Nimi: Muistojen Haamut
Kirjoittaja: Emiliin1
Ikäraja: K11
Paritukset/hahmot: ei parituksia
Tyylilaji: Draama?, lyhyttarina
Yhteenveto: Poika/mies muistelee aikaa sisarensa kanssa elosta, ja miettii "miten tässä kävi näin?"
Varoitukset: ei juuri erikoisempia.
A/N: ei ole vielä
Muut huomautukset: kirjoitin tämän keskellä yötä, ja idea on pyörinyt mielessäni jo pitkään. oli outoa kirjoittaa tuollaisesta kuvakulmasta, kun itse olen myös isosisko yhdelle pikkuveljelle. olotila oli erittäin outo. : D Tämä muuten on ensimmäinen suomeksi kirjoittamani kunnon juttu, jos kouluaineita ei lasketa : D
Katselen kaukaa takapöydästä, kun teet työtäsi. Et edes tiedä että olen täällä. Katson, kun väläytät tutun hymysi yleisölle, ja muistan kun hymyilit samalla tavalla minulle, ollessamme nuorempia. Silloin tuo hymy oli puhdas ja kaunis, eikä tuollainen likaisen kissamainen, korruptoitunut virne.
Muistan, kun olimme kaksin kotona, ja joku outo mies yritti tulla sisälle kotiimme. sinä olit minua paljon vanhempi, etkä pelännyt kuten minä. Otit kädestäni kiinni ja veit minut huoneeseeni. Kerroit tarinoita, jotka silloin piristivät minua, mutta jotka nykyään saavat minut suuttumaan. Silloin en enää pelännyt, sillä tiesin oman isosiskoni pitävän minusta aina huolen. Katson uudelleen lavalle ja mieleni tekee hakea sinut pois sieltä. En ymmärrä kuinka päädyit tuollaisen elämän keskelle, ja kuinka voit olla noin onnellinen.
Samalla muistan päivän, jolloin rakas siskoni ensimmäisen kerran oli jotakin muuta kuin tuttu siskoni. Kun sinusta oli yhtäkkiä tullut täysin vieras ihminen. En voinut uskoa puheitasi, ja ajattelin vain ”mitä minä tein väärin?” ja uskoin oman rakkaan isosiskoni palaavan mahdollisimman pian ennalleen, ja voisimme taas nauraa yhdessä kuten ennen. Mutta ajan mittaan tajusin, että niin ei kävisi.
Katson vielä viimeisen kerran lavalle ennen lähtöäni, ja näen sinun vilauttavan sen saman hymysi vielä kerran yleisölle, ennen kuin siirryt taka-alalle muiden tanssijoiden siirtyessä paikoilleen. Astun ulos ja mietin, miten siitä kiltistä, rohkeasta ja rakastavasta isosiskosta tuli tällainen? Miksi juuri minun sisareni päätti jättää perheensä ja ryhtyä strip-clubin tanssijaksi? Miksi? Sen todella tahtoisin tietää. Tahtoisin puhua kanssasi ja kysyä, ”miksi?” Mutta tiedän, ettet olisi tuntevinasi minua. Olet ollut täällä jo liian kauan. Silti, tahtoisin vielä edes kerran nähdä sen viattoman, kauniin hymyn, jonka näin viimeksi pikkupoikana, kun vielä olimme muutakin kuin vain haamut toistemme muistoissa.
Star muokkaili ikärajan