Ikäraja: Sallittu
Tyylilajit: angst(ish), fluffy, 3xRaapale
Muuta: Eka raapale osallistuu FF100 sanalla Rakastavaiset
Kolme kertaa rakas Severus
I
Sirius silitti nukkuvan pojan hiuksia.
Jostain syystä hänen kurkkuaan alkoi kuristaa ja hän tunsi kuinka hänen silmänsä kostuivat ilman että hän tiesi syytä. Hetkessä vain oli jotain sellaista, kun hän makasi tyhjän asunnon lattialla, karkean viltin päällä, vieressään ainoa ihminen, jonka hän tiesi rakastavan itseään. Siis oikeasti. Rakastavan. Sillä tavalla että he saattoivat olla kuukauden puhumatta ja kun Severus sen jälkeen lähetti hänelle lentosuukon luokan toiselta puolelta, siinä olivat kaikki sanat mitä tarvittiin. Ja Severus halusi häntä.
Siriuksen teki mieli rutistaa toista ja suudella tämän korvaa, sanoa hiljaa sanoja rakkaudesta, mutta hän pelkäsi herättävänsä toisen.
Minäkin rakastan sinua, hän ajatteli.
II
Lucius ajatteli usein itseään. Hän ajatteli olevansa vahva ihminen, joka ei tunteillut liikaa. Hän piti itseään myös hyvänä rakastajana, hän kohteli hyvin vaimoaan ja tämä hymyili usein onnellisena heidän vietettyään yönsä yhdessä. Lucius piti itsestään. Yksin ollessaan hän myönsi jopa rakastavansa itseään. Ja hän rakasti vaimoaan, luonnollisesti olivathan he naimisissa, ja tietenkin hän rakasti poikaansa, josta tulisi vielä aivan yhtä vahva kuin isästään. Mutta sitten tämä, hän ajatteli. Tämä - asia.
Severus hymyili vinosti seistessään sängyn vierellä. Lucius makasi kädet päänsä alla ja katseli vaivaantuneena kattoon.
“Kaipa minun pitäisi lähteä -”
Lucius keskeytti huokaisten:
“Hyvä on”, hän sulki silmänsä. “Minä rakastan sinua.”
III
Oli oikeastaan kummallista, kuinka he olivatkaan tavanneet ja kuinka läheisiksi he olivat tulleet.
Hän ei aluksi pitänyt miehestä, Severuksen kasvot olivat kulmikkaat ja kylmät ja hänen tarkkaileva olemuksensa tuntui painostavalta.
Ja silti, kun Narcissa oli eräänä iltana riidellyt Luciuksen kanssa, vauva huusi taukoamatta ja hän oli kerta kaikkiaan uupunut, Severus oli tullut tapaamaan Luciusta ja - jäänyt.
Hän oli ottanut lapsen syliinsä ja juottanut maitoa kunnes tämä oli viimein nukahtanut. Sitten hän laski Narcissalle kylvyn ja kaatoi viiniä lasiin. Narcissa otti lasin kiitollisena ja katsoi Severusta silmiin. Ne olivat edelleen kylmät, mutta niissä oli muutakin, tietämystä, jota Narcissan oli pakko rakastaa.
**
