Voi kamala, pahoitteluni siitä että jouduitte odottelemaan taas jatkoa kauhean kauan tämä yksi nolo on unohtanut täysin tämän olemassaolon jatkoa olisi tässä (: ps ihanaa, jos tällä vielä löytyy lukijoita ja että uusiakin on tullut!
Rakas päiväkirja, (Taistelu)
Olen tietysti kunnossa, muuten en kirjoittaisi juuri nyt. Kuitenkin pelkään, ettei taistelumme ollut täysin onnistunut.
Kun saavuimme kentälle, Volturit olivat jo siellä; Jane, Alec, Demetri, Felix ja Corin. Kiitimme heitä jälleen kerran.
"Ilo on meidän puolellamme", Felix sanoi. Jasper selitti haluavansa olla se, joka lyö Marian. Esme jäi kotiin Renesmeen kanssa.
Sitten he saapuivat. Heitä oli enemmän kuin odotimme, mutta Edward sanoi, että ainoastaan puolet taistelisi. Loput olivat Marian suojana. Pystyin näkemään Bellasta, että hän keskittyi kilpeensä. He hyökkäsivät heti täydellä voimalla, mutta meidän vastahyökkäyksemme oli lähes yhtä voimakas. Sudet murisivat, repien vastasyntyneitä palasiksi.
Corin ja Jasper menivät etsimään Mariaa samanaikaisesti, tuhoten vastasyntyneitä kuin he olisivat keko heinää. Corin ehti Marian luo ensin. Tuli oli kentän toisella puolella, eikä ollut mitään keinoa saada häntä sen luokse. Alec näki tämän ja valmisti uuden tulen lähemmäs häntä. Corinin takia raivostuneena Jasper löi ranteellaan hänet mahaan, lennättäen hänet ilmassa suoraan vastasyntyneiden ryhmän päälle. Nämä repivät Corinin palasiksi kuin juuston ja nakkasivat hänet liekkeihin. Maria käytti hämminkiä hyväkseen päästäkseen karkuun.
"Tämä on kaikki sinun syytäsi!" Jane sähisi Jasperille. "Jollet olisi hyökännyt Corinin kimppuun, olisimme voineet voittaa ja hän olisi edelleen täällä!" Jasper ei sanonut sanaakaan, hän vain tuijotti syvälle Janen mustiin silmiin. Volturit lähtivät, luvaten kertoa Arolle, mitä oli tapahtunut.
Heti kun he olivat poissa, Rose otti vuoronsa tiuskia Jasperille. "Kiitos sinun, meillä on nyt kiertolaisvampyyrin ja hänen vastasyntyneiden armeijansa lisäksi myös Volturit perässämme! Etkö näe, että tämä on juuri se, mitä Aro on odottanut! Tekosyy päästä kimppuumme! Tiesin, että koko homma olisi suuri virhe! Ja tiedätkö mitä, jos sinä ja Alice ette olisi alunperinkään ilmestyneet liittymään perheeseemme, mitään tällaista ei olisi tapahtunut!"
"Rosalie!" Carlisle huusi, "Älä sano tuollaista, Alice ja Jasper ovat osa perhettämme!"
Halusin itkeä. Rose ei koskaan ollut sanonut mitään niin kauheaa.
"Tuntuuko sinusta todella siltä?" minä kysyin.
"Kyllä", hän sanoi kylmästi.
Jasper tarttui käteeni, tuntiessaan, että olin loukkaantunut.
"Jos sinusta tuntuu siltä, emme enää häiritse sinua." Sitten jätimme jotain, mitä en koskaan uskonut jättäväni. Viimeinen asia jonka näin, oli Bella pitelemässä Edwardia, kuin tämä olisi pelastusrengas. Lähetin hiljaisen viestin, tietäen, että Edward lukisi ajatukseni. 'Rakastan teitä', ja sitten minä ja Jasper lähdimme.
Tällä hetkellä olemme motellissa Floridassa. Luulen, että vaikeinta tämän tekemisessä oli se, että tiesin särkeväni Esmen sydämen. Jasper lupaa minulle, että kaikki tulee olemaan hyvin.
En aio kirjoittaa muutamaan päivään, mutta lupaan kertoa teille kaiken, kunhan "palaan takaisin".
~Alice