Author: Tuhisija
Title: Hämärällä kadulla
Fandom: Twilight
Pairing: Alec/Renesmee
Rating: S
Genre: raapalesarja, fluff
Disclaimer: Houkutus sarja ja kaikki sen hahmot ovat Stephenie Meyerin luomia.
Summary: Yksi hämärä katu, kolme valoa kaukana.A/N: Raapalesarja tästä parituksesta, joka on syönyt sydämeni. Eli neljä 100 sanaista raapaletta, jotka sitoutuvat tavalla tai toisella yhteen. Olkaapa hyvä!
Hämärällä kadulla
Yksi hämärä katu, kolme valoa kaukana. Yhdet askeleet kaikuvat hiljaisina ja katoavat laskeutuvaan yöhön, jota tyttö ei pelkää. Mutta yö tuo luokseen toiset askeleet, mustista kengistä hiljaisen, seuraavan kopinan.
Ruskeat silmät pälyilevät taakseen, kurkistelevat olan yli ja löytävät toiset. Rubiinisenpunaiset, himokkaat ja keljut, joihin ei pitäisi luottaa. Mutta jalat pysäyttävät tytön, ja uteliaisuus käy päälle voimalla. Hän haluaa tietää, kuka tuo on, miksi seuraa häntä.
Pysähtyminen ei tuo vastausta, rubiiniset silmät katoavat tytön räpäyttäessä silmiään. Kopinakin on hälvennyt, ja yön lähenevä hiljaisuus kiertänyt tytön ympärille. Mitään ei kuulu, vain tuulen hiljaista suhinaa ja kuiskaus, joka värisyttää tyttöä.
”Törmäät minuun vielä.”*
Ilmaa sivaltavat sanat eivät anna tilaa kiltteydelle, eivätkä toisen sanat jätä pienintäkään rakoa lempeydelle. Kahden sanat kimpoilevat kivisellä pimeällä aukiolla, jolle he ovat eksyneet viidettä kertaa samaan aikaan. Toinen syyttää seuraamisesta, toinen vain haukkuu.
”Jätä minut rauhaan”, sihahtaa tyttö hiljaa pojan enkelimäisiä kasvoja vasten.
”Älä enää seuraa!”Poika naurahtaa pilkallisesti, toteaa, ettei ikinä seuraisi puolirotuista.
Puolirotuinen.Sana särähtää tytön korvassa, saa huulet puristumaan tiukasti mutruun, kädet lukkiutumaan ristiin rinnalle. Ruskeat silmät tuijottavat tuimasti rubiininpunaisia, joiden omistaja puuskahtaa, kääntää selkänsä.
Virhe.
”Juokset pakoon.”Poika pudistaa päätään ja kääntyy takaisin astuen lähelle tyttöä, otsansa tämän omaa vasten painaen.
”Minä en juokse pakoon.”*
”Minä niin vihaan sinua!”Tyttö suihkulähteen kivisellä reunalla istuen syytää sanoja suustaan, vannoo vihaavansa rubiinisilmäistä poikaa. Hän heittää kiven kauas lähteeltä ja kuulee yhden makean naurahduksen, joka hiljaa leijuu ympärillä. Viileä käsi sipaisee hiukset korvan taa, toisen käsi työntää tulijaa kauemmas.
”Oletko varma?” ääni kuiskaa hiljaa, melkein jälleen naurahtaen. Kaksi rubiinista silmää tuijottaa pimeyden keskeltä hahmon ääriviivat vain kevyesti tummuutta vasten piirtyen.
”Olen!”Kivahdus kimpoilee kivisistä seinistä aukiolla, naurahdus karkaa uudestaan pojan huulilta. Hän pudistaa päätään ja virnistää ilkikurisesti, kasvonsa tytön omien lähelle työntäen.
”Enpä usko.”Yksi henkäisy, tyttö ei odota seuraavaa. Huulet kohtaavat viileät, toisen niin houkuttelevat ja vieraat.
*
Yksi hämärä katu, muutama hämyinen valo kaukana. Yhdet askeleet ovat saaneet seuraa, toiset kopisevat hiljaisina vieressä. Yö ei vie toisia pois, ei tuo kolmansia lisäksi. Yö on tänään tasainen.
Ruskeat silmät kohtaavat punaiset, ovat yhtä niiden kanssa, vaikka katseet ovat niin erilaiset. Toinen enemmän lempeä ja herkkä, toinen taasen peittelevämpi, mutta silti lämmin. Lämmin kuin käsi, joka hipaisee enkelimäisiä kasvoja, hipaisee tummia hiuksia otsalla.
”Vieläkö vihaat minua?” poika kuiskaa hiljaa kuin varjellen heidän sanojaan varjoilta.
”Vähän.”Tyttö nauraa sanansa heleästi ja pysäyttää heidät siihen paikkaan. Katulampun hämyinen valo lankeaa heidän ympärille keltaiseksi kehäksi, joka on ainoastaan heidän.
”Niin minäkin sinua.”A/N: Otan mielelläni kommentteja vastaan.
