HAHMOT OVAT J.K. ROWLINGIN.
Otsikko: Pergamentinpaloja
Kirjoittaja: Nynaeve
Ikäraja: S eli sallittu
Paritus: Harry/Ron
Tyylilaji: tunnelmointia lähinnä
Tekijänoikeus: J.K.Rowling omistaa Potterit ja kaiken niihin liittyvän yhdessä Bloomsburyn ja muutaman muun kanssa.
Yhteenveto: Saamari, Harry, äiti varmaan tappaisi minut, jos tietäisi. En yhtään tiedä, miten hän suhtautuisi tähän. En tiedä vielä itsekään, miten suhtautuisin tähän, tajuatko?
A/N: Vastaus kirjehaasteeseen. Hyvin erilainen ficci kuin aikaisempani, eikä pyri suuriin sanoihin ja tunnereaktioihin. Tämä on omalla tavallaan hyvin pelkistetty ja haluaisin ajatella tätä jollakin tasolla realistisena.
Kaikki kirjeet ovat Ronilta Harrylle. Päivämäärät ovat hyvin tärkeitä, joten niitä kannattaa katsoa. Vuosi 1995 on tietoisesti jätetty pois. Kaikenlaiset kommentit ovat lämpimästi tervetulleita!
*
4.11.1991
Vihaan liemiä. Vihaan Kalkarosta. Vihaan luihuisia.
4.11.1991
Hermione sanoi eilen, että voisi antaa meille tukiopetusta liemissä iltaisin. Tukiopetusta liemistä, Harry, iltaisin! Me pelastettiin se peikolta toissapäivänä ja näin se osoittaa kiitollisuuttaan?
4.11.1991
Jännittääkö huominen huispausmatsi? En vieläkään usko, että pääsit etsijäksi! Muistakin sitten rökittää luihuiset, Malfoy on virnuillut koko tunnin ärsyttävän ylimielisesti. Voi hitto, Kalkaros taisi huomata, se tul –
*
31.7.1992
Hyvää syntymäpäivää, Harry! Onko kaikki hyvin? Et ole vastannut yhteenkään kirjeeseeni, tosi imartelevaa käytöstä parhaalta kaverilta. Hermionekaan ei ole kuulemma saanut yhtään vastusta sinulta. Kirjoita meille tai ryhdymme kovempiin otteisiin. Harry, minä en pilaile – Fredillä ja Georgella on jo suunnitelma, jonka toteutamme, jos et vastaa kolmen päivän sisällä.
*
5.7.1993
Moi Harry!
Ginny on puhunut sinusta suu vaahdossa koko ajan. Jos se oli aiemmin ihastunut sinuun, nyt se palvoo sinua. Mutta älä kerro, että minä kerroin. Ginny on yllättävän sisukas ollakseen niin rääpäle. Ja äiti ja isä ovat pystyttämässä patsasta sinulle etupihallemme, luonnollisesti. (Se oli vitsi.) Mutta ihan oikeasti, en vieläkään ymmärrä kunnolla koko juttua. Salaisuuksien kammio, Tiedät-kai-kenen päiväkirja… Hemmetin Lucius Malfoy, onneksi isä vähän paiskoi sitä viime syksynä.
Sitä minä vain, Harry, että sinä olit uskomattoman rohkea. Kiitos, kun pelastit siskoni. (Menen nyt auttamaan sen patsaan pystyttämisessä, kun näköjään alan nynnyillä..)
Kirjoita pian,
Ron
*
6.8.1994
Terveisiä Egyptistä! Täällä on upeaa, Bill on näyttänyt meille pyramideja ja kaikkea siistiä. Fred ja George olisivat halunneet lukita Percyn yhteen pyramideista, mutta äiti olisi kiskonut heiltä hiukset päästä, joten Charlie kielsi heitä. Tosin Charlie näytti siltä, kuin olisi joutunut käymään hetken ajan keskustelua omantuntonsa kanssa ennen kuin päätti kieltää heitä. Ei mikään ihme, Percy on ollut entistä tärkeilevämpi tänä kesänä.
En muuten tiedä, miten sanoisin tämän, mutta… Minusta tuntuu, että olen jotenkin viallinen. Fred ja George ovat jahdanneet täällä tyttöjä pää kolmantena jalkana, ja jopa Ginny on vilkuillut paikallisia poikia, mutta minä en edes muista, minkä näköisiä tyttöjä olen nähnyt. Mutta ei kai se tarkoita mitään? Eihän kolmetoistavuotiaan tarvitse vielä olla kiinnostunut.
Äh, unohda että edes sanoin mitään. Olen varmaan saanut auringonpistoksen. Nähdään parin viikon päästä!
Ron
*
16.8.1996
Miten jakselet, Harry? En oikein tiedä, mitä minun pitäisi sinulle sanoa, kun en kuitenkaan ymmärrä, miltä Siriuksen menettäminen sinusta tuntuu. Mutta voit silti puhua minulle. Äiti aina sanoo, että puhuminen auttaa surun käsittelyssä.
Lupinkin on kauhean masentuneen näköinen. Tonks on myös muuttunut ihan harmaaksi, äiti on puhunut kauheasti sen kanssa, mutta ei se tunnu auttavan. Ehkä sinun pitäisi puhua niille. Lupin ainakin varmaan ymmärtäisi, Sirius oli sen paras ystävä.
En edes halua tietää, miltä tuntuisi menettää sinut. Koska olet paras ystäväni ja… Sinä olet vain kaikkeni, Harry.
Ron
*
27.6.1997
Harry,
Miten menee? Olen ollut Kotikolossa vasta muutaman päivän ilman sinua, ja minulla on nyt jo ikävä. Olen varmaan aika säälittävä? Muutkin ovat huomanneet, että käyttäydyn oudosti. Ginny kyselee koko ajan, onko minulla joku tyttö. En ole viitsinyt oikaista hänen olettamustaan. Miltä äidistäkin tuntuisi, jos vain möläyttäisin ”ei, Ginny, minulla on poika”?
Saamari, Harry, äiti varmaan tappaisi minut, jos tietäisi. En yhtään tiedä, miten hän suhtautuisi tähän. En tiedä vielä itsekään, miten suhtautuisin tähän, tajuatko? Se ilta, jona Rohkelikko voitti tupamestaruuden, tuntuu ihan eiliseltä. Enkä vieläkään tajua, mistä sait rohkeuden suudella minua. Ehkä se tuli kaiken sen hormonin mukana, jonka nimen Hermione on joskus sanonut, mutta jota en ole vaivautunut painamaan mieleeni.
Koko kesä ilman sinua. Tämä on järjetöntä. Percykin istui aikoinaan koko kesän kirjoituspöydän ääressä kirjoittelemassa Penelope Clearwaterille tai kyttäämässä pöllöpostia vastauksen toivossa. Tuntisin sympatiaa sitä kohtaan, ellei se olisi niin idiootti. Kerroinhan sinulle Percyn viimeisimmästä tempauksesta? Äiti on ihan hermoromahduksen partaalla… Eikä ole pahemmin näkynyt Penelope Clearwateriakaan Percyn lähettyvillä.
Eihän Harry meille käy niin?
Ron
*
3.7.1998
Tässä on siis tosimaailma. Fred, Remus, Tonks, Dumbledore, Villisilmä, Dobby, jopa Kalkaros, kuolleina. Kukaan ei hymyile, kukaan ei puhu heistä. Percyn paluu ei ole kovin suuri lohdutus, koska ei hän pysty korvaamaan kaikkia niitä, jotka ovat poissa.
Meidän koko perhe on sekaisin Fredin takia. Olemme tehneet kaikkemme, jotta elämä olisi mahdollisimman samanlaista kuin ennen, mutta jotain vain puuttuu. Miksi meidän edes pitäisi teeskennellä, että mikään olisi niin kuin ennen?
Harry, minä pelkään, että menetämme Georgenkin pian. Se ei kerta kaikkiaan selviä ilman Frediä. Ja meidän perhe ei kestäisi enää Georgenkin menettämistä.
Kaikki on vain niin… harmaata. Luulin, että Voldemortin kukistuttua kaikki olisi helppoa ja onnellista, mutta en ole koskaan ennen ollut näin onneton. Tiedän, että vielä tulee päivä, jolloin emme ole itkeneet kertaakaan tai nähneet painajaisia, mutta miten selviämme siihen asti?
Ron
*
8.4.2004
Hei Harry!
Ginny poikkesi meillä muutama päivä sitten Jamesin kanssa. Hermione oli harmissaan, kun sinä et ollut mukana, sillä emme ole nähneet sinua moneen kuukauteen. Ja meillä olisi ollut sinulle tärkeätä asiaa, jonka olisimme halunneet kertoa kasvokkain. Mutta kai se on tehtävä nyt kirjeellä.
Hermione on raskaana. Kun hän kertoi sen minulle, en tiennyt, mitä olisin sanonut. Mietin vieläkin aikaa, jolloin ei ollut turvallista saada lapsia, koska niille todennäköisesti kävisi kuin sinulle tai Teddylle – menettäisivät vanhempansa. Sitten tajusin, että meillä ei enää ole mitään hätää. Kun aloin vihdoin ymmärtää, että minusta tulisi isä, nauroin onnellisemmin kuin kuuteen vuoteen, Fredin kuoleman jälkeen. Harry, minusta tulee isä! Ja me haluamme sinut kummisedäksi. Suostuthan? Minä ja Hermione emme voi kasvattaa lasta ilman, että sinä olet mukana tuhoamassa meidän kasvatuksemme hedelmät.
Nyt on vihdoinkin tullut se päivä, jolloin ei tarvitse enää vilkuilla olkapäänsä yli ja pelätä pahinta. Enää minä en näe painajaisia tai ole surullinen. Koska voin vihdoinkin luottaa tulevaisuuteen. Nyt on tullut päivä, jona voi taas rakastaa. Minä aion rakastaa tätä lasta enemmän kuin mitään muuta tässä maailmassa. Ja minä aion tehdä Hermionen niin onnelliseksi kuin ikinä pystyn, koska välitän hänestä enemmän kuin olisin ikinä uskonut mahdolliseksi.
Tule käymään meillä joskus Ginnyn ja Jamesin kanssa, Harry. En tiedä, olemmeko koskaan tarpeeksi vahvoja kohtaamaan toiselle ilman, että tuntisimme katumusta valinnoistamme, mutta me olemme tehneet ne jo. Teimme ne ehkä vääristä syistä, mutta teimme kuitenkin. Ja valintamme ovat johtaneet meidän tähän päivään, jona olemme onnellisempia kuin koskaan. Voivatko valintamme silloin olla mitään muita kuin oikeita?
Ja silti, Harry, silti…
Minä rak –
Ron
