Nimi: Sävelletään ihoon ruusu
Kirjoittaja: Ruskapoika
Ikäraja: S
Genre: Fluff, Drama, PoV
Paritus: Draco Malfoy/Ron Weasley
Haasteet: Shuffle, Vuodenaika, Satanen sanalla 097.
oma valinta Musiikki, Kerää kaikki hahmot
Vastuuvapaus: En valitettavasti omista ketään hahmoista, vaan he kaikki kuuluu muun Potterversumin kanssa jumalaiselle ihmiselle nimeltä J.K. Rowling. Minä ainoastaan leikin ja omistan juonen. Musiikki kuuluu niille artisteille ja bändeille, joille ne on nimetty kuuluvan.
A/N: Kertokaa ihmiset rakkaat miten tästä tuli fluffya? :'D Ku en itekään tajua miten näistä tälläsiä tuli! Mie en ite vois kuvitell hirveesti näiden kahden välille mitään fluffystä meininkiä, mutta nyt tästä tuli tämmönen! O.O Arvatkaa oonko järkyttyny ittestäni? Mie en ennen oo (tai ainakaan en muista) kirjottanu fluffya, joten tää taitaa olla ensimmäinen, jonka tänne tunkasen. Joten öh, odotan mielenkiinnolla mitä te finiläiset tästä pidätte. Ficin nimi ei sinänsä liity mitenkään ficciin, muuten kuin tuo ensimmäinen sana, mutta tuo vain iski päähän, kun lueskelin tuon Versujen kappaleen sanoja. Joten kommenttia saa laittaa, mie en pure
1.
Versailles - The Revenant ChoirViulun melodia suorastaan lentää korvasta sisään. Se soi rauhallisen, ja odottaa, että muut soittimet lähtevät leikkiin mukaan. Naurat kuvaukselleni, mutta minä en sen liiemmin välitä. Rakastan nauruasi ja sen kuuleminen on ihanaa. Sekä olen meistä kahdesta se joka on kuunnellut klassista musiikkia pidempään.
“Mitä sinä naurat?”
“Äänensävyäsi. Se kuulostaa siltä, kuin puhuisit maailman yhdeksännestä ihmeestä.”
“Musiikki on.”
Nostan viinilasin huulilleni ja virnistän ilmeellesi. Katsot minua hetken oudoksuen, ennen kuin käännät pääsi naurahtaen. Tiedän, että ymmärrät minua kuitenkin. Sitä rakastan sinussa. Olet kuin musiikki. Sinusta näkee lävitse, mutta sinusta löytää joka kuuntelemiskerralla uusia sävyjä, ja kielen värähtelyjä. Katseessa pieniä sävähdyksiä. Noissa kauniissa syvänsinisissä silmissäsi. Niihin minä ensimmäisenä huomiota kiinnitin. Rakastuin niiden ilmeikkyyteen, ne ovat kuin persoona. Kuin sielusi pieni kirkas peili.
“Tuijotat taas, rakas.”
“Minä tiedän.”
“Sinä tiedät.”
“Niin minä tiedän.”
“Mitä mietit?”
“Kaikkea. Meitä, musiikkia, sinua.”
“Minua?”
“Sitä kuinka rakastuin sinuun.”
“Tiedätkö miten minä rakastuin sinuun?”
“Et ole koskaan kertonut.”
“Mieleesi. Älykkyyteesi ja kierouteesi. Siihen kuinka koukutit minut itseesi.”
“Se oli ainainen tarkoituksenikin, ja sinä menit täysin lankaan. Jäit koukkuun, etkä pääse irti vaikka yrittäisit kiemurrella.”
Viimeiset viulun soinnut kaikuvat soittimesta. Ne heijastuvat silmistäsi.
2.
Poets of the Fall - The Beautiful OnesSilitän punaisia hiuksiasi hellästi. En halua herättää sinua. Kasvoillasi lepää rauhallinen ilme, kun nukut. Hengität tavallista hitaammin ja toisinaan kasvoillesi kiipeää se pieni hymy, jota hymyilet aina, kun ajattelet jotain sinulle tärkeää ja rakasta.
Mustat lakanat korostavat hiustesi erikoista väriä, vaikka jästien keskuudessa osataankin värjätä hiuksia, niin punainen sävy on harvoin luonnostaan. Tai ainakaan noin kirkkaan punainen sävy ei ole tavallista. Peitto on valahtanut lantiosi tietämille, ja tällä tavalla paljastanut kauniin vatsasi. Sen pienet yksityiskohdat. Et ole mikään muskelimies, mutta tiedän sinusta löytävän voimaa. Piirrän toisella kädelläni pieniä ympyröitä vatsallesi ja mietin onnea, kun saan sinut rinnalleni. Enää ei ole sotaa tai tupien välisiä riitoja välillämme. Olemme vain me kaksi, ilman mitään verhoja välissämme. Olemme laskeneet suojauksemme. Ne harmaat verhot, jotka ovat ennen kätkeneet tunteemme.
“Huomenta, rakas.”
“Ai huomenta, herätinkö?”
“Et.”
“Hyvä.”
“Mitä mietit noin tarkkaan? Sanoin ainakin kolme kertaa ‘huomenta’.”
“En mitään.”
“Et mitään?”
“En mitään sen erikoisempaa.”
Vedät peiton meidän molempien päälle ja vedät minut kainaloosi. Suikkaat nopean suudelman huulilleni, ja tiedän, että tässä minun kuuluu olla.
3.
Indica - Vettä vastenAurinko paistaa kirkkaasti silmiini, ja mietin miksi suostuin lähtemään kanssasi soutelemaan. Laitat airoja paikalleen ja näytät keskittyneeltä.
“Minne me olemme menossa?” kysyn neutraalina. Eihän sitä tiedä vaikka paikka olisi ihan hienokin!
“Se on salaisuus”, vastaat virnistäen.
Tuhahdan pettyneenä ja tyydyn osaani. Istun hiljaa paikallani, ja katselen ohi lipuvia maisemia. Peltoja, soita, metsiä. Yhtäkkiä alkaa kuulua musiikkia ja käännän katseeni suuntaasi. Virnistät taas ja katsahdat jalkoihisi. Veneen pohjalla on jästien keksimä laite, jonka nimeksi olet sanonut CD-soitin. Sanoin joskus, että olet menettänyt viimeisetkin järjen rippeesi, kun toit sen eteeni. Minäkö käyttäisin jästien keksimää laitteita. Sen kun näkisi. Nyt tuo laite tuntuu ihan mukavalta.
Pärskäytät airolla vettä päälleni, ja koko tienoo kaikuu huudostani.
“Sinä senkin -!”
“Niin, hillerini rakkaani?”
“Nokka umpeen typerys.”
Mökötän lähinnä muodon vuoksi. En voisi valtuuttaa sinulle sitä edellytystä, että ohittaisin asian vain olan kohautuksella. Minua ei kastella ilman, että saa rangaistusta.
Veneen osuessa rantatörmääseen, havahdun mökötyshorteestani. Katsahdan rantaa kohti ja näen pienen viltin. Ehkä tämän kerran ohitan asian olan kohautuksella.
4.
Lady Gaga - AlejandroAuringon painuessa taivaanrannan pohjalle painaudun kylkeäsi vasten ja hengitän kesäillan raikasta ilmaa sisälleni. Olisin ollut idiootti, jos olisin jatkanut mököttämistäni, kun tulimme rannalle. Minulla oli todella hauskaa ja pidin elämäni piknikin. Soitit sillä CD-soittimella monta lempikappalettani, ja tanssititkin minua jonkin verran, vaikka vihaat tanssimista.
Et todellakaan ole kummoinen tanssija, mutta minä rakastan kanssasi tanssimista, koska teet sen omalla tavallasi. Kuiskit korvaani hävyttömyyksiä, ja kosketat kylkiäni viettelevästi, puhaltelet korvaani lämmintä ilmaa ja saat niskakarvani pystyyn. Käsivarteni iho oli jatkuvasti kananlihalla.
“Olethan siinä vielä, kun herään.”
“Minä olen tässä niin pitkään, kun maailmanloppu iskee meihin kumpaankin, Draco.”
“Se on hyvä tietää.”
