Särjetty unelma | S (Remus/Tonks)

[Penber]

Title: Särjetty unelma
Author: Penber
Raiting: S
Genre: Angst, Draama, het
Pairing: Remus / Tonks
Disclaimer: Kiitos JK Rowling näistä hahmoista! Minä hieman vain leikin heillä.

Summary: Ja Tonks jatkoi yrittämistään.

A/N: Apua. En mie osaa kirjottaa Remppa/Tonksia! :--D Mut joo, kannatti yrittää! Osallistuu siis Shuffle-haasteeseen! Ja tämä on tietenkin omistettu Milgialle, koska hänen eräs ficcinsä muistutti, miten ihana paritus tämä on! n___n

Zen Café - Piha ilman sadettajaa

Remus oli kieltäytynyt. Kerran jos toisenkin mies oli kääntänyt päänsä, kun Tonks oli sanonut ne sanat.

“Minä rakastan.”

Mies oli väittänyt vastaan. Uhitellut, vedonnut ja laukonut totuuksiaan toisensa perään. Ei hän olisi hyvä mies Tonksille.

Mutta nainen oli toista mieltä. Ja aina tullessaan aina torjutuksi, yhä uudelleen ja uudelleen, Tonks tunsi itsensä astetta masentuneemmaksi. Hän halusi Remuksen omakseen. Ilman tuota miestä kaikki tuntui tyhjältä.

Ja Tonks jatkoi yrittämistään.

~

Coldplay - Speed of sound

Remus katsoi kelloa. Ja sitten Tonksia, ihan vain vilauksella. Mutta se pienikin vilkaisu oli tarpeeksi. Mies tunsi kasvojensa helottavan. Oliko aika pysähtynyt? Kauanko he olivat siinä olleet?

Remus rykäisi ja sai hetkeksi naisen huomion itseensä. Tonks hymyili ja mies punastui jälleen.

Kun nainen käänsi jälleen katseensa toisaalle, Remus toisti suunnitellun keskustelun mielessään. Kunpa kaikki vain menisi niin kuin hän oli suunnitellut.

Ei töksäyttelyä.

Ei typeryyksiä.

Merkit olivat Remuksen edessä. Tonks oli valmiina. He olivat kahden.

Nyt olisi aika.

Ja silti… Remus pysyi hiljaa.

~

Three Days Grace - No more

Kiroukset satelivat heidän ympärillään. Tonksin silmät olivat sumentuneet kyyneleistä. Hän näki tapahtumat edessään hidastettuina. Tuska levisi hiljalleen hänen sisuksissaan Remus Lupinin kaatuessa silmät auki lattialle. Jo sillä hetkellä, kun veltto ruumis osui maahan, Tonks tiesi miehen kuolleen.

Miksi siitä huolimatta Tonks sitten yhä eli?

Kyynel toisensa jälkeen norui naisen poskille. Kylmä puristi hänet kasaan kuin tuhannet ankeuttajaa imisi hänen sieluaan samaan aikaan.

Ja ennen kuin nainen ennätti käsittää, oli Dolohovin kirous osunut häneenkin.

A/N2: Nyyh.

[Fell]

Nauratti ihan hirveästi ennen kuin avasin tämän :< Ehkä siksi, että olin taas stalkkaustuokiollani huomannut, että Pena lähettää uutta aihetta Komeroon portaiden alle, voi kekkonen :,D Melkein hävettää kun aina stalkkeroin n__n Tosin nyt mulla ei oo todistetta siitä stalkkauksestani, koska näin tuolla virheen ja tietty kopioin sen, unohdettuani sen stalkkaukseni hedelmän >.<

Ensimmäisestä raapustuksesta ~

Uhitellut, vedonnut ja laukonut totuuksiaan toisensa perään. Ei hän olisi hyvä mies Tonksille.

Tykkään kovasti, kun tekstin seassa on välillä persoonapronominittomia lauseita ja pilkulla erotettuja verbuskoita n__n Jälkimmäisessä lauseessa taas virkkeen suora aloitus oli hyvä, ei mitään turhia sivu- tai päälauseita vaan suoraan asiaan :3 Ota nyt äskeisestäkin selityksestä jottain selvää :,D

Toisesta ~
Tää kappale ei ollut mulle tuttu, toisin kuin eka, joten en tiennyt yhtään että millaista tekstiä odottaa. Tykkäsin kovasti, ihan remusmaista epäröidä tuollaisessa tilanteessa kun pitäisi puhua tunteistaan eikä vain istua tuppisuuna :,D

Ja sitten Tonkia, ihan vain vilauksella.

Typoskukkeli ;>

Kolmannesta ~

Ihanaa, että joku kuvaa sitäkintätäkin hetkeä, kun ne kuolivat, kun kirjassa se oli jätetty niin vähälle huomiolle :/ Harry vain meni suureen saliin ja totesi, että siellähän makaa kuolleiden joukossa Remppa ja Tonkka, mutta ei pidä jäädä murehtimaan kun Voldekin pitää tappaa >:/
Ymmärrän, ettei parissa minuutissa ehdi kirjoittaa mitään Raamattua, mutta kehun silti - tykkäsin etenkin viimeisen lyhyestä, tiiviistä paketista :3

Ihanaaa, että kirjustelit uudenkin pätkäkokoelman shuffleen, siitä tulee aina kivaa tajunnanvirtatekstiä :3 Tällä kertaa en kirjoita yhtä pitkää kommenttia (= jaarittelua) kuin Holmes-shuffleen, koskakoska oon Kellan Lutz -höyryissä ;> Juu, joku kävi kattomassa Twilight - Epäilyksen :,3
Joka tapauksessa tykkäsin tästäkin ihan älyttömästi, vaikka Holmesista kummiskin enemmän ♥

[Cea]

Tykkäsin, vaikka kokonaisuus olikin mielestäni jonkin hieman sekava. Kieliopillisesti hyvää ja laadukasta teksitä, mitä olen muutenki lukenut. Harmikseni vain tekstistä ei jäänyt juuri minkäänlaista mielikuvaa tai jälkituntemusta. Ja ihana paritus tosiaan on. <3

Harmikseni tästä puuttui Tonksin elävä ja riemukas läsnäolo. Ehkä se johtui siitä, että hänhän oli muutenkin jo alamaissa, kiitos Remuksen. Silti jäin jotain tältä ficiltä vielä kaipaamaan.

Yhden virheen löysin:

Ja sitten Tonkia, ihan vain vilauksella.

Tonksia

Harmittaa, että Tonksille ja Remukselle kävi niinku kävi. :/ Tonks oli lempihahmoni koko kirjasarjassa. Mä tulen kyllä pettymään, jos seitsemännessä leffassa kuvataan nää kaikki kuolemat ihan vaan ohimennen. Naps. Ja toi delas nyt.

//Huomautus! Sillä aikaa kun kirjoitit viestiäsi, tähän aiheeseen on kirjoitettu uusi viesti. Haluat ehkä lukea uuden viestin ennen tämän viestin lähettämistä. //

[Penber]

Fell: Oh damn! Toi fuckin' tekstinkäsittelyohjelma halus koko ajan kiusii minuu ja vaihtaa Tonksin nimeks "Tonki"... Tai jos just kirjotti "Tonksia" se ohjelma ehdotti heti, että "Tonkia". Oh lol :'D. Hajoilin sille aikani. Mutta joo. Ii. Itteki kyl tykkään kans tost haasteesta! Siitä tulee hauskaa, vaikkakin aika repaleista pientä tekstiä. Kiitus! n___n

Cea: Kiitos kommentista :3. Oli tosiaan vähä vaikeeta saada angstiin Tonksin ilosuutta, tai tälläsiin pätkiin, mitkä piti kirjottaa siinä samalla ku biisiä kuunteli. Aikaa oli aika vähän joten siks nää ehkä saattaaki olla tälläsiä epämääräsiä pätkiä, jotka jättää enemmä kysymyksiä ku antaa vastauksia. Harmi, ettet saanut mitään mielikuvaa tästä :/. Mutta... Kiitos silti kommentista! n___n

[Milgia]

Stalkkasin kanssa : D Nannaa oli <3

Ja tämä on tietenkin omistettu Milgialle, koska hänen eräs ficcinsä muistutti, miten ihana paritus tämä on! n___n

<3

Piha ilman sadettajaa - Kappaleenakin juuri niin hyvä, sopii tähän pariin ihanasti<3 Juuri sellasta oikeeta fiilistä oli tässä : D

Mies oli väittänyt vastaan. Uhitellut, vedonnut ja laukonut totuuksiaan toisensa perään. Ei hän olisi hyvä mies Tonksille.

Speed of sound - Hah, ihana ujo Remus <3 tää oli jotenki söpis, sellanen kiva, ja sellanen mitä useimmiten kuvittelen Remuksen olevan tälläisissä tapauksissa ^^

Remus rykäisi ja sai hetkeksi naisen huomion itseensä. Tonks hymyili ja mies punastui jälleen.

Aaawss. Ihana Remus.

Nyt olisi aika.

Ja silti… Remus pysyi hiljaa.

Niinpä, harmillista ^^ voisin lainata tän ficcisen kokonaan tähän.

No More -Yhyy Ilkeetä ja surullista, byhyää.  Tunnelmaa rikkoi kyllä yksi pikkiriikkinen asia, nimittäin sellainen pikkuinen fakta asia että Dolohov ei murhannut Tonksia vaan Bellatrix, mutta ei anneta asian häiritä, sen verran hyvä tämä silti oli.

Ihana kokonaisuus <3 osaat sä tätäkin kirjottaa mun mielestä hyvin, harjoittelua se vaan vaatii : D Tää paritus rulaa!!!1

M

[Pai^]

Tykkään tosi paljon tästä ficcistä. En oo kyllä kuullut noita kahta viimestä kipaletta, mutta Zen Cafen Piha ilman sadettajaa sopii tosi hyvin tähän paritukseen ja muuteki. :) Tykkään itse tosi kovasti Zen Cafen kappaleista ja ihana paritus! <3

Remus oli kieltäytynyt. Kerran jos toisenkin mies oli kääntänyt päänsä, kun Tonks oli sanonut ne sanat.

“Minä rakastan.”

Ja Tonks jatkoi yrittämistään.

~

Remus rykäisi ja sai hetkeksi naisen huomion itseensä. Tonks hymyili ja mies punastui jälleen.


Ei töksäyttelyä.

Ei typeryyksiä.

Merkit olivat Remuksen edessä. Tonks oli valmiina. He olivat kahden.

Nyt olisi aika.

Ja silti… Remus pysyi hiljaa.

~

Kyynel toisensa jälkeen norui naisen poskille. Kylmä puristi hänet kasaan kuin tuhannet ankeuttajaa imisi hänen sieluaan samaan aikaan.

Nää oli jotenkin tosi ihania kohtia.  Minä rakastan ;-----)
Kiitos ja kummarrus!

[Wild Child]

Voi kiitos.

Ihanaa, että joku kuvaa sitäkintätäkin hetkeä, kun ne kuolivat, kun kirjassa se oli jätetty niin vähälle huomiolle :/ Harry vain meni suureen saliin ja totesi, että siellähän makaa kuolleiden joukossa Remppa ja Tonkka, mutta ei pidä jäädä murehtimaan kun Voldekin pitää tappaa >:/

Niinpä.^^

Täällä minä tippa linssissä yritän keksiä jotain fiksua, mutta vaikeaksi menee.

No joo. Jotenkin jäi kokonaisvaikutelmasta vähän pakotettu olo, tosin oletan sen juuri johtuvan siitä, että et ole tätä paritusta juuri käytellyt... Mutta kuitenkin, rakastettavaa tekstiä oli.<3
Kiitokset Milgialle, joka sai Penberin ansaitsemaan minulta kiitokset tekstistään ja OTP:ni käytöstä siinä.
                                                   
                                                                                                                     ,Wild Child

[Resonanssi]

Tonks kuuluu yhteen lempihahmoistani, tuon ihan elämänilonsa ja metamorfimaagisuutensa kanssa, aivan ihana hahmo

Tonks ja Remus olivat juuri sellaisia kuin he kirjoissakin ovat, joten pisteet siitä.

kävi niin Tonksia sääliksi, kun hän rakastaa Remusta palavasti ja sitten Dolohov, tuo mahtava ja kuuluisa kuolonsyöjä riistää häneltä kaiken

lempikohtaani ei poikkeuksellisesti ole, kun  koko ficci oli yhtä suoksikkikohtaa

kuvailu on aivan upeaa, ja kuitenkin laimeaa, mutta se on sitä itseään: kaikessa vähäisyydessään täydellistä

mutta ennen kuolemaansa Tonks sai sentään sen mitä halusikin, ja kuoli Remuksen rinnalle<3

en ole ennen miettinyt, että kumpi kuoli eka vai kenties yhtä aikaa, ja loppu kyllä koski sydämeen, tuo hetki oli Tonks raukasta varmasti ikuisuus

mutta pääsihän se kuitenkin Kuutamon luo takas.

RIP Tonks & Remus

[Niphredil]

Tämä oli ties mones kerta kun luin tämän, joten ehkä voisin vihdoin yrittää kommentoida.

Tyyliltään aika pelkistettyä tekstiä; pidin kuitenkin tunnelmasta ja juuri siitä, että asiat sanottiin suoraan, kuitenkin töksäyttelemättä.
 

Ihanaa, että joku kuvaa sitäkintätäkin hetkeä, kun ne kuolivat, kun kirjassa se oli jätetty niin vähälle huomiolle :/ Harry vain meni suureen saliin ja totesi, että siellähän makaa kuolleiden joukossa Remppa ja Tonkka, mutta ei pidä jäädä murehtimaan kun Voldekin pitää tappaa >:/

Jep; mikä laittaa kirjailijan tappamaan niin monen mielestä parhaita hahmojaan noin sydämettömästi?    Vaan eipä sillä, onhan Potterin angstimukset sentään niin tärkeitä, ettei Remusille ja Tonksille  tietenkään voi uhrata kuin sivulauseen. Pah, sanon minä. 

Suuri kiitos, tykkäsin.
                                              -Niphredil


P.S. Noi Wordit sun muut on niin rasittavia... Mulla on v. 2oo3 versio, ja se on niinkin kehittynyt, että sille voi opettaa uusia sanoja "lisää sanastoon"-kohdasta sen mäkätysviestissä...

[banaanimiäs]

Tämä oli ties mones kerta kun luin tämän, joten ehkä voisin vihdoin yrittää kommentoida.

Tyyliltään aika pelkistettyä tekstiä; pidin kuitenkin tunnelmasta ja juuri siitä, että asiat sanottiin suoraan, kuitenkin töksäyttelemättä.
 

Ihanaa, että joku kuvaa sitäkintätäkin hetkeä, kun ne kuolivat, kun kirjassa se oli jätetty niin vähälle huomiolle :/ Harry vain meni suureen saliin ja totesi, että siellähän makaa kuolleiden joukossa Remppa ja Tonkka, mutta ei pidä jäädä murehtimaan kun Voldekin pitää tappaa >:/

Jep; mikä laittaa kirjailijan tappamaan niin monen mielestä parhaita hahmojaan noin sydämettömästi?    Vaan eipä sillä, onhan Potterin angstimukset sentään niin tärkeitä, ettei Remusille ja Tonksille  tietenkään voi uhrata kuin sivulauseen. Pah, sanon minä. 

Suuri kiitos, tykkäsin.
                                              -Niphredil


P.S. Noi Wordit sun muut on niin rasittavia... Mulla on v. 2oo3 versio, ja se on niinkin kehittynyt, että sille voi opettaa uusia sanoja "lisää sanastoon"-kohdasta sen mäkätysviestissä...

Näinpä. Remus ja Tonks oli parhaita. Mä en jaksa ymmärtää että miks ne piti tappaa?
Mut asiaan. Fikki oli tosi nätti ja kivasti kirjotettu. Ei mitään hölöpötiröllösäöa vaan... no kivaa tekstii! En mä tiiä mitä pitäis viel sanoo :--) Tykkäsin sairaasti. Kiitos ja hei.