Thestral || S, paritukseton, pohdiskelu

[Nukkemestari]

Ficin nimi: Thestral
Kirjoittaja: Nukkemestari
Tyylilaji: Pohdiskelu, raapaleita
Ikäraja: S //zougati muokkasi vastaamaan uusia ikärajoja

A/N: FF100 sanalla kuolema. Tän voisi nähdä kenties puheena kasvissyönnin puolesta, mutta itse nyt ajattelin ”mitä thestral, hyvin traagisen oloisena hahmona, ajattelisi? Miksi Rowling loi ne?”
Coraline viittauskin eksynyt mukaan.
Anteeksi jos on jotain kirjoitusvihreitä, täytyy lähteä tästä


Kuolema
Thestral katsoi lapsia, jotka lähestyivät sitä ja sen aisaparin vetämää vaunua.
Yksi pysähtyi katsomaan sitä silmiin.
Thestral käänsi katseensa.
Se ja sen suku eivät kestäneet useimmiten katsoa näitä eläväisiä olentoja, joita kutsutaan ihmisiksi, silmiin. Niiden sielussa on jotain, mikä pelottaa Thestraleja. Julmaa älyä, jolla voi tappaa toisia syyttä. Ei ruuaksi. Turhaan. Onneksi vain kuoleman nähneet pystyivät näkemään sen suvun. Vai oliko se onnea? Juuri ne, jotka tappavat, pystyvät näkemään heidät… Ja he, jotka ovat joutuneet näkemään kuoleman. Heidänkin silmissään loistaa samanlainen palo kuin murhaajilla. Sitä kutsutaan kostoksi. Nämä ovat niin synkkiä aikoja.

Threstral potkaisee kiveä ennen kuin lähtee vetämään vaunuja.


Kauneus
Thestralin mielestä lehmän raato oli kaunis näky. Pehmeän lihan tuoksu, jähmettynyt, kuollut veri, kärpäsen toukatkin… tällaiset asiat olivat siitä kauniita, koska ne olivat oikeutettuja. Lihaa sille ja kärpäsille vain koska heidän täytyi elää.

Häntä tarkkailevien lasten mielestä ruho ei selvästi ollut mitenkään aisteja ylistävä. Heidän ilmeensä olivat pahoinvoivia, kun se repi raakaa lihaa.

Ei Therestalkaan halunnut katsoa lapsia, kun he söivät. Voiko kauneutta nähdä paistetussa ruuassa? Ruuassa, josta ei tunne, että se on ollut elävää?

Thestral muisti kissan, jonka oli tavannut vuosia sitten. Kissa oli leikkinyt hiirellä ja todennut:
Jotkut pitävä ruualla leikkimistä armollisena toimintana. Hiirellä on silloin mahdollisuus paeta.


Kuvajainen
Thestral katsoi lammen pinnassa väreilevää kuvajaistaan. Miksi se näytti tällaiselta? Miksi se oli kuin kuoleman varjo. Monet samankaltaiset otukset herättivät ihastusta. Yksisarvisia pidettiin onnentuojina ja viattomuuden perikuvina. Thestraleja ja sen sukua… kuolontuojina, pahanonnenlintuina, kenties maan syvimmistä ja pimeimmistä sisuksista nousseina.
Thestralin silmät heijastuivat kuolleina kuin sen lounaaksi syömän naudan silmät lammen peilistä. Luurankomainen olemus.
Kuoleman varjo, kyllä, se kuvasi hyvin Thestralia. Miksi muuten vain kuoleman nähneet näkivät sen kaltaiset? Ehkä ne olivat häivähdys tuonpuoleisen maan lohduttomilta laitumilta. Ehkä ne olivat vain vahingossa, vuosituhansien saatossa vahingossa ylittänee rajan ja tulleet elävien maahan. Kenties neolivat kuolleiden hevosten muistoja. Tämä ei selvinnyt Therestralille itselleenkään.