No niin, ajattelin tässä jonkinlaista kommenttia saada aikaan, kun kerran minulla on jotakin, mitä kommentoida vasta tänne finiin, yleensä kun on tullut annettua ne kommentit läpilukuvaiheessa.
Mutta tosiaan, ystäväiseni, mistähän sitä oikein aloittaisi? Ehkä on järkevintä aloittaa alusta eli ensimmäinen raapale:
Tekstissä on loistavia, toimivia kiekuvia ja kuvaustapa ylipäänsä on kaunista ja vaikuttavaa.
Tässä ensimmäisessä raapaleessa tulee loistavasti ilmi puhdasverinen maailma ja erityisesti Mustan perheen kiiltäväpintainen, mutta vääristyneen rikkinäinen versio siitä.
Pidän kielikeinoista, joita olet käyttänyt kuvaamaan kauneudesta ja petollisuudesta, sitä teatterilavastuksesta, täydellisen perheen pilakuvaa nimenomaan.
Raapaleesta välittyy toki muukin, täydellisen teatterin lavasteiden repeillessä rivien takaa huokuu oma tarinansa täydellisen ulkokuoren sisällön rikkinäisyydestä ja on todettavissa surullinen tosiasia siitä, miten tässä petollisessa kauneudessa on jotakin todella rumaa ja sairasta taustalla ja teksti saa miettimään havainnon syitä.
Sama jatkuu myöhemmissä raapaleissa.
Vaikka vaikutelma on ulospäin moitteeton, käy ilmi, että vaikka Claudius Musta tätä marionettinukketeatteria ohjaileekin ja pitää vallassaan, ei hän itsekään kaikkia lavasteiden hienouksia ole oppinut eikä hallitse, hän on itse liian oman sadistisuutensa ja pimeän mielensä ajama, jotta kykenisi näyttelemään täydellistä. Ylipäätään halu vedellä naruista ja pitää ihmiset pelossa ja hallinnassa johtuu lähinnä hänen omista mielihaluistaan ja luonteestaan kuin erityisestä halusta näytellä tai hienostella – sen taidon taitavat useat puhdasveriset herrat huomattavasti paremmin.
Päinvastoinhan tämä on yksi herra Mustan heikkouksia – hän on liikaa halujensa ja pimeiden mietteidensä vallassa, eikä ymmärrä hienostuneisuuden, hienovaraisen julmuuden saati näyttelyn hienouksia eikä tärkeyttä, jonka vuoksi hän jää kiinni ajatuksistaan ja teostaan ja ne huokuvat hänestä läpi niin että muut ihmiset hänen ympärillään aistivat sen.
Hän ei omista sellaisia taitoja, joita joillakin psykopaattisilla ihmisillä on, taitoja, jotka tekisivät hänestä mahdollisesti arvostettavamman ihmisten keskuudessa, eivätkä kavaltaisi häntä.
Mutta hän ei kykene peittämään sitä, mitä on, ei niin että hän edes tahtoisi. Jos hän vapaasti saisi valita, ei tarvitsisi näytellä ollenkaan, vaan hän voisi olla se ylivaltias ja hallitsija julkisesti, eikä vain perheelleen vaan ystävilleen myös ja mahdollisesti koko maailmalle. Tuskin hän edes arvostaa ajatusta, että joutuu peittelemään persoonallisuuttaan, kai se on hänestä luovuttamista, sitä että joutuu tyytymään vähempään ja pitämään profiilin matalana, kun ei muutakaan voi.
Joten ovelan taitava psykopaatti hän ei ole, mutta se ei muuta tietenkään mitenkään sitä tosiasiaa, miten paljon hän kykenee läheisiään satuttamaan – mahdollisesti vielä inhottavammin arvaamattoman ja häntä itseäänkin hallinnassa pitävän luonteensa vuoksi. Taitava psykopaatti voi olla todella pelottava ja vaarallinen ja samaan aikaan hienostunut harkitsevan julmassa laskelmoivuudessaan. Taitamaton vastaava, joka ei ymmärrä laskelmoivuuden eikä hienostuneisuuden päälle taas häviää, jää omaan ansaansa helpommin, ei saa ehkä yhtä hyvää valta-asemaa eikä ihmisten kunnioitusta, mutta on samalla mahdollisesti paljon hirvittävämpi läheisilleen. vaikka hän ei maailman hienostunein ja taitavin olisikaan, se antaa hänelle mahdollisuuden olla alhaisempi, moraalittomampi ja syyllistyä sairaampiin tekoihin kuin kylmänylhäisen vastaavanlaisia ominaisuuksia omaavan yksilön.
Apua, toivottavasti tuossa oli edes pisteitä välissä… anteeksi, tuli silkkaa tajunnanvirtaa
Yleensä kommenttini ovat jotenkin fiksuja ja jäsennettyä, mutta minkäs teet, kun koejännitys ohi ja kirjoittaa kommenttia samalla kun yrittää katsoa en viitsi sanoa mitä telkkarista ja pongata ystäväämme yleisöstä siinä onnistumatta.
Turha varmaan mainita, että se oli kolmannesta raapaleesta.
Toinen raapale oli myös kaunis, näissä kaikissa on todella upeaa kielikeinojen käyttöä, joka korostaa entisestään yleiskuvaa tarinan taustalla ja täydentää ja kertoo samalla itse tarinaa.
Ensimmäisestä mainittakoon vielä, että ilmaukset kirkkaisiin parrasvaloihin raahaamisesta, yleisölle hymyilemisestä ja esiripun myötä sulkeutuvista silmistä olivat myös todella onnistuneita ja kuvaavia. Pidin kappaleiden sanavalinnoista ja juuri noista mainitsemistani muun muassa kovasti. Oli tarkoitus kopioida lempipätkät, mutta olisin joutunut kopioimaan koko raapaleen
Se toimii juuri noin, ei siitä oikein voi mitään erotella tai nostaa parhaaksi, kun teksti toimii nimenomaan kokonaisuutensa, osat kertovat ja kuvaavat toisiaan ja muodostamaansa kokonaisuutta. Kuten jo aiemmin sanoin, ei mitään liikaa eikä mitään liian vähän.
Samaa sanon muista raapaleista, kokonaisuus toimii. Jos tahtoisin valita suosikin, valitsisin koko raapaleen. Yksikään osa ei toimisin kunnolla eikä osien kokonaisuus toisaalta toimisi ilman juuri oikeaa muotoa, näitä sanoja ja kielikeinoja, joita olet käyttänyt. Asian voi sanoa monella tapaa, mutta näin se toimii niin, että kielikuvat kuvastavat tarinaa ja vastaavasti tarinaa kuvastaa kielikuvia.
Oho, onpas minun tajunnanvirrallani tuottelias päivä tänään. Sisällöstä voisin kyllä jättää vastuun korkeammille voimille
Anteeksi muuten mahdolliset kirjoitusvirheet, mutten tässä mielentilassa varmaan edes löytäisi niitä vaikka jaksaisin etsiä.
No niin, mutta turhaan epäilit taitojasi, rakas bestikseni.
Mitä minun kommentointitaitoihini puolestaan tulee, toivon taas kovasti että saat jotakin selvää tästä ja että tämä on edes jotenkin tajuttavaa.
Kiitoksia jälleen lukunautinnosta
- Melizza<3
