Mä olen sitä mieltä, että Nevillestä ja Hermionesta tulisi tosi hyvä pari. Neville on vaan ujo ja itsetuntonsa kovasti kotona ja koulussa poljettu, mutta mä olen aina käsittänyt, että Neville kumminkin on ihan älykäs - älykkäämpi ja lukeneempi kuin vaikkapa Harry. Varmaan jokainen voi samaistua tuohon ihastumisen tunteeseen ja siihen kuvitelmaan, että kertoisi ihastuksen kohteelle tunteistaan. Se on ihan hirveää samalla kun se on aivan ihanaa. Tästä ei oikein voinut päätellä, että mitä Hermione olisi mahtanut sanoa, jos Neville olisi saanut annettua tälle kirjeen, mutta jotenkin jäin siihen mielikuvaan, että tässä olisi kyseessä yksipuolinen ihastus, josta Hermionella ei välttämättä ole mitään aavistustakaan, mutta toisaalta romantikko sisälläni pitää mahdollisena myös, että Hermione olisikin vastannut siihen tai ainakin ajan kanssa alkanut tuntea jotain, jos olisi vaan tiennyt.
No se on aika, jos koska välttämättä Neville ei koskaan tulekaan kertomaan ihastuksestaan. Musta oli jännä ja toimiva ratkaisu se, että tekstissä ei kerrottu, mitä Neville oli kirjoittanut pergamentille, jonka sanoja hän tavasi. Se jää lukijan mielikuvituksen varaan. Mä aattelin, että siinä pergamentissa on kauniita sanoja kuvailemaan millainen Hermione on. Tykkäsin kovasti myös ratkaisusta, että Neville tavasi kirjeensä sisältöä ja yritti lakata tekemästä sitä, ettei sanat menettäisi merkitystään. Noinhan sitä tekee, kun on jokin merkityksellinen asia, jonka yrittää saada tehtyä ja pelottaa ja jännittää.
Kaikista eniten tässä tekstissä tykkäsin kumminkin siitä, että Hermione, jonka Neville näki tulevan muotokuva-aukosta ei ollut huoliteltu ja kaunis vaan että Hermionella oli hiuksissa takkuja ja kaapukin oli tahrainen ja pitempään käytössä ollut ja kuitenkin Hermione Nevillen silmissä oli maailman kaunein tyttö. Romantikko minussa rakastaa sitä ajatusta, että kauneus ei ole riippuvainen kulliisestakin ehostuksesta ja että Neville varmasti näkee (tai se ajatus tästä syntyy) sisäistä kauneutta Hermionessa.
Tahraisesta asustuksesta ja ensiluokkalaisista, jotka pelästyi Nevillen äkäistä ilmettä yritin ajoittaa, että minkähän ikäisinä Neville ja Hermione mahtoivat tässä olla... ei ihan pieniä kuitenkaan. Minäkin tykkäsin tuosta rakenteesta, että aina välissä Neville päätti, että nyt se tapahtuisi. Se tuntuu tutulta, että aina päättää, että tänään ja nyt ja sitten kumminkaan ei. Ehkä kumminkin joskus Neville sen tekee ja saa vastakaikua. Tykkäsin tästä tekstistä kovasti.
