Suudelman jälkeen | S; angst, one-shot

[sokerisulka]

Nimi: Suudelman jälkeen
Kirjoittaja: sokerisulka
Ikäraja: S
Genre: angst
Summary: Tyhjä kuori. Manalius joka elää upotakseen.
Vastuuvapaus: En saa tästä mitään rahallista vastinetta, mutta toivottavasti paljon kommentteja (: Row omistaa HP-taikamaailman ja siihen sisältyen ankeuttajat mietteineen.
A/N Tälläinen angstipoikanen pääsi puremaan ja raapustin sitten tälläisen pätkän. Tämä kertoo ihan yleisesti ankeuttajan ajattelutavasta/mietteistä eikä sijoitu varsinaisesti minnekään, mutta itse kuvittelen tämän siihen 3. luokan huispausmatsiin missä ankeuttajat hyökkäsivät Harryn kimppuun. Tämä on ensimmäinen fikki/one-shot/raapale mitä ikinä julkaisen, joten kommentit ovat enemmän kuin tervetulleita!

Pakkasen rätinää. Kirpeää poksuntaa. Kuin sähikäinen.

Se oli ajaton. Se oli sieluton, lopullinen. Menetetty, kuollut. Eikä koskaan saatava takaisin.

Se ei enää ollut se mikä joskus. Ei enää oma itsensä. Eikä koskaan tulisi olemaankaan. Tyhjä kuori. Manalius joka elää upotakseen.

Se oli joskus nauranut. Joskus hymyillyt, rakastanut. Toivonut. Sillä oli ollut unelmia, ajatuksia, haaveita. Nyt sillä ei ollut enää mitään.

Vaisto. Sen avulla se saalisti, eli. Ei sillä että se olisi voinut kuollakaan.

Se tunsi sen. Tottakai se tunsi. Sen ainoan asian joka sille oli vielä olemassa; toisten ihmisten tunteet. Aistia olisi parempi ilmaisu.

Jännitystä, huutoa. Kirkunaa. Lukemattomia hymyileviä kasvoja, joita se ei osannut eritellä. Miksi osaisi? Ei sen tarvinnut. Niillä ei ollut merkitystä.

Se lähti liikkeelle. Mitään ajattelematta, kuin magneetin johdattelemana. Aistien sen tunnevyöryn. Ja sen erään tietyn.

Ihmiset olivat ailahtelevaisia ja ennalta-arvaamattomia. Mutta jokin oli varmaa. Pelko vain kasvaisi, ravinto lisääntyisi. Selkeämmät jäljet joita seurata, vahvemmat tunteet joita janoita.

Se imi sitä itseensä, täyttäen mustana ammottavaa aukkoa rinnassa, siinä missä sydän oli joskus sykkinyt. Täyttäen itseään valheellisilla tunteen varjoilla, surkastuneilla jäljitelmillä, jotka olivat kuitenkin kaikki mitä se voisi enää koskaan saavuttaa.

Huumaava olemus, aistittava nautinto. Parasta mitä se tiesi, ainoa joka merkitsi. Mutta toivoa se ei edelleenkään osannut.

Pieni hetki, hetki josta ei jäisi muistikuvaa, oli ohi. Se hetki oli kaikki mitä se tunsi. Kaikki mitä se himoitsi, vaati. Se oli saanut sen.

Mutta se unohtuu heti loputtuaan. Nälkä kasvaa takaisin. Jano täytyy tyydyttää. Saadakseen edes palasen itselleen. Hetkeksi. Pieneksi vain.

Saadakseen täytyy ottaa. Niin se ymmärsi, niin se toimi. Aina se himoitsi - aina kun aisti tunteita, jotakin mitä himoita.

Loputtomiin. Se ei pääty koskaan.


A/N2 Pistän tämän osallistumaan Angst25 - haasteeseen omalla valinnalla "menetetty".

[pihlajanmarja]

Vau, tämä on tosi hieno. Oikeasti.  Erikoinen idea joka oli loistavasti toteutettu, en oo koskaan aiemmin lukenut mitään ankeuttajan näkökulmasta. Yksinkertaisia, lyhyitä lauseita, jotka kertovat kaiken tarpeellisen. Tässä on tosi hieno tunnelma, ja oon nyt vähän hämmentynyt näin hienosta ficistä, etten oikeastaan osaa sanoa muuta.

Kiitoksia lukukokemuksesta!

[sokerisulka]

pihlajanmarja: ääh, kiitoskiitoskiitos kommentistasi ♥ Kuten jo alussa mainostin, tämä on ensimmäinen fikkini ja tottapuhuen minua alkoi nolottamaan ja hävettämään tämän julkaisu. Oih, ihana kuulla että pidit! Alunperin idea tuli kun lueskelin noita haasteita, siellä oli jotain ankeuttajista ja siitä se inspis sitten lähti (: Olen yhtä hymyä kommenttisi jälkeen! Kiitoskiitoskiitos <3

[ainnq]

Hahaa:D tosi upea ficci ja rakastin miten hyvin sait tunnelman luotua <3 ja äläpä häpeä tää on tosi hyvä ja laitappa lisää vaan:)

<3 ainnq

[NeitiMyrskytuuli]

Tyhjä kuori. Manalius joka elää upotakseen.

Ihana vertaus, todella. Tämä oli hieno, älä yhtään väitä ettet osaa tai että tämä oli vain hutaisu Hieno, ja ajatuksia herättävä. Enpä ole minäkään tosiaan tullut ajatelleeksi asoita ankeuttajien näkökulmasta. Kuinka kamalaa mahtaakaan olla olemassa vain siksi, että voi tehdä toiset onnettomiksi? Elää Azkabanissa vartioiden hulluja tai onnettomasti syyttöminä tuomittuja...huh, sitähän melkein alkaa sääliä ankeuttajaraasuja.

Kirjoitathan pian lisää ihmeteltävää! (:

Se oli joskus nauranut. Joskus hymyillyt, rakastanut. Toivonut. Sillä oli ollut unelmia, ajatuksia, haaveita. Nyt sillä ei ollut enää mitään.

Ooh, pidin tuostakin.

[Drizzle]

Se oli... ajatuksia herättävä.
En ole oikein ikinä minäkään mitään ankeuttajiin liittyvää lukenut.

Se oli joskus nauranut. Joskus hymyillyt, rakastanut. Toivonut. Sillä oli ollut unelmia, ajatuksia, haaveita. Nyt sillä ei ollut enää mitään.

Hieno kohta.


~Kaitou Kid-fan 4ever

[cykesb]

Ah, aivan ihana ficci. Oon joskus lukenut ankeuttajista, mutta en läheskään näin hyvää ficciä. Kuvailit ihanasti, ja tämä kohta;

Tyhjä kuori. Manalius joka elää upotakseen.

on nerokas. Yksinkertaisessa, koleassa kauneudessaan nerokas.

Mä olen aina pitänyt ankeuttajia vähän inhottavina tai sellaisina, mutta nyt alkoi säälittää >:. Ei ne ole aina olleet niin outoja, yhyy niillä on ollut elämä.
Joo, muttasiis, krrrhh, ihana oli. Kaunis, täydellinen.

[sokerisulka]

Hui kamala, tulin huvikseni tarkistamaan tämän fikin kommenttien varalta ja täällähän on mukvasti postauksia : o
Sain iloshokin, teitte päivästäni täydellisen ♥ Kiitos kommenteista, ne oikeesti merkitsee mulle ERITTÄIN paljon.

ainnq: Kiitti : ) fikki-ideoita tulee päivittäin uusia, ja ainakin kaksi aion toteuttaa ja julkaista. Yksi on jo kirjoitettu, voisin vielä betattaa sen parilla henkilöllä ennen julkasua. Nää kommentit saa sormet syyhyämään näppäimistöllä vaatien fikkailua : )
NeitiMyrskytuuli: Fikin olikin tarkoitus olla ajatuksia herättävä, kiva kuulla että olen onnistunut <3 Hassua kun tämä nähtävästi herättää sääliä, itse en huomannut kun kirjoitin/luin uudestaan. Ehkäpä se vain johtuu surkastuneesta empatiastani? Kiitus kommentista sullekin.
Kaitou Kid-fan 4ever: Juu, en itse muista enää ollenkaan mistä idea lähti, mutta kirjoitin fikin juuri ennen sukulaisvierailua. Taisi olla jostakin haatetopicista tms..? Ihanaa kun tykkäsit ja tosi kiva kun erittelit lempparikohtasi. Itse en pitänyt tuosta kohdasta kun betasin tekstiä, ja olin vähällä postaa sen, tuntui aivan liian kliseelta. Noh, hyvä etten poistanut : )
cykesb: Ooh, kiitos kiitos kiitos kommentista <3 Sait minut hyppelehtimään ympäri huonetta (joo, öhöm, kehut nousevat päähän). Olen aivan tohkeissani! Kiitoskiitoskiitos ihan järjettömästi! Jotenkin se tapa, millä kuvasit fikkiäni ja ne adjektiivit... jotenkin vaan natsasivat siihen mihin pyrin tämän kanssa : ) Tarkoitukseni oli herättää ajatuksia ja kuvailla koruttomasti, ja kommenttisi perusteella sain tavoitteeni suoritettua : ) Tekstin ei myöskään pitänyt olla helppoa luettavaa yksinkertaisista lauseista huolimatta ja tunnelman piti olla jokseenkin ahdistava ja jättää 'ontto' fiilis... Oi luoja, olen niiin onnellinen <3 kiitoskiitoskiitos! (Muuten ihan offina: jäin lagaamaan ja tuijottamaan avaasi noin 10 sekunniksi, jotenkin vaan niin... hätkähdyttävä? Kiehtova jollakin kieroutuneella tavalla.. Eh, taidan lopettaa tämän selittelyn tähän : ))

Tuhannesti kiitoksia kommenteista, jotka ovat yhäkin enemmän kuin tervetulleita!
ps. kommentit on ollut tositosi positiivisia. kritiikkikin on sallittua, en mä pure :3

[malla]

Tykkäsin! Vähän epäillen tartuin ficciin, sillä en osaa ajatella ankeuttajan tuntevan minkäänlaisia tunteita, saatikka pyörittelevän minkäänlaisia ajatuksia päässään. Positiivinen yllätys ettei niin kuitenkaan ollut, vaan kerronta oli täysin ulkopuolisen spekulaatiota tapahtumista.

Kirjoitustyylisi oli sopivan huoletonta, mutta samalla painavaa. Lyhyitä lauseita, yksittäisiä sanoja, mutta paljon asiaa. Pidin siitä miten lopussa tehtiin selväksi, ettei ankeuttajan nälkä koskaan katoa, eikä ankeuttajalle jää suudelmasta minkäänlaista muistoa tai tunnetta. Se, miten ankeuttaja toimii ainoastaan vaistonsa varassa, janoten ikuisuuksiin tuntematta koskaan kuitenkaan täyttyneensä.

Kuin sähinen.

Pitäisikö tuossa olla sähikäinen? Yritin etsiä googlestakin sanaa sähinen, mutta en löytänyt mitään fiksua, ja jäi vaivaamaan. *naur*

… surkastuneilla jäljitelmillä, jotka olivat kumminkin kaikki mitä se voisi enää koskaan saavuttaa.

Tällä nyt ei ole mitään väliä, mutta vaihtaisin ’kumminkin’ sanan ’kuitenkin’ sanaan. Kuitenkin sopisi jotenkin paremmin tekstisi tyyliin – kumminkin kuulostaa jollain tapaa irralliselta tuossa lauseessa.

Joka tapauksessa, tykkäsin tästä, kiitos. :>

[sokerisulka]

malla: Kiitos erittäin rakentavasta ja kattavasta kommentista! Ihana nähdä että joku on lukenut tämän noin tarkkaan ja huomannut virheitä joita itse en huomannut. Mukava että pidit ja fikkini pääsi yllättämään positiivisesti eikä toisinpäin : )