Nimi:Kevät saa ihmeitä aikaan
Beta:Suklaamurunen
Ikäraja: Sallittu, vähän vaan pussaillaan
//Sansku muutti ikärajan uusien sääntöjen mukaisiksi. (:Paritus: Harry/Draco
Yhteenveto: Hermione ihmettelee kevään tullen Harryn uutta outoa käytöstä
A/N: Halusin kirjoittaa pojista kolmannen osapuolen näkökulmasta, osallistun tällä OTP10-haasteeseen ja Kevättä ilmassa haasteeseen.
Kevät saa ihmeitä aikaan
HxD
Ulkona oli kymmenen astetta lämmintä, aurinko paistoi jo hiukan lämmittävästi ja puiden oksat vihersivät. Hermione Granger istui sisällä, parhaiden ystäviensä Ronin ja Harryn kanssa tehden läksyjä. Kaikki oli kuten yleensäkin, ruskeatukkaisen tytön neljä jalkaa pitkä liemien tutkielma oli miltei valmis, Ron yritti epätoivoisesti saada sen luettavakseen ja Harry myötäili ystäväänsä. Ainoastaan heidät hyvin tunteva henkilö saattoi huomata toisen pojan poikkeavan käytöksen, ja niin teki myös Hermione.
Harry istui pöydän toisella puolella, kasvoillaan tyhjä, poissaoleva ilme. Poika näytti suurimmalta osalta aivan normaalilta, mustat hiukset sojottivat kaikkiin ilmansuuntiin, kravatti repsotti kaulassa ja rillit valuivat vähän väliä nenänvartta pitkin. Silmälasien takaa katsovat suuret, kirkkaanvihreät silmät olivat kuitenkin sumeat ja tuijottivat ulos ikkunasta, mitään näkemättä. Poika mutusti Hermionen hänelle joululahjaksi antamaa kotkansulkakynää, autuaan tietämättömänä tytön tutkivasta katseesta.
Jokin oli vialla, ja Hermione paloi halusta tietää mikä tuo jokin oli. Yleensä mustatukkainen oli liiankin tarmokas ja koetti pihistää hänen muistiinpanojaan aivan yhtä yritteliäästi kuin Ron. Nyt Harry ei takuulla edes muistanut läksyjä.
"Harry?" Hermionen kirkas ääni kajahti terävänä Harryn korviin ja sai pojan säpsähtämään hyvinkin syyllisen näköisesti.
"Anteeksi mitä sanoitkaan?" Harryn äänestä kuuli, ettei hän ollut yhtään seurannut kuluneen puolituntisen tapahtumia.
Hermione kurtisti kulmiaan ja ihmetteli ääneen toisen käytöstä. "En sanonut mitään, olit vain niin poissaolevan näköinen että ajattelin kysyä onko jokin hätänä?"
Kysymys sai tummatukkaisen pojan punastumaan hennosti. "E-ei minua mikään vaivaa. Taidan mennä ulos lentämään, nähdään myöhemmin!"
Harry nousi kiireen vilkkaan penkiltä ja katosi poikien makuusaliin hakemaan tulisalamaansa, jättäen Hermione pöydän ääreen kahdestaan Ronin kanssa. Punatukkainen poika kohotti kasvonsa pergamentistaan ja katsoi tyttöä kysyvästi ja kohotti toista kulmakarvaansa.
"Äsh, Harry käyttäytyy todella oudosti." Hermione huokaisi ja kumartui nappaamaan tutkielmansa pois Ronin käsistä. "Tee itse läksysi!"
"Älä nyt Hermione, katsoin vain. En ikinä saa tätä valmiiksi omin avuin, sinun täytyy auttaa minua!" Ron veti kasvoilleen surkeimman koiranpentuilmeensä ja jäi katsomaan tyttöä anovasti.
"No hyvä on, mutta ensin kerrot mikä Harrylla on"
Äkkiä Ronin korvat punehtuivat ja hän käänsi katseensa omaan paperiinsa. Hermione yritti tavoittaa pojan katseen, muttei onnistunut. Ron siis tiesi jotain, muttei suostunut kertomaan... No, Hermione saisi asian itsekin selville, tavalla tai toisella! Hän näki silmäkulmastaan vilahduksen mustista hiuksista ja teki päätöksensä.
"Tässä", kiharatukkainen sanoi Ronille, työntäen pergamenttinsa pojalle "vahdi tätä, en ehdi nyt viedä sitä tyttöjen makuusaliin"
Hermione kiirehti ulos muotokuva-aukosta, jättäen hämentyneen Ronin taakseen. Mihin Harry oli ehtinyt kadota? Hän kulki muutamat rappuset alas ja jähmettyi sitten nähdessään Harryn selän. Hän piiloutui nopeasti lähellä olleen haarniskarykelmän taakse.
"Kas kas, sehän on Potta-Potter! Mihin sinä köyhä-Ronin ja kuraverisen olet jättänyt?" viileä, kopea ääni. Malfoy.
Hermione hätkähti. Harry ja Malfoy samassa tilassa kahdestaan ei luvannut hyvää, varsinkaan kun paikalla ei ollut ketään joka olisi voinut loikata väliin, mikäli tapahtumat menisivät likaisemmiksi.
"Turpa tukkoon Draco, olen käskenyt sinun lopettaa ystävieni nimittelyn, enkä muutenkaan jaksa tuota juuri nyt. Pois tieltäni!" Hermione kuuli Harryn ärtyneen äänen vastaavan Malfoylle.
Mistä lähtien Harry oli alkanut kutsua vihamiestään Dracoksi? Hermione kirosi piilopaikkaansa, hän ei sieltä käsin nähnyt kuin kaistaleen Dracon kaapua ja ilmaa kahden pojan välillä.
"Noh, äläs nyt karkaa. Leikkiähän se vain oli." Kuului kolinaa ja kankaan vaimentama tuuppaus päin kiviseinää.
"Lopeta Draco, en ole nyt-" Harryn lause keskeytyi tukahtuneeseen henkäisyyn.
Hermione näki Dracon nojautuvan eteenpäin, näki toisen käsien kietoutuvan vaaleisiin hiuksiin ja niskan taakse. Ei tarvinnut olla paras oppilas tajutakseen mitä poika teki. Hän tajusi nyt Harryn poissaolevan ilmeen ja tyhjää tuijottavien silmien syyn, hajamielisyyden ja ennen kaikkea miksei hän ollut kertonut mitään. Hermione ei tiennyt itsekkään miten olisi toiminut vastaavanlaisessa tilanteessa. Mutta Harry ja Mal- Draco? Ehkä kevät tosiaan sai ihmeitä aikaan...
Hän käntyi kannoillaan ja hiipi takaisin Rohkelikon oleskeluhuoneeseen, jättäen pojat omaan rauhaansa.
*
"Draco, odota" Harryn hengästynyt ääni kaikui oudosti tyhjässä käytävässä. Mainittu Luihuspoika irroitti otteensa tummatukkaisesta pojasta ja katsoi odottavasti tämän silmiin.
Harry veti kätensä blondin hiuksista ja osoitti jonnekkin "tuota, sitä vain, että luulin että tuolla oli joku..."
Draco käänsi päätään pojan osoittamaan suuntaan, muttei nähnyt ketään. "Ei siellä ketään ole, hölmö. Keskity olennaiseen".
Tummatukkainen naurahti hänen sanoilleen. "Vai olennaiseen. Sitähän sinä olet".
Vihreät silmät tuikkivat iloisesti Harryn nauraessa Dracon sanoille, pojan silmälasit olivat taas vinossa. Draco nappasi ne tummatukkaiselta ja heilutteli niitä juuri ja juuri tämän pään yläpuolella.
Pojan huulilta pääsi pieni yllättynyt huudahdus "anna ne takaisin!"
Blondi virnisti ja kohotti vapaalla kädellään Harryn leukaa. Helvetti, poika oli vastustamattoman näköinen laseilla ja ilman.
"Sanoppas taikasana"
"Kiltti?"
"Ja?"
Harry suuteli Dracoa kevyesti, siepaten samalla lasinsa virnuilevan pojan kädestä.
"Hyvä poika."
