suhtautumiseen Dracoa kohtaan. Ei hän ollut tarkoitukselle suunnitellut ihastumista Dracoon, se nyt oli ollut aina viimeinen asia hänen päässään.

Harry tunsi pienen pistoksen rinnassaan, koska tunsi hieman pettäneensä ystävänsä. Draco oli aina ollut inhottava, varsinkin Hermionelle, ja nyt Harry heilasteli kyseisen vihollisen kanssa.

Harry pyyhkäisi silmiään hieman, katsahti sitä katon inhottavaa halkeamaa, joka ulottui yhä siihenkin asti ja pisti sitten tiukan ilmeen naamalleen.

Kaikki eivät voi voittaa aina.

***

Harry käveli kohti tyrmää, jossa liemitunnit pidettiin. Hänen kasvoillaan oli ahdistuksen, surun ja suuttumuksen sekainen ilme, eikä hän osannut päättää mikä niistä tunteista häntä hallitsi tällä hetkellä. Tunti oli alkanut jo kymmenen minuuttia sitten, mutta hän ei välittänyt siitä lainkaan. Hänen päässään pyörivät mietteet Hermionen äskeisestä kohtauksesta omaan huonoon omatuntoon. Hän oli yhtä aikaa raivoissaan itselleen, kun ei ollut kertonut Hermionelle heti ja välttänyt tältä tämän järkytyksen. Samalla hän oli surullinen, koska vaikutti siltä, että Harryn ihastuminen Dracoon oli kaikkea muuta kuin hyväksyttävä asia.

Harry koputti luokan oveen ja työnsi sen auki.

"Harry! Tervetuloa!" Professori Kuhnusarvio huudahti Harryn astuessa luokkaan. "Vaikkakin yli kymmenen minuuttia myöhässä!"

Harry tavoitteli hymyä, mutta se tuntui jäävän yritykseksi.

Kuhnusarvio heristi sormeaan hieman. "Myöhästely ei ole hyvä tapa, herra Potter!"

Harry nyökkäsi ja ymmärsi hävetä itseään huomatessaan pettymyksen kurkistavan vanhan professorin silmistä. Hän tavoitti paikkansa
luokassa ja asettui Ronin viereen, Hermionea vastapäätä. Harry vältteli hänen katsettaan kaikin tavoin.

Kuhnusarvio selitti heille tämän päivän liemestä, josta Harry kuuli hyvin vähän ajatustensa läpi. Hän antoi katseensa harhailla Dracoon, joka teki keskittyneesti muistiinpanoja. Harry käänsi päänsä takaisin ja painoi sen alas. Hän sulki silmänsä.

"Harry!" Kuului Harryn vierestä ja hän säpsähti.

"Mitä?" Harry kysyi.

Ron huokaisi ärtyneesti. "Kirjan sivu 67. Ala tehdä hommia", hän sanoi ja paineli hakemaan aineksia.

Harry selasi kirjansa sivulle 67 ja alkoi lukea liemestä nimeltä iuramento. Harry rypisti kulmiaan.

"... juotuaan saa kyseisen henkilön tietämättään tekemään lähes mitä tahansa. Vaikutus ei kuitenkaan niin voimakas kuin kommennuskirouksella. On mahdollista..." Harry luki hiljaa ääneen. Hän rypisti otsaansa hieman. Moisesta liemestä hän ei ollut ikinä edes kuullut.

Hermione yskäisi hyvin hiljaa. Harry nosti katseensa ja huomasi Hermionen tarkkailevan häntä.

"Hmm?" Harry ynähti kysyvästi.

Hermione pyöritti päätään. "Anteeksi tuo äskeinen. En vain voi käsittää", hän sanoi katsoen sivusilmällä Dracoa, joka pilkkoi
mungopapuja keskittyneen näköisenä.

"No en minäkään, okei?" Harry tokaisi hammasta purren.

Hermione huokaisi ja katsoi Harrya huolissaan.

Harry tuijotti takaisin kysyvästi.

Hermione laski veitsen kädestään pöydälle. "Oletko sinä nyt ihan tosissaan tämän asian kanssa?" hän kysyi astuessaan askelen lähemmäs. "Tai siis... Malfoy on kuitenkin- " hän jatkoi, mutta Harry keskeytti.

"Minä tiedän, mikä hän on!" Harry sihahti sen verran kovasti, että Zabini kääntyi katsomaan uteliaana. Hän tökkäsi Dracoa merkitsevästi ja tämäkin lopetti pavun pilkonnan. Sen sijaan hän keskittyi seuraamaan Harrya ja Hermionea.

Ron laahusti pöydän ääreen oman kattilansa luo ja mäiskäisi ainekset sen viereen. "Tänään ei jaksa innostaa liemet. Kuraa", Ron marisi eikä huomannut toisten kahden tiukkoja katseita.

Hermione kumartui takaisin kattilansa ääreen ja Harry näki parhaaksi tehdä samoin.

Ron katsoi toisia kahta silmät viiruina. "Ketään ei näköjään tänään kiinnosta minä ja minun tunteeni?"

Hermione kääntyi Roniin päin. "No onko jokin hätänä?" Hän kysyi rauhallisesti.

Ron puuskahti. "Tuon ainakin pitäisi tietää!" Hän huudahti ja osoitti Harrya veitsi kädessään.

Harry kavahti Ronista vähän poispäin. "Anteeksi?"

Ron katsoi häntä paha katse silmissään. "Puolustatko mieluummin Malfoyn idiottia, kuin parasta ystävääsi?"

Harry tuhahti. "Sinä ylireagoit ja olit ihan mahdoton", hän sanoi kääntyen takaisin kirjaansa päin.

Ron mulkaisi Harrya vielä. "Ainahan syy on minussa."

***

Draco, joka oli seurannut tilannetta sivusta, kääntyi hänkin papuihinsa päin miettien ankarasti täytyikö hänen olla mustasukkainen tuosta Grangerin peijoonasta. Hän loi vielä katseen tyttöön, joka tuijotti Harrya. Tämä näytti tuijottelevan Harrya tätä nykyä liiankin usein.

Draco pilkkoi papujaan jo aika vimmatusti luodessaan äkäisiä katseita vähän väliä Grangeriin, jonka silmät karkasivat koko ajan Harryyn päin. Dracon teki mieli syöksyä paikalle huutamaan, kuinka asiat olivat ja että muut saisivat pitää näppinsä ja silmänsä kurissa hänen poikaystävänsä lähellä.

Draco viskasi pavun palaset syrjään ja otti uuden satsin eteensä.

"Hei varo vähän!" Kuului Blaisen vihainen kiljahdus vierestä.

Draco katsoi tähän päin ja yritti pitää naamansa vakavana. Hänen pavun palasensa olivat lentäneet suoraan Blaisen päälle ja tämän
rintamus oli nyt täynnä paloja.

"Hmm... Sori", Draco sanoi ja alkoi taas pilkkoa.

Blaise ryhtyi nyppimään paloja pois päältään.

Draco katsoi taas Harryyn päin ja hänen suunsa mutristui. Edes tämä välikohtaus ei ollut herättänyt tätä koomastaan, vaan hän teki
lientä outo ilme kasvoillaan. Granger sen kuin tuijotti. Mokoma turhake.

"Herra Zabini, miksi me opiskelemme tässä koulussa?" Kuului professori Kuhnusarvion ääni Dracon läheltä. Draco kääntyi äänen suuntaan.

Blaise katsoi professoria ymmällään. "Ööö... Että opitaan hmm... Taikomaan?"

Kuhnusarvio nyökkäsi. "Aivan. Sinun ei siis tarvitse kuluttaa tuntia nyppimällä pavun palasia sormilla yksitellen kaavustasi?"

Blaise tuijotti Kunhusarviota mykkänä ja nyökkäsi sitten hieman nolona.

Draco virnisti Blaiselle, joka imuroi palaset taikasauvallaan pois.

"Älä ala", Blaise sanoi mutristaen huuliaan, mutta tyhmä hymy nousi väkisinkin hänen kasvoilleen.

***

Hermione loi vaivihkaa katseen kahteen luihuiseen päin ja hymyili hieman.

Nopeasti hän kuitenkin kääntyi takaisin omaan keitokseensa päin syyllistäen itseään omasta tyhmyydestään.


the end of chapter twelwe

*

Natural

  • Ravenclaw
  • ***
  • Viestejä: 690
  • ... and yet i smile.
Vs: Olethan totta ? 12. luku, 2o.11 !!
« Vastaus #110 : 20.11.2010 21:00:19 »
*tuuletusta*

Olin eka kommentoijaa jeih!!
joo siis pidin luvusta ihan sikana. Tuo Hermyn reaktio oli minun mielestä niin hermionemaista. Sait kaiken sopimaan mallikaasti keskenään ja tälleen (rakentavalla alko joululoma)

*kumarruksia* Kiittäen
-Natural


"Greed may not be good, but it’s not so bad, either. You humans think greed is just for money and power! But everyone wants something they don’t have."

Ava & Bannu By: Odo

MissWeasley

  • Rohkelikko
  • ***
  • Viestejä: 483
  • Too cute to be straight.
Vs: Olethan totta ? 12. luku, 2o.11 !!
« Vastaus #111 : 20.11.2010 21:53:59 »
Hii, uusi luku :)

Toivottavasti Hermione ei ole sitä mitä luuuleeen  :o
En osaa sanoo mitään, tää käy jo jännäks :)

Jatkoa sitten kun vaaan kerkeät :)


~Missy~
Every time a child says
'I don't believe in fairies'
there's a little fairy somewhere
that falls down dead.

Feliicia

  • Puuskupuh
  • ***
  • Viestejä: 817
  • Hobitti
Vs: Olethan totta ? 12. luku, 2o.11 !!
« Vastaus #112 : 21.11.2010 12:32:25 »
Wohooo!*tuulettaa* Laitoit uuden luvun!

Toi Hermionen reaktio oli niin hermionemainen kuin olla ja voi. :D Ron on kiva, kun se ei tiedä ollenkaan mitä ne kaksi juttelee toistensa kanssa, siis Harry ja Herm. Ihanaa, ku Harry itki, tai melkein itki ;D

Uutta lukua toivoisin:D


ava by Raitakarkki
banneri by Pyry

Béren

  • ***
  • Viestejä: 703
  • set my heart on fire
Vs: Olethan totta ? 12. luku, 2o.11 !!
« Vastaus #113 : 21.11.2010 20:21:03 »
Uijuijui! Ihana luku (jälleen, miten jotkut osaa??!!) jatkoa pian, rakentava viilettelee jo joululomalla ;D

-Carrot, jatkoa toivoen

insatiable

  • ezion salarakas
  • ***
  • Viestejä: 1 342
  • koska ezio on ihkudaa
    • FINI
Vs: Olethan totta ? 12. luku, 2o.11 !!
« Vastaus #114 : 23.11.2010 20:52:11 »
Oi, kiitos !!<:
itse epäilin hieman, kuinka Hermionen reaktioon suhtauduttaisiin, mutta hyvä että se miellytti ! ^^

p.s. carrot, osaamisesta ja kunniasta haluan luovuttaa suurehkon osan betalleni, joka osaa todellatodella hyvin ehdottaa asioita, joita en itse aina älyä ! :D

Merrrí

  • ***
  • Viestejä: 577
Vs: Olethan totta ? 12. luku, 2o.11 !!
« Vastaus #115 : 23.11.2010 23:29:20 »
Yäh, elä anna kunniaa mulle, sinä tämän juonen kehität :D minä vain ehdotan :D

Varmaan miljoonatta kertaa luen tämän luvun läpi ja silti jaksan miettiä että miten sie osaat kirjoittaa näin, kateellinen ): Minua jäi muuten hämäämään tämä loppu, kun 'Mione syyllisti itseään tyhmyydestään, ehkä se ei vain pitäny silmiään auki, tai sitten Draco ja Harry osaavat peittää suhteensa hyvin? :D spekulointia, hmm...

Yks kohta, joka ilmeisesti on jääny vähälle huomiolle:
Lainaus
Hän jatkoi äänensä käydessä yhä kovemmaksi ja raivokkaammaksi.
Tuliskohan tuohon hänen äänensä? En tiä, ehkä se olis liikaa? Päätä sinä :>

Lopun kommentin tiedätkin, ihkuttamista ja hehkuttamista :D
mi-ra

Trixie

  • Vieras
Vs: Olethan totta ? 12. luku, 2o.11 !!
« Vastaus #116 : 24.11.2010 14:12:08 »
Kauhistuksekseni huomasin, etten ole kommentoinut, vaikka olen lukenut.
Tuo Hermionen reaktio oli hyvin hermionemaista. Pidin siitä.
Odotan innolla jatkoa :)
Sainpas kommentoitua, vaikka ei tämä kommentti taida kovin kummoinen olla.

insatiable

  • ezion salarakas
  • ***
  • Viestejä: 1 342
  • koska ezio on ihkudaa
    • FINI
Vs: Olethan totta ? 12. luku, 2o.11 !!
« Vastaus #117 : 24.11.2010 22:02:47 »
kiitos ! <::

heini14

  • ***
  • Viestejä: 15
Vs: Olethan totta ? 12. luku, 2o.11 !!
« Vastaus #118 : 25.11.2010 18:36:10 »
Huomasin vasta nyt, että oli tullut jatkoa. Eipä sitte kuin lukemaan 5 lukua kerrallaan. ;D
 Tää on hyvä ficci, joka on kerrottu hyvin. Mä vähäsen repesin muutamille kohdille,
 mutta kun nyt ei  oikein tunnu syntyvän rakentavaa kovin hyvin, joten ei muuta kuin JATKOA PIAN kiitos. :)

insatiable

  • ezion salarakas
  • ***
  • Viestejä: 1 342
  • koska ezio on ihkudaa
    • FINI
Vs: Olethan totta ? 12. luku, 2o.11 !!
« Vastaus #119 : 25.11.2010 21:52:17 »

13. luku, toivottavasti pidätte !! ;><3'

*

13. Pidemittä puheitta

Liemitunnin päätyttyä, kun keitokset oli jätetty seuraavaan tuntiin asti muhimaan ja paikat siivottu, ryhmä valui yhtenä porukkana ulos ovesta. Harry oli juuri avaamassa suutaan kysyäkseen Ronilta, mitä on ruoaksi, kun tämä rynnisti kannoillaan hänen ohitseen sanomatta sanaakaan tai vilkaisematta taakseen.

"Mitä v-?" Harry aloitti, mutta Hermione nosti kätensä hiljentääkseen hänet.

"Anna hänen olla hetki", Hermione sanoi ja taputti Harrya olkapäälle.

Harry puri huulta. Hänen teki kovasti mieli lähteä Ronin perään. Osittain selvittääkseen, mikä tätä painoi, osittain sen takia, että hänellä oli kova mielihalu motata häntä naamaan. Hän päätti kuitenkin, että oli parempi noudattaa Hermionen neuvoa. Päästettyään mahtavan huokauksen, hän lähti raahustamaan muiden perässä kohti Suurta salia ja lounasta.

Hermione rykäisi merkitsevästi, joten Harry käänsi katseensa häneen.

"Haluan vain varmistaa, oletko edelleenkin aivan varma tästä hmm... Malfoy-asiasta?" Hermione aloitti aiheen arasti.

Harry pyöräytti silmiään pari kertaa ja pysäytti sitten Hermionen ottamalla tätä hartioista kiinni. Hän vilkaisi taakseen ja totesi, ettei kukaan ollut kuuntelemassa.

"Hermione..." Harry aloitti ja sulki silmänsä hetkeksi. "Tiedän, että se kuulostaa oudolta, niin kuin omissa korvissanikin aluksi ja ehkä vieläkin, mutta olen varma, okei?" Hän selitti katsoen koko ajan Hermionea tiukasti silmiin.

Hermione otti Harrya ranteista kiinni ja nosti tämän kädet pois hartioiltaan.

"Sitä on vain niin vaikeaa uskoa - tai edes hyväksyä", Hermione sanoi lähtien hiljakseen kulkemaan taas eteenpäin.

Harry lähti hänen perässään ja kohautti hartioitaan.

Hermione katsahti Harryyn. "Tai siis, ymmärrät kai? Malfoy ei ole koskaan ollut kenellekään ystävistäsi tai sinulle kovin... miellyttävä", hän sanoi harkiten selvästikin vakavasti seuraavia sanojaan.

Harry ei ollut varma, kuinka tuohon olisi oikeastaan pitänyt vastata, mutta yritti kuitenkin jotain.

"Tiedän, tiedän. Mutta... Tiedän myös, että asiat voivat muuttua", Harry sanoi

Hermione nyökkäsi pieni epävarma ilme kasvoillaan.

***

"Hei taas ystäväiseni!

Huh. Täytynee pyytää anteeksi, kun ei ole ehditty jutella tai mitään, mutta on ollut kaikkea muuta ja sinäkin olit joulun kotona...
Toivottavasti oli kivaa etc. !

Haluan kertoa sinulle erään asian joka on aika, no, arkaluontoinen... Mutta sinun täytyy VANNOA ettet kerro siitä kenellekään!!
Varsinkaan veljellesi!! (Siis Ronille, jos mietit ketä heistä tarkoitin, heh...)

Nyt, kun olet luvannut sen itsellesi, voit jatkaa eteenpäin....

En tiedä, pitäisikö tästä tähän nyt kirjoittaa koko asiasta mutta kai se on pakko sinulle kertoa, miltä minusta tuntuu tai mitä edes on tapahtunut... Huh! En kyllä ole siitä varma. No joo, asiasta toiseen... Minua on mietityttänyt koko päivän ja olen ollut koko ajan ihan ajatuksissani ja tuntuu, että Roninkin mielestä jotain on tekeillä! Agh tämähän ei nyt kerro koko asiasta yhtään mitään... Joo okei, asiaan. En ole varma olenko ymmärtänyt asian oikein vai olenko vain jonkun kirouksen alaisena mutta Harry lipsautti (tai kertoi tai jotain sinne päin) minulle tänään, että hän seurustelee Malfoyn kanssa! Siis Draco Malfoyn!! En tiedä pitääkö tätä uskoa, vai onko tämä vain jotain sairasta pilaa?!? Vannon kuristavani Harryn paljain käsin, mikäli näin on!!

Huh. Sainpas sen tähän pirun pergamentille. Muista lupauksesi!! Et kerro kenellekään! Älä mainitse edes Harrylle, että tiedät...

Joo... Vähän pikaisesti raapustin nyt tämän koko kirjeen, mutta kasvotusten olisi ollut aika vaikea kertoa yhtään mitään...

Terkuin, Hermione

P.S. En tiedä miksi halusin nyt sinulle kertoa tuosta asiasta ja toivottavasti se ei pilaa koko mielialaasi, mutta oli pakko päästä jollekulle juoruamaan!!"

Hermione laski mustan sulkakynän kädestään ja katsoi kattoon. Hän todella toivoi, että Ginny pitäisi suunsa kiinni. Hänestä tuntui, että hän petti Harryn luottamuksen, mutta kai tämän täytyi ymmärtää, että Hermionenkin lojaalisuudella, niin suuri kuin se olikin, oli rajansa ja hänenkin sisällään asui pieni juorukello.

Hermione nousi pöydän äärestä ja taputti käsiään kaksi kertaa yhteen.

Kuin salaman iskusta Koukkujalka syöksyi hänen eteensä viivana ja katsoi häntä lättänaamallaan.

Hermione kyykistyi silittämään kissaansa, joka alkoi kehrätä välittömästi ja puskea Hermionen jalkoja.

"Koukkujalka pieni", Hermione kuiskasi kissalle. "Ginnylle", hän jatkoi ja ojensi  kirjeen Koukkujalalle, joka nappasi sen suuhunsa ja katosi hämärään.

Hermione käveli ikkunan luokse ja katsoi ulos pimeyteen. Päivä oli edennyt jo pitkälle iltaan. Hän oli ollut koko päivän mietteissään Harrysta ja Malfoysta, eikä oikein osannut hahmottaa koko tilannetta.

Hermione puraisi huultaan niin, että se sattui hieman. Jos hän reagoi ensimmäisenä uutiseen niin kuin oli tehnyt, ei hän osannut edes kuvitella Ronin vastaavaa, joka tulisi mitä luultavimminkin olemaan monta kertaa rajumpi. Tai mistä sitä tiesi. Osasihan Ronkin yllättää.

"Ja sitä paitsi", Hermione mietti hiljaa itsekseen. "Onhan minullakin asioita, joista en kenellekään puhu..."

Hän hymyili itsekseen, mutta hymy haihtui kuitenkin nopeasti.

Pian hän tunsi kyynelen poskellaan, jonka hän pyyhkäisi pois kuin välinpitämättömästi.

***

Ron astui ensimmäisenä kolmikosta suureen saliin aamiaiselle. Harryn sieraimiin leijaili ihana marmeladin tuoksu ja kananmunat näyttivät sinä aamuna erityisen herkullisilta. Hermione näytti siltä, kuin ei olisi nukkunut edellisenä yönä lainkaan, mutta Harry koki näyttävänsä itse aivan yhtä masentuneelta. Asiaan saattoi vaikuttaa se, että Ron oli herättänyt hänet jossain vaiheessa yötä, koska ei ollut saanut unta. Hän oli potenut jonkin asteen syyllisyyden tunnetta ärtyisyydestään.

Ronista puheen ollen, hänelle oli sen sijaan tapahtunut eilisestä jonkinlainen henkinen muodonmuutos, koska hän hymyili aivan kaikelle. Ehkä yöllinen avautuminen oli auttanut jollain tapaa. Eikä hänellä edes ollut niin kova nälkä kuin yleensä. Harrya alkoi jopa hieman huolestuttaa.

Harry istuutui pöytään ja hymyili leveästi huomatessaan Ginnyn parin metrin päässä. Harry moikkasi tälle, mutta hänen silmänsä vain pullistuivat enemmän ulos, ja hän käänsi nopeasti ne pois Harrysta. Harry ravisti päätään ja tunsi näyttävänsä aina vain oudommalta, mutta antoi asian olla.

Harry oli juuri ottamassa puuroa lautaseltaan, kun sen sekaan lennähti jokin möykky.

"Merlin!" Harry kirosi itsekseen ja tonki möykyn pois puurosta. Se osoittautui pergamentin palaseksi.

Harry taitteli limaisen paperipallon auki.

      "HALUAN TAVATA TÄNÄÄN"

Harry nauroi melko kuuluvasti. Hermione käänsi päänsä oitis häneen ja huomatessaan pergamentinpalan Harryn kädessä, hän taisi arvata, keneltä se oli. Hän hymyili hieman tuskaisen oloisesti ja nosti taas kupin huulilleen ja kumartui Päivän Profeetan ylle.

Harry sen sijaan käännähti hieman, jotta näki olkansa yli Luihuisten pöytään. Hän bongasi platinanvaaleat hiukset muuten niin tumman värimaailman joukosta ja hymyili yrittäen tavoittaa Dracon katseen. Hänellä näytti kuitenkin olevan juttu muiden Luihuisten kanssa.
Todella niin olikin.

Luihuisten pöydässä Draco oli melkoisessa pinteessä. Theodore Nott oli jostain keksinyt, että Draco olisi kiinnostunut jostain. Tällä hetkellä he hiillostivat häntä kertomaan, kuka onnekas mahtoi olla. Draco alkoi käydä melko epätoivoiseksi ja hieroi niskaansa kädellä.

"Pahuksen Harry. Hän on tartuttanut minulle tämän inhottavan tavan", Draco ajatteli vetäistessään kätensä nopeasti pois niskasta.

"Draco, olet ihan tylsä!" Theodore mylvähti lyödessään Dracoa selkään, niin, että hänen koko ylävartalonsa retkahti pöytää vasten.

"Saatana, Theo!" Draco huusi ja nappasi tämän ranteesta nopeasti ja tiukasti kiinni.

Theodore yritti pitää naamansa vakavana. Dracon kanssa ei kannattanut leikkiä hänen suuttuessaan.

Draco paiskasi Theodoren käden pöytään ja mulkoili muita vihaisena. "En tiedä, mistä puhutte. Ei ole mitään saakelin naista!" Hän sanoi tuntien, kuinka pulssi nousi joka sekunti.

Blaise levitti käsiään. "Kuka sanoi, että se on nainen?" Hän kysyi ja katsoi muita. Kaikki repesivät ulvovaan nauruun ja löivät käsiään yhteen ilmassa.

Draco peitti kasvonsa käsillään ja yritti hieroi hieman kärsimystään pois hokiessaan päässään jotain epämääräistä. Sitten hän laski hyvin nopeasti kätensä pois kasvoiltaan ja läjäytti ne pöytään, niin että hänen lautasensakin tärähti.

Muut lopettivat nauramisen kuin seinään ja kääntyivät häneen päin.

Draco mulkaisi kaikkia vuorollaan ja pyöräytti sitten rannettaan. Hän tuijotti hetken muita ja nousi äkkiä ylös. Hän oli jo lähtemässä kävelemään pois päin, mutta käännähti nopeasti kannoillaan takaisin porukkaan päin ja avasi suunsa.

"Entä jos se olisikin poika?"

Draco teki kasvoillaan kysyvän ilmeen muille, levitti kätensä ja käveli sitten tiehensä mieli epätavallisen keveänä. Matkallaan kohti salin ovea, hän tavoitti Harryn katseen. Harry näytti hiljalleen peukkua ja iski silmää. Draco naurahti äänekkäästi ja työnsi sitten kädet vaaleiden farkkujensa taskuun.

***

Helmikuun alku toi mukanaan orastavan toivon kevään saapumisesta ja ilmojen lauhtumisesta. Monet tylypahkalaiset tuntuivat muutenkin heräilevän horroksestaan, johon niin suuri osa koululaisista keskitalvella vaipui. Opettajatkin vaikuttivat parempi tuulisilta, eikä läksytkään olleet enää niin pahoja. Kyllä, kevään odotus sai kaikkien mielet keveämmiksi. Ihmissuhteissa valitettavasti ajan eteenpäin meno toi usein tielle myös uusia ongelmia, joita muun muassa Draco sai maistaa poikaystävänsä kanssa.

"Olen sanonut sinulle varmaan lasketaanko montako kertaa - veikkaan sata - että sinulla ei ole mitään hätää!"

"Hah. Vaikea uskoa. Kimpussasi tuntuu olevan sen pellervon lisäksi Granger ja se Weasleyn... kuka se nyt oli... Ginny!"

"Hahhah. Huono vitsi, Draco."

"Ei se ollut vitsi! Se muija kyylää sinua kuin mikäkin hyeemmpfh -"

Lause loppui kesken Harryn tukkiessa Dracon suun suudelmalla. Draco kuitenkin työnsi hänet pois päin ja mulkoili vihaisesti Harryn nauravaisia vihreitä silmiä.

”Olen tosissani!” Draco huudahti. ”En halua jonkun Seamuksen hyppäävän kaulaasi, vain koska hän on niin umpihomo kuin koskaan mahdollista”, hän jatkoi koventaessaan koko ajan ääntänsä, koska Harry ei tuntunut ottavan asiaa tarpeen vakavasti.

Harry katsoi häntä kulmiensa alta edelleen huvittuneena. ”Jos Seamus on umpihomo, niin mitä me ollaan?”

Draco mykistyi ja aukoi hetken suutaan, muttei keksinyt mitään nasevaa sanottavaa, joten tyytyi heilauttamaan kättään tappion merkiksi. Harry sipaisi hänen poskeaan lempeästi.

”Olen yrittänyt tolkuttaa sinulle jo kaksi viikkoa samaa asiaa”, Harry sanoi ja kuulosti jo hieman kyllästyneeltä.

Draco nyökkäsi vastahakoisesti.

”Vaikka uskoisinkin sinua, se ei tarkoita, ettenkö pitäisi sitä kahelia silmällä”, Draco sanoi uhmakkaasti.

Harry huitaisi kädellään ilmaan kuin pyyhkiäkseen Dracon lauseen pois leijumasta. ”Minun vuoroni olla mustasukkainen, jos haluat vain katsella Seamusta”, hän sanoi muka loukkaantuneena.

Draco katsoi häntä ontosti. ”Olet ihan tollo”, hän sanoi luovuttavalla äänellä. ”Mutta silti aivan ihana”, hän sanoi ja suuteli Harrya pitkään.

Kuu loisti Tähtitornin ikkunasta sisään, eivätkä he huomanneet ohi liitäviä pöllöjä eivätkä sen pahemmin mitään muutakaan. He olivat pitäneet suhteensa parhaan mukaan salassa, vaikka se olikin jo vuotanut parille ihmiselle. Harry oli huomannut Ginnyn käyttäytyneen oudosti jo pidemmän aikaa, jotenkin kylmäkiskoiseksi Harrya kohtaan, mutta elätteli edelleen toiveita, että hän oli autuaan tietämätön kaikesta. Sitä paitsi olisi hyvin epätavallista Ginnyltä, että hän pitäisi suunsa kiinni näin isosta asiasta.

Oli siinä toki huonojakin puolia, etteivät he olleet kenellekään asiaa jakaneet. Ensinnäkin tapaamiset olivat aina aika lailla kiven takana ja ne tapahtuivat lähes aina öisin, jolloin kiinnijäämisen riski yleensäkin oli suuri. Päiväsaikaan kaikkialla kuhisi oppilaita ja opettajia, joten mihinkään rauhalliseen paikkaan ei oikein päässyt. Lisäksi kaikki eivät tosiaan olleet aivan tyhmiä ja jopa Lipetit oli eräällä tunnilla katsonut poikia siihen malliin, kuin jotain olisi vinossa. Dracon kaverit myös vinoilivat hänen myönteisemmästä elämänasenteestaan ja Harrylle haasteen loi Ron, joka olisi halunnut välttämättä höykyttää Dracoa jokaisessa mahdollisessa tilanteessa. Harry ei oikein voinut tilanteessa muuta kuin jättäytyä taka-alalle ja ottaa Ronin sättimiset niskaansa puolustamatta jättämisestä, jolloin oleskeluhuoneen iltarauha oli järkkynyt jo useampanakin iltana. Toisaalta Draco taas marisi Harrylle samasta asiasta, miksei hän pitänyt Wheezya loitolla tai edes auttanut häntä pois tilanteesta. Harry oli alkanut jo vähitellen kyllästyä tilanteeseen, josta kertoi myös jo muutamaan kertaan nähty uni, jossa hän mottasi Ronin pois Dracon kimpusta ja pelasti tämän luudanvartensa kyytiin auringonlaskun täyttämässä maisemassa.

Harry irtautui Dracosta ja katsoi hänen harmaisiin silmiinsä kysyen jälleen kerran itseltään, miksei hän aikaisemmin ollut tajunnut niiden kauneutta. Draco hymyili vinosti ja otti Harrya kädestä kiinni.

”Nukkumaan?” Hän sanoi haukotuksen kera.

Harry nyökkäsi ehdotukselle ja he työnsivät hiljaa tornin oven auki. Draco hiipi edeltä käytävään pitäen Harryn kädestä koko ajan tiukasti kiinni. Harry pörrötti toisella kädellä hiuksiaan ja vilkuili vauhkona ympärilleen.

      poks

Ääni nostatti kummankin niskavillat pystyyn ja he katsoivat toisiaan kauhistuneina. Draco huitoi käsiään kohti lähintä ovea, josta Harry livahti nopeasti jonkinlaiseen komeroon. Siellä oli pilkkopimeää ja tunkkaista. Lisäksi hänestä tuntui, että hän astui johonkin erittäin epämieluisaan, eikä uskaltanut edes katsoa. Hän yritti parhaansa mukaan pidättää hengitystään ja kirosi mielessään Dracon, joka oli jäänyt käytävälle.

Draco kuunteli tarkasti kaikkea tavallisesta poikkeavaa ja nielaisi hiljaa kuullessaan askelien tulevan jommastakummasta suunnasta häntä kohti.

"Jos voinen tiedustella, herra Malfoy, kysyn mitä ihmettä te teette täällä tähän aikaan?"

Dracon niskavillat nousivat pystyyn hänen kuullessaan professori McGarmiwan äänen aivan korvansa vierestä.

Draco kääntyi professoriin päin hyvin epätavallinen ilme kasvoillaan, joka kuvasti nolostumista, kiinnijäämisen tuskaa ja pelkoa.

”Hmm... Onko sinun pakko?” Draco yritti pelastaa tilannetta surkealla huumorilla.

Professori katsoi häntä tiukasti ja tutkivasti. ”Ei minun ole pakko, mutta haluan silti kuulla selityksen. Ja totuuden kiitos”, hän sanoi ääni väristen vähän.

Draco huokaisi. ”Sitä sinä et koskaan uskoisi...” Hän mutisi hiljaa itsekseen.

”Mitä minä en koskaan uskoisi, herra Malfoy?” Professori tivasi astuen vielä askelen lähemmäs Dracoa, jonka pelon aste alkoi kivuta aina vain ylemmäs.

Draco pyöritti päätään. ”Sitä, miksi olen täällä”, hän sanoi katsoen professoria silmiin anellen.

McGarmiwa piti itsensä ja ilmeensä tiukkana odottaen edelleen selitystä. Hän kuitenkin vaihtoi puheenaihetta hetkeksi. Joskin se teki Dracon olon entistä tukalammaksi.

”Olen huomannut sinun ja herra Potterin väleissä muutosta. Oletteko vihdoin aikuistuneet?” Hän kysyi ääni jo vähän lempeämpänä.

Draco ei voinut itselleen mitään, vaan repesi nauruun, joka sai silmätkin vuotamaan.

Komerossa Harry läimäisi itseään otsaan ja kirosi päivän, jona Narcissa Malfoy synnytti Dracon. 

McGarmiwa katsoi Dracoa oudoksuva ilme kasvoillaan.

Lopulta Draco rauhoittui ja katsoi professoria osittain huvittuneena, osittain helpottuneena.

”Kaikella kunnioituksella, professori, te lienette ensimmäinen joka sanoo tuon asian suoraan”, Draco sanoi ja tuntui kuin kivi olisi
vierähtänyt hänen sydämeltään pois. ”Väleissämme on tapahtunut muutos, joka lievänä saattaisi olla suotavaa, mutta tämän hetken tilanteen monet voisivat kokea päinvastoin ahdistavana ja kamalana.”

Harry puri nyrkkiään ja toivoi, ettei Draco päästäisi suustaan enää yhtään enempää tekstiä. Se oli kuitenkin turha toivo. Puhuttiinhan Dracosta, joka ei osannut pitää suutansa kiinni edes V.I.P.-tilanteessa.

Komeron ulkopuolella McGarmiwa alkoi tuntea itsensä tyhmäksi. Draco koki tilanteen hyvin huvittavaksi ja hänellä oli selittämättömän kova halu kertoa McGarmiwalle kuinka asiat olivat.

”Harry, tule jo ulos sieltä kaapista!” Draco huudahti.

McGarmiwa säpsähti ja näytti perin pohjin hämmästyneeltä.

Harry nielaisi häpeänsä kuullessaan Dracon huutavan nimensä ja yritti tehdä itsensä mahdollisimman pieneksi sen mahdollisuuden varalta, että McGarmiwa tarkastaisi komeron.

”Mitä sinä oikein meuhkaat?” Kuului McGarmiwan topakka ääni.

Kuului muutama kova askel ja komeron oveen koputettiin.

”Ei se niin kamalaa ole”, Dracon ääni sanoi Harrylle.

Harry tunsi itsensä hyvin pieneksi sillä hetkellä, joten hän raotti komeron ovea hieman. Hän katsoi raosta ja näki Dracon kasvot edessään. Draco astui pois päin ja viittasi McGarmiwaan päin. Harry työnsi ovea vähän enemmän auki ja näki nyt myös professorin. Hän huokaisi tappion merkiksi ja astui komerosta ulos käytävälle.

Varmasti kukaan ei ollut koskaan nähnyt Minerva McGarmiwan kasvoilla sellaista ilmettä, jonka Harry ja Draco nyt todistivat seisoessaan professorin edessä.

Draco kurotti hitaasti Harryn käden omaansa näyttääkseen niin Harrylle, kuin McGarmiwallekin ensimmäistä kertaa elämässään jonkun ihmisen olevan tärkeä, ja jonka puolesta hän olisi valmis taistelemaan. Draco hymyili Harrylle hieman ja Harry hymyili takaisin lievästi hämillään Dracon teosta.

McGarmiwa ei näyttänyt osaavan sanoa oikein mitään, tuijotti vain pitkään ja mittaillen tummaa ja vaaleaa poikaa edessään.
Sitten professori rykäisi kuin herättääkseen itsensä transsista ja nyökkäsi lyhyesti.

"Asia on... selvä", McGarmiwa sanoi. Harry näki, että hän mittaili tilannetta edelleen päässään. "Nyt jos voisitte... Nukkumaan", hän sanoi vielä, osoitti eteenpäin käytävälle ja lähti hyvin hitaasti astelemaan pois. Harry olisi voinut vannoa, että tämä vilkaisi taakseen vielä monta kertaa.

Teatraalinen tilanne ei kuitenkaan pysynyt yllä pitkään, kun Draco rikkoi hiljaisuuden kuten normaalisti.

”Niin ja siis jos tämän suhteen on ongelmaa, niin nyt voi sanoa, kiitos”, Draco paukautti päin pöllämystyneen professorin naamaa, joka - kuten Harry oli arvellut -  kääntyi katsomaan heitä vielä juuri, kun Dracon silmät seurasivat professoria tiiviisti.


the end of chapter thirteen

*