Yhteisen taipaleen päätös Sirius/Regulus S raapale

[hymykuoppa]

Title: Yhteisen taipaleen päätös
Genre: Angst
Author: hymykuoppa
Raiting: S
Paring: Sirius/Regulus
Summary: Joskus kaikkien on alettava elää omaa elämää, oli side perheeseen kuinka vahva tahansa. Kyyneliltä ei voi välttyä, eikä toista voi olla särkemättä, mutta pakko se on tehdä.
A/N: Nyt tällainen raapale, on nimittäin tasan 100 sanaa.

Yhteisen taipaleen päätös

Poika katsoi minua itkua peitellen.

"Asiat ovat muuttuneet, Regulus."
"Eivät ole", nuori mies vastasi pelon vilkkuen silmissä.
"Meidän yhteinen taipaleemme on lopussa, sinun täytyy ymmärtää", vastasin ja puraisin alahuultani.

"Et sinä uskalla antaa minun mennä", Regulus vastasi katsoen minua syvälle silmiin, "Sinä pelkäät puolestani. He ovat minun perässä Sirius, minun perässä."
"Minä tiedän", vastasin pienen hiljaisuuden jälkeen.

Regulus nojautui eteenpäin ja laski kämmenensä minun kämmenen päälle.
Hän katsoi minua kyyneleet silmissä.
"Et voi tehdä näin minulle."

"Minun on pakko mennä. Tarvitsen rauhaa. Haluan elää omaa elämääni", en voinut pitää ääntäni enää säröttömänä.
Kyynel laskeutui varoittamatta pitkin poskeani.
"Anna anteeksi, Regulus."



A/N2: Todellakin, tämä on tällainen klisee-pätkä, ei mitään maailmaa mullistavaa,
vain pieni kaunis ajatus veljeyden tärkeydestä.

[Carolynne]

Kaunis ja pysähdyttävä kaikessa lyhykäisyydessään. Arvostan kirjoittajaa, joka osaa kertoa vähillä sanoilla elämänmittaisia tarinoita, ja tämä oli sellainen. Tykkäsin, että tapahtumien ajankohtaa tai syitä ei pienten vihjeiden jälkeen enää suoraan paljastettu, vaan se jäi jokaisen tulkittavaksi. Surullinen, jo pelkkä summary sai silmäkulmani kostumaan.
Erityisesti pidin seuraavasta lauseesta:

"Et sinä uskalla antaa minun mennä"

Tuossa vaikutti ensinnäkin se hätäännys ja menettämisen pelko, joka sanojen takaa oli luettavissa, sekä itse sanavalinta. Regulus ei sanonut "Et uskalla mennä", vaan juuri noin. Epätavallisempi, mutta juuri siksi niin loistavasti toimiva ratkaisu.

Ainoa, mikä häiritsi, oli kohta "minun perässä", johon olisin liittänyt omistusliitteen, "perässäni."

Kiitos hienosta tunnelmapalasta,
Carolynne

[hymykuoppa]

Carolynne: Kiitos. Minä puolestani arvostan kommentoia,
jotka uskaltavat sanoa oman mielipiteensä suoraan, ja lukea
ehkä jopa rivien välistä ja jotka voivat ymmärtää, ettei omien
aivojen käyttö ole kiellettyä, jos fic ikään kuin alkaa keskeltä
tarinaa tai loppuu kesken, tai syytä ja seurauksia ei ole kerrottu.
Kaikki saavat päättää mitä on tapahtunut ja miksi. Mutta ei
sitäkään aina tarvitse tietää.

Harrastan tällaisia hieman erikoisempia lauseita, joskus ne toimivat
ja joskus taas - no - eivät toimi. kielioppini on hieman heikolla
kantilla, täytyy tarkastella sitä hieman tässä ja betauttaa kaikkia
tekstit.
Kiitän.

[tennari]

awww  
Todella suloinen. En oikein tunne Regulusta hahmona,
mutta voin hyvin kuvitella hänet tuohon tilanteeseen.

Mukava pieni raapala, kuten sanoit, ei mitään actionia,
pieni tunnepakkaus vain.

Kiitos.
Kiitos.


pidin.

[hymykuoppa]

Kiitos kommentistasi, tennari.
Niin, ei aina tarvitse olla sellaista kauheaa tapahatuma-ficciä,
eikös meidän kaikkien pidä joskus pysähtyä ajattelemaan.

[hymykuoppa]

Stargazer, jooo, tämä onkin jo hieman vanha ficci Kai se kirjoitustyyli ja -tapa muuttuvat tässä ajan kuluessa, että monista minun tekeleistä huomaa, mitkä ovat uusinta uutta ja mitkä sitten jo hieman vanhempaa.. ja tämähän onkin jo yli vuoden ollut täällä Jooo, nykyään koitan aina vältellä kliseitä, mutta minkäs sille voi, että niitäkin aina välilä eksyy sekaan. Mukavaa kuitenkin, että pidit tästä

[NeitiMusta]

Tosi kaunis, herkkä ja surullinen.
Tykkäsin erityisesti tosta, vikasta lauseesta. En oikein tiedä miks, mut... Kuvailit hyvin veljesten välistä rakkautta.
Tää oli kyl kaunis.

Kiitos
NeitiMusta
<3

[hymykuoppa]

Kiitos kovasti NeitiMusta(: