Author: Anerya alias minä
Pairing: L & J
Genre: Romance, angst
Raiting: K-11
Summary: Kuinka Lily rakastui Jamesiin.
A/N: Älkää tuomitko mua pahasti, tiedän että joissain kohdissa saattaa tulla vivahduksia elokuvien jännään maailmaan, mutta minkäs teet. Ah, eikä laulu sovi tähän yhtään.
Neutron Star Collision
Oli joulukuinen ilta. Aurinko oli laskenut jo vuorien taakse, mutta pimeä ei ollut vallannut vielä kokonaan linnan tiluksia. Veden pinta oli jo jäätynyt, mutta jää ei ollut vielä kestävää. Olin juuri riidellyt erittäin näyttävästi ja kuuluvasti oleskeluhuoneessa niiden ihmisten kanssa joita kutsuin ystävikseni. Istuin yksin lähellä järven rantaa, polvet koukistettuina lähelle hentoista ruumistani. Katselin jään pintaa, ja mietin kuinka kylmää vesi olisi. Tuntui kuin sekoaisin. Tunsin ahdistusta. Kuin seinät kaatuisivat päälleni vangiten minut ikuisiksi ajoiksi, eikä kukaan kuulisi kun yritän huutaa apua. Kukaan ei auttaisi, vaikka kuulisikin. Tunsin olevani niin yksin, eikä kukaan ymmärtänyt minua. Ystäväni eivät kyenneet ymmärtämään, vaikka heidän pitäisi tuntea minut parhaiten.
I was searching
You were on a mission
Then our hearts combined like
A Neutron Star Collision
Kyyneleet täyttivät silmäni äkkiä kun ajatus kävi mielessäni. Minulla oli kaikki valta päästää itseni kärsimyksistäni. Minä itse voisin lopettaa tämän. Mitä hävittävää minulla olisi? Vanhempani olivat kuolleet syksyllä auto-onnettomuudessa, siskoni vihasi minua, ystäväni eivät enää tuntuneet ystäviltä. Lisäksi olin päähänpinttymä juuri sille henkilölle, jolla ego tuntui välillä olevan itse elämääkin suurempi. Elämä ei ollut reilua.
I had nothing left to lose
You took your time to choose
Päätin olla tappamatta itseäni. Se olisi paskamainen temppu, varsinkin kun minulla sentään on vielä varmasti hieno tulevaisuus mahdollisuuksia täynnä avoinna edessäni. Aloittaisin uran taikaministeriössä, rakastuisin, menisin naimisiin, saisin kauniin kodin ja ihania lapsia, ja eläisin pitkän ja onnellisen elämän.
Then we told each other with no trace of fear that
Our love would be forever
Pyyhkäisin kasvoilleni valahtaneet pitkät, punaiset hiukseni korvan taakse. Hiuksenikin tuntuivat olevan minua vastaan. Oma vikanihan se oli ollut kun menin leikkuuttamaan otsatukan, ja nyt se ei yltänyt kunnolla korvan taakse. Olin jo vuoden kasvattanut sitä pois, mutta aikaa ei ikinä tuntunut olevan tarpeeksi. Nostin käteni mustan talviviittani alta ja otin punaiset lapaseni käsistäni. Sujautin toisen käteni takaisin viitan alle ja otin koulupukuni hameen taskusta muutaman hiuspinnin, joilla kiinnitin hiukseni haltiakampaukselle. Niiskaisin.
And if we died
We died together
Lumisade alkoi. Rakastin sadetta kaikissa muodoissa. Se tuntui puhdistukselta. Käänsin päätäni hieman ylöspäin ja hymyilin heikosti. Samassa kuulin kuinka joku lähestyi. Askeleet olivat kevyitä ja hiljaisia, sekä ehdottomasti pojan. Ne pysähtyivät lähelleni. Jotenkin arvasin kuka oli juuri liittynyt seuraani. Olin niin lamaantunut ja turta etten viitsinyt edes liikahtaa saatika sanoa mitään.
And I
I said never
Cause our love would be forever
”Saanko liittyä seuraasi?” James kysyi hiljaa. En vastannut. Hänkään ei sanonut mitään, muttei lähtenyt poiskaan, vaan jäi paikoilleen liikahtamatta. Viimein nyökkäsin ja nielaisin samalla, katsoen käsiäni sylissäni. En ollut laittanut lapasia takaisin vaan jättänyt ne viereeni maahan. James istuutui alas lähelle viereeni, muttei liian lähelle. Seurasi hetken hiljaisuus.
”Sinun kannattaisi käyttää noita”, hän sanoi viitaten lapasiini ja siirsin katsettani niihin hieman. Vaikka mieleni oli turta, pystyin huomaamaan kylmyyden käsissäni. Ojensin käteni hänen suuntaansa. James ymmärsi mitä halusin ja laittoi lapaset käsiini hellästi. Vedin käteni takaisin itselleni ja käänsin pääni alaspäin.
The world is broken
And halo's fail to glisten
We tried to make a difference but
No one wants to listen
”Haluaisin sanoa vain, että olen pahoillani”, hän sanoi hiljaa. Kyyneleet valuivat silmistäni ja naurahdin.
”Miksi?”
”Koska.. olen ollut itsekäs.. olen pilannut aikasi Tylypahkassa.. ja...” Hänen äänensä oli omituisen karhea. Aivan kuin hän todella tarkoittaisi sanojaan ja katuisi.. Olisi pahoillaan.. Olin kuullut hänen pyytävän anteeksi useita kertoja, mutten kertaakaan näin. Mielenkiintoni heräsi. Hänen äänessään ei kuulunut yhtään ylimielisyyttä. En ajatellut ajatuksiani edes loppuun asti, kun tajusin, että jos unohtaisin menneet, voisin ehkä pitää Jamesista. Ja jostain syystä.. saatoin pitääkin. Silmäni suurenivat hieman hetkellisesti kun tajusin, ettei ajatus kuvottanut minua. Oikeastaan se tuntui aika luonnolliselle ajatukselle. Meistä oli nyt seitsemännellä luokalla tullut ystäviä, tavallaan. Hän ei enää kysynyt minua ulos kuin vain satunnaisesti, ja oli ollut tukenani kun minulla oli vaikeaa. Hän oli aika hyvännäköinen. Todella hyvännäköinen rehellisesti muotoiltuna. Hänen lihaksikas ja ruskettunut huispaajan vartalonsa, pähkinänruskeat silmänsä ja sotkuiset, mustat hiukset.. Pehmeät, suudelmaa kaipaavilta näyttävät huulensa.. EI! Nyt Evans meni liian pitkälle! Pyyhin nopeasti viimeisimmän ajatuksen mielestäni ja keskityin Jamesin ilmeeseen. Hän näytti siltä kuin hänellä olisi huono olo henkisesti. Kärsivä suorastaan.
Hail, the preachers fake and proud
Their doctrines will be cloud
Then they'll dissipate
Like snowflakes in an ocean
”Ja mitä?” Kysyin kuiskaten niin hiljaa, että hän juuri ja juuri kuuli. Hän huokaisi ennen kuin vastasi hiljaa, mutta niin että varmasti kuulin.
”Ja olen rakastunut sinuun.” Nuo sanat pysäyttivät ajatukseni. Hän rakasti minua? En voinut ajatella selkeästi. Hän oli pyytänyt minua ulos neljänneltä luokalta lähtien jokaisen tilaisuuden tullen, mutta olin kuvitellut olevani vain jonkin pilan kohde. Että hän yritti todistaa ystävilleen saavansa kenet tahansa tytön halusi. Ja kun en ensimmäisellä kerralla suostunut, hän sai pakkomielteen minusta. En olisi ikinä arvannut, että hän.. rakastaisi minua? Entä jos tämä olisi vain jotain julmaa pilaa? Mutta hänen äänessään oli jotain, minkä vuoksi en uskonut sen olevan.
”Ja tiedän etteivät tunteesi vastaa omiani. Mutta se on syy miksi tulin tänne. Katselin sinua oleskeluhuoneen ikkunasta ja näytit niin yksinäiseltä. Mutta jos rehellisiä ollaan.. pelkäsin myös, että jos en tulisi.. tekisit jotain peruuttamatonta sen riidan vuoksi.. tai Kalkaros istuisi tässä paikallani”, James sanoi katsoen minua sekä vakavana että surullisena. Välini Severus Kalkarokseen olivat menneet rikki hieman alle vuosi sitten, mutta silti pienen pieni osa minusta toivoi, että voisimme korjata välimme. Välillemme lankesi jälleen hiljaisuus, kun tunteeni ailahtelivat puolelta toiselle.
Love is forever
And we'll die
we'll die together
”Mikset vain voi antaa minun olla?” Kysyin vihaisena ja surullisena, ja itkin äänettömästi. Tiesin sotkeneeni Jamesin ajatukset. Hän nousi seisomaan ja asteli eteeni.
”Sitäkö sinä haluat? Että yhtäkkiä vain lakkaan ajattelemasta sitä, kuinka kauneuttasi ei voi sanoin kuvata, kuinka naurusi on musiikkia korvilleni, kuinka yksi päivä kanssasi voi korvata kymmenen vuotta jonkun toisen kanssa, ja sitä kuinka jokainen päivä on menetys, koska olet niin pahuksen jääräpäinen ettet voi suostua lähtemään ulos kanssani ja huomaamaan kuinka pahuksen loistava elämä meillä voisi olla yhdessä!? Rakastan sinua Lily Evans, eikä mikään maailmassa voisi muuttaa sitä. Mutta jos haluat minun jättävän sinut rauhaan..” James lähestulkoon huusi minulle. Olin kohottanut katseeni häneen enkä yrittänyt peitellä kyyneleisiä silmiäni. En ollut aikaisemmin tiedostanut kuinka uhkaavalta hän kykeni vaikuttamaan pituutensa ja lihaksikkaan vartalonsa ansiosta. Hän hyvin harvoin menetti malttinsa, mutta kun hän menetti, oli syytä olla peloissaan.
And I
I said never
Cause our love could be forever
Hän taisteli hetken itsensä kanssa lähtisikö vai jäisikö, ja viimein nosti kätensä ilmaan luovuttaen, kääntyi ja lähti takaisin linnaan päin. Mieleni teki mieli huutaa jotain hänen jälkeensä, mutten saanut sanoja suustani. Pimeä oli jo laskeutunut, mutta lumisade jatkui yhä. Nousin ylös ja pudistelin lunta vaatteiltani ja viitaltani. Hienoa Evans, onnistuit taas karkoittamaan yhden ihmisen luotasi, sen yhden joka eniten sinusta välittää. Välitti. Mitä väliä enää? Helvetti sentään, hän todella välitti minusta. Olisi varmaan uhrannut oman henkensäkin puolestani. Olin niin sekaisin kaikesta. Ehkä vielä ei olisi liian myöhäistä toiseen mahdollisuuteen..
Now, I've got nothing left to lose
You take your time to choose
”Potter!” Kiljaisin ja lähdin juosten hänen peräänsä. Pääosin kuun ja tähtien valossa erotin vielä Jamesin tumman hahmon pysähtyvän pimeydessä. Hän oli vielä lähempänä minua kuin linnaa. Lähdin juoksemaan hänen luokseen. En edes miettinyt mitä sanoisin taikka tekisin, kun jo olin hänen edessään.
”Öh, tuotaaah..” Ehkä olisi pitänyt miettiä mitä sanoa.
”Jos viitsisit sanoa asiasi äkkiä, on tässä parempaakin tekemistä kuin odottaa lumisateessa”, James sanoi viileästi, kädet taskuissaan. Päätin vain sanoa sen mitä halusinkin sanoa, välittämättä siitä kuinka pahasti nolaisin itseni jos hän torjuisi minut. Tiesin vain että oli pakko yrittää.
”Tätä tunnetta on hankala pukea sanoiksi, mutta en halua sinun jättävän minua rauhaan. Oikeastaan.. Voi helvetti sentään tämä on hankalaa.. Sinä olet täydellinen. Oikea unelmien poikaystävä. Olet komea, lihaksikas, kaikin puolin viehättävä ja.. olet muuttunut. Parempaan suuntaan. Ennen olit niin tajuttoman ylimielinen, mutta sillä pienellä puheellasi hetki sitten vakuutit minut siitä, että se on ainakin osittain poissa. Ja... joten.. yritän tässä vain sanoa.. että..” Soperteluni keskeytyi kun James otti askeleen lähemmäs minua hitaasti, ja kumarsi päätään hieman. Tiesin mitä oli tulossa. Hän aikoi suudella minua. Ja minä aioin antaa hänen.
I can tell you now without a trace of fear
That my love will be forever
Hän nosti toisen kätensä lanteilleni ja kosketti huulillaan omiani, pehmeästi ja hellästi. Hän vetäytyi hieman ja katsoimme suoraan toisiamme silmiin lähes järkyttyneinä. Sitten hän kumartui suutelemaan minua uudelleen. Hitaasti suljimme silmämme.
And we'll die
we'll die together
Suudelma tuntui niin luonnolliselta, niin oikealta. Käteni kietoutuivat hänen niskansa ympärille ja suutelin häntä takaisin. Se oli niin täydellinen ja tunteikas suudelma, ja jos olisin tiennyt hänen osaavan suudella näin, olisin suudellut häntä vuosia sitten. Hän siirsi lanteillani olevaa kätensä alaselälleni vetäen minua lähemmäs, samalla kun hänen toinen kätensä sotkeutui pitkiin hiuksiini. Pystyin haistamaan hänen hajusteensa, mikä oli miehinen ja viileä ja sai veden kielelleni. Hän päästi pehmeän voihkaisun, mikä muutti polveni välittömästi hyytelöksi. Hän nosti minut vahvoilla käsillään syliinsä ja pyörimme muutaman kerran ympäri yhä suudellen. Irtauduttuamme katsoimme toisiamme silmiin, ja hymyilimme. Siitä hetkestä lähtien olin varma siitä, että rakastin James Potteria.
And I
I will never
Cause our love
Will be forever
//Melodie suomalaisti ikärajan.
