// Alaotsikko: K-11, Albus Severus/Scorpius, drama, lievä angst
Title: Nuorallatanssia pohjoistuulessa (piirretään kajaalilla käsivarsiin)
Author: Winifred
Status: Valmis, ficlet
Beta: bbrickless lukaisi läpi ja rohkaisi, kiitos<3
Genre: Drama, slash, angst hyvin lievänä
Pairing: Albus Severus/Scorpius
Rating: S
Disclaimer: Rowling omistaa hahmot ja maailman, minä leikin ilman rahallista palkkiota tai mitään muutakaan. Omakseni en väitä.
Word count: 257
Summary: Hän etsii taskusta ruskean kajaalin, jonka siskolta kähvelsi, ja piirtää valkeisiin käsivarsiin sanoja.
A/N: Ei tähän voi sanoa mitään. Vahinko, inspiraatio, nimityksiä on monia. Tämä vain syntyi. Osallistuu Slash 10 -haasteeseen, FF10:iin aiheena Luihuisen pojat sanalla 02. Valkoinen ja Kaiken maailman ficlettejä -haasteeseen aiheella 21.5 - 28.5.2010 "Kuolematon". Perjaatteessahan hahmot voisivat olla keitä tahansa, mutta itse kuvittelen heidät Albus Severukseksi ja Scorpiukseksi.
Nuorallatanssia pohjoistuulessa (piirretään kajaalilla käsivarsiin)
Pohjoistuuli se nappaa, kietoo käsivarret lantion ympärille, hyväilee niin kiivaasti ettei hengitys kulje. Sielu seisoo ja ruumis värisee, kaikki huutavat hallelujaa eivätkä edes tiedä mitä se tarkoittaa. Kyvyttömyys tehdä mitään, pohjoistuuli on niin omistava. Kylmä puristaa, se repii ihoa rikki ja saa jalat vapisemaan. Nuora jäätyy ja katkeaa, eihän se kylmää kestä, kuka kestäisi. Nuorallatanssija ei voi tanssia ilman nuoraansa, kyllähän sen jokainen tietää. Ilman sitä alla on vain tyhjyys ja tuulesta ei voi tarttua ja pohjoistuuli menettää halunsa. Käsivarret katoavat ja pudotus on pitkä.
Muttei hän osu maahan, toinen ei päästä. Mitä sitten vaikka pohjoistuuli on villi ja vapaa eikä tahdo häntä, toinen tahtoo. Vaaleat hiukset kuin enkelillä ja käsivarret niin ruipelot etteivät ne jaksaisi arkkua nostaa, mutta silti ne eivät päästä irti. Halaavat tiukasti, sormet eksyvät paidan alle lämmittelemään ja huulet hyväilevät kaulaa tehden sinisenpunaisia jälkiä.
Hän rakastaa, aivan varmasti, kyllä hän tietää mitä se tarkoittaa vaikkei saa sanottua. Hän etsii taskusta ruskean kajaalin, jonka siskolta kähvelsi, ja piirtää valkeisiin käsivarsiin sanoja. Toinen hymyilee, tykkää sanoista, jotka käsivarteen piirtyvät. Pyyhkäisyllä ne katoavat vähän kuin tuuli, mutta verkkokalvoille iäksi piirtyneet, niitä ei saa saippuallakaan pois.
Kyllä vaaleaverikkö tietää, mitä nuorallatanssijan rakastaminen vaatii. Vaatikoon mitä vain, yhdessä he ovat kuolemattomia, katkaiskoon pohjoistuuli vaikka kaikki nuorat, heillä on suojaverkko, joka suojelee. He kuuluvat viekkaisiin, tupansa vihreisiin ja heillä on kajaalitahroja käsivarret täynnä ja hymyt koristaa huulia ja huulet omistaa huulia.
Takertuvat kiinni, eihän sitä koskaan tiedä milloin valkeus tulee varkain luokse, mutta väliäkö sillä kun molemmilla on toisensa.
Sinun oma ja minun oma.
A/N2: Risuja ja ruusuja otetaan vastaan (: