Name: Kaikista kasvoista
Kirjoittaja: HarryPotterFan4Ever, eli minä
Beta: Harrynen
Genre: romance, deathfic
Pairing: Harry/Draco
Rating: K-11
Words: 599
Summary: Miksi aina kaikkien rakkaimpien ihmisten piti kuolla ensimmäisenä? Nyt kuitenkin seisot edessäni eikä mikään muu voisi ilahduttaa minua näin. Disclaimer: En omista henkilöitä enkä paikkoja. Kaikki henkilöt kuuluvat Rowlingille, paitsi tietysti itsekeksimäni, enkä saa tästä minkäänlaista rahallista korvausta. Laulun omistaa tietenkin Anna Erikson.
Varoitukset: kuolema ja sitten kahden pojan suutelua
A/N: Elikkäs sain tällaisen inspiksen. Halusin kirjoittaa Dracosta joka etsii Harryn ja tämä laulu sopi siihen ideaan. Kommentit olis kivoi.
Kun taas ilta vetää verhot eteen, etten eilistä mä nää
Kun varjot vajoavat veteen, katsees sydäntäni lämmittää
Nyt vasta ymmärrän mä miksi löytänyt en aiemmin
Sitä suurta rakkautta vaikka etsinkin
Kaikki on nyt päivänselvää, kun sä olet lähelläni juuri näin Istun ihanassa puutarhassamme. On ilta, ja aurinko on juuri laskemassa. Lammesta näin oman kuvani ja sitten siihen ilmestyy sinun kuvajaisesi. Sinä hymyilet ja istut viereeni. En ole koskaan ollut näin iloinen nähdessäni sinut. Olet maailmani valo. En ymmärrä miksi en ole huomannut ennen sinua. Olet niin kaunis. Sinun musta tukkasi on aina ihanasti pörrössä ja sinun vihreät silmäsi katsovat minua täynnä rakkautta. Kiedot kätesi ympärilleni. Minun on niin mukava olla tässä, syleilyssäsi.
Kaikista kasvoista, kaikista katseista, etsin sinua sinua vain
Kaikista kasvoista, käsistä, huulista, aina sinua sinua hain
Tyhjistä vuosista, tuulista, paljon kyyneleitä mä sain
Kaikista kasvoista, katseista, etsin sinua sinua vainVäkijoukko on liian suuri. Tähyilen ympärilleni. Minun on etsittävä sinut. En pysty elämään ilman sinua, mutta kukaan ei tunnu tajuavan sitä. Ihmiset tönivät minua, eivätkä päästä minua läpi. Haluan vain luoksesi. Haluan nähdä sinut vielä kerran. Haluan varmistua ettei kaikki tämä olekaan unta. Jos saisin vain löydettyä sinut. Kaikkien ihmisten kasvot tuntuvat vierailta. En tunnista niistä mistään sinua, kaikkien kasvot ovat tuntemattomia minulle.
Kun aamu palaa paljaana ja sinut vielä vierelläni nään
En enää tahdo salaa sua rakastaa ja kiinni sinuun jään
Selkääsi hyväilen ja painan kasvot hiuksiis tuoksuviin
Kun suutelet mua veri syöksyy varpaisiin
Olet maailmani, muuta kaipaa en
Olet mitä tarvitsenSitten yhtäkkiä seisotkin takanani. Minulta meinaa päästä huuto, mutta tukahdutat sen. Kiedot kätesi ympärilleni välittämättä kaikista ihmistä, jotka tuijottavat meitä. Näen sivusilmällä miten ystäväsi järkyttyvät nähdessään meidät. Tulet eteeni ja halaat minua. Suutelet minua kevyesti ja minä vastaan suudelmaan. Minulla on ihana tunne ja tiedän, että edes joku välittää minusta. Toinen käteni on selässäsi ja toinen käteni pörröttää ihania hiuksiasi. Minusta tuntuu kuin voisin olla tässä ikuisuuden. Painan kasvoni hiuksiisi ja kuiskaan tuskin kuuluvalla äänellä, niin etteivät muut kuule:
”Luulin etten löytäisi sinua enää” Sinä vastaat kääntämällä kasvoni sinua kohden.
”Olen aina luonasi” sanot.
Kaikista kasvoista, kaikista katseista, etsin sinua sinua vain
Kaikista kasvoista, käsistä, huulista, aina sinua sinua hain
Tyhjistä vuosista, tuulista, paljon kyyneleitä mä sain
Kaikista kasvoista, katseista, etsin sinua sinua vainSitten katoat. En näe sinua enää. Yksikään ihminen ei ole samanlainen kuin sinä eikä kukaan voi korvata sinua. Tiedän, että olet mennyt lopullisesti pois jonnekin, mistä en voi sinua hakea, mutta sinä voit hakea minut. Silti en anna sinun hakea minua vielä, sillä haluan ensin elää. Haluan elää elämäni loppuun ja surra sinua. Haluan iloita kun näen sinut taas.
Kaikista kasvoista, kaikista katseista, etsin sinua sinua vain
Kaikista kasvoista, käsistä, huulista, aina sinua sinua hain
Tyhjistä vuosista, kylmistä tuulista, paljon kyyneleitä mä sain
Kaikista kasvoista, katseista, etsin sinua sinua vainNyt tunnen sen. Tunnen miten lähestyt minua. Olen ollut yksin puoli vuotta enkä kestä enää. En halua olla enää erossa sinusta. Haluan päästä luoksesi. Iloitset kun näet taas minut. Olen elänyt puoli vuotta ilman sinua ja se on ollut elämäni tuskaisinta aikaa. En ole itkenyt. Tiedät ettet pitäisi siitä jos itken vuoksesi. Niinpä itken nyt, kun istun talomme lammen vieressä. Itken sen takia, että en enää näkisi tätä kaunista maailmaa vaan sen toisen maailman joka on minulle aivan tuntematon. Nyt kasvosi muistuvat mieleeni. Ne kaikista kasvoista päällimmäisinä sillä kaikki muut ovat nyt turhia. Äiti ja isä, tulevat kaipaamaan minua, mutta minä en kaipaa heitä. He ovat vain onnellinen muisto. Sinä, sinun kasvosi, sinun kosketuksesi. Se on tärkeintä ja sen minä haluan. Haluan rakastaa sinua ikuisesti. Kasvosi ovat edessäni. Kutsut minua luoksesi. Tartun käteesi ja sinä johdatat minut pois tästä elämästä.