Noidutut nietokset, S || raapale

[Pops]

alaotsikko: raapale

Huom! Rowlingin hahmot, minä vain leikin niillä.

Nimi: Noidutut nietokset
Kirjoittaja: Minä elikäs siis Popka
Oikolukija: rimps ystävällisesti tarkasti häröt
Ikäraja: Sallittu
Luokka: Ei mitään erikoista.

A/N: Raapale. Koittakaapa lukea, vaikka onkin vasta syyskesä. Minulta erikoista kirjoitustyyliä.

Noidutut nietokset

Loistavat kinokset. Pään yli lentävä pallo. Fred, George, Harry, Ron, Dean, Neville, Seamus. Rohkelikkojen aika leikkiä lumisotaa. Lunta jonkun kauluksen sisälle, naurunremakka. Onnesta ja kylmästä pakkaspäivästä punertuneet kasvot. Hermione, Parvati ja Lavender, jotka poikien käytöstä katsoessaan eivät tiedä itkeä vaiko nauraa. Kikatus, kun pojat lähettävät lunta heidän niskaansa.

Yksi kompastuu lumikasaan. Pian toinen hyppää päälle ja lumipaini voi alkaa. Pian muutkin huomaavat tämän ja kasa on valmis. Lumisia kasvoja, kiroilua. Auttava käsi nostaa vajonneen pois hangesta. Lunta viattoman niskaan. Sota päättyy.

Oleskeluhuoneeseen.

Oleskeluhuoneessa lauma märkiä rohkelikkoja. Lumisia kaulaliinoja ja märkiä hanskoja kuivumassa takan edustalla. Ikkunassa luminen Tylypahkan silhuetti. Puheensorinaa, kaakaomukeja.

[rimpsessakerpeera]

Edelleen on hupsua lukee tätä tähän aikaan vuojesta. Kun tuolla ulkona on tota luntakin niin paljon ettei ovesta ulos pääse.

En muista mitä mä sulle mesessä tästä sanoin, joten saatan toistaa itteeni aika rutkastikin. Mut kertaus on opintojen äiti ja muuta soopaa.

Elikkäs siis, mä tykkäsin tosta kirjotustyylistä. Tommonen vähän luettelonomainen, vaillinaisia virkkeitä käyttäviä, missä ei virkkeet oikein sitoudu mitenkään toisiinsa, mutta josta silti saa loistavasti selvää. Olipas sekavasti selitetty. No eniveis tässä on ihana tunnelma, ja jos olis talvi niin voisin vallan hyvin tuudittautua semmoseen talvimaiseen tunnelmaan. Nyt on vähän turhan kuuma siihin.

Ja sait jopa ne 100 sanaa kaavittua kokoon! Raapaleitten kirjottaminen on hankalaa, joko tulee liikaa sanoja tai sitten liian vähän.

En muista enää monta sulla on jäljellä. 96?

[Pops]

rimps: Kiitos. Enpä osaa tähän enää oikein mitään näin pitkän ajan jälkeen sanoa. Mutta kiitoksia ihanista kommenteistasi tähän ficciin, niin mesessä kuin täälläkin. Ja pitäähän se talvi olla EDES ficissä, kun ei se näytä täällä irl onnistuvan.

[Waulish]

Oi miten tunnelmallinen raapale! Loistavia tunnelmanluojia tällaiset lyhyet, toteavat virkkeet, joista puuttuu predikaatteja ja konjunktioita. Niistä välittyy sellainen hetkeen pysähtyminen. Kaikki tapahtuu kokonaisvaltaisesti, voimakkaasti ja juuri nyt. Toisaalta myös nopeasti ja välähdyksittäin, ikään kuin kaiken hauskanpidon keskeltä mieleen jäisi kirkkaimpana kaikkein olennaisin.

Onpa ihanaa lukea talvesta ja etenkin riehakkaasta ja leikkimielisestä lumisodasta näin keskellä kesää! Talvessa on taikaa, etenkin kun sen saa jakaa tällä tavalla rakkaiden ihmisten kanssa. Tähän raapaleeseen mahtuu niin monta tutun talvista yksityiskohtaa: loistavat kinokset, kaulaliinoja ja hanskoja kuivumassa takan edustalla, lunta kauluksen sisään... Ihanaa!

Kiitos, tykkäsin kovasti! -Walle

[Parris]

Onneksi Walle tämän nosti esille, ja komppaan kyllä ihan täysin hänen näkökantaansa lyhyiden virkkeiden vaikutuksesta! Välähdysmaiset virkkeet tekevät tästä melkein filmimäisen olemukseltaan; tämä on ikään kuin sellainen talviriehamontaasi, joka pomppii hahmojen ja paikkojen välillä. Siitä kuitenkin olen ylläolevan kanssa vähän eri mieltä, että mun mielestä tässä ei pysähdellä liikoja mihinkään juttuihin, vaan virkkeet vievät tilannetta eteenpäin helminauhamaisesti: tässä yksi lyhyt tilannekuva, sitten toinen, sitten kolmas ja niin edelleen. Viehättävä, tosi hyvin raapaleeseen sopiva kerrontatapa - pitemmässä tekstissä tuo voisi olla hurjan raskasta, mutta tässä mitassa se luo kivasti kepeää tunnelmaa.

Kielellisesti ihan suosikkiyksityiskohtani oli varmaankin tuo viimeisen kappaleen ikkunassa oleva "luminen Tylypahkan siluetti", jonka voi kuvitella hyvin mielessään. Se myös tiivistää kivasti raapaleen tunnelman, ikään kuin zoomaten viimeisenä näyttämään linnaa jostain etäisyydeltä. Ja otsikko muuten on tosi hauska, sopii tämän fiilikseen mainiosti ja saa pohtimaan, että velhojen ja noitien lumisodassa saatetaan käyttää taikuuttakin vähän apuna. :p Ai että, tämä oli kyllä mahtava tunnelmapala, kiitos!