// Alaotsikko: K11, Angst, One-shot
Ficin nimi: Kaikki keijutkaan eivät ole samanlaisia
Kirjoittaja: -jjassuu
Beta: ei oo
Genre: Angst
Ikäraja: K11
Päähenkilöt: Keiju, Fauni, Peikko, Haltija
Summary: Pitääkö keijujen olla aina iloisia? Eivät kaikki voi olla samanlaisia, eivät ede keijut.
Varoitukset: öää.. noo ei varmaan mitään
... paitsi no pari kuolema, mutta niistä ei kerrota tarkasti.
A/N: Osallistuu Oi Doris – eli lauluista teksteihin -haasteeseen
Chisun Yksinäisen keijun tarina - biisillä.
Kirjotusvirheistä ja muista saa
(pitää) ilmoittaa
----
Kaikki keijutkaan eivät ole samanlaisia
Keiju hieroo silmiään unisena. Yö oli ollut rasittava tuolle pienelle ja hennolle olennolle. Aurinko on noussut jo korkealle ja sen valo hivelee kukkia. Metsän eläimet alkavat heräillä ja nousta ylös.
Keiju nousee ylös ja astelee peilin luokse. Keiju oli kaunis. Pitkät, vaaleat ja laineikkaat hiukset, sirot kasvot ja sopusuhtainen vartalo. Siivet olivat kauniin hennonpunaiset. Vaikka Keiju oli kaunis, hän ei ollut onnellinen. Elämä oli mennyt alamäkeen erään kohtalokkaan illan jälkeen.
Komea mies kävelee katua pitkin. Kädessään hänellä on ruusukimppu. Mies on menossa tapaamaan Keijua. Hento tuuli puhaltaa miehen hiuksia, miehen huulilta karkaa huokaisu. Mies pysähtyy suihkulähteen luokse, katsoo alas ja hymyilee. Mies on onnellinen, Keiju oli pyytänyt hänet aamukahville. Miehen mielestä Keiju oli kaikista kaunein nainen, jonka hän oli ikinä nähnyt. Keijun kanssa hänellä ehkä olisi jopa tulevaisuus. Mies jatkaa matkaansa, Keijun talolle on enään pieni matka.
Mies kävelee metsän ohi, mutta pysähtyy kun kuulee rapinaa. Hän kääntyy ja kohtaa punaiset silmät.
Miehen suusta kuuluu vertahyytävä karjaisu, kun olento hyökkää hänen kimppuunsa.Keiju herää transsista, kun tuntee kyyneleiden valuvan poskilleen. Se mies oli ollut hänen elämänsä rakkaus. Kukaan ei pystyisi korvaamaan tuota komeaa ja kilttiä miestä.
Ovelta kuuluu koputus ja Keiju ryntää katsomaan kuka on tullut tapaamaan häntä heti aamusta. Oven toisella puolella seisoo Fauni. Fauni oli ollut Keijun ystävä jo iät ja ajat. Fauni kopsuttelee sisälle. Keiju istahtaa sängylle. Hän alkaa kertoa Faunille, mikä hänen mieltään painaa.
Fauni vain nauraa kun kuulee, että Keiju on masentunut.
"Et voi olla tosissasi." Fauni pärskähti.
Keiju suuttuu ja käskee Faunin pois. Keiju olisi aina yksin. Eikös keijujen pitäisi olla iloisia ja täynnä elämänhalua. Keiju ei kuitenkaan ollut aivan tavallinen. Hän oli menettänyt rakkaansa. Keiju ei ikinä saisi häntä takaisin.
Illalla Keiju lähtee nukkumaan, mutta kun hän on kävelemässä vessan ohi, hän huomaa vessan pöydällä tablettipurkin. Keiju menee purkin luokse ja avaa kannen. "Unilääkettä", lukee etiketissä. Ehkä tabletit auttavat Keijua nukkumaan. Keiju ottaa kaikki tabletit ja lähtee nukkumaan. Ehkä tämä olisi viimeinen kerta kun hän menee nukkumaan, jos hän ei enään ikinä tulisi takaisin.
Seuraavana aamuna Fauni, Peikko ja Haltija tulevat Keijun talolle. Fauni on tullut pyytämään anteeksi sitä, että ei uskonut ystäväänsä. Peikko ja Haltija tulivat Faunin mukaan, koska halusivat auttaa Keijua pääsemään masennuksen läpi.
Fauni koputtaa ovea, mutta sisältä ei kuulu pientäkään pihahdusta. Haltija avaa oven varovasti. He kaikki järkyttyvät, kun pääsevät sisälle. Keiju makaa sängyllä, unilääkepurkki vieressään, tyhjänä. Peikko juoksee Keijun luokse itkien ja parkuen.
Keijun hautajaisissa peikot lohduttelivat keijuja ja haltijat fauneja. Keiju oli nyt päässyt paratiisiin, josta sattoi vain unelmoida. Maakin olisi paratiisi, jos kaikki eläisivät lähekkäin.
Keiju olisi ollut ylpeä ystävistään, jos olisi vielä elossa.
Siipiinsä keijupölyä hän hieroi aamuisin
Että vastatuulessakin lentää jaksaisi
Kovat oli ajat hällä takana,
Mut' kuka uskois et' on olemassa surullisia keijuja?
Pää painoksissa mainitsi hän kerran murheistaan
Fauni hymähti, ei ottanut tosissaan
Kuinka muka siivekäs niin maassa olla vois?
Vakavasti otti vasta kun tuo pieni keiju nukkui pois
On paratiisi täällä meillä päin
Vaan ei aina kaikki koe sitä näin
Sillä faunin, peikon, keijunkin
Suru joskus kiinni saa ja vie mukanaan.
Yksinäisen keijun tarina kosketti kaikkia
Peikot lohdutteli keijuja, haltijat fauneja
Kaikkialla huokausten kera toistettiin
Miksi se yhden hengen vaati, ennen kuin me muistettiin
Ois paratiisi meillä täällä näin
Jos elettäisiin aina lähekkäin
Ja vaikka faunin, peikon, keijunkin
Suru silloin kiinni saa se ei vie
Ois paratiisi meillä täällä näin
Jos elettäisiin aina lähekkäin
Ja vaikka faunin, peikon, keijunkin
Suru silloin kiinni saa se ei vie mukanaan
