Kiitos taas kommenteista
Ja siis Sirius tuntee Jessin, koska Jessin isä ja Derek on Killassa
Ja myöhästyneet uuen vuuen toivotukset tähä sit kans
Mut seuraavat luvut:
23. Vainoharhainen
HarryPoV
Jessin vanhemmat ja muut vieraat lähtivät Tylypahkasta joulun jälkeen. Hänen isänsä piti minulle perinteisen puhuttelun, joka lopulta päätyi vitsailuksi.
En ollut ehtinyt viettää kauheasti aikaa Jessin kanssa joulun jälkeen, sillä minun piti ruveta suunnittelemaan huispausstrategioita ensimmäiseen peliin. En ollut edes vielä pitänyt koelentoja, eli olin todella jäljessä aikataulusta.
Olin jälleen vallannut nojatuolin ja pöydän oleskeluhuoneesta. Mietin jo etukäteen taktiikoita ja lentokuvioita.
Kädet kietoutuivat harteideni ympärille ja kaunokaiselleni kuuluva ääni lauloi, ”Jos menet pois, mitä minulle jää? Jos menet pois, kesä tää häviää..”
Naurahdin, ”Jess, nyt on talvi. Mutta mikäs nyt laulattaa?”
Tunsin, kun hän kohautti olkiaan ja suukotti hiuksiani, ”En tiedä, kunhan hoilaan.”
”Selvä”, vastasin ja näpäytin huispausstadionin pienoismallia, jossa hahmot lentelivät ympäriinsä. Hän jatkoi laulun hyräilyä ja keinutti meitä samaan tahtiin. Virnuilin ja yritin keskittyä strategian suunnitteluun.
”Ketä vastaan ensimmäinen peli on?” Jess kysyi ja leikki hiuksillani.
”Luihuista”, vastasin ja paransin asentoani hieman.
Jess laski päänsä olalleni ja katsoin häneen, ”Mikä sinulla nyt on?”
”Ei mikään, saan kai minä viettää aikaa poikaystäväni kanssa?”
”Tietenkin”, sanoin ja jatkoin suunnittelua.
”Oletko jo valinnut joukkueen?” hän kysyi.
Huokasin, ”En Jess, en ole vielä pitänyt koelentojakaan. Älä kulta loukkaannu, mutta voisitko olla hetken hiljaa, yrittäisin keskittyä tähän.”
”Okei, olisit heti sanonut”, hän sanoi ja kuulosti hieman loukkaantuneelta. Hän irrotti kätensä ympäriltäni ja istui toiseen nojatuoliin.
”En minä tarkoittanut, ettet sinä saisi olla siinä”, mutisin enemmänkin itselleni. Jess kyllä kuuli sen, koska hän katsahti minua tuimasti.
Hän oli ollut jo kymmenen minuuttia hiljaa. Vilkaisin häntä nopeasti ja hän istui jalat ristissä ja kädet puuskassa, tuijottaen lattiaa.
”No nyt sinä suutuit”, sanoin hänelle.
Hän katsoi minuun ja kurtisti kulmiaan, ”Kuinka niin?”
”Et ole puhunut mitään kymmeneen minuuttiin”, vastasin.
Hän tuhahti, ”Sinähän pyysit, että sulkisin suuni ja minä tein niin!”
”Ei sinun nyt noin hiljaa tarvitsisi olla”, sanoin ja pyöräytin silmiäni.
Jess läimäytti kätensä käsinojilleen ja sanoi, ”Ja minulle kun on sanottu, että naiset ovat vaikeita! Ensin pyydät täyttä hiljaisuutta, mutta nyt sitten minun pitäisikin puhua.”
”No jos et osaa olla sopivasti hiljaa ja välillä sanoa jotain niin voit mennä, minua oikeasti häiritsee jos vain nökötät siinä etkä sano mitään”, tiuskaisin.
Jess tuhahti, nousi tuolista ja käveli nokka pystyssä makuusaliinsa.
Hyvä Harry, hienosti hoidettu.Huokaisin ja pakkasin tavarani kasaan. Vein ne makuusaliin ja päätin sitten mennä lepyttelemään Jessiä. Kun olin kävelemässä portaita ylös tyttöjen makuusaliin, ne muuttuivat yhtäkkiä liukumäeksi ja lennähdin alas.
Hitto. Ei noin viimeksi käynyt.Mietin miten pääsisin makuusaliin kunnes keksin: lennän sinne. Ryntäsin omaan makuusaliini, nappasin Tulisalaman ja avasin ikkunan päästäkseni ulos.
”Harry mitä ihmettä sinä teet?” kuulin Ronin sanovan, kun hän tuli pois suihkusta.
”Menen tyttöjen makuusaliin”, vastasin, enkä jäänyt kuuntelemaan lisäkysymyksiä.
Kun pääsin Jessin makuusalin ikkunalle, koputin sitä. Hermione tuli avaamaan ikkunan ja lennähdin sisään.
”HARRY?!” Hermione kiljahti.
Laskeuduin luudaltani ja kysyin, ”Niin Hermione?”
”Mitä sinä teet täällä?” hän kysyi hämmentyneenä.
”Lepyttelen Jessiä. Missä hän on?”
Hermione huokaisi, ”Miksi sinä häntä lepyttelet?”
”No kun hän suuttui minulle, kun sanoin ettei hän saisi puhua!” ärähdin.
Hermione pyöräytti silmiään, ”Eikä suuttunut. Harry, sinä olet kyllä välillä niin hölmö.”
”No missä Jess on?” kysyin häneltä.
”Hän lähti kirjastoon. Pyysin häntä hakemaan minulle Riimusanakirjan”, Hermione vastasi.
”Mihin sinä sitä tarvitset?” kysyin hölmistyneenä.
Hänhän on aivan nero riimuissa.
Hermione huokaisi, ”Tarkistan muutamat kohdat tietenkin!”
”Selvä, selvä… Menen nyt sinne kirjastoon, jos hän vaikka olisi siellä vielä”, mutisin ja lensin takaisin makuusaliini.
Juoksin sieltä kirjastoon ja tarkastin jokaisen hyllyvälikön, kuitenkaan löytämättä Jessiä. Kun olin aivan kirjaston perukoilla kuulin tutun, heleän naurun. Juoksin naurun suuntaan ja kun näin hänet, pysähdyin kuin seinään huomatessani kenen kanssa hän oli. Vereni kohisi suonissani ja kävelin päättäväisesti heidän luokseen.
”Jess, täällähän sinä olet”, sanoin ja kietaisin käteni hänen ympärilleen omistavasti.
Jess katsoi minua oudoksuen, ”Mikä sinua vaivaa? Nytkö sitten seurani kelpaa?”
”Niin Potta, mikä sinua vaivaa? Eivätkö
normaalit ihmiset voi puhua kahden kesken
rauhassa?” Malfoy ivasi.
”Draco!” Jess tiuskaisi ja katsoi häntä paheksuen.
”Jess anna olla,
eräät eivät vain osaa käytöstapoja”, sanoin katkerasti ja mulkoilin Malfoyta.
”Niin Jess,
jotkut eivät vaivaudu huomiomaan, että
toisilla on juttu kesken”, Malfoy sanoi ja hymyili Jessille.
Kiskaisin Jessiä hieman lähemmäs itseäni ja ärisin, ”Minulla on oikeus tulla Jessin luokse milloin haluan. Hän on
minun tyttöystäväni.”
”Harry älä esineistä minua!” Jess sanoi ja katsoi minua vihaisesti.
”Tuota menoa hän jättää sinut, jos olet noin omistavainen, olit jo kesällä, vaikket seurustellut hänen kanssaan”, Malfoy sanoi ja virnisti. Tuntui kuin savu olisi voinut nousta korvistani ulos.
Olin juuri sanomassa ilkeästi hänelle, mutta yhtäkkiä tunsin nyrkin mahassani.
”Draco!” Jess kiljahti.
Käärin hieman hihojani ja löin Malfoyta suoraan naamaan.
”HARRY!” Jess karjaisi vuorostaan.
Malfoy ravisteli hieman päätään ja oli aikeissa hyökätä minua kohti, mutta leijuimme ilmassa päät alaspäin.
”Mitä täällä tapahtuu? Mikä tämä meteli on?” matami Prilli kivahti nurkan takaa. Kun hän näki meidät yrittämässä huitoa toisiamme nyrkeillämme ilmassa, hän kiljahti,
”MITÄ TE OIKEIN TEETTE?!”
Jess yskäisi ja sanoi, ”Anteeksi matami, minä vien heidät tästä ulos.”
Jess leijutti meidät ulos kirjastosta, ja kun olimme jo pihalla, hän sanoi,
”Okei, te kaksi saatte nyt rauhoittua!”
JessicaPoV
”Minä olen täysin rauhallinen Jess, voit päästää minut ala.. ÄLÄ LYÖ MINUA!” Harry karjaisi, kun Draco löi häntä käsivarteen. Hengitin syvään kyllästyneenä.
Siirsin heitä vielä enemmän irti toisistaan ja sanoin, ”Rauhoittukaa. Annan teille kaksi vaihtoehtoa: joko te kuuntelette mitä minä aion sanoa, ETTEKÄ hyökkää toistenne kimppuun kun lasken teidät alas, tai sitten jäätte leijumaan tähän koko illaksi. Kumman valitsette?”
”Ensimmäisen”, he mutisivat yhteen ääneen.
Hyvä, tämähän alkaa sujua…Laskin heidät maahan hitaasti ja katsoin mitä tapahtuisi. Oletin, että he hyökkäisivät toistensa kimppuun välittömästi, mutta he pysyivätkin kaukana toisistaan.
”Okei… Tiedättekö miten te helpottaisitte minun elämääni juuri nyt?”
He molemmat katsoivat minuun ja pudistivat päitään.
”LOPETATTE TUON NAURETTAVAN TAPPELEMISEN!” karjaisin heille.
Draco katsoi minua järkyttyneenä, kun karjaisin sillä tavalla. Harry taas virnuili tämän reaktiolle.
”Harry sinuna en virnuilisi siinä yhtään!” ärähdin ja hänen hymynsä hyytyi.
”Pojat ihan oikeasti, olisitte edes silloin kunnolla, kun minä olen lähellä. Ja Harry, sinä käyttäydyit kuin idiootti tuolla kirjastossa. Minä rakastan
sinua ja Draco tietää sen. Draco on minun
ystäväni. Ymmärrätkö?” kysyin Harrylta.
”Ymmärrän, mutta…”
”Ei muttia Harry! Ihan oikeasti, sinun ei tarvitse olla mustasukkainen”, sanoin surullisella äänellä.
Draco yskäisi, ”Anteeksi, mutta voinko minä mennä? Minua ei oikeastaan kiinnosta teidän parisuhdeongelmanne…”
Nyökkäsin hänelle ja hän tuli halaamaan minua nopeasti. Harry mulkoili häntä murhaavasti ja pudistin hänelle päätäni.
”Sinä se et sitten usko, ethän?” tuhahdin hänelle ja menin sisälle lämpimään.
***
Oli jo yö, kun istuin oleskeluhuoneessa lattialla takan ääressä. Kiedoin käteni jalkojeni ympärille ja painoin pääni polvilleni.
Kuulin hiljaiset askeleet, jotka tulivat poikien makuusaliin johtavista rappusista. Siellä oli pimeää ja kuulin henkilön kiroavan rappusia. Askeleet hiipivät luokseni ja pian hän istui vieressäni.
”Onko sinulla murheita?” hän kuiskasi minulle.
Nyökkäsin vaitonaisesti. Istuimme siinä hiljaa, kunnes hän mutisi hieman turhautuneena,
”Jess, minä olen huono näissä ´lohdutan-ystävääni´-jutuissa, niin jos vai kertoisit, niin yritän auttaa. Antaa sinulle miehen näkökulmaa tai jotain, jos sitä tarvitset.”
Huokaisin, ”Tänään kirjastossa, kun juttelin Dracon kanssa Harry vain… sekosi tai jotain. En tiedä, hän vain tuli siihen ja oli niin omistushaluinen ja mustasukkainen. Se ei ollut yhtään hänen tapaistaan.”
”Ehkä se johtui Malfoysta. Siitä, että hän vikittelee sinua.”
”Harryn pitäisi tietää, että Draco on minulle vain ystävä. Olen tehnyt sen myös selväksi Dracolle”, sanoin ja katsoin häntä silmiin epätoivoisesti.
Hän hymyili minulle ja sanoi, ”Harry on välillä idiootti, kaikkihan sen tietää. Hän vain pelkää, että Malfoy tekee sinulle jotain tai antaa sinut tiedät-kai-kenelle. Hän yrittää suojella sinua. Kai. Tai sitten hän on hullu psykopaatti, jolla on outo pakkomielle sinusta.”
Naurahdin, ”Sinun sitten oli pakko vitsailla, vai mitä?”
”Sinä tiedät, että se kuuluu luonteeseeni”, hän nauroi ja löi minua leikkisästi käsivarteen niin, että heilahdin hieman.
”Mistä sinä edes tiedät, että Voldemort haluaa minut?” kysyin häneltä hämmästyneenä.
”Kaukokorvat. Äiti ja isä puhuivat siitä kerran kotona ja me salakuunneltiin”, hän vastasi ylpeänä.
Huokaisin syvään ja kävin istuman jalat ristissä. Hän levitti käsiään ja nojauduin halaamaan häntä.
”Minä taidan lähteä nukkumaan, olin aikeissa käydä kyläilemässä keittiössä, mutta nyt, kun täällä on todistaja rikokselleni, niin taidan jättää väliin…” hän vitsaili ja lähti hiippailemaan takaisin makuusaliinsa.
”Kiitos Fred”, kuiskasin hänelle. Hän kääntyi ympäri ja hymyili minulle,
”Ole hyvä Jess. Kauniita unia.”
”Hyvää yötä”, kuiskasin hänen peräänsä.
Istuin vielä hetken takan ääressä. Ei kauaakaan, kun minua alkoi väsyttää ja suuntasin kohti sänkyäni.
24. Kosto
HarryPoV
Pyörin koko yön sängyssäni saamatta unta.
Typerä Malfoy. Tiesin, että käyttäydyin naurettavasti ja Jessillä oli täysi oikeus suuttua minulle. Kuka nyt haluaisi omistushaluista ja ylimustasukkaista poikaystävää? Kieriskelin itsesäälissäni jonkin aikaa, kunnes Ron ärähti,
”Harry käy nukkumaan, ei kukaan jaksa kuunnella tuota tuhisemista ja pyörimistä!”
"Anteeksi", kuiskasin hänelle ja pyöräytin silmiäni.
Muutaman tunnin yöunien jälkeen, pukeuduin koulukaapuuni. Ron oli lähdössä aamiaiselle ja sanoin hänelle,
"Kerrotko sitten kuinka vihainen Jess on?"
Ron pyöräytti silmiään, ”Joo. Pelkäätkö sinä häntä noin paljon?”
”En! Inhottaa vain, kun hän suuttuu”, mumisin.
”Aiheesta”, ovelta kuului. Käänsin katseeni ja näin Hermionen nojaavan ovenkarmiin.
”Sinä olet puolueellinen ja ei riita ollut pelkästään minun vikani!” puolustauduin.
Hermione tuhahti, ”Harry riitaan tarvitaan aina kaksi osapuolta, mutta sinä sen kyllä aloitit. Sitä paitsi, käyttäydyit kuin mikäkin sika, kun aloit tapella Malfoyn kanssa. Jess pitää häntä ystävänä, kyllä sinun se pitäisi tietää. ”
Että Hermione on rasittava, kun hän on oikeassa!”Mennään jo, minä KUOLEN nälkään!” Ron valitti.
Lähdimme yhtä matkaa Suureen saliin. Heti kun olimme salin ovilla, näin Jessin istuvan Fredin ja Georgen kanssa pöydän toisessa päässä. Lähdin välittömästi kävelemään heidän luokseen ja kun Jess huomasi minut hän henkäisi syvään.
Istuin hänen viereensä penkille sivuttain niin, että olin kääntynyt kokonaan häneen päin. Katselin häntä hieman hermostuneena ja hän söi rauhallisesti, tuijottaen Frediä pieni hymy huulillaan. Fred virnuili hänelle takaisin ja George katsoi heitä hämillään,
”Te olette jättäneet kertomatta jotakin.”
Jess katsahti häneen nopeasti ja sanoi, ”Älä huoli George, se ei ole mitään tärkeää.”
Keräsin rohkeuteni ja sanoin, ”Jess, voitaisiinko jutella?”
Hän hymyili minulle herttaisesti ja sanoi, ”Tietenkin voidaan.”
Nousin ylös ja odotin, että hän tekisi samoin, mutta hän katsoi minua vieläkin herttainen hymy huulillaan ja sanoi, ”Voit sanoa tässä asiasi.”
”Mutta Jess…” valitin hieman. Olisin mieluummin pyytänyt anteeksi kahden kesken.
”Minulla on aamupala kesken”, hän vastasi.
Huokaisin ja kävin takaisin istumaan. Hän katsoi minua kysyvästi ja kuiskasin,
”Anteeksi. Olin eilen ihan typerä.”
”Miten niin olit typerä?” hän kysyi viattomasti. Pyöräytin hänelle silmiäni ja mutisin,
”Minä tiuskin sinulle ihan turhaan ja sitten vielä oli se Malfoy juttu…”
Jess naurahti heleästi ja siirtyi lähemmäs minua, aivan viereeni. Hän laski kätensä rinnalleni ja painoi suukon poskelleni. Kietaisin käteni hänen ympärilleen ja halasin häntä tiukasti.
Ei hän ollutkaan vihainen.Jess katsoi minua silmiin ja painoi otsansa otsaani vasten, ”Harry, joko sinä voisit uskoa minua, kun sanon, ettei sinun tarvitse olla mustasukkainen.”
Suljin silmäni ja hymyilin, ”Kyllä.”
”HEI JOTAIN RAJAA!” Fred karjaisi yhtäkkiä ja säpsähdimme.
Kaikki olivat kääntyneet katsomaan meitä. Aloin nauraa, kun huomasin Jessin kasvojen olevan räikeän punaiset ja hän näytti hieman järkyttyneeltä.
Hän mulkaisi minua nopeasti ja käänsi sitten katseensa Frediin, ”Sinuna en nukkuisi ensi yönä.”
”Miksen?” Fred kysyi.
Jessin huulille kaartui pirullisen herttainen hymy, ”No eihän sitä koskaan tiedä, jos vaikka heräät aamulla katolta tai keskeltä metsää… Unissakävelyä, tiedäthän?”
Tyttöystäväni on julma.***
Viimeinen tuntimme oli pimeydenvoimilta suojautumista ja Kalkaros antoi meille ystävällisesti kolme päivää aikaa tehdä neljän pergamenttisivun aine manaliuksista.
Ron, Hermione, Jess ja minä, istuimme oleskeluhuoneessa tekemässä kyseistä ainetta. Yritin kurkkia Jessin ainetta ihan vain härnätäkseni häntä.
”Harry lopeta”, hän naurahti ja työnsi minut kauemmas. Nappasin hänen käsistään kiinni ja katsoin mitä hän oli kirjoittanut.
”Harry!” Jess kikatti ja työnsi minua nyt jalallaan pois.
”Ron ota tuo aine!” nauroin ja pitelin Jessiä. Ron nappasi aineen ja päästin Jessin irti.
”Antakaa se takaisin!” Jess sanoi ja hyökkäsi Ronin kimppuun. Hermione nauroi ja sanoi,
”Ron anna se takaisin.”
Ron pudisti päätään ja nosti aineen ilmaan niin korkealle, ettei Jess yltänyt siihen. Hän hyppi ja pomppi sitä kohti, muttei edes hipaissutkaan sitä.
”RON ANNA SE TÄNNE!” Jess valitti ja yritti ponkaista niin korkealle kuin pystyi.
Ron nauroi vahingoniloisesti ja kysyi, ”Eikö sinua ikinä ärsytä olla noin lyhyt?”
”KYLLÄ!” Jess karjaisi ja jatkoi kurkotteluaan.
”Jess, sinähän olet tietoinen, että olet noita?” Hermione kysyi.
Jess katsahti nopeasti ympärilleen, varmistaakseen ettei kukaan katso. Hän hymyili ilkikurisesti ja katsoi pergamenttia. Pian se lennähti hänen käteensä ja Ron valitti,
”Tuo on niin epäreilua, että sinun ei tarvitse etsiä taikasauvaasi.”
Taputin syliäni kutsuakseni Jessin istumaan syliini, mutta hän katsoi minua hieman halveksien, ”Sinä olet hänen kätyrinsä. Ja minä en ole koira.”
Naiset.Katsoin häntä anelevasti ja hän hymyili minulle. Kiskaisin hänet syliini ja suukotin hänen poskeaan.
***
Olin käynyt jo suihkussa ja makasin sängylläni miettien huomista rohkelikon huispausjoukkueen valitsemista.
Fred ja George varmaan tulevat lyöjiksi… Mutta kenet minä saan pitäjäksi?!Viskasin lasini pöydälle ja menin peiton alle. Sammutin valon ja juuri, kun olin nukahtamassa, kuulin makuusalin oven sulkeutuvan.
Joku oli varmaan taas ollut hieman pitkään ulkona.Käänsin kylkeäni ja kuulin hiipiviä askelia lähellä sänkyäni.
Ei kai Ron ole ollut Hermionen kanssa näin pitkään? ajattelin.
Kuulin verhon avautuvan ja tunsin, kuinka joku oli tullut sänkyyni. Henkilö tuli peiton alle ja virnuilin. Hän kietoi kätensä ympärilleni ja kuiskasin,
”Jess?”
”Se olen minä, George!” hän kuiskasi muka-möreällä äänellä.
Käännyin ympäri ja kietaisin omat käteni hänen vyötärölleen, ”Sinulla on liian kaunis ääni ollaksesi George.”
”Shhh… En saisi olla täällä, joten ollaan ihan hiljaa”, hän naurahti ja suukotti nenänpäätäni.
Painoin suukon hänen hiuksilleen ja kuiskasin, ”Hyvää yötä kaunokainen.”
***
Heräsin aamulla seitsemältä. Jess ei ollut enää vieressäni. Nousin ylös ja vaihdoin vaatteeni nopeasti. Katsoin Ronin sänkyyn ja näin tämän nukkumassa vielä sikeästi.
”Ron ylös tai nukut pommiin!” karjaisin hänelle.
Ei mitään reaktiota. Nappasin Nevillen puhtaat kalsarit ja viskasin ne Ronin naamalle. Hän avasi silmänsä ja siirsi kalsarit pois naamaltaan. Kun hän tajusi, mitkä ne olivat, hän karjaisi,
”MIKSI SINÄ NOIN TEIT?!”
”Nouse ylös tai myöhästyt”, sanoin ja pakkasin koululaukkuni.
Ron katsoi kelloa ja sanoi, ”Voi helvetti.”
JessicaPoV
Heräsin aamulla hyvin aikaisin. Avasin sängyn verhoa hieman ja istuin sängyn reunalle. Huomasin lattialla avonaisen kirjeen. Katsoin ympärilleni, otin sen käteeni ja luin,
Harry,
Yksityistuntisi on 7.1. , tule työhuoneeseeni kello 8.
rehtori DumbledoreTaitoin kirjeen ja laitoin sen Harryn yöpöydälle.
Hän kai sitten kertoo myöhemmin mistä he keskustelevat.
Hiippailin takaisin makuusaliini ja Mione oli jo hereillä. Hän katsoi minua myhäilevästi ja kysyin,
”Mitä?”
”Missä olit yön?” hän vastasi kysymyksellä, virnuillen typerästi.
Pyöräytin hänelle silmiäni ja sanoin, ”Menen suihkuun.”
***
Kävelin taikakausien historian luokasta Mionen kanssa Rohkelikon torniin. Harry ja Ron menivät huispauskentälle. Harrya jännitti kauheasti, sillä hänen täytyi valita joukkueen jäsenet.
”Mikset mennyt karsintoihin?” Mione kysy minulta ja viskasi laukkunsa sängylleen.
Hymyilin ja laskin laukkuni sängylle, ”Koska vaikka olisinkin huono, Harry ottaisi minut joukkueeseen ihan vain sen takia, että olen hänen tyttöystävänsä. Enkä halua sellaista mainetta.”
Mione nyökkäsi ja vaihtoi kouluvaatteensa farkkuihin ja t-paitaan. Minä tein samoin ja lähdimme sen jälkeen kirjastoon.
Kannoimme molemmat valtavia kirjapinoja kohti pöytää. Kun saimme vietyä ne sille, katosimme takaisin hyllyjen väliin.
”Jess haluatko auttaa minua? En yllä tuonne” Mione sanoi ja osoitti aivan ylimmälle hyllylle.
”Ja minäkö muka sitten yllän paremmin?” kysyin häneltä sarkastisesti.
Mione pidätteli nauruaan ja sanoi, ”Tietenkin, sinähän olet aivan valtavan pitkä.”
Pyöräytin silmiäni ja heilautin kättäni hieman. Kirja leijui keveästi Mionen käsiin, aivan kuin höyhen.
”Kiitos”, Mione sanoi hymyilleen ja käveli takaisin pöydän ääreen.
Kiertelin vielä hyllyjen väleissä ja eräästä löysin eräästä hyllystä kirjan
Käytännön suojataikuus ja sen käyttö pimeyden voimia vastaan. Nousin varpailleni ja kurkotin sitä kohti, mutta se oli aavistuksen liian korkealla. (En edes hipaissutkaan siihen.) Tuhahdin ja hypähdin pienesti napatakseni sen.
Minähän en käytä taikoja saadakseni tuota kirjaa. Minä en ole niin lyhyt, ettenkö saisi tuota kirjaa alas.Koukistin hieman polviani, heilutin takapuoltani puolelta toiselle ja hyppäsin uudelleen. Sain jo kosketettua kirjaa, mutta otteeni ei pitänyt siitä. Huokaisin syvään ja valmistauduin uuteen hyppyyn. Juuri, kun olin aikeissa hypätä, kalpea käsi vetäisi kirjan hyllystä ja ojensi sen minulle.
Käännyin katsomaan henkilöä ja sanoin, ”Olisin saanut sen itsekin.”
”Niin, siltähän se näyttikin”, hän virnuili.
”Ihan oikeasti Draco, kyllä minä olisin sen saanut alas”, mutisin.
Ihan varmasti olisin seuraavalla hypyllä saanut sen alas. ”Niin, mutta silloin varmaan koko hylly olisi kaatunut”, Draco virnuili omahyväisesti. Pyöräytin silmiäni ja lähdin kävelemään Mionen luokse.
”Voinko istua teidän kanssanne?” Draco kysyi ja käveli vierelläni.
Mione kääntyi välittömästi katsomaan Dracoa epäileväisenä.
”Jos te ette tappele ja jos se sopii Mionelle”, vastasin Dracolle ja katsoin Mionea.
Hän mietti hetken ja huokaisi, ”Hyvä on.”
”Kiitos kura… Granger”, Draco mutisi ja katsoin häntä varoittavasti.
”Uskallakin käyttää tuota sanaa Mionesta niin minä nitistän sinut”, sähähdin hänelle ja Mione virnuili reaktiolleni.
”Anteeksi”, Draco mutisi ja nappasi yhden kirjan pinostamme. Hän katsoi sitä kummissaan ja kysyi sitten,
”Hei ihan oikeasti.
Latteuksien filosofia – Miksi jästit eivät halua tietää?”
Nappasin kirjan hänen kädestään ja sanoin koppavasti, ”Vaikka
sinua ei ehkä jästitieto kiinnosta, niin se ei tarkoita, etteikö
minua kiinnosta.”
”Jess! Hermione!” kuulin äänen huutavan kirjaston ovelta.
Matami Prilli mulkaisi Harrya paheksuen ja tämä kuiskasi, ”Anteeksi matami.”
Harry käveli hassu virne naamallaan luoksemme ja kun hän havaitsi, että Draco istui kanssamme, hänen ilmeensä muuttui heti kylmäksi.
Voi ei, ei taas! HarryPoV
Karsinnat olivat kestäneet muutaman tunnin ja olin saanut valittua joukkueen. Onneksi Fred ja George ovat vielä koulussa, muut lyöjiksi hakevat olivat aika toivottomia.
Kun olin ilmoittanut joukkueen, lähdin nopeasti kohti Rohkelikon tornia. Sinne päästyäni etsin Jessiä kuraisissa vaatteissani ja kun en löytänyt häntä tai Hermionea, kysyin Seamusilta missä he olivat. Hän sanoi, että kuuli heidän puhuvan jotakin kirjastoon menemisestä.
Juoksin, kuraisissa vaatteissani, kirjastoon ja ovella näin Jessin ja Hermionen istuvan pöydän ääressä, valtava kirjapino edessään.
”Jess! Hermione!” huikkasi heille. He käänsivät päänsä ja hymyilivät minulle.
Matami Prilli mulkaisi minua pahasti ja kuiskasin, ”Anteeksi matami.”
Virnuilin Jessille ja Hermionelle kävellessäni heidän luokseen, mutta kun huomasin kirjapinon takana istuvan Malfoyn, virneeni haihtui kuin savuna ilmaan. Okei Harry, sinä lupasit Jessille, että käyttäydyt kunnolla.
Ethän halua pahoittaa Jessin mieltä? pieni ilkeä Hermionemainen ääni päässäni kimitti.
Huokaisin ja kävelin heidän luokseen. Painoin suukon Jessin hiuksille ja sanoin,
”Hei.”
”Hei. Miten karsinnat menivät?” Jess kysyi minulta helpottuneen oloisena.
Istuin hänen viereensä ja sanoin, ”Ihan hyvin. Muutama toivoton tapaus, ei sen enempää.”
”Mikset sinä hakenut joukkueeseen Jess?” Malfoy kysyi, muistuttaen minua olemassaolollaan.
Jess hymyili hänelle, ”Koska Harry olisi valinnut minut vaikka olisin ollut todella huono.”
”Et sinä ole huono”, mutisin hänelle ja silitin hänen kämmenselkäänsä.
”Missä Ron on?” Hermione keskeytti alkavan kinastelumme.
Kohautin olkiani, ”Varmaan makuusalissa. Valitsin hänet muuten pitäjäksi.”
Vilkaisin sivusilmällä Malfoyta ja hän näytti sille, että haluaisi sanoa jotakin ilkeää, mutta ihme kyllä, hän piti mölyt mahassaan.
”Taidankin mennä sitten etsimään hänet…” Hermione sanoi ja laittoi kirjan kiinni.
”Mione minä voin viedä kirjat takaisin paikoilleen, kun lopetan”, Jess sanoi hänelle.
Hermione hymyili kiitollisena ja lähti lähes juosten kohti tornia.
”Onko jotain kirjoja mitä et enää tarvitse?” Malfoy kysyi Jessiltä ja hymyili maireasti.
Jess osoitti muutamia kirjoja ja sanoi, ”Noita en enää tarvitse.”
Malfoy nousi ylös ja nappasi kirjat syliinsä. Kun hän käveli pontevasti hyllyvälikköön, käänsin katseeni takaisin Jessin ja silitin hänen poskeaan. Hän laittoi kätensä käteni päälle ja sulki silmänsä. Hymyilin hänelle ja kuiskasin,
”Käyttäydyinkö kohtuullisen hyvin?”
Jess naurahti heleästi ja sanoi, ”Todella hyvin. Kiitos.”
Nojauduin hieman eteenpäin ja suutelin Jessiä nopeasti.
Malfoy tuli takaisin vihellellen ja katsoi meitä, ”En kai keskeyttänyt mitään?”
”Et”, Jess vastasi ja kääntyi takaisin lukemaan kirjaansa. Malfoy virnuili minulle ilkeästi ja kävi sitten takaisin paikalleen istumaan.
”No Potter, onko teillä suuretkin sotasuunnitelmat seuraavaan huispausotteluun?” Malfoy kysyi viekkaasti.
Purin hammastani ja manasin pääni sisässä Malfoyn.
”Anteeksi Malfoy, mutta en aio kertoa suunnitelmia sinulle”, vastasin niin kohteliaasti kuin pystyin.
Jess pamautti kirjan kiinni ja hymyili, ”Olen valmis. Lähdetään.”
Ei voisi parempaa ajoitusta olla.Veimme loput kirjat paikoilleen ja juoksimme lapsellisesti kilpaa oleskeluhuoneeseen. Jess voitti, koska hän esti minua pääsemästä eteenpäin.
Hermione istui Ronin kainalossa sohvalla. He molemmat olivat nukahtamaisillaan. Nyökkäsin Jessille ja hänkin katsoi heihin. Hänellä oli pirullinen hymy kasvoillaan. Katsoin häntä varoittavasti ja kuiskasin,
”Jess, mitä sinä aiot?”
”En mitään”, hän sanoi viattomasti ja lähti hiipimään kohti heitä. Kiskaisin hänet takaisin ja kuiskasin,
”Sinä ET säikäytä heitä.”
Jess katsoi minua pettyneenä ja mutisi, ”Ilonpilaaja.”
JessicaPoV
”Jess, et kai sinä oikeasti aio tehdä mitään pilaa Fredille?” Mione kysyi minulta ja harjasi kosteita hiuksiaan.
Hymyilin hänelle ja tiukensin pyjamahousujeni naruja, ”Haluatko sinä ihan oikeasti tietää?”
”Eli sinä aiot tehdä jotain! Jess älä ihan oikeasti, jäät kuitenkin kiinni!” Mione kiljahti.
Pyöräytin silmiäni ja naurahdin, ”Mione, minä en jää kiinni. Jos et ole sattunut huomaamaan, niin minä osaan olla hyvin näkymätön.”
Mione huokaisi syvään ja sanoi, ”Muista sitten, että minä varoitin sinua.”
”Kyllä äiti”, mutisin ja nappasin pöydältä pompulan. Letitin hiukseni ja Mione kuiskasi minulle,
”Käyn nukkumaan, öitä.”
”Öitä”, vastasin hänelle.
***
Kun olin melko varma, että Fred ja George olisivat molemmat jo nukkumassa, lähdin hiippailemaan heidän makuusaliinsa. Heidän sängyistään kuului vain kuorsaus. Raotin makuusalin ovea hieman enemmän, jotta käteni mahtui ovenraosta salin puolelle.
Liikautin kättäni ja sängyn verhot aukesivat hitaasti. Nostin kättäni hieman ja Fred leijui hieman patjan yläpuolella. Avasin oven kunnolla ja kävelin portaita alas. Fred leijui perässäni ja kun pääsin ulos Rohkelikon tornista, muodostin varmuuden vuoksi ympärillemme voimakentän. Kävelin kohti tähtitornia ja seurasin kokoajan sivusilmällä Frediä, ettei hän vahingossakaan heräisi.
Tähtitorniin päästyäni ohjasin Fredin katolle. Tein hänen ympärilleen oksikosta kehdontapaisen muodostelman, ettei hän putoaisi katolta.
Hän kostaa tämän minulle.”Öitä Fred”, sanoin ääneen ja naurahdin pienesti. Juoksin takaisin Rohkelikon torniin ja menin nukkumaan.
