kpl.3Jacob's PoVKatselin kun Amelia käveli takaisin viltilleen. Bellan jälkeen tämä tyttö oli oikea aurinko minun elämääni. Hän oli älyttömän kaunis, jopa kauniimpi kuin entinen paras ystäväni joka nyt oli lähtenyt iilimatojen matkaan ja luultavasti oli myös yksi heistä. Olin tavannut Amelian rantajuhlissa.
Takauma
Katselin horisonttiin ja mietin miksi kaiken piti mennä niin että minun pitää päästää irti. Bella oli minulle kaikkeni. Hän oli valinnut eri tien, väärän tien. Hän oli valinnut ikuisuuden kivenä ja minulle jäi vain tämä tunne että en pysty nautimaan mistään. Annoin silmieni liukua pitkin rantaa ja mitä silmäni näkivätkään, kauniin puna hiuksisen tytön istumassa rantahietikossa. Hän katsoi minua mutta käänsi päänsä pois. Päätin mennä hänen luokseen Kävelin hänen viereensä ja istuin maahan.takauma päättyy
Hän kasaili tavaroitaan hymyillen. Olin kysynyt häneltä lähtisikö hän minun kanssani ulos tänä iltana ja hän oli hyväksynyt kutsun. Tyttö lähti kävelemään kaverinsa kanssa pois rannalta. Katselin häntä vielä hetken kunnes silmäni osuivat kolmeen hahmoon jotka lähtivät kävelemään heidän peräänsä. Vamppyyrejä. Amelia olisi vaarassa. Lähdin juoksemaan metsään ja räjähdin sudeksi. Joudun kiertämään metsässä pienen lenkin ettei kukaan näkisi minua. Toivottavasti ehtisin. Amelia oli tuonut pientä toivoa tähän elämään, enkä halunnut että hänelle kävisi mitään. Juoksin kovempaa kuin ikinä ja kun haistoin vamppyyrit, syöksyin heitä kohti.
-EEMIL! SULJE SILMÄT JA TUKI KORVAT! TOTTELE! Kuulin huudon jonka tunnistin kuuluvan tytölle.
Kuulin hetken jotain todella lumoavaa ja lähdin sitä kohti mutta se loppui ennen kuin pääsin perille. Näin Amelian kävelevän punahiuksista vamppyyria kohti. Kaksi muuta paloivat maassa kiemurrellen. Hän teki haavan sormeensa ja tarjosi vertaan kolmannelle vamppyyrille, mikä sai minut säikähtämään pahemman kerran. Luulin että hän todella koitti tapattaa itsensä. Nainen hyökkäsi heti kiinni ja minä jännitin lihakseni ja olin juuri hyökkäämässä mutta nainen lyyhistyi maahan huutaen tuskaisesti.
Minulle mahtui päähän vain yksi kysymys. Mikä Amelia oli? Ei takuulla kyllä ihminen mutta en ollut haistanut mitään hänestä. Menin hänen luokseen sutena ja vasta nyt kun keskityin niin haistoin erikoisen tuoksun tuoksun joka todella osoittautui häneksi. Samaan aikaan täynnä pelkoa joka varoitti minua juoksemaan pakoon sekä kukkia, kuin sata eri tuoksuista kukkaa olisivat olleet samalla niityllä.
-Ja tekin jaksatte vielä vahdata. Nyt kun kerran olet siinä niin tee noille jotain niin minä menen auttamaan Eemilin kotin. Hän kivahti kuin minä olisin ihan vain normaali ihminen hänen vieressään. Hän taisi sitten tietää mikä minä olen. Nyökkäsin vastaukseksi ja raahasin ruumiit pois, tai oikeastaan yhden vain. Loput olivat jo melkein tuhkana.
Kun palasin takaisin en nähnyt heitä enää missään. Mitenhän Eemil - Luultavasti hän oli Eemil.- suhtautui siihen että hänen ystävänsä juuri sytytti pari hullua tuleen? Hän tietääkseni oli vain ihminen. Miksi kaikki tapaamani tytöt olivat niin erikoisia. Bella joka rakastui vamppyyriin ja nyt on myös itse sellainen, ja nyt Amelia joka juuri tappoi muutaman ystävänsä nenän edessä.
Olin kuullut Embryltä heidän yöllisestä tapaamisestaan sen verran ettei hän ollut normaali mutta ei tullut mieleen että hän pystyisi tuollaiseen. Minun oli pakko saada tietää mikä hän oli. Ajatellessani tapahtunutta mieleeni ajautui se huumaava ääni jonka olin kuullut ennen kun pääsin paikalle. Tuliko se hänestä? Se oli kauneinta mitä olin ikinä kuullut. Huumaavaa ja samaan aikaan kutsuvaa. Kuin se olisi houkutellut minua luokseen.
keräsin itseni ja lähdin hölköttelemään kohti rantaa tytön pyöriessä mielessäni.
Edward's PoVKatselin kelloani minuutin välein ja odotin että vieraamme tulisivat takaisin metsästys retkeltään. He olivat olleet siellä jo pitkän aikaan ja pelkäsin että he teurastavat koko kylän. Bella taas pelkäsi että jonkun hänen tuttunsa. Alice oli lähtenyt kaupunkiin aijemmin päivällä joten meillä ei ollut häntä kertomassa milloin vieraamme palaisivat. Olimme tutustuneet Jamesiin ja Victoriaan muutamia vuosia takaperin ja vast'ikää heidän mukaansa oli liittynyt uusi vamppyyri, Laurent. He olivat tulleet tapaamaan meitä nähdäkseen puolisoni. Haahuilin ympäri alakertaa ja vilkuilin ikkunoista. Vaikka olimme tunteneet heidät vasta vähän aikaa niin minusta ja Jamesista oli tullut hyviä ystäviä joten minua huoletti myös ihmisparkojen lisäksi hänen vointinsa. Varoitin heitä poikkeamasta alueelta La Pushin puolelle sillä siellä tuntemattomia vamppyyrejä ei vastaanotettu hymysuin vaan kynsin ja hampain.
Tunnit olivat vierineet jo illan puolelle kun Alice saapui kotiin. Kuulin hänen kääntävän päässään raamattua saameksi. Hän osasi kyllä peittää ajatuksensa hyvin mutten ikinä tajunnut hänen kieli valintojaan. Hänen astuessaan siisään ajatukset hairahtivat hetkeksi ja kerkesin kuulemaan vain sen että vieraillamme oli jokin vikana ja sitä seurasi monen laisia kirosanoja jotka sinänsä järkyttivät minua enemmän kuin uutinen vieraitteni tilasta.
- Kakaise ulos, Alice. Sanoin tyynesti mutta käskevästi.
-Miten sen nyt kertoisi. Vaikka että meidän vieraamme kohtasivat loppunsa La Pushissa, vaan ei susien takia. Meitä on vastassa nuori tyttö joka takuulla ei ole vamppyyri eikä koira. Hän vastasi mahdollisimma huolettomasti ja arkipäiväisesti kuin hätä ei olisi suurikaan. Mietin kiivaasti mikä voisi tappaa kolme vamppyyria yksin. Mieleeni yksinkertaisesti ei juolahtanut yhtään mitään. Luultavasti en siis ollut edes tietoinen tälläisen olemassa olosta mutta ottaisin siitä selvää ja pyysin Alicea kertomaan näkynsä jokaisen pienenkin yksityiskohdan.
Yön aikana olin selannut vanhoja myyttejä ja Carlislen kirjoja ja pohtinut pääni puhki tätä tapausta. Tiedon janoni oli sammutettava ja jos ei muuten niin minun on pakko ylittää raja salaa jotta saisin edes haistaa vihollisemme hajun. Alicelta olin saanut sen verran tietoa että kaksi heistä oli poltettu kokonaisina, elävinä. luulen että jokin oli lamauttanut heidät ja kolmas vieraista oli kuollut tytön verta maistaessaan. Internetistä en ollut löytänyt mitään mutta Carlislen voltureilta saatu kirja mainitsi jotain seireeneistä jotka oli oletettu hävinneen kauvan aikaa sitten. Siinä kerrottiin että seireenit olivat iso vaara vamppyyreille ja kaikki olisi pyrittävä tappamaan. Totesin että mikään muu ei olisi voinut tappaa kolmea vamppyyria niin helposti kuin tämä kuolleeksi luultu laji. Aloin jo suunnittelemaan hyökkäystä häntä kohtaan sillä hän voisi hyvinkin tuhota perheeni ja sitä en sallisi.
Amelia's PoVMakasin sängyllä ja mietin iltapäivän kohtausta. Minua karmi vieläkin vamppyyrien kylmä ja nälkäinen katse, joka porautui minuun. Eemil oli onneksi totellut käskyjäni eikä ollut kuullut tai nähnyt tapahtumaa. Ainoa mitä hän kuulemma oli tajunnut oli kirkuva nainen ja kitkerä, savuinen tuoksu. Hän oli onneksi pitänyt tapahtuneen omana tietonaan eikä kysellyt minulta sen enempää asiasta. Luultavasti hän oli päättänyt unohtaa koko välikohtauksen. Minä puolestani päätin olla entistä varovaisempi liikuskellessani ulkona. oli vamppyyreilta aika uhkarohkeaa lähteä ulos niinkin aurinkoisena päivänä vaikka ihan hyvin he varjoissa kulkivatkin. Minua ärsytti suunnattomasti se että en voinut olla vain normaali ihminen.
Puin ruskean puseron ja tummat farkut päälleni sekä kiinnitin lainehtivat hiukseni pinneillä korvieni taakse. Minä olin lupautunut lähtemään ulos Jacobin kanssa. Hän oli ollut suloisen ujo kysyessään sitä tänää aijemmin rannalla. Matkalla rannalle oivalsin miksi minulla ei ollut vaikeaa olla Jacobin lähellä. Totta kai hän oli ihmissusi. Sopimuksen takia minun ei tarvinnut kuunnella vaistoani. Luultavasti hän oli jo tajunnut etten ollut normaali ihminen tai oli ainakin haistanut sen. Kävelin rannalle ja siellä hän istui, vanhan ajotukin päällä. Minut huomatessaan hän alkoi hymyillä valkoinen hammasrivi vilkkuen. Se oli vilpitön ja lämmin hymy. Hän käveli luokseni ja seisahti eteeni ojentaen minulle sievän, vielä aika pienen auringonkukan.
-Mukava kun pääsit. Hän kuiskasi minulle ystävällisellä äänellä ja siitä tiesin että illastani tulisi mukava...
-----------------------------------------
A/N: Tässä sitten kolmas kappale ja toivottavasti piditte. Nyt on vähän jo Cullenitkin mukana koko soopassa. Seuraavassa kappaleessa luultavasti enemmän Satinyn ja Evylien näkökulmaa mutta en lupaa mitään