Lozku, hyvä et pidit ja kiitos kommentista
Ja kaikille niille muilleki, jotka kommentoi (ja joihin vastasin aiemmin) ni kiitos viel kerra kommentoinnist
Joo, seuraavaa lukua pukkaa tästä näi kivasti
2. Kuulustelu
HarryPoV
Heräsin aamulla todella aikaisin. Kävin pikaisesti suihkussa, jonka jälkeen puin päälleni ruudullisen kauluspaidan, jonka hihat käärin kyynärpäiden korkeudelle, laitoin jalkaani mustat farkut ja mustat tennarit.
Sen jälkeen kävelin alas ottamaan aamiaista ja näin Tomin keittämässä kahvia,
”Huomenta hra Potter! Nukuitteko hyvin?”
”Huomenta Tom, nukuin oikein hyvin, kiitos kysymästä”, vastasin ja otin leipää.
Kävelin tyhjään nurkkapöytään ja istuin sen ääreen. Voitelin leivän ja haukkasin siitä palasen.
Otin pöydältä viime viikon tiistaina tulleen Päivän Profeetan. En ollut seurannut uutisia viikkoon, koska olin ollut niin kiireinen. Okei, olin ollut koko viikon Jessican kanssa, mutta sillä EI ole mitään tekemistä asian kanssa. Ei mitään.
Siriuksesta kirjoitettiin sivulla yhdeksän pieni artikkeli.
Sirius Mustan maine puhdistettu
Sirius Mustan, 37, maine on puhdistettu syytöksistä, jotka liittyvät kymmeniin murhiin ja pimeydenvoimiin. Hänet todettiin syyttömäksi 3. elokuuta.
Kertoisivat jotakin uutta, ajattelin.Tummahiuksinen mies tuli alas rappusia ja meni ottamaan kahvia. Tom tervehti häntä,
”Huomenta hra O’Donnel! Saitteko nukuttua?”
”Huomenta Tom. Kyllä sain, kiitos kysymästä”, O’Donnel vastasi.
Laitoin Päivän Profeetan pois, kun olin lukenut sen ja hörppäsin kahviani.
”Luetteko te tuota lehteä enää?” O’Donnel kysyi minulta ja osoitti Päivän Profeettaa.
”Aa, en, ole hyvä vain, se on kyllä viime viikon lehti”, sanoin ja ojensin sen hänelle.
”No ainahan on hyvä kerrata vanhaa. Olen Derek O’Donnel”, hän naurahti ja ojensi kättään.
”Harry Potter”, sanoin ja kättelimme.
Hän on siis luultavasti Jessin Derek.”Sinä taidat olla se Jessican henkivartija?” kysyin hieman varoen.
Derek katsoi minuun ja laski kahvikuppinsa pöydälle, ”Voihan sen noinkin sanoa. Miksi kysyt?”
Kohautin olkiani, ”Ajattelin vain, kun tunnen Jessican ja hän on puhunut sinusta.”
”Mitä hän on sitten sanonut?” Derek kysyi uteliaana.
”Kertonut hauskoja juttuja ja ajatuksiaan sinusta”, vastasin ja hörppäsin taas kahviani.
Derek naurahti, ”Hänen hauskat juttunsa tiedetään.”
Tom tuli luokseni, ”Teidän pöllönne saapui.”
Lähdin hänen mukaansa ja hain Hedwigin, ”Oliko ikävä?” kuiskasin sille. Se näykkäisi korvaani hellästi. Lähdin kävelemään huoneeseeni, kun törmäsin Jessicaan. Kirjaimellisesti.
”Katso eteesi perhana vie!” hän karjaisi.
Naurahdin, ”Huomenta vain sinullekin.”
”Ai, sinä. Huomenta”, hän katsoi minua yllättyneenä.
”Kiitos vain”, sanoin muka-loukkaantuneesti.
Hän halasi minua, ”Anteeksi, en minä sillä tavalla tarkoittanut tuota”, hän sanoi.
”Saitko nukuttua?” kysyin.
”Joo. Menen nyt juomaan kahvia, että saan päiväni käyntiin. Nähdään”, hän sanoi hymyillen ja lähti alakertaan.
Kävelin huoneeseeni ja päästin Hedwigin lepäämään. Repäisin kirjekuoren auki ja luin,
Moi Harry!
Tulemme Hermionen kanssa sinne tiistaina. Fred ja Georgekin tulevat… Ja Ginny… Ja äiti ja isä…
RonNauroin ääneen. Nähtävästi Ron sai tulla tänne sillä ehdolla, että muutkin tulevat. Päätin lähteä käymään Irvetassa nostamassa rahaa.
Lähtisiköhän Jessica mukaan?Lähdin alas ja näin Jessican juttelevan Derekille aamiaispöydässä. Menin heidän luokseen,
”Hei Jess, ajattelin tuota että ööö…” emmin,
äh, ei voi enää olla näin vaikeaa! Jessica katsoi minua ja hörppäsi kahviaan.
”Niin?” hän kysyi iloisena.
Kahvi on alkanut vaikuttaa…Yskäisin, ”Niin, että ajattelin jos haluaisit lähteä käymään Irvetassa ja ehkä jossain muuallakin…”
”Voinhan minä lähteä. Juon tämän vain loppuun. Istu toki seuraamme”, hän hymyili kauniisti.
Istuin tuolille ja Derek kysyi, ”Niin Harry, tuli tässä mieleen, monennella luokalla olet?”
”Menen kuudennelle syksyllä”, vastasin kohteliaasti.
Hän näytti yllättyneeltä, ”Sepä mukavaa! Jessica tulee kanssasi samalle luokalle! Mihinköhän tupaan hän joutuu? Missä tuvassa itse olet?”
Ennen kuin vastasin hänen kysymyksiinsä, Jessica sanoi, ”Derek, mikä ristikuulustelu tämä on taas?”
Pidin suuni kiinni ja katsoi Derekiin.
”Saa kai sitä olla kohtelias?” hän sanoi viattomasti.
Jessica voihkaisi, ”Ihan sama. Mennään Harry”, hän sanoi ja nousi ylös. Lähdin kävelemään hänen perässään.
Jessica pyörähti ympäri, ”Ala tulla sieltä, tällä suuntavaistolla minä eksytän meidät!” hän sanoi, kun kävelin hänen perässään hitaasti.
Purskahdin nauruun, ”Niin, tosiaan.”
Tulin hänen vierelleen ja kävelimme Hienojen Huispausvarusteiden ohitse. Hän lähes säntäsi katsomaan näyteikkunaa,
”Katso Harry noita käsineitä! Ne ovat varmasti mukavat, kun pelaa.”
Katsoin häntä ja naurahdin, ”Pelaatko sinä huispausta?”
Hän mulkaisi minua vihaisesti, ”Kyllä. Ei kai se noin omituista ole?”
Pyöräytin silmiäni. ”Ei. Et vain ole kertonut itsestäsi paljoakaan. Mitä paikkaa sinä pelaat?” kysyin.
”Jahtaajan”, hän vastasi. Kuolasimme molemmat näyteikkunaa, kunnes sain vedettyä itseni takaisin todellisuuteen.
”Jess, meidän pitää käydä Irvetassa ennen kuin pääset tuonne”, sanoin hänelle.
Hän kääntyi katsomaan minua maailman suloisimmalla koiranpentu ilmeellä, ”Harry, käykö jos menen tuonne ja sinä käyt sillä välin Irvetassa?”
Miten tuollaista voi vastustaa?Huokaisin, ”Hyvä on. Tulen sitten tänne, kun pääsen.”
Hän halasi minua yllättäen, ”Kiitos.”
”No, nähdään pian”, sanoin ja lähdin kävelemään Irvetaan.
JessicaPoV
Harryn lähdettyä menin Hienoja Huispausvarusteita nimiseen liikkeeseen. Olisin voinut ostaa koko kaupan tyhjäksi niistä varusteita. Katselin erilaisia luutia, kun joku tökki hartiaani,
”Anteeksi, mutta olemmeko me tavanneet aikaisemmin?” vaalea, melko hyvännäköinen poika kysyi.
Tuo on käytetyin iskulause ikinä!Pidättelin nauruani, ”Emme tietääkseni. Tuo on muuten tosi kulunut lausahdus, kannattaa vaihtaa.”
Poika virnuili, ”Ainahan sitä voi yrittää. Olen Draco Malfoy.”
”Hauska tavata”, sanoin.
”Ilo on minun puolellani”, hän sanoi ja jatkoin liikkeen kiertämistä. Hän seurasi minua,
”Ja sinun nimesi on…?”
”Jessica”, vastasin.
”Missä asut?” hän kysyi.
”Iso-Britanniassa”, vastasin.
Hän naurahti, ”Niin, mutta missä kaupungissa?”
”Älä yritä. Tapasin sinut juuri, enkä aio kertoa sinulle kotikaupunkiani.”
”Taidat olla pippurinen? No, onneksi tykkään mausteista…” hän vitsaili ja pyöräytin silmiäni.
”No, lähtisitkö sitten kanssani vaikka… kahville ja tutustuttaisiin…” hän ehdotti.
”Muuten kyllä hra Malfoy, mutta…”
”Draco”, hän keskeytti minut.
”Hyvä on, muuten kyllä Draco, mutta minulla on jo seuraa”, sain lopetettua lauseeni.
Hän näytti hölmistyneeltä, ”Ai. Missä hän on?”
”Irvetassa, hän tulee pian tänne”, vastasin.
”Hän on onnekas, kun saa seurustella kanssasi”, Draco sanoi.
Naurahdin, ”En minä seurustele. Ja missä vaiheessa sanoin, että hän on poika?”
Hän empi, ”No, minä vain ajattelin.”
”Olet kuitenkin oikeassa, hän on poika”, vastasin ja koetin huispaushanskoja. Ne olivat todella mukavat kädessä.
Voisin vaikka ostaa nämä…”Oletko tulossa Tylypahkaan?” Draco kysyi minulta vaihtaen aihetta.
Hymyilin hänelle, ”Joo.”
”Jos haluaisit sitten siellä vaikka pyöriä kanssani tai jotain”, hän ehdotti hymyillen itseriittoisesti.
Kohautin olkiani, ”Ehkä.”
Tuon egoa ei kannata pönkittää yhtään enempää…Siinä samassa Harry tuli liikkeen ovesta sisään. Vilkutin hänelle ja hän tuli luokseni.
Käännyin Dracoon päin, ”Draco, tässä on Harry Potter. Olen täällä hänen kanssaan.”
Molemmat pojat jännittyivät ja mulkoilivat toisiaan.
Osoittelin heitä vuorotellen sormellani ja sanoin hämmästyneenä, ”Minusta tuntuu, että minulta on mennyt jotakin ohi…”
Harry käänsi katseensa minuun ja hymyili, ”Aiotko ostaa mitään, vai voimmeko lähteä heti?”
”Ajattelin ostaa nämä hansikkaat. Voitko odottaa sen aikaa, että käyn maksamassa?” kysyin häneltä ja heiluttelin hanskoja.
”Tietenkin odotan”, Harry vastasi ja hymyili minulle lämpimästi.
Lähdin tiskille maksamaan hanskoja. Yritin samalla kuunnella, mistä he keskustelivat, mutta en kuullut kaikkea,
”Katsos Pottaa, olet löytänyt itsellesi parempaa … verenpetturi Weasleyn ja kuraverisen … minulle … hänet? Sillä hän … sen kaltaiselta tytöltä, joka EI … tyyppien kanssa”, Draco sanoi Harrylle.
”En minä häntä ole ... hän … tyyppien kanssa … ovat … vaikea löytää”, Harry tiuskaisi.
”… Potta. Oletko … nimmarisi?” Draco ivasi.
Myyjä sanoi minulle, ”Se tekisi 10 kaljuunaa.”
Ojensin rahat hänelle ja hän antoi minulle kuitin, ”Ja näin olkaa hyvä.”
Hymyilin hänelle takaisin ja kun seuraavan kerran katsoin poikiin, Draco oli Harryn kurkussa kiinni. Juoksin heidän väliinsä,
”Mitä helvettiä te teette? Lopettakaa!” karjaisin ja riuhdoin heitä erilleen. Se ei kuitenkaan tepsinyt, joten potkaisin Dracoa suoraan vatsaan.
Draco hypähti vähän kauemmas ja irrotti otteensa Harryn paidasta. Hän haukkoi hetken henkeään, jonka jälkeen hän suoristui ja suoristi paitaansa. Katsoin Dracoa huolestuneena,
”Anteeksi, ei ollut tarkoitus potkaista noin kovaa.”
Hän hymyili hieman ja heilautti kättään merkiksi siitä, ettei hän suuttunut. Sitten aloin mulkoilla heitä ja sähisin,
”Mikä teille oikein tuli? Ettekö te osaa käyttäytyä?!”
Kumpikaan ei vastannut, joten tuhahdin, kävelin ovesta ulos hyvin dramaattisen näköisesti ja lähdin kohti Vuotavaa noidankattilaa.
”Jess odota! Anteeksi!” Harry juoksi perääni.
Käännyin ympäri, ”Mistä te oikein tappelitte?”
”Ei mistään. Olemme vain vihanneet toisiamme 1. luokasta lähtien. Pitkä tarina”, hän vastasi ja otti kädestäni kiinni.
”Olen oikeasti todella pahoillani.”
”Älä minulta pyydä anteeksi, vaan Dracolta”, vastasin. Hänen ilmeensä kertoi jo, ettei hän sitä tee, joten annoin asian olla.
Menimme Säilä&Imupaperiin ostamaan koulukirjat, jonka jälkeen kävimme Kirman ja Japinan pilailuvelhopuodissa.
Harry kertoi minulle lisää ystävistään, Ronista ja Hermionesta, sekä Ronin perheestä. Mitä hän heistä kertoi, antoi sen kuvan, että he ovat todella mukavia. Hän kertoi myös Tylypahkan opettajista. Harryn mielestä professori Kalkaros oli kamala ja inhottava opettaja. Silloin, kun kävin tutustumassa Tylypahkaan, hän oli todella kohtelias ja kiltti.
Menimme Qaino Vahvahqon jäätelöbaariin. Tilasin tavallisen suklaajäätelön ja Harry tilasi vaniljajäätelöä, jonka päälle hän halusi strösseleitä. Otin rahapussini esiin maksaakseni oman osuuteni. Harry kuitenkin maksoi minunkin jäätelöni, vaikka kielsin,
”Harry! Minä maksan omani!” valitin.
Hän naurahti, ”Anna minun nyt tarjota. Tämän kerran. Tämä on vaikka pahoitteluni siitä välikohtauksesta?”
Mutristin suutani ja sanoin, ”Selvä.”
Menimme istumaan terassille,
”Jess?”
”Jep?” vastasin ja otin lusikallisen jäätelöäni.
”Olisiko nyt sinun vuorosi kertoa enemmän itsestäsi? Olen kertonut sinulle itsestäni varmaan koko viime viikon” hän
virnuili.
Naurahdin, ”Minussa ei ole mitään ihmeellistä. Mitä haluaisit tietää?”
”Mitä vain haluat kertoa”, hän vastasi.
Huokaisin ja mietin hetken, ”Minun koko nimeni on Jessica Destiny Paxton. Sain toisen nimeni isoäitini mukaan. Hänen nimensä on Destiny Paxton ja hän on isäni äiti. Isäni, Hank Paxton, on 37-vuotias ja hän on auroriviraston johtaja. Äitini Katherine Paxton, tyttönimeltään Wood, on kotiäiti. Hän on 36 vuotta vanha. Minulla on pikkusisko April Paxton ja hän on 6-vuotias.”
Harry katsoi minua huvittuneena, ”Satutko olemaan mitään sukua Oliver Woodille?”
”Kyllä. Hän on serkkuni, eli äitini veljenpoika. Kuinka niin?” vastasin hämmästyneenä.
Harry nyökkäsi, ”Oliver oli Rohkelikon huispausjoukkueen kapteeni.”
”Mistä olet kotoisin?” hän kysyi.
Nauroin, ”Olen syntynyt täällä Iso-Britanniassa, mutta muutimme Ranskaan, kun olin 8. Nyt muutimme takaisin tänne.”
Hän näytti uteliaalta, ”Millaista Beauxbatonsissa oli?”
”Öö… En tiedä. En ole koskaan käynyt siellä”, sanoin vaivautuneena.
Harry katsoi minua hämmästyneenä, ”Missä sinä sitten kävit koulua?”
”Olin kotiopetuksessa”, sanoin nopeasti, ”Eikö olekin outoa?” naurahdin hermostuneena.
”Eipä oikeastaan. Jästeilläkin on kotiopetusta”, hän vastasi.
Oloni oli huojentunut,
hän ei pidä sitä outona.”Miksi muutitte takaisin Iso-Britanniaan?” hän kysyi hieman yllättäen.
Virnuilin, ”Kiitos! Kyllä minä ymmärrän, että olen kauhea, mutta kyllä minulla on oikeus asua missä haluan”, sanoin ja esitin taitavasti loukkaantunutta.
Harry selitti nopeasti, ”En minä sillä! Minusta on mukavaa olla kanssasi ja olet aivan ihana!”
Että olen mikä?”Harry, minä vitsailin. Kyllä minä tiedän mitä tarkoitit”, sanoin hänelle ja hymyilin. Hän näytti helpottuneelta.
”Muutimme tänne takaisin, koska rehtori Dumbledore pyysi. Hän lähetti minulle kirjeen jo talvella”, vastasin.
”Miksi hän halusi sinut tänne?” Harry kysyi kiinnostuneena.
Kohautin olkiani, ”En tiedä”, valehtelin hänelle.
Laukkuni alkoi soida. Hetken kuluttua tajusin, että se olikin puhelimeni. Avasin laukun nopeasti ja etsin sitä, mihin hemmettiin se on voinut kadota?
Näin sivusilmällä, kun Harry katsoi minua huvittuneena. Löysin puhelimeni, nostin sen ylös ja sanoin voitonriemuisesti,
”HAHA!”
Vastasin siihen erittäin virallisella äänellä, kun huomasin soittajan, ”Jessica Paxton puhelimessa, miten voin auttaa?”
”Hei, se olen minä, Derek. Äitisi on ruvennut vainoamaan minua. Hän soittelee minulle noin 5 minuutin välein ja pyytää sinua puhelimeen. Joten voisitko mitenkään soittaa tai lähettää hänelle pöllön? Missä muuten olet?” Derek sanoi.
Voihkaisin, ”Minä lähetän hänelle pöllön tänään. Olen Harryn kanssa jäätelöllä.”
”Okei. Tule ennen 6 takaisin Vuotavaan noidankattilaan, okei?” hän pyysi.
Pyöräytin silmiäni, ”Selvä, minä olen silloin siellä.”
Laitoin puhelimen pöydälle ja sanoin Harrylle,
”Minun pitää olla 6 Vuotavassa noidankattilassa.”
”Okei. Kello on nyt 2. Mitä haluaisit tehdä?” hän kysyi. Olimme syöneet jäätelömme aikoja sitten loppuun.
Mietin hetken, ”Hmm… En oikein tiedä. Päätä sinä.”
Harry näytti miettivältä ja hänen katseensa kiersi ympäri jäätelöbaarin terassia. Yhtäkkiä hän nappasi puhelimeni ja lähti
juoksemaan. Katsoin häntä järkyttyneenä,
”Harry! Anna se takaisin!”
”Tule hakemaan!” hän huusi minulle.
Lähdin juoksemaan hänen peräänsä. Onneksi Viistokujalla ei ollut paljoa väkeä, sillä en olisi muuten löytänyt Harrya. Hän juoksi jollekin kapeammalle kujalle ja seurasin häntä. Kuulin, kuinka hän naureskeli edelläni.
”HARRY JAMES POTTER ANNA SE PUHELIN TÄNNE!” karjaisin ja kiihdytin vauhtiani. Velhot ja noidat väistyivät tieltäni ja huusivat perääni,
”Varoisit vähän!”
Hidastin tahtiani, kun Harry oli kadonnut näköpiiristäni, mihin hän meni?
Pelottavan näköinen velho tuli luokseni ja otti ranteistani kiinni,
”Mihin tytöllä on kiire?”
Katsoin häntä inhoten, ”Etsin ystävääni.”
Hän tuli lähemmäs, ”Minä voin pitää seuraa sinulle sen aikaa, ennen kuin ystäväsi tulee takaisin.”
”Ei kiitos”, sanoin ja yritin päästä irti hänen otteestaan, en kuitenkaan päässyt, sillä hän piti todella kovaa kiinni. Yhtäkkiä takaani kuului tuttu ja turvallinen ääni,
”Päästä hänet irti.”
Velho ei välittänyt siitä, mitä Harry hänelle sanoi, hän vain tiukensi otettaan. Sitten, ilman varoitusta, Harry tönäisi velhon suurella voimalla ja tämän ote irtosi ranteistani. Harry otti kädestäni kiinni ja lähdimme velhoa karkuun. Hän lähti peräämme ja minun olisi pitänyt olla kauhuissani, mutta minä vain nauroin. Minulla oli turvallinen olo Harryn kanssa. Kun emme nähneet enää velhoa, piilouduimme kapealle ja pimeälle kujalle. Harry päästi minut kujalle ensin, luultavasti sen takia, että jos velho huomaisi meidät, hän olisi edessäni suojaamassa minua.
Niin kuin minä sankaria tarvitsisin… Mutta onhan se toisaalta todella mukavaa.Kävelin kujalla pidemmälle ja pidin vieläkin Harrya kädestä kiinni.
”Jess mihin sinä kävelet? Emme näe täällä edes jalkoihimme, kohta me kompa..” Harry sanoi ja siinä samassa kompastuin johonkin ja kaaduin vatsalleni. Vedin vahingossa Harryn mukanani ja hän kaatui päälleni.
”…stutaan”, Harry lopetti lauseen kun tömähdimme maahan. Katsoin häntä silmiin ja purskahdimme nauruun. Kuulimme kauempaa askelia ja yritimme pysyä hiljaa. Kun askeleet katosivat, Harry nousi päältäni ja auttoi minut ylös.
”Kiitos pelastamisestani”, sanoin hänelle ja nauroin, kun pääsimme takaisin Viistokujalle.
”Palveluksessanne, oi teidän korkeutenne”, hän sanoi ja teki hovikumarruksen. Kikatin,
”Harry, kaikki katsovat meitä.”
Harry kuiskasi korvaani, ”En välitä.”
Puhelimeni alkoi taas soida,
“Mitä nyt taas Derek?” huokaisin.
”Sitä vain, että Harryä etsitään. Jotkut punapäät tulivat Vuotavaan noidankattilaan ja kysyivät Tomilta, missä hän voisi olla. Heidän mukanaan oli myös ruskeahiuksinen tyttö”, hän vastasi.
”Okei me tullemme sinne”, sanoin ja lopetin puhelun. Harry katsoi minua,
”Onko kaikki kunnossa?”
Naurahdin, ”On on. Eräät tuntemasi punapäät etsivät sinua.”
Harry löi otsaansa, ”Hitsit, unohdin, että he tulevat tänään!”
”Ei tuo läpsiminen mitään auta, mennään”, sanoin Harrylle ja otin häntä kädestä kiinni.
A/N kommenttia?
