Nimi: Kyyneleet silmissään, hymy huulillaan
Kirjoittaja: Pops
Oikolukija: Ei ole
Ikäraja: S
Paritus: Minerva McGarmiva/Severus Kalkaros
Luokka: Synkkää romantiikkaa
A/N: Osallistuu 12+-haasteeseen, johon kuuluvat sanat on tekstissä boldattu. Ottaa osaa myös OTP10-haasteeseen, jossa omana OTP:ni on, yllätys yllätys, Minerva/Severus. Minä en myöskään omista kyseisiä hahmoja, vaan annan niistä kaiken kunnian rouva Rowlingille.
Kyyneleet silmissään, hymy huulillaan
Severuksen huurteinen hengitys sekoittui noidankattilasta tulevaan höyryyn. Huolimatta tyrmien kylmyydestä hikipisara karkasi miehen otsalta, tämän kumartuessa haistelemaan aikaansaannostaan.
*
Syksyinen päivä oli ollut kauniin kuulas Minervan ja Severuksen suunnatessa vapaapäivän kävelylenkkinsä Tylypahkan puutarhaan. Verso oli kertonut Severukselle edellisenä päivänä saaneensa uudenlaisen kasvin; se näytti aivan huilulta ja kaiken lisäksi vielä ääntelikin samalla tavalla. Ja koska Severus tiesi Minervan kiinnostuksen kaikenlaiseen muodonmuutokseen, päätti hän johdattaa naisen kohti vinoin puin rajattua aluetta. Matkaa kuitenkin hidasti useampi hätäisesti varastettu suudelma, jotka kerta toisensa jälkeen syvenivät entisestään.
Severuksen kunnianhimoinen ajatus kaikenlaisesta yhteisestä aktiviteetista katkesi kuitenkin odottamattomalla tavalla. Piippua muistuttava ohdakkeenomainen kasvi pääsi salaa hiippailemaan Minervan olan yli, pistäen piikkinsä läpi naisen sykkivän kaulasuonen. Ennen kuin Severus ehti herätä kunnolla tapahtuneeseen, oli kasvi jo vetäytynyt takaisin kuoreensa ja nutturapäinen nainen makasi liemien professorin jalkojen juuressa liikkumattomana. Nopeasti Severus sukelsi maahan tunnustelemaan naisen pulssia. Kylmä hiki valui miehen kasvoilta tämän tuntiessa sykkeen epätasaisena ja normaaliakin hitaampana. Kengän kannat vilkkuen Kalkaros nosti velton naisen syliinsä ja lähti juoksemaan kohti Tylypahkan suuria puuovia.
*
Verenkierto lamautuneena Severus etsi sormet jäässä tarvittavia aineksia. Kaltevalle pinnalle aseteltu Minerva McGarmiwa hengitti nyt jo hyvin vaivalloisesti eikä Severus edes halunnut pohtia sitä, kuinka kauan hänellä oli enää aikaa jäljellä. Hikipisarat helmeilivät miehen otsalla tämän kerätessä ja sekoitellessa tarvittavia aineksia. Viimein padassa kupli purppuranpunainen keitos, jota liemimestari tarkasteli kriittisesti. Myötäillen padan muotoja mies edelleen hämmensi keitostaan, tuijotellen sitä edelleen kriittisellä ilmeellä. Kohta liemen puna oli muuttunut iltataivaan väriseksi ja vihdoinkin hymy levisi miehen kasvoille. Hitaasti hän veti viereensä pikarin ja ammensi siihen ison kauhallisen juomaa ja sanaakaan sanomatta lähti suunnistamaan kohti huoneen perällä makaavaa vararehtoria. Lyhyenkin matkan aikana hirvittävä ajatus ehti ajautua Severuksen mieleen, mitä jos toinen ei kuitenkaan heräisi hänen ponnisteluistaan huolimatta. Suru piirtyi kirkkaana miehen jo valmiiksi synkeille kasvoille, mutta päättäväisesti hän ryhdistäytyi ja kallisti pikarin naisen huulille. Liemi upposi naisen suuhun yhdellä kaadolla ja kasvot valkoisina mies jäi tuijottamaan reaktiota. Naisen ruumis värisi kauttaaltaan lämpimän liemen kiitäessä tämän verisuonia pitkin. Lopulta höyry kohosi naisen korvista, aivan kuin toinen olisi juuri nauttinut ison annoksen pippurilientä. Kyynel vierähti miehen silmäkulmasta naisen avatessa silmänsä hymy huulillaan.