Kiitos kommenteista
April on 6-vuotias, se mainittiin 2. luvussa
(mie jouduin ittekki tarkistaa sen iän ku en ollu varma
) Ja kyl hänelki on samanlaiset voimat ku Jessillä.
Ja siis Jessicanhan hahmo on Mary Sue eli kaikkien rakastama, täydellinen, ihastuttava jne. joten hänellä on lupa olla sellainen kuin on
20. Joulu osa 1
HarryPoV
Heräsin aamulla viiden aikoihin. Suukotin nukkuvan Jessin olkapäätä. Hän liikahti hieman, ja veti peittoa enemmän päälleen. Vedin syvään henkeä ja keuhkoni täyttyivät hänen tuoksullaan. Virnuilin itsekseni ja nousin ääneti ylös ja menin takaisin huoneeseeni. Ron oli pudonnut sängyltään lattialle, hän nukkui puoliksi sänkynsä alla. Yritin pidätellä nauruani, mutta suustani pääsi muutama hörähdys. Hyppäsin omalle sängylleni, heitin silmälasini yöpöydälle ja yritin vielä hetken nukkua.
***
”Herra Harry Potter ja Ron-herra, teidän olisi hyvä herätä, jos vain suotte”, vikisevä ääni sanoi vierelläni. Raotin silmiäni ja näin suttuisen olennon, jonka oletin olevan Mindy tai Bono. Otin lasini pöydältä ja laitoin ne päähäni.
”Huomenta Mindy, voit kutsua minua ihan vain Harryksi”, sanoin tokkuraisesti ja hymyilin.
Se niiasi, ”Selvä Harry-herra.”
Mindy kääntyi Roniin päin ja oli aikeissa herättää tämän, mutta sanoin sille,
”Sinä voit mennä jo Mindy, minä herätän hänet.”
Se niiasi jälleen, ”Harry-herra on niin kiltti.”
Kuului poksahdus ja se katosi. Nappasin tyynyni ja heitin sen kovalla voimalla päin Ronia. Kun se osui häneen, hän vain laittoi sen päänsä alle. Huokaisin ja pyöräytin silmiäni.
”Ron, herää!”
”RON AVAA NE HEMMETIN SILMÄSI!” karjaisin kovemmalla äänellä.
Hän kääntyi ympäri ja katsoi minua kiukkuisena,
”Mitä?”
Huokaisin, ”Nouse ylös!”
Hän haukotteli, ”Kello on vasta… ai, se on kymmenen.”
Nappasin pyyhkeeni ja kävin suihkussa. Ron kävi siellä jälkeeni ja mietimme molemmat miten meidän pitäisi pukeutua.
”Harry ja Ron?” Hermione sanoi oven takaa.
Ron ryntäsi ovelle bokserit jalassa, ”Mione!”
Heitin päälleni nopeasti kollarit ja t-paidan, en halunnut olla puolialaston Hermionen nähden.
”Voi Harry olen minä ennenkin nähnyt sinut vähissä vaatteissa”, hän tuhahti ”siveydelleni”.
Hermionella oli yllään normaalit vaatteet, farkut, toppi ja neule. Käännyin ympäri, kun Ronilla ja Hermionella oli… intiimi hetki.
Kiskaisin repustani farkut ja menin vessaan vaihtamaan ne, koska Hermione oli huoneessamme. Kun tulin takaisin, Ronkin oli saanut vaatteet päälleen ja Hermione sanoi,
”Mennään alas, aamupala on ihan kohta valmis.”
Nyökkäsimme ja lähdimme alas. Ron lähestulkoon juoksi ruokasaliin ja Hermione jättäytyi taka-alalle kanssani. Hän kuiskasi minulle,
”Mistä sinä tulit aikaisin aamulla?”
Hitto.”Mitä sinä tarkoitat?” kysyin muka-hämmentyneenä.
”Minä kuulin sinut. Avasin jopa ovemme ja näin sinun kipittävän huoneeseesi”, Hermione tuhahti ja katsoi minua syyttävästi.
Pyöräytin silmiäni ja kuiskasin, ”No minä en saanut unta ilman Jessiä, niin menin nukkumaan hänen kanssaan.”
Hermione virnuili itseriittoisesti, ”Minä arvasin.”
”Huomenta Ron, Harry ja Hermione! Ja hyvää joulua!” Derek sanoi ja hörppäsi kahviaan. Hän näytti räjähtäneeltä, hänellä oli jalassaan pyjamahousut ja päällään t-paita ja hänen hiuksensa olivat sekaisin.
”Huomenta Derek”, sanoimme yhteen ääneen. Istuimme pöydän ääreen ja valitsimme mitä halusimme syödä aamiaiseksi.
”Missä muut ovat?” Hermione kysy Derekiltä.
Derek venytteli ja haukotteli, ”Suurin osa on käynyt jo syömässä aamiaisen. Charlie, Fred, George, Bill ja Jess ovat ainoat, jotka eivät ole vielä käyneet. Hank lähti esittelemään kartanon tiluksia Arthurille, Siriukselle ja Alastorille. Kingsley lähti muutamaksi tunniksi vahtimaan jästien pääministeriä.”
”Mione sanoi jotakin, että teillä kävisi tänään se jästien puliukko tuomassa lahoja. Hän sanoi, että se käy sen takia, kun April uskoo vielä puliukkoon”, Ron sanoi ja haukkasi palan leivästään.
Derek purskautti kahvit suustaan ja alkoi nauramaan kovaan ääneen kanssani.
Hermione naurahti ja silitti Ronin poskea, ”Ron, se ei ole puliukko vaan joulupukki.”
Ronin ilmeestä näki, että hänen ajatuksensa löivät tyhjää. Pian kuitenkin hänen korvansa punehtuivat, kun hän ymmärsi mitä oli sanonut. Juuri, kun Ron oli sanomassa jotakin, käytävästä kuului kaamea kirkaisu,
”MITÄ PAHAA MINÄ OLEN KOSKAAN TEILLE TEHNYT! NÄPIT IRTI!”
Nousin ylös ja juoksin hätääntyneenä ääntä kohti. Kun saavuin paikalle, huokaisin helpotuksesta nähdessäni Fredin ja Georgen kantavan Jessiä käsistä ja jaloista. Hänellä oli vieläkin yllään yöpukunsa ja hän näytti heränneen juuri. Bill ja Charlie kävelivät heidän ohitseen unisen näköisinä ja sanoivat heille,
”Huomenta.”
He eivät näyttäneet kuuntelevan ollenkaan. Fred ja George kantoivat Jessiä ulko-ovelle.
”Harry avaisitko oven?” George kysyi ja virnuili.
”HARRY USKALLAKIN AVATA SE! MINÄ VANNON, ETTÄ KADUT SITÄ LOPPUIKÄSI!” Jess karjaisi minulle ja rimpuili.
”Taidan jättää väliin. Päästäkää hänet alas, en halua olla todistamassa teidän murhianne”, sanoin kaksosille.
”Mitä täällä metelöidään?” Derek saapui eteishalliin kummastuneena.
Fred virnuili vuorostaan, ”Derek, voisitko sinä avata meille oven?”
Derekin kasvoille nousi ilkikurinen hymy ja hän vastasi, ”Tietenkin voin Fred.”
”DEREK!” Jess kiljaisi kimeällä äänellä protestiksi.
Derek käänsi ovenkahvaa ja avasi oven, ”Sanoiko joku jotakin?”
”En minä kuullut mitään”, George sanoi ja jatkoi Fredin kanssa Jessin kiikuttamista ulos.
Fred katsoi Georgea ja sanoi, ”Kolmannella?”
George nyökkäsi ja alkoivat keinuttaa Jessiä.
”Yksi…”
”POJAT ÄLKÄÄ, TÄÄLLÄ ON KYLMÄ, MINÄ JÄÄDYN!” Jess kiljaisi.
”Kaksi…”
”KOLME!”
He viskasivat Jessin lumihankeen ja lähtivät sitten karkuun. Juostessaan he huusivat, ”HYVÄÄ JOULUA JESS!”
Jess kiljui ja nousi hangesta. Kuulin takaani Hermionen ja Ronin nauravan ja yhdyin siihen.
Kun olin jo varma, että kaksoset pääsisivät karkuun, maasta nousi paksut oksat, jotka kietoutuivat kaksosten jalkojen ympärille ja he tömähtivät maahan.
”Hei! Epäreilua!” Fred karjaisi.
Jess saavutti heidät, ”MINÄ VIELÄ NITISTÄN TEIDÄT, TE… TE AIVOTTOMAT MOR…”
”Jessica Destiny Paxton! Näinkö sinä kohtelet vieraitanne! Vanhempasi ovat opettaneet sinut kyllä paremmille tavoille!” napakka ja ylvään kuuloinen ääni huusi heidän kartanonsa porteilta.
”Destiny, älähän nyt, ilmiselvästi nämä nuorukaiset ovat ansainneet tämän kohtelun, eihän meidän Jess ilman syytä käyttäydy huon… mutta kukas tässä on?” vanhahko, yli 60-vuotiaan näköinen mies sanoi ja katsoi minua.
”Jonathan, ei kai se vain voi olla Harry Potter?” nainen sanoi ja he tulivat lähemmäksi meitä. Jess auttoi kaksoset ylös ja kipitti sitten vieraiden luokse.
”Mummo ja vaari! Mitä te jo nyt täällä teette, teidänhän piti tulla vasta illalla!” hän sanoi iloisesti ja halasi heitä.
”Albus sanoi, että meidän pitäisi tulla aiemmin, kuulemma jotakin kiireellistä asiaa”, Jessin mummo vastasi.
”Mitä?” Jess kysyi kimeällä äänellä.
”Albus lähetti meille eilen illalla kirjeen, että meidän pitäisi tulla tänne heti aamusta. Hän tulee tänne kahdeltatoista”, Jessin vaari sanoi vuorostaan.
”Mennään sisälle kultaseni, sinähän palellut täällä! Sinun pitäisi pukeutua lämpimämmin tällä säällä, eihän tuollaiset vaatteet pidä lämpöä ollenkaan!” Jessin mummo sanoi ja osoitti Jessin lyhyitä pyjamashortseja ja toppia.
Jess naurahti ja mulkaisi kaksosia sivusilmällä, ”Mummo, minä en yleensä ole yöpuvussani ulkona. Etenkään lumihangessa.”
Jessin vaari johdatti meidät kaikki takaisin sisälle. Derek pyysi Jessin isovanhempia liittymään aamupalapöytään ja lähdimme kohti ruokasalia. Otin Jessin kädestä kiinni, kun hän käveli vierelläni. Hän kääntyi hieman minuun päin, nousi varpailleen ja painoi suukon huulilleni.
”Huomenta”, kuiskasin hänelle hiljaa, kun muut kävelivät edellämme.
Hän hymyili minulle ja sanoi, ”Huomenta itsellesikin.”
Istuimme vierekkäisille tuoleille ja kaadoin hänelle kahvia kuppiin.
JessicaPoV
Aamupalan jälkeen vaihdoin ylleni joulunpunaisen neuleen ja tummat farkut. Letitin hiukseni ja lähdin sitten alakertaan olohuoneeseen. Harry keskusteli isovanhempieni kanssa takan ääressä ja hän näytti viihtyvän heidän seurassaan. Kävelin heidän luokseen ja istuin Harryn eteen lattialle.
”Te nyt sitten olette niin kuin… pariskunta?” mummoni kysyi hieman uteliaana. Hymyilin pienesti ja nyökkäsin. Vaari yskäisi,
”Tämä ei ole henkilökohtaista, olet oikein mukava nuorukainen, mutta sinun on sitten paras kohdella tyttöstäni kunnolla. Hänen isänsä on liian luottavainen kaikkia juippeja kohtaan, mutta minä katson perääsi.”
Tunsin kuinka Harry tutisi pidätellessään nauruaan. Hän nyökkäsi ja sanoi,
”Tietenkin sir. En tekisi koskaan mitään, mikä satuttaisi Jessiä.”
Typerä hymy levisi huulilleni ja Harry laski kätensä harteilleni. Katsahdin häneen ja hän hymyili lämpimästi. Kosketin hänen oikeaa kättään ja nojasin hänen jalkojaan vasten.
”Jonathan-herra, Destiny-rouva ja Jessica-neiti, arvoisa Tylypahkan rehtori Dumbledore on saapunut”, Mindy sanoi vikisevällä äänellä ovelta.
”Kiitos Mindy”, sanoin ja nousimme ylös. Kävellessämme aulaan, en kyennyt kuin miettimään mitä asiaa Dumbledorella oli. Yhtäkkiä vaari pysähtyi käytävällä. Mekin, minä ja mummo, pysähdyimme ja katsoin vaaria hämmästyneenä,
”Onko jokin hätänä?”
Vaari katsoi minua, kuin olisi tajunnut jotakin hämmästyttävää, ”Te olette vakavissanne.”
”Ketkä?” kysyin hämmentyneenä.
”Sinä ja Harry. Te rakastatte toisianne, ihan niin kuin minä ja mummosi rakastamme toisiamme. Olette samanlaisia kuin me nuorina”, hän sanoi käheästi. Vaari näytti todella onnelliselta.
Punastuin, ”Niin.”
Mummo hymyili minulle ja sanoi, ”Mennäänpä. Albus odottaa meitä.”
Vaari otti minut kainaloonsa ja kävelimme vierekkäin aulaan. Rehtori seisoi ikkunan edessä ja katseli ikkunasta ulos. Yskäisin äänekkäästi ja hän kääntyi meihin,
”Hyvää joulua Jonathan, Destiny ja Jessica. Toivottavasti en häiritse teidän joulunviettoanne näin äkillisellä asiallani, mutta valitettavasti se ei voi odottaa enää hetkeäkään.”
Mummo ja vaari latelivat muutamia kohteliaisuuksia ja vaihtoivat kuulumisensa rehtorin kanssa, jonka jälkeen johdatin heidät kirjastoon keskustelemaan. Istahdin nojatuolille ja rehtori katseli minua tutkivasti,
”Kuinka sinä voit Jessica?”
Kurtistin kulmiani hieman ja vastasin, ”Hyvin rehtori.”
”Hienoa. Mainiota. Seuraavaksi sitten siihen tärkeään asiaani. Olen keskustellut jo vanhempiesi kanssa, he tietävät tilanteen, mutta minun täytyy kertoa se teillekin.”
”Albus hyvä, mihinhän tämä asia liittyy?” vaari kysyi.
Rehtori huokaisi syvään ja sanoi hyvin vakavana, ”Lordi Voldemort on saanut tietää, että Harry viettää joulunsa täällä. Hän on suunnitellut hyökkäystä kartanoon täksi illaksi.”
Sisukseni muljahtivat ja kiljaisin, ”Mitä?”
”Jessica, sinun ei tarvitse olla huolissasi, kilta on jo tekemässä suojataikoja kartanonne tiluksille. Suurella todennäköisyydellä he eivät pääse hyökkäämään”, rehtori sanoi rauhoittavasti.
Mummo kysyi, ”Mutta heillä on mahdollisuus päästä suojataikojen lävitse?”
Rehtori nyökkäsi ja näin huolen huokuvan hänen silmistään. Hän sanoi,
”Hank, Katherine, Derek, Molly, Arthur, Bill ja Charlie ovat myös tekemässä suojataikoja. Tilukset ovat niin valtavat, että siinä menee vielä ainakin kaksi tuntia, että ne ovat valmiita.”
”Me menemmekin siinä tapauksessa auttamaan heitä”, vaari sanoi ja nousi ylös. Mummo seurasi häntä ja he lähtivät. Olin itsekin nousemassa jo ylös, kun rehtori sanoi,
”Jess minulla olisi sinulle vielä asiaa.”
Nyökkäsin ja kävin takaisin istumaan. Katsoin rehtoria suoraan silmiin ja hän sanoi,
”Se tehtävä, josta puhuimme silloin kerran, muistatko?”
Nyökkäsin ja hän jatkoi, ”Haluatko vielä ottaa sen vastaan?”
”Riippuu mitä minun pitää tehdä”, vastasin.
Rehtori nyökkäsi ja sanoi, ”Tämä on todella paljon pyydetty, mutta minä haluan, että suojelet Harrya, ilman, että hän tietää sitä. Jos suostut, tulet takaisin opiskelemaan Tylypahkaan, isäsi varmasti ymmärtäisi, kuinka tärkeää se olisi.”
Käänsin katseeni pois ja istuin siinä hetken hiljaa. Suljin silmäni ja vastasin, ”Harry tappaa minut jos kuulee tästä. Hän ei halua, että minulle käy mitään hänen takiaan.”
Hän huokaisi, ”Jessica, hän ei ymmärrä kuinka tärkeä tehtävä hänellä on. Hän ei ymmärrä sitä, että hän ei saa kuolla. Harry haluaa suojella kaikkia, joita hän rakastaa ja hän uhrautuisi heidän puolestaan, mutta minä en voi sallia sitä juuri nyt.”
Hautasin kasvoni käsiini ja hengitin syvään. Hetken kuluttua nostin pääni ylös ja sanoin päättäväisesti, ”Suojelen häntä viimeiseen hengenvetooni asti.”
A/N: tässä luvussa olevat laulut ovat : Kultainen Nuoruus ja Goo Goo Dollsin Irish
21. Joulu osa 2
HarryPoV
”Yy, kaa, koo, yy, kaa, koo! Harry pysy nyt mukana”, Fred tuhahti ja kiepautteli minua ympäri salia.
Nojasin päätäni taaksepäin ja kysyin turhautuneena, ”Miksi sinä edes haluat tanssia valssia ja vieläpä minun kanssani?”
”Sinä olet ainut ruipelo täällä, joten saat kelvata tytöstä”, Fred vastasi ja pyöräytin hänelle silmiäni.
”HEI!” Hermione kiljahti Ronin sylistä.
George vaihtoi kappaletta ja meni sitten Hermionen eteen, ”Saanko luvan?”
Hermione katsoi häntä nyrpeästi ja loukattuna, ”Et.”
Jess astui huoneeseen ja Fred ryntäsi Jessin luokse ja kumarsi hieman, ”Jessica, sinä elämäni valo! Saanko luvan?”
Jess nosti kulmiaan ja kysyi, ”Mitä sinä aiot Fred?”
Naurahdin hänen epäilevälle äänensävylleen ja sanoin, ”Hän haluaa tanssia valssia.”
”Joo, Harry ei osaa naisten kuvioita”, Fred sanoi ja virnuili.
Jess naurahti ja niiasi kuin olisi tanssiaisissa. Fred vei Jessiä vauhdikkaasti valssin tahtiin. Istuin nojatuolille ja Ron ja Hermione menivät myös tanssimaan.
”Kultainen nuoruus, jää unholaan, vaan muistoissain jälleen sen luoksein saan”, George lauloi epävireisesti.
April sipsutti istumaan viereeni ja hän tuijotti muita kummeksuen. George lopetti laulamisen ja käveli Aprilin luokse,
”Hyvä neiti April, soisitteko tämän tanssin?”
Peittelin hymyäni ja katsoin, kun April nousi Georgen jalkojen päälle ja he alkoivat keinua paikallaan.
”Jessica katso minä tanssin valssia Urpon kanssa!” April nauroi.
Jess hymyili, ”Hienoa April.”
Kun laulu vaihtui, nousin seisomaan ja kävelin Fredin ja Jessin luokse.
”Olisiko minun vuoron?” kysyin.
”Tietenkin saat tanssia kanssani!” Fred vitsaili. Nostin kulmiani hänelle ja hän virnuili, ennen kuin hän varasti Aprilin Georgelta. Laskin käteni Jessin vyötärölle ja otin hänen oikean kätensä omani.
George lauloi jälleen kappaleen mukana epävireisellä äänellään, ”And sooner or later it's over
I just don't want to miss you tonight.”
Jess nauroi ja sanoi Georgelle, ”George säästetään muiden korvia. Anna minun jatkaa tästä.”
”Vihdoinkin”, George sanoi ja pyöräytti silmiään.
Jess yskäisi ja lauloi, ”And I don't want the world to see me, cause I don't think that they'd understand.
When everything's made to be broken, I just want you to know who I am.”
Hymyilin hänelle ja painoin hellän suudelman hänen otsalleen ja sanoin,
”Rakastan sinua.”
***
Lounaan jälkeen aikuiset katosivat jälleen. Kukaan ei suostunut kertomaan minne he menivät, mutta olin varma, että jotakin oli meneillään. Derek oli pyytänyt Jessin heidän mukaansa pikaisesti ja tämä väitti, että se ei ollut mitään vakavaa, Derek halusi kuulemma vain apua illan valmistelussa.
Ron ja Hermione olivat kadonneet jonnekin lounaan jälkeen ja etsin heitä ympäri kartanoa. Pitkän kiertelyn jälkeen löysin heidät kirjaston perukoilta. Hermione etsi jotakin kirjaa ja Ron käveli hänen henkisenä tukenaan vierellä.
”Meidän pitää puhua”, sanoin heille.
Ron katsoi minua kauhistuneena, ”Nytkö sinä jätät minut?”
Huokaisin ja pyöräytin silmiäni, ”En Ron. Ettekö te ihmettele, että kukaan aikuisista ei ole ollut koko päivänä sisällä. Jessin isovanhemmatkin lähtivät ulos Dumbledoren käynnin jälkeen.”
Hermione työnsi jonkin kirjan takaisin hyllyyn, ”Eikö kukaan heistä ole sisällä?”
Pudistin päätäni.
Miten noin terävä ihminen ei ole huomannut tuollaista?Hermioe käveli ikkunan eteen ja tuijotti pihalle. Menimme Ronin kanssa hänen vierelleen ja tuijotimme myös ulos. Olimme aivan vaiti, kunnes Ron sanoi,
”Mitä me tuijotetaan?”
Hermione huokaisi, ”Ron me katsotaan näemmekö ketään pihalla.”
”Ai, okei”, Ron sanoi ja kietoi kätensä Hermionen ympärille.
”Tuolla!” Hermione kiljahti ja osoitti aivan kartanon tilusten laitamille, niin kauas, etten meinannut edes nähdä.
”Mitä siellä tapahtuu?” kysyin.
Hermione empi ja sanoi, ”En tiedä… Näyttää ihan kuin joku taikoisi siellä.”
”Miksi he siellä taikovat?” kysyin enemmänkin itsekseni.
”Harry en minä ole kaikkitietävä noita!” Hermione kivahti turhautuneena.
”Etkö?” Ron kiusoitteli. Hermione läpsäisi hänen kättään ja mutisi,
”Kukahan voisi tietää… AH TIETYSTI!”
Vaihdoimme Ronin kanssa katseitamme, kun Hermione ryntäsi ulos kirjastosta. Lähdimme seuraamaan häntä ja päädyimme keittiöön. Hermione kyykistyi Mindyn tasolle ja sanoi,
”Mindy, tiedätkö mitä nuo kaikki ihmiset tekevät tuolla ulkona?”
Mindy tuijotti Hermionea silmiin ja ryntäsi sitten Bonon luokse. Se supatti jotakin Bonolle, joka sitten nyökkäsi. Mindy juoksi takaisin Hermionen eteen ja niiasi meille kaikille,
”Neiti ja herrat, he ovat siellä tekemässä taikoja.”
Hermione katsoi meihin, mutta käänsi sitten katseensa takaisin Mindyyn,
”Mitä he taikovat Mindy?”
Mindy sanoi varovaisesti, ”Hank-herra ja Katherine-rouva taikovat vieraidensa kanssa suojataikoja neiti ja herrat.”
Vatsassani muljahti ikävästi ja vaihdoimme kolmestaan säikähtäneitä katseita.
”Mindy, miksi he tekevät suojataikoja?” Hermione kysyi kireällä äänellä.
Mindy niiasi, ”Mindy kunnioittaa neitiä ja herroja, mutta Mindy kunnioittaa enemmän Hank-herran toivomusta.”
”Onko hän kieltänyt sinua kertomasta sitä Mindy?” Hermione sanoi, kuulostaen järkyttyneeltä.
Sylky alkaa taas…
Mindy niiasi, ”Ei Hermione-neiti, Hank-herra ei ikinä kiellä. Hank-herra antaa Mindyn ja Bonon valita, mitä kertoa ja mitä ei. Mutta Hank-herra ei ikinä kiellä.”
”Voisitko sitten kertoa meille miksi he taikovat?” Hermione sanoi hieman painostaen.
Mindy pudisti päätään ja niiasi, ”Mindy kunnioittaa Hank-herran toivomusta. Mindy on pahoillaan Hermione-neiti, mutta Mindyn täytyy jatkaa jouluaterian valmistamista.”
”Kiitos Mindy”, Hermione sanoi ja nousi ylös. Kävelimme takaisin kirjastoon, ja kun pääsimme ovesta sisään Hermione sanoi,
”Tämä ei tiedä hyvää. He eivät tee turhaan suojataikoja.”
Nyökkäsin ja Ron sanoi, ”Bill ja Charlie kertovat varmasti mitä on meneillään. Etsitäänkö heidät?”
Nyökkäsimme Hermionen kanssa samaan aikaan ja lähdimme aulaan. Puimme ulkovaatteet päällemme ja menimme ulos. Kuljeksimme pitkin pihaa ja löysimme ensimmäisenä Jessin. Hän ei huomannut meitä. Olin jo huutamassa hänen nimeään, kun Hermione otti käsivarrestani kiinni ja kuiskasi,
”Näetkö mitä hän tekee?”
Katsoin Hermionea kummissani ja katsoin sitten Roniin. Hän nyökkäsi Jessiä kohti. Katsoin sinne ja näin mitä hän teki: hän muodosti muuria kartanon tilusten rajoille valtavista puista, pujotellen niiden välille orjantappuroita. Maakin muokkautui mäkisemmäksi.
Ron kiskaisi Hermionen ja minut piiloon pensaan taakse.
”Mitä hemmettiä sinä teet?” ärähdin hänelle.
”Shhh”, hän sanoi ja osoitti hahmoa, joka käveli Jessiä kohti. Kun hahmo oli Jessin luona, tunnistimme hänet Hankiksi.
”Keijuseni, kun olet valmis, voisitko siirtyä talleille? Alastor pyysi, että menisit sinne tämän jälkeen, ettei vaarisi tarvitsisi rasittaa itseään liikaa”, hän sanoi Jessille, joka käänsi katseensa isäänsä. Hänen silmänsä olivat vieläkin vitivalkoiset ja hän hymyili,
”Tietenkin, sano hänelle, että tulen 10 minuutin kuluttua.”
Hank jatkoi matkaansa ja Ron sanoi hyvin korkealla ja poukkoilevalla äänellä,
”Mitä? Jess? Hä? Miksei minulle ole kerrottu?”
Hermione hyssytteli häntä ja sanoi, ”Emme ole muistaneet, emmekä ehtineet, olen niin pahoillani Ron. Hän hallitsee luonnon elementtejä ja hän osaa tehdä voimakenttiä. Ron älä inise, meidän täytyy olla hiljaa, ettemme jää kiinni!”
”Joo ei kerrota Ronille mitään, pidetään hänet aina pimennossa”, Ron mumisi ja laittoi sitten suunsa kiinni ja katsoi meitä tuimasti. Kun Jess lähti, seurasimme häntä talleille. Menimme tallin sisälle ja kuuntelimme, kun hän puhui Villisilmälle.
”Älä sinä huolehdi Jessica, Voldemort ei pääse näiden suojausten läpi. Minä vaikka posautan hänet taivaan tuuliin, jos täytyy”, Villisilmä ärähti lämmin sävy äänessään.
Käänsin katseeni Roniin ja Hermioneen. Heillä oli yhtä järkyttyneet ilmeet kuin minulla.
”Tiedät-kai-kuka yrittää hyökätä tänne?” Ron kuiskasi.
Hermione vastasi hänelle jotakin, mutta en välittänyt siitä, vaan käänsin katseeni Jessiin. Ahdistus ja huoli täyttivät mieleni ja mietin keinoja, joilla suojella häntä. En saisi taikoa lomilla, mutta jos minun pitäisi valita Jessin henki tai taikalain rikkominen, rikkoisin mieluummin lakia.
”Anteeksi Jessica, mutta minun täytyy käydä tuolla”, kuulin Villisilmän sanovan. Jess nyökkäsi ja pian Villisilmä oli edessämme. Hän näytti hurjistuneelta.
”Teidän on paras mennä takaisin sisälle.”
Hermione nousi seisomaan ja sanoi, ”Onko hän tulossa tänne? Milloin? Miksi?”
”Kyllä hän on tulossa tänne, tänä iltana! Harry, sinun täytyy totella jos sinun käsketään häipyä tai piiloutua. Hän on saanut tietää, että olet täällä. Menkää takaisin sisälle ja pysykää valppaina”, Villisilmä sanoi ja lampsi matkoihinsa.
JessicaPoV
Lounaan jälkeen olin työskennellyt vaarin apuna kolme tuntia. Kun olimme saaneet tehtyä kaikki ohdakemuurit ja muut, juoksin takaisin sisälle. Harry, kaksoset, Mione, Ron, April ja Ginny olivat oleskelutilassa. April makasi lattialla ja leikki Fredin ja Georgen kanssa barbeilla. Kaksoset näyttivät tuskastuneilta, mutta April ei näyttänyt välittävän siitä.
”Jess, missä sinä olet ollut?” Mione kysyi minulta ja siristi silmiään.
Kohautin olkiani, ”Isä pyysi minua käymään pihalla.”
”Ai kolme tuntia”, Mione sanoi ja nosti kulmiaan, mulkoillen vieläkin minua todella pahasti.
”Niin”, vastasin ja sipsutin Harryn syliin istumaan.
Harry suukotti olkapäätäni ja kuiskasi lähes ääneti, ”Me tiedämme missä olit.”
Katsoin häntä hämmästyneenä.
Voi ei. He tietävät.Vaihdoin ilmeeni taas iloiseksi ja hymyileväksi ja sanoin, ”Harry, Mione ja Ron, tulisitteko käymään tuolla käytävässä?”
He nyökkäsivät ja nousin Harryn sylistä. Hän otti kädestäni kiinni ja kävelin hänen edellään käytävään. Kun Ron sulki oven perässämme, kysyin,
”Mitä te tiedätte?”
Ron risti kätensä rinnalleen ja sanoi marttyyriäänellä, ”Miksi minä saan aina tietää kaiken viimeisenä? Kuvitteletko, että kerron kaikille mitä sinä osaat?”
Huokaisin, ”En Ron, tässä on ollut nyt vähän muutakin tekemistä. Olen pahoillani.”
Ron katsoi minua nenänvarttaan pitkin ja tuhahti, ”Anteeksipyyntö hyväksytty. Ensi kerralla haluan olla perillä asioista.”
Pudistin päätäni ja hymyilin, ”Palatakseni aiheeseen, mitä te tiedätte?”
”Voldemort tulee tänne”, Harry sanoi.
Nyökkäsin vakavana, ”Todennäköisesti.”
”Sinä teit suojauksia häntä vastaan”, Mione sanoi.
Nyökkäsin taas, ”Me teimme ne vaarin kanssa, mutta ne eivät pidättele häntä pitkään, siksi kilta tekee suojaloitsut tiluksillemme. Heidän ei pitäisi päästä niiden ohitse.”
He vaihtoivat katseita keskenään ja Ron kysyi, ”Mitä jos he pääsevät niiden ohitse?”
Nielaisin ja sanoin epäröiden, ”En tiedä. Kilta jää tänne täksi illaksi. Ja jos he pääsevät suojausten ohitse, minä, mummo ja isä muodostamme kaiketi suojakentät. Niiden lävitse heillä ei ole mahdollisuuttakaan päästä tänne.”
”Miksette tehneet niitä nyt?” Ron kysyi kuin idiootilta.
”Koska niin vahvojen kenttien muodostaminen tarvitsee täydellisen keskittymisen. Joutuisimme olemaan paikoillamme pitkään eikä kukaan saisi keskeyttää meitä. Tulisi hieno joulu, eikö?” sanoin sarkastisesti.
Ronin katse oli tyhjä, ”Aaa… Okei.”
Kuulin ulko-oven avautuvan. Käänsimme kaikki päämme aulaa kohti ja hiivimme katsomaan kun he tulivat. Vaari näytti todella uupuneelta, kun hän lähti kävelemään yläkertaan mummon kanssa.
Kaikki aikuiset tulivat vuoronperään sisään, viimeisenä Villisilmä. Näin kuinka hänen taikasilmänsä kääntyi meitä kohti ja hän siristi hieman silmiään.
”Okei meidän pitää mennä nyt äkkiä takaisin!” kuiskasin ja lähdin juoksemaan ääneti olohuoneeseen.
He seurasivat minua ja menimme istumaan takan eteen lattialle rinkiin. Kiidätin ensimmäisen lautapelin, joka sattui tulemaan, meidän keskellemme. Avasin sen nopeasti ja laitoin laudan maahan ja nappulat siihen. Nappasin peliohjeet ja selostin niitä kovaan ääneen, kun Vauhkomieli saapui huoneeseen. Tunsin hänen pistävän katseensa selässäni, mutta olin kuin en olisi huomannut mitään. Odotin, että hän sanoisi jotakin, mutta hän vain kääntyi kannoillaan ja käveli pois.
April hyppelehti luoksemme ja halasi minua takaapäin, ”Jess tehdään jotain kivaa, Urpo ja Taukki ovat tylsiä, he eivät halua leikkiä kanssani.”
Käänsin päätäni ja katsoin häntä, ”No mitä sinä haluaisit tehdä?”
April hymyili hyvin herttaisesti. Se ei koskaan ollut hyvä merkki.
”Leikitään piilosta. Me kaikki, Urpo, Turpo, sinä, Hermione, Ron, Ginny, Harry ja minä”, hän sanoi hyvin suloisella äänellä, mutta näin kuinka hänen silmissään vilahti hyvin kieroutunut ilme.
Hänellä on mielessään jotain.”Tietenkin me leikitään sinun kanssasi April”, Mione sanoi ja hymyili minulle. Ron ja Harrykin nyökkäsivät.
Nousin seisomaan ja raahasin Aprilia ulos huoneesta, ”Ihan pikku hetki kaverit, keskustelen siskoni kanssa hetken…”
Kun pääsimme ulos huoneesta, kyykistyin Aprilin tasolle, eli minun ei tarvinnut kyykistyä paljon, sillä April oli minua vain 15 senttiä lyhyempi.
”April, mitä sinä aiot?” kysyin ankarasti.
Hän katsoi minua viattomin silmin, ”En mitään.”
”Älä yritä, minä olen keksinyt tuon hyvin viattoman katseen, kakista ulos”, sanoin hänelle ja siristin silmiäni.
”Haluan vain leikkiä piilosta!” hän tiuskaisi.
Tämä on hyödytöntä.Nousin seisomaan ja sanoin, ”Hyvä on, mutta jos yksikin sontapommi tai joku sinun mahtava ansasi laukeaa, päästän mörön huoneeseesi yöllä.”
Aprilin ilme oli järkyttynyt, ”Et saa, äiti on kieltänyt sinua!”
Hymyilin pirullisesti, ”Äiti ei saa tietää kuka sen sinne päästi.”
April mutristi suutaan ja katsoi minua vihaisesti. Hän katsoi minua aina noin, kun olin voittanut hänet jossakin.
Nostin kulmiani ja hymyilin hänelle maireasti, kun lähdin takaisin olohuoneeseen.
”Aloitetaan. Kuka haluaa etsiä ensimmäisenä?” kysyin.
Kukaan ei ilmoittautunut vapaaehtoiseksi, joten päätin itse jäädä. Laskin 50 ja lähdin etsimään heitä. Kun oli tutkinut olohuoneen läpi, lähdin kohti aulaa. Olohuoneen ovesta ulos päästyäni säpsähdin, kun kädet kietoutuivat ympärilleni.
”Löysin sinut”, Harry kuiskasi korvaani.
Kikatin, ”Minä olen etsijä, sinun pitäisi piiloutua.”
Hän suukotti niskaani ja kuiskasi, ”Mutta emme ole saaneet olla kahden koko päivänä.”
”Tanssimmehan me tänään”, naurahdin hänelle ja käännyin ympäri. Lepuutin käsiäni hänen rintansa päällään ja nousin varpailleni suudellakseni häntä.
Hän vastasi suudelmaani ja suljin silmäni. Hymyilin onnellisena ja Harry mutisi huuliani vasten,
”Sitä ei lasketa.”
Vetäydyin kauemmas ja kävelin eteenpäin, ”Mennään etsimään muut.”
Harry jäi seisomaan paikalleen ja kävelin takaisin hänen luokseen. Otin hänen kädestään kiinni ja talutin hänet mukaani.
***
Olimme leikkineet piilosta muutaman tunnin ajan. Jokainen oli ollut kerran etsijä, lukuun ottamatta Ronia, joka oli joutunut tähän rooliin neljä kertaa.
Bono ilmoitti meille, että jouluateria on valmis tunnin kuluttua, joten lähdimme kaikki vaihtamaan juhlavampiin vaatteisiin. Puin päälleni syvänvihreän mekon, joka ylettyi polvien yläpuolelle. Se laskeutui kauniisti ylläni vartaloni mukaan. Laitoin jalkaani mustat kymmenen sentin koroilla varustetut avokkaat ja suihkautin hieman hajuvettä iholleni. Katsahdin vielä viimeisen kerran peiliin ja lähdin sitten Mionen luokse.
”Jess auttaisiko tämän korun kanssa? En saa sitä kiinni”, Mione sanoi ja ojensi hopeisen riipuksen minulle. Laitoin sen hänen kaulaansa ja hymyilin.
Mione oli pukenut ylleen punaisen neulemekon ja hän oli laittanut hiuksensa kiinni muhkealle nutturalle. Kun hän oli valmis, kävelimme alakertaan ruokasaliin.
Kaikki muut olivat paikalla, paitsi kaksoset, Ron ja Harry. Äiti käski minua tervehtimään ja toivottamaan hyvää joulua jokaiselle vieraalle yksitellen. Kun sain kierrokseni loppuun, pojat olivat saapuneet ja pääsimme syömään.
Istuin Harryn viereen ja virnuilin, kun huomasin hänen kauluspaitansa olevan samanvärinen, kuin mekkoni.
Kun olimme syöneet pääruoan, isä nousi seisomaan ja kilisti lasiaan. Kaikki lopettivat juttelemisen ja kääntyivät katsomaan häntä. Harry otti kädestäni kiinni pöydän alla ja silitti sen selkämystä. Asetin toisen käteni hänen kätensä päälle ja hymyilin hänelle.
”Hyvät ystävät, kiitos kun olette tulleet tänne viettämään kanssamme joulua. Toivon todella, että viihdytte täällä. Ne, ketkä jäävät yöksi voivat ilmoittaa Mindylle tai Bonolle asiasta, niin he laittavat huoneen valmiiksi. Haluaisin vielä kiittää keijuseni ystäviä, kun he tulivat tänne. Hänellä on ollut teitä kova ikävä”, isä sanoi ja piti pienen tauon. Mulkaisin isää, minua nolotti aina, kun hän sanoi minua julkisesti keijukseen. Lehahdin kirkkaanpunaiseksi ja hautasin kasvoni Harryn olkapäähän. Harry painoi suukon hiuksilleni ja tunsin kuinka hän hykerteli.
Isä jatkoi minulle hyvin noloa puhettaan onnellisena, ”Ja haluan tietenkin onnitella keijukaistani ja Harrya, jos joku ei vielä tiennyt, niin he ovat yhdessä. Hyvää joulua kaikille!”
Mindy ja Bono tarjoilivat jälkiruoan ja katosivat sitten takaisin keittiöön. Äänekäs puheensorina täytti huoneen, kun isä oli käynyt istumaan.
***
Päivällisen jälkeen siirryimme olohuoneeseen. Vaari lähti ”käymään talleilla”, eli vaihtamassa joulupukin vaatteet ylleen. Pelasin velhoshakkia Derekin kanssa. Kaksoset, Bill ja Charlie seurasivat tiiviisti peliämme, kuin se olisi ollut todella kiehtova.
Äiti tuli aulasta ja sanoi, ”Meille tuli vieras.”
”JOULUPUKKI!” April kiljahti kun vaari tuli huoneeseen.
Tämä menee vieläkin ihan täydestä häneen!Vaari istu tuolille, jonka Derek oli siirtänyt keskelle huonetta.
”Onkos täällä kilttejä lapsia?” vaari kysyi karhealla äänellä.
April heilui paikallaan ja hymyili innoissaan. Hän käveli luokseni ja otti kädestäni kiinni. Hän oli aina todella ujo, kun ”joulupukki” tuli käymään.
”April, tulehan istumaan pukin polvelle”, vaari sanoi ja taputti jalkaansa.
April meni hänen luokseen ja istui hänen polvelleen. Vaari kääntyi katsomaan minua ja sanoi, ”Jessica tule sinäkin tänne.”
Ei voi olla totta. Peittelin hymyäni ja istahdin hänen toiselle polvelleen. Virnuilin hänelle typerästi. Hän yskäisi,
”Tontut kertoivat, että te tytöt osaatte laulaa oikein kauniisti. Olisikohan mahdollista, että te voisitte laulaa pukille jonkun kauniin joululaulun? Lämmittäisi niin mieltä”, vaari sanoi.
Salamavalo välähteli, kun isä räpsi kuvia. Pyöräytin hänelle silmiäni ja April kiljahti,
”Jess lauletaan joulupukki!!”
Lauloimme laulun ja vaari sanoi, ”Kiitos se oli oikein kaunista. Oikein sydäntä lämmitti. Minulla olisi mukana tuolla suuri säkki täynnä tonttujen tekemiä lahjoja. Haluaisitkohan sinä April toimia minun apulaisenani lahjojen jakamisessa?”
Aprilin silmät sädehtivät ja hän nyökkäsi. Menin seisomaan Harryn viereen. Hän kietoi toisen kätensä vyötärölleni ja nojasin päätäni hänen olkaansa vasten. Annoin katseeni kiertää huoneen ympäri. Tilan tunnelma oli kepeä ja onnellinen. Hymyilin iloisena, kaikki tuntuu olevan paremmin kuin pitkään aikaan.
DerekPoV
Vahtivuoroni alkoi lahjojen jaon jälkeen. Kävelin tilusten ympäri ja kuuntelin, olisiko suojausten ulkopuolella epämääräisiä ääniä. Kävin tallilla katsomassa, että kaikki oli kunnossa ja jatkoin sitten matkaani metsän laidalle.
Eivät he tänään tule tänne, ajattelin toiveikkaana, vaikken voinutkaan olla varma asiasta.
Olin kierrellyt jo muutaman tunnin ajan ja pakkanen alkoi kiristyä. Kun olin kartanon takana aivan kauimmaisessa kohdassa kävelemässä, kuulin pienen raksahduksen ja käännyin kannoillani. Otin taikasauvani esiin ja kuiskasin,
”Valois.”
Hieman kauempaa näkyi valon välkkeitä. Menin lähemmäs ja sanoin ääneen,
”Alastor?”
Valon välkkeet jatkuivat ja juoksin paikan luokse. Toisella puolella suojauksia näin huppupäisiä hahmoja, joilla oli naamarit.
Voi helvetti. He yrittivät purkaa taikojamme.Juoksin nopeasti kartanolle ja menin tanssisaliin, jossa kaikki olivat niin iloisina tanssimassa ja juttelemassa. Kun kaikki huomasivat minut, musiikki sammutettiin ja iloinen rupattelu lakkasi.
”He ovat täällä. Yrittävät päästä suojataikojen lävitse”, sanoin kovaan ääneen hengästyneenä.
Hätääntynyt puheensorina valtasi huoneen. Hank tuli viereeni ja kuiskasi,
”Derek, kuinka paljon meillä on aikaa?”
Pudistin päätäni, ”En tiedä yhtään. Kävin viimeksi siellä kohdin missä he olivat noin 25 minuuttia sitten. Jos he ovat saaneet murrettua Jessin ja Jonathanin esteet, meillä on alle tunti aikaa.”
”Ohjaa vieraat turvaan. Albus jätti meille porttiavaimen. Hän sanoi, että meidän pitää aktivoida se, jos kuolonsyöjät tulevat, se vie Tylypahkaan. Löydät sen minun ja Katherinen huoneesta lipaston päältä, se on valkoinen kampa, josta puuttuu piikkejä”, Hank sanoi määrätietoisesti.
Nyökkäsin ja hän selitti vieraille tilanteen, jonka jälkeen ohjasin ihmiset porttiavaimen luokse. Kun kaikki koskettivat sitä, aktivoin sen ja voima vetäisi meidät mukanaan.
”Ovatko kaikki paikalla?” sanoin, kun olimme rehtorinkansliassa. Kaikki katselivat ympärilleen ja nyökyttelivät.
”Harry, Ron ja Hermione puuttuvat”, Ginny huikkasi ja hänen ilmeensä oli huolestunut.
Tämä tästä vielä puuttui. HarryPoV
Puristin Jessin kättä omassani ja katsoin häntä ahdistuneena silmiin. Hänen silmistään näki, että hän oli päättänyt jotakin puolestani.
”Harry sinun pitää lähteä heti”, Jess sanoi ja alkoi kiskoa minua kohti vanhempiensa huonetta.
”Jessica! Meidän pitää mennä nyt!” Hank huusi Jessille.
”Menkää te mummon kanssa jo aloittamaan, tulen kohta!” Jess vastasi hänelle ja katsoi minua silmiin.
”Minä en lähde ilman sinua”, sanoin hänelle päättäväisesti.
Jess polki jalkaansa, ”Kyllä lähdet, sinun on pakko! Minä tulen perässä, mutta nyt minun on pakko mennä auttamaan mummoa ja isää.”
Pudistin päätäni, ”Minä jään tänne auttamaan.”
”Harry senkin läskipää! Sinusta ei ole täällä hyötyä, eivätkä he pääse tänne, kun minä, mummo ja isä pidämme yllä suojakenttiä. Heillä ei ole mahdollisuuksia”, Jess sähähti.
Hermione ja Ron tulivat luoksemme ja Jess ärähti heille, ”Viekää Harry mukananne Tylypahkaan. Hän taas on niin ääliömarttyyri, ettei halua lähteä.”
Hermione nyökkäsi hänelle ja vaihtoi Ronin kanssa katseita.
”Jess anna minun jäädä”, anoin.
Hän suuteli minua nopeasti ja sanoi, ”Tulen myöhemmin sinne, minä olen täysin turvassa täällä. Rakastan sinua.”
Välillä tuntuu, ettei hän kuuntele minua.Ron ja Hermione kiskoivat minua mukaansa ja kun Jess oli kadonnut näköpiiristä, Hermione sanoi, ”Meidän pitää oikeasti lähteä.”
Kiskaisin itseni irti heidän otteestaan ja lähdin juoksemaan toiseen suuntaan.
”HARRY, SINÄ IDIOOTTI TULE TAKAISIN!” Ron karjahti ja he lähtivät perääni.
***
Pääsin juuri ja juuri Ronilta ja Hermionelta karkuun ja lähdin etsimään Jessiä.
Hän tappaa minut, kun kuulee tästä.Livahdin ulos kartanosta ja juoksin pensaan taakse. Keskellä kartanon etupihaa, näin Jessin, Hankin ja Destinyn seisovan ringissä. He pitivät toisiaan käsistä kiinni ja puhuivat jotakin. Hetken kuluttua he kaikki paransivat asentoaan ja sulkivat silmänsä. Kartanon tilusten ympärille alkoi muodostua hitaasti kirkkaan sininen kenttä. Aluksi se häikäisi hieman silmiäni, mutta kun se oli jo muutaman metrin korkuinen, sen väri laimeni hieman.
Kun kenttä näytti aivan kuvulle, joka oli kartanon päällä, Jessin mummo avasi silmänsä ja siirtyi pois ringistä. Jess ja hänen isänsä pitivät toisiaan käsistään kiinni ja keskittyivät tiiviisti siihen, mitä tekivät.
”TULE RON, HÄN ON TÄÄLLÄ!” Hermione karjaisi.
Käänsin katseeni häneen ja lähdin juoksemaan karkuun. Törmäsin kuitenkin johonkin ja tämä jokin, nimeltä Ron tarrasi kiinni minuun.
”Destiny!” Hermione huusi ja Jessin mummo tuli luoksemme hämmentyneenä.
”Mitä te nuoret teette täällä? Teidän pitäisi olla Tylypahkassa!” hän sanoi ankarasti.
Hermione kuiskasi, ”Harry pääsi meiltä karkuun ja tarvitsemme apuasi hänen viemisessä.”
”Pitäkää minusta kiinni. Minun täytyy ilmiintyä jonnekin lähelle Tylyahoa”, Destiny ojensi kätensä.
Rimpuilin Ronin otteessa, mutta se ei auttanut. Destiny kosketti kädellään minua ja Ronia ja hetkessä olimme jo Tylyahon lähimetsässä. Ron päästi minut irti ja karjaisin,
”MITÄ HELVETTIÄ TE YRITÄTTE? JESS JÄI SINNE!”
Destiny antoi minulle luunapin otsalle ja sanoi, ”Nuori herra, meidän Jessicalla ei ole mitään hätää, joten rauhoitu! Hän tulee, kun kuolonsyöjät lopettavat piirittämisen. Siihen ei pitäisi mennä kauaa, sillä kiltalaiset ja aurorit ovat jo siellä!”
Hieroin otsaani ja tuijotin heitä kaikkia tuimasti. Hermione ja Ron tuijottivat minua todella vihaisina, kuin olisin väärässä.
”Minun on nyt palattava takaisin. Ron ja Hermione, katsokaakin, että viette Harryn koululle ja että hän pysyy siellä. Jessican pitää saada keskittyä siihen mitä hän tekee ja Harry, jos hän huomaisi, että olisit siellä, hän menettäisi sen keskittymisensä ja suuntaisi sen sinuun. Ymmärrätkö mitä se tarkoittaisi? Hankin ja minun täytyisi tehdä kahta kauheammin töitä kentän ylläpitämiseksi”, Destiny sanoi ankarasti.
”Ethän sinä nytkään ole siellä!” möläytin.
Destiny siristi hieman silmiään ja sanoi katkerasti, ”Hank ja Jess eivät halunneet, että joudun koville. He ovat molemmat äärimmäisen itsepäisiä ja vahvoja. He pystyvät ylläpitämään sitä kahdestaankin pitkän aikaa. Päätimme, että pidämme vuoroja kentän ylläpitämisessä ja he halusivat, että minä jäisin ensimmäisenä pois, he kai luulevat, että olen joku hatara vanhus.”
Ron tuhahti, ”Ethän sinä ole hatara vanhus, näkisitpä minun Muriel-tätini hän se vast…”
”No, me viemme Harryn nyt kouluun. Kiitos Destiny”, Hermione keskeytti Ronin ja tuuppi minua eteenpäin.
Destiny vilkutti meille ja katosi näkyvistä. Hermione pysähtyi ja Ron katsoi häntä kummissaan,
”Mikä on?”
Hermione aivan vapisi. Ron silitti hänen käsivarttaan ja sanoi lempeästi, ”Hermione, onko jokin hätänä?”
Hermione ryntäsi luokseni ja tökki sormellaan rintaani, ”Harry. James. Potter. Sinä. Olet. Idiootti!”
”Mitä minä nyt tein?” kysyin ja hyppäsin kauemmas.
”Ajattele jos kuolonsyöjät olisivat ehtineet suojausten läpi ja sinä idiootti olisit ollut siellä? Olisit nyt kuollut! Mitä minä olisin sanonut Jessille? Anteeksi, Harry livahti karkuun ja kuoli” Hermione kimitti murheellisena.
Ron kiskoi Hermionen kauemmas, halasi häntä ja sanoi, ”Hermione rauhoitu. Ei tämä sinun vikasi ollut. Harry oli vain ääliö, kuten tavallisesti.”
Mulkaisin Ronia ja hän sanoi ääneti, ”Minä lepyttelen häntä.”
”Mennään nyt sinne hemmetin kouluun odottamaan, että Jess tulee takaisin”, ärähdin ja lähdin kävelemään Tylypahkaa kohti.
