// Alaotsikko: Gianna on muuttunut vampyriksi ja hänen elämänsä rakkaus on vampyyrin tappaja...
- Ficin nimi Ei koskaan ja aina
- Kirjoittaja Lauranood
- Mahdollinen beta -
- Ikäraja K-11
- Tyylilaji Draama, Romantiikka, Angst
- Paritus/Henkilöt Diego ja Gianna
- Mahdolliset varoitukset Molemmat päähenkilöt kuolevat lopussa
- Tiivistelmä Gianna muuttaa uudelle paikkakunnalle, missä sattumalta asuu hänen vanha poikaystävänsä Diego, joka tekee heti alussa selvksi, ettei heitä enää ole. Diego ei tosin itse ole aivan samaa mieltä ja lopulta kuolema korjaa heidät molemmat.
Gianna käveli uuden koulunsa käytävää. Hänen hennot kätensä olivat puristuneet nyrkkiin. Hän halusi mennä pois. Kuolla lopullisesti, hän ei voinut kuolla, ei nyt.
Gianna huomasi jo kaukaa punaiset hiukset mustien keskeltä. Hän näki iloisesti tuikkivat syvänvihreät silmät. Silmiä huumaava hymy häikäisi koko käytävän ja Gianna näki nimen jonka pojan viereinen blondityttö lausui: Diego.
Giannan vaiennut sydän teki voltin ja tuntui kun se olisi paennut rinnasta.
Gianna juoksi läpi ihmisten tönien heitä pois, välittämästä kenestäkään.
Poika käänsi katseensa kuullessaan ihmisten vihaista mutinaa ja kovaa juoksevien askelten ääntä.
Diego huomasi juoksevan tytön. Tytön hiukset olivat mustat, hieman violetinsävyiset ja hänen silmänsä olivat erikoisen ihastuttavat, hieman turkoosimaiset. Tytön kasvoissa oli jotakin tuttua, ruumiinrakenne oli hoikka ja suun muoto oli täydellinen.
Diego penkoi muistiaan ja luuli, että hän tunsi tytön. Sitten hän pudisti päätään, tuskin. Tytöllä oli tummat vaatteet suorastaan goottimaiset. Hän oli yksi koulun gooteista.
Diego käänsi juuri katseensa pois, kun hän tunsi kapeat ja hennot kädet vatsansa ympärillä. Hän kääntyi ja tummat hieman violetinsävyiset hiukset olivat pörrössä ja ne hipoivat Diegon leukaa.
“Gianna?” poika kysyi hämmästyneenä ja tyttö suoristautui. “Kyllä. Diego”, tyttö hymyili. ´Diego ja Gianna kävelivät syrjemmälle.
“Mitä teet täällä?” Diego kysyi. “Me muutimme”, Gianna mutisi. “On ihanaa tavata ihmisiä, jotka muistuttavat minua menneestä”, Gianna hymyili. “Kai sinä sentään ymmärrät, ettei meitä ole enää”, Diego mutisi vaivaantuneena.
Giannalta vetäistiin matto alta. Hänen kasvonsa kalpenivat entiseltään. “T - totta kai”, Gianna sai sanotuksi. Diego hymyili ja poistui. “Lupasit rakastaa minua aina”, Gianna kuiskasi, vaikka Diego oli jo poistunut. “Rakastatkin jotakuta toista”, yksinäinen kyynel vierähti hänen poskelleen. Pettymyksen turtunut tunne särki hänen sydämensä tuhansiin sirpaleisiin. “Ettei”, yksi sana, yksi särö tipahti hiljaa pois. “Meitä”, toinen sirpale tipahti pois. “Ole enää”, kaikki sirpaleet tippuivat ja jättivät jäljelle yhden lyömättömän sirpaleen.
Giannan polvet pettivät, hän kaatui maahan ja jäi siihen istumaan. Kylmät kyyneleet vierähtivät alas häneen kalpeilta poskiltaan. Jokainen mennyt kosketus, jokainen lupaus, joka ikinen oli vale. Pieni teko, joka ei merkinnyt Diegon maailmassa mitään.
Gianna oli hänelle vain yksi monista. Yksi tuntematon, yksi muistamaton. Gianna painoi hampaat huultaan vasten ja tunsi veren maun suussaan.
Ventovieras poika käveli Giannan viereen ja ojensi kättään. “Miksi istut täällä yksin?” hän kysyi ja soi Giannalle hymyn. Gianna ei pystynyt vastaamaan hymyyn, mutta hän tarttui käteen ja antoi auttaa itsensä ylös. “Kiitos”, hän kuiskasi ja oli lähdössä. “Onko joku satuttanut sinua?” poika kysyi huolestuneesti. Gianna vain pudisti päätään ja käveli pois.
Gianna näki jo kaukaa Diegon. Blondityttö oli kietonut kätensä hänen kaulalleen. Diego halasi tyttöä. Gianna käänsi katseensa ja juoksi vessaan.
Hän katsoi itseään peilistä. Hän oli muuttunut. Ennen hänkin oli ollut ruskettunut ja kaunis. Hän oli ollut cheerleaderien kapteeni. Hänellä oli ollut kauniit vaaleanruskeat hiukset ja kullanruskea iho. Hänen silmänsä olivat olleet kauniit merensiniset.
Nyt hänen hiuksensa olivat mustat ja iho kalpea, kuin lumi. Silmät olivat enemmän turkoosit, kuin syvänsiniset.
Kuukausia myöhemmin Diegon silmät eksyivät jälleen Giannaan, hän ei voinut unohtaa tytön sanoja. Tätä ei kiinnostanut. Katse oli tosin paljastanut tämän. Diego oli jälleen särkenyt tytön sydämen.
Diego muisti entisen Giannan. Tyttö oli pursunnut energiaa ja tämän silmät olivat tuikkineet aina, kun he olivat olleet yhdessä. Nyt hän oli kuin haamu, tai vampyyri ja Diego vihasi vampyyreja.
Siitäkin kuukausia myöhemmin Diego oli Giannan talon ovella. Hän kuuli sisältä naurua. Giannan ja Henryn. Gianna seurusteli vampyyri pojan kanssa. Gianna ei ollut enää hänen. Hän potkaisi oven auki.
Gianna katsoi häneen silmät suurina. “Mitä teet täällä?” hän kysyi vihaisena. “Tulin tekemään lopun kaikista hänen kaltaisistaan!” Diego huusi. Henryn silmät muuttuivat punaisiksi.
“Vai tapat sinä minut?” hän ilkkui. Lihakset pullistuivat hänen käsissään. “Mene pois Henry, hän tappaa sinut oikeasti. Hän on tehnyt niin kaikille, joita minä rakastan. Hän murhasi jopa elämäni rakkauden Johnnyn”, Gianna sanoi vihaisesti.
Molemmat pojat katsoivat häntä. Henry oli juuri lähdössä, kun Diego upotti vaarnansa hänen rintaansa Henry karjaisi korvia huumaavasti ja muuttui tomuksi. Gianna kiljaisi raivosta ja huusi: “Jätä minut rauhaan! Minä vihaan sinua!”
“Ihan sama!” Diego vastasi, vaikka hän yritti raivata tieltään kaikki, jotka omistivat Giannan. Ennen hän oli uskonut voivansa elää ilman tätä, mutta nähdessään tämän toisten kanssa hän ei voinut unohtaa rakkauttaan tyttöä kohtaan.
“Sanoit sen itse ’meitä ei enää ole olemassa’”, Gianna sanoi. Diego kalpeni. “Se on totta”, hän sanoi. Diegon ääni melkein vapisi tuskasta. Gianna inhosi häntä.
“Jätä minut sitten rauhaan!” Gianna huusi. Hän ei voisi enää kauaan valehdella. Hän rakasti Diegoa, mutta tämä ei halunnut häntä. Diego oli myös vampyyrintappaja. Vannonut hävittävänsä kaikki Giannan kaltaiset maailmasta.
Diego astui askeleen lähemmäs Giannaa. Gianna perääntyi askeleen. Diego otti Giannan syliinsä ja kantoi kellariin ja laski ruumisarkkuun. Gianna lamaantui paikalleen.
Diego polvistui Giannan viereen.
“Kaipaan sinua Gianna. En koskaan lakannut rakastamasta sinua. Kaipaan sinua, en entistä sinua vaan nykyistä sinua. Kadun sanojani, mutta se ei muutu, että sinä olet vampyyri ja minä vampyyrintappaja.
Tavatessamme sinä olit gootti. Viikkoja sen jälkeen sinusta tuli cheerleader, mutta rakastuin sinuun goottina. Enkä lakannut rakastamasta sinua.
Katselin kateellisena niitä vampyyreja jotka saivat olla luonasi ja raivasin heidät tieltäni, mutta sinä et enää kuulu minulle. Minä luovuin sinusta kauan sitten. Kaiken sen pahan jälkeen et edes palaa luokseni”, Diego kertoi.
Gianna oli otettu. Hän yritti nousta kertomaan Diegolle, että ottaisi tämän takaisin, jos tämä unohtaisi että hän oli vampyyri. Diego kuitenkin painoi hänet takaisin makuulleen.
Diego suuteli Giannaa ja he molemmat olivat taivaissa. He rakastivat toisiaan niin kamalasti ja ero teki tuskaa joka ikinen kosketus, jonka he antoivat jollekin toiselle oli vale, he rakastivat vain toisiaan.
Diego nosti katseensa. “Rakastan sinua, olen niin pahoillani”, hän kuiskasi ja tappoi Giannan. Hän kohotti vaarnansa ja tappoi rakastamansa tytön. Enää koskaan hän ei saisi vahingoittaa tätä.
Giannan silmät laajenivat vaarnan koskettaessa rintaa. “Rakastan sinua”, hän kusikasi ja muuttui tomuksi. “Seuraan sinua mahdollisimman pian”, Diego kuiskasi.
Diego otti käsiaseen taskustaan ja kohotti sen ohimolleen. Hän laukaisi ja kaatui kuolleena maahan. Ase tipahti hänen käsistään.
Jos kuoleman jälkeinen maailma on olemassa, he saivat toisensa, sillä nyt he olivat tasavertaisia, molemmat kerran kuolleita. <3
Kommentti ois kiva, jotta tietäis jatkossa millasta kirjottaa, jos viel kirjottaa
