Title: 3 sanaa, joita Draco katuu
Author: sileas
Genre: romance
Rating: K-11
Pairing: Draco/Luna
Disclaimer: En omista mitään Harry Pottereista. Teen tätä omaksi (ehkä myös muiden) huviksi.
A/N: Inspiraatio iski, kiitos haasteen. ^^
"3 kertaa kun..." -haasteeseen.
---
”En”
Oli tavallisen tylsä torstai-ilta. Crabbe ja Goyle olivat tekemässä laiskanläksyjä McGarmiwalle ja Draco maleksi yksin käytävillä, toivoen törmäävänsä ensiluokkalaisiin rohkelikkoihin, joihin hän voisi purkaa turhautumistaan. Käytävät eivät kuitenkaan kuulleet Dracon toiveita ja yhtäkään ihmistä ei näkynyt.
Kuljettuaan yksin ikuisuudelta tuntuvan ajan, Draco kuuli askelten ääntä vasemmalta aukeavasta käytävästä. Draco nosti sauvansa ja tähtäsi kamppiherjan oppilaaseen. Vaalea tyttö kaatui ja päästi kirkaisun. Tytön sylissä olleet lehdet levisivät ympäri käytävää. Draco nauroi lukiessaan pudonneen lehden kanteen painetun otsikon ”Saivartelija”.
”Minä… säikähdin.”
”Miksi minä välittäisin siitä vähääkään?”, Draco hymyili ivallisesti tytölle.
”En minä tiedä miksi. Välität kuitenkin”, tyttö kohautti olkapäitään.
”En.”
”Lööperi”
Yrttitiedon tunti oli juuri loppunut. Oppilaat valuivat ulos kasvihuoneilta. Kaikki paitsi kaksi. Vaalea poika otti kiinni korpinkynsitytön ja veti tämän kulman taakse.
”Miten niin minä välitän?” poika kysyi.
Tyttö oli hiljaa ja tuijotti seinää pojan takana.
”Vastaa minulle!”
”Älä huuda”, tyttö kuiskasi.
”Älä yritä kieltää minua tekemästä jotain, Lööperi”, poika sihahti hampaidensa välistä. Hän ehti juuri nähdä kyyneleiden purskahtavan tytön silmiin, ennen kuin tämä kääntyi ja juoksi pois.
”Lopeta”
Draco istui hämärässä ja tyhjässä kirjastossa, tuijottaen kirjaa edessään. Kello oli liikaa ja väsymys painoi pojan silmiä. Kirjaimet sivulla tuntuivat vaihtavan paikkaa jatkuvasti tehden lukemisesta mahdotonta. Crabbe oli yli tunti sitten lähtenyt syöpöttelemään keittiöön ja Goyle oli nukahtanut ja kuolasi nyt onnellisen näköisenä kirjansa päälle.
Dracon silmäluomet painuivat kiinni ja lihakset rentoutuivat.
Kevyt kosketus niskassa herätti pojan. Pöydällä ollut kynttilä oli sammunut ja Draco ei nähnyt mitään. Goylen kuorsaus kuului suunnilleen sieltä, mistä sen kuuluikin, mutta rahisevan äänen lisäksi huoneessa kuului muutakin. Kevyen hauras hengitys, joka ei missään nimessä voinut kuulua Crabbelle eikä Goylelle.
Draco tunsi kädet molemmilla olkapäillään, kädet, jotka vaativat häntä kääntymään. Poika kääntyi ja heti olivat pehmeät huulet löytäneet tiensä vasten hänen omiaan.
Tyttömäisen sirot kädet leikittelivät hänen vartalollaan ja lämpöä hehkuva hahmo painautui häntä vasten. Poika tunsi tytön hymyilevän suudelman läpi. Kaikki tuntui samaan aikaan niin hyvältä ja niin väärältä. Dracoa ahdisti, hän halusi pois.
Hän irrotti itsensä tytöstä ja tönäisi toisen kauemmas.
”Lopeta”, hän käski. Hauras hengitys pysähtyi kuin seinään. Draco ei nähnyt mitään, mutta hiljaisesti lattiaa vasten kopisevat juoksuaskeleet kertoivat, että hänen sanansa oli kuultu.
Ja hänen olonsa oli surkea.
