Kortelaisilla - K11 (drama, horror, angst)

[puolipro]

Name: Kortelaisilla
Author: puolipro eli minä.
Rate: K11
Genre: drama, jonkinsortin horror ja angst
Pairings: Minnea/Petri
Warnings: parisuhdeväkivaltaa (plus jonkin tyyppistä alistamista), itsetuhoisuutta
Summary: Mä voisin oikeesti oksentaa, nii kuvottavaa tää kaikki on. Miten se jätkä voi sanoa rakastavansa sitä naista, jonka naama on aina verillä niitten romanttisen saunaillan jälkeen?

A/N: tähän idea tuli upeasta kappaleesta "Face down" by The Red Jumpsuit Apparatus, jonka ansiosta tämä originaali osallistuu Oi Doris -haasteeseen. tämän kirjoittaminen oli hieman ongelmallista omasta tyylistäni poikkeavan kirjoitustyylin takia, joten hyväksikäytin uglydoll ihanuus auttoi, ettei tekstistä tule liian epäselvä vaan juuri sopiva puhekielentyylinen.<3 ja hei, otsikon kanssa kusi aika pahasti, "KIIVEJÄ HELVETISTÄ!" oli hehkein ehdotus ton lopullisen jälkeen hih. typoja on siis ihan tahallaan, eli niitä ei kannata bongailla. kommentit on love !

Kortelaisilla

Ovien läimähtelyä ja huutoja. Mä en voi uskoa, että ne riitelee taas. Vielä vartti sitte ne istu aurinkoisella parvekkeella ihan sulassa sovussa, juoden punaviiniä ja jutellen jotain, mutta nyt on kuulunu taas lasien heittelyä. Tiiän sen äänen, oon oppinu tunnistaan sen. Isompi ääni, jonka jälkeen tajuat korvillasikin, että jotain tippuu palasina lattialle.

Mä yritän tehä pastaa varten juustokastiketta, mut mun keskittymine herpaantuu jokasen lasin kohdalla. Poks, poks, poks. Niiltä pitäis oikeesti kohta loppua astiat, ei kellään oo noin paljoo laseja?

Mun tekee mieli mennä kutsumaa Minnea taas kylään, sillä tiiän, ettei se nauti olostaan tuolla. Tiiän kuitenkin, et vaikka se haluis sieltä nyt pois, ei se auta asioita, sillä lopulta se hakataa kuitenkin. Kuten aina töiden jälkeen, jos se ei oo tehny hommiasa oikein. Joko se on taas laittanu tiskit kuivauskaappiin vikajärjestykseen tai sitten se on vaan muuten vaan tiellä.

Mä haluisin viedä sen pois täältä, kauas Petristä. Mutta se ei auta, Minnea kun rakastaa niin paljon sen omaa, rakasta Petriä. Mä voisin oikeesti oksentaa, nii kuvottavaa tää kaikki on. Miten se jätkä voi sanoa rakastavansa sitä naista, jonka naama on aina verillä niitten romanttisen saunaillan jälkeen?

Minnea on selittäny mulle miljoona kertaa, Petri ei nyt vain hillitse itteensä, siinä kaikki. Niin, siinä kaikki, mut eikö toi muka riitä? Missä vaihees Minnea sitten luovuttaa ja antaa tän rakkautensa lentää pois hakkaamaan jotakuta muuta?

Mä yritin kerran soittaa poliiseille, mut Minnea sano, ettei se pystyis enää ikinä kattoo mua silmiin jos mä tekisin sen. Se ano mua laskemaan luurin ja mä tyhmä tottelin.

Mun juustokastike meinaa palaa pohjaan, koska mä jäädyin paikalleni miettimään. Käry täyttää keittiön, joka on ihan yhtä pieni kuin Kortelaisilla. Mä muistan sen illan kun Minnea oli tullu hädissään mun kämpän ovelle ja hakannu sitä hädissään. Se oli selittäny jotain keittiöveitestä ja sen sormesta, repien mut niiden kämppään. En mä tietenkää voinu olla suostumatta, vaikka mulle oli tulossa vieraita hetkenä minä hyvänsä.

Niiden keittiötaso oli miltei kokonaan Minnean veressä ja veitsi oli jossain lattialla seinän vieressä. Mä en uskonu näkemääni, enkä ehtiny sitä hirveesti miettiäkään ennen ku Minnea jo riuhto mua siivouskomerolle, missä niiden ensiapuvälineet oli. Se oli sanonu, että se sen haava oli ihan pieni vaan, pikkuvahinko.

Kun se veti ylipitkän hihansa pois niin mä vedin äänekkäästi henkee. Se haava oli ainaki viistoista senttiä pitkä ja rannetta pitkin, vaikka se oli kuulemma tullu kiiviä kuoriessa. Mä en nähny kiivejä missään ja kuka on niin ääliö että kuorii kiivejä keittiöveitsel?

Mä en osannu sillon sanoo mitään, rupesin vaan sitoo sen kättä kun se yhä selitti, että mikä vahinko olikaa tapahtunu ja jos Petri sais tietää se ei ikinä antas anteeks. Mä tiesin sillon, että Petri ekana löis Minneaa kasvoihin, koska se vaan ”oli niin vitun tyhmä ja saamaton” ja seuraavaks se oli jo halaamassa sitä ja suukottelemassa sen haavoja.

Me siivottiin keittiötaso kloorilla, ettei jäis mitään jälkiä. Minnea päätti saman tien siivota koko asunnon, ettei Petri epäilis mitää. Mä autoin sitä, ei se voinu sillä kädellään tehä mitään, vähiten klooria käsitellä. Vaikka sen kädes oli moninkertaset siteet, silti veri pukkas siitä läpi ja mä jouduin sitoo sen monesti uudestaa. Mä muistin sentään ilmottaa mun vieraille, että tänään ois aika huono päivä tulla käymään.

Ihan yllättäen kun me siivottiin niiden keittiön lavuaaria Minnea rupes kuiskimaan että kaikki on taas kohta hyvin ja kyllä Petri ymmärtää. Mä mietin hetken, että puhuuko se mulle vai kelle. Se ei puhunu mulle, se puhu itelleen ja se valehteli. Kaikki ei olis hyvin eikä Petri ymmärtäis, Minnea ties sen itekin mutta silti se vaan yritti uskotella sitä itelleen joka päivä.

Mä yritin sanoo sille, että sen pitäis tehä asioille jotain, mutta ei se kuullu mua. Minnea oli jossain muualla, ei siinä. Mun oli pakko halata sitä ja niin mä tein. Heti kun mä koskin siihen, se värähti ja rupes itkemään. Se puhu yhä itelleen, käskien itteensä ryhdistäytymään. Mä sanoin, että jos itkettää niin itkee sitten, ei se muulla parane. Se sano, että mä valehtelen, ei mikää parane valittamalla.

Jos se kerrankin valittais niin jotain edes muuttuis. Se oli kuulemma opetettu nielemään kipu ja tekemään niin, mikä oli parhaaks suurimmalle osalle. Vittu kelle Minnean hakkaamisesta nyt ensinnäkää on hyötyy, ei ees Petri-kullalle.

Minnea oli meinannu tappaa ittensä, mutta se ei myöntäny sitä edes itelleen. Sinä iltana kuulin mun kämppään asti yhen ainoan huudon, jonka jälkeen laskeutu niin syvä hiljasuus, että mulle tuli mieleen oliko Petri tappanu ne molemmat, ittensä ja Minnean. Mutta eihän rakas Petri niin tekis, se vaan leikkis ja jättäis henkiin kitumaan kuten se oli aina tähänki mennessä tehny.

Nyt on samanlainen hiljasuus niinku sinä iltana. Mä katan pöytää ja lasken ruokailuvälineet varovasti pöydälle, etten päästäis ääntäkään. Seison liikkumatta, mutten kuule mitään. Mulla on paha kutina siitä, mitä mun viereses asunnos tällä hetkellä tapahtuu just seinän takana.

Mä päätän mennä soittaa niitten ovikelloo.

Painan sitä pientä metallista nappia, joka tekee mun mielestä maailman kauheimman äänen, kauhean rätinän kuulosen vingahduksen, jota ei voi olla kuulematta. Kuulen tömähyksiä – askelia – jotka tulee kohti ovee.

”Mitä asiaa?”

Petrin ääni. Mä tiiän, että se kattoo mun kasvoja ovisilmästä just nyt, ja mä yritän pitää naaman peruslukemilla. ”Mä aattelin pyytää Minneaa kahville jos se nyt on vapaa – ”

”Ei se ehi ny, ei se halua tulla.” Tiesin et se vastais noin eikä edes kysyis Minnealta, joka varmaan istuu jossain nurkas niiden olkkaris ja itkee.

”Selvä, öitä.” Mä meen mun omaan asuntoon ja kuulen Petrin kävelevän takasin niiden olkkariin. Mä istun mun pöydän ääreen syömään mun paksua juustokastiketta ja kuivaa spagettia. Kun oon ottanu ekan maistiaisen mä kuulen huudon. Heti perään toisen. Kolmannen.

Mun pitää ottaa pöytäliinan kulmast ja kuivata mun silmät ettei kyyneleet valuis yli.

[Dolls]

Tää failaa niin pahasti. Siis toi otsikko on niiin lame! Oikeesti, se antaa kuvan jostain järkyttävän tylsästä sepustuksesta jota tää ei ole ! KIIVIÄ HELVETISTÄ !!!!11 on se ainoo ja oikee ratkaisu. Siinä on asennetta ja kiiviä ja helvetin makee sanojen yhdistelytaide.

Joo mä jätin siinä "betaamisessa" ton rakentavan aika vähille, kunhan ihkutin kiivejä (kiivejä helvetistä!), keittiöveitsiä ja lasinsirpaleita (joita oli myös kiiveissä). Mä voisin yrittää rakentaa sitä nyt (kiiveistä on varmaa aika vaikee rakentaa mitää). Tai en mä jaksa, kun et sä kuitenkaan kuuntele (kiivitkään ei voi kuunnella, ku niillä ei oo korvia). Tai ehkä sä et oo kiivi, vaan papaija. Mä päätin sen eilen. Että sä oot papaija. Kuten tää tekstiki. Värikäs, yksityiskohtainen ja vähän surullinen (se ei kyllä liity papaijoihin mitenkään), mutta silti tosi kiva kokemus. Että haluaa lisää ja näin. Sun pitäs kirjottaa enemmän.

Toi kertoja oli kyllä niin outolintu, naapurit vaan hakkaa ja tappelee, ja vaikka ne onki ihan randomeita niin silti mennään sisään ja putsataan haavat ja itketään perään. Sen pitäs syödä enemmän kiivejä että sais vähän asennetta.

Jos nyt vakavasti mietitään, niin tää oli tosi hyvä. En mä jaksa perustella, meen syömään kiivejä -->

~cookie

//: TÖRKEÄÄ KOMMENTOIJIEN SYRJINTÄÄ !

[Jini]

Heti ekana pitää sanoa, että repesin aivan totaalisesti uglydollin kommentille. x''D Kiivejä <3

Mutta joo, mä tykkään tästä. Kertoja on samaan aikaan niin huolehtivainen, mutta silti niin tyhmä, kun ei soita poliisille, ärsyttävää! X_X

Minnea on jännä nimi, en oo ikinä ennen törmänny siihen aikasemmin. o,o

Kiitos kun osallistuit haasteeseeni!

[puolipro]

uglydollin kommenttia ei huomioida missään tapauksessa pyh

Jinmaru-Chan: joo, tarkoitus oli tehdä kertojasta kummallinen ja näköjään onnistuin siinä. doll sanoi minulle, että lopussa kertoja vaikuttaa 'ulkopuoliselta ja surulliselta'. :D Minnea hmm. no, kai se on vähän erikoinen nimi, kuulemma pitäisi kirjoittaa että Minea (johon en sitten itse ole törmännyt?). Minnea kuulostaa jotenkin pehmeämmältä, mikä sopii tähän ympäristöön ironisen hyvin.

kiitos kun luit ja haaste oli ihana !

[Gek]

Samanaikaisesti tää oli hassu ja outo ja surullinen ja ihana. Kertojan välimietteet tekivät tästä hassun, esim.

Niiltä pitäis oikeesti kohta loppua astiat, ei kellään oo noin paljoo laseja?

Outo tämä taas oli, koska kertoja oli niin kummallinen. Hän suree naapureidensa tilannetta, mutta ei kuitenkaan tee mitään, mistä oikeasti olisi apua (= poliisille soittaminen). Minä sekä säälin että inhosin kertojaa, mikä on aika mielenkiintoista ja uutta minulle. Se, miksi tämä on mielestäni surullinen, lienee aika ilmiselvää. Kun tarkemmin ajattelen, niin tuollaistahan tapahtuu joissakin kodeissa oikeasti ja se on kauheaa. Ihanuus puolestaan on kaikkien edellisten piirteiden summa: hassu + outo + surullinen = ihana.

Kuh. Jäipäs ihmeellinen fiilis. Mutta tykkäsin. :)

[Aionka]

Kommenttikampanjasta hyvää iltaa~ Yritän nyt tosissani rakentavaa palautetta ja analyysiä tekstistä.

Täytyy kyllä sanoa, että kuunneltuani tuon kyseisen kappaleen, pystyin kuulemaan sen innoituksen omasta mielestä selvänä taustalla! Jotenkin sen rytmikin sopi kappalejakoon.

Olin ihan tyytyväinen otsikkoon ensin, mutta sitten kun mainitsit KIIVEJÄ HELVETISTÄ! niin jotenkin intouduin siihen. Pikkukirjaimilla se olisi ollut vielä hienompi otsikko! Sellainen outo annos huumoria kaiken mustan keskelle.

Aihe oli mielenkiintoinen, ja osasit käsitellä sitä hyvin realistisesti ja vakavasti. Silleen vähän karusti, arkisesti. Naapurin minäkertojan voimakkaat tunteet, uhma, myötätunto, viha ja kyynisyys, välillä pukkaavat päälle, mikä tekee aika mielenkiintosen yhdistelmän, sillä suurinta osaa noista tunteista lukija varmaan muutenkin tuntisi (ainakin vihaa ja myötätuntoa), vaikka olisit kirjoittanut eleettömämminkin. En osaa ihan päättää onko se hyvä vai huono asia. Hahmojako oli aika selkeä: Petri on kamala, Minnea surkea ja kertojakin ehkä vähän... Lisäksi viimeinen lause sai jotenkin vielä erikoisryöpyn myötätuntoa liikkeelle. Hyvä lopetus siis. Väkivalta, varsinkin noin lähipiirissä, tekee elämästä kamalaa.

Juonellisesti tosi hyvin rakennettu. Varsinkin kloorilla keittiötason pesu oli jotain mieleenpainuvaa. Hyvä kun en tuntenut kloorinhajua nenässäni. Kerronnan sujuvuudessa oli jotain vastakarheaa, en osaa ihan sanoa mitä, niin että olen saattanut kuvitella omianikin. Saattaa olla että tottumattomana vieroksuin vaan puhekielisyyttä.
Myös se vähäinen dialogi, mitä Petrin ja kertojan välillä lopussa on oli luontevaa ja toimivaa.

Outo tämä taas oli, koska kertoja oli niin kummallinen. Hän suree naapureidensa tilannetta, mutta ei kuitenkaan tee mitään, mistä oikeasti olisi apua (= poliisille soittaminen). Minä sekä säälin että inhosin kertojaa, mikä on aika mielenkiintoista ja uutta minulle.

Niin. Olet tietenkin oikeassa, että lähimmäisenrakkaus velvoittaisi teoriassa puuttumaan tällaiseen tapaukseen kuin tarinassa, mutta oikeasti se on melko hankalaa ja vaatii paljon rohkeutta naapuriltakin. Jos kertoja menisikin ja ottaisi yhteyttä poliisiin, niin pelkkä ilmoittaminen tuskin riittäisi, vaan hänen pitäisi vastata kysymyksiin (joka sitoo entisestään ongelmiin, joista haluis oikeesti vaan eroon) Lisäksi Minnea luultavasti kieltäisi väkivallan poliisille ja vannoisi rakkauttaan Petrille. Missään kun ei ole mitään opasta, että 'näin reagoit väkivaltaan ja itsemurhayrityksiin lähipiirissäsi'.

Totta kai mielestäni perheväkivallasta pitäisi ilmoittaa, enkä yritä ylipaljon kertojaa puolustella. Väkivalta on kuvottavaa. Haluan vain huomauttaa, että hänenkin tilanteensa on hankala, koska aihe on Minneallekin kiusallinen.

Mä yritin kerran soittaa poliiseille, mut Minnea sano, ettei se pystyis enää ikinä kattoo mua silmiin jos mä tekisin sen. Se ano mua laskemaan luurin ja mä tyhmä tottelin.

Tämä tiivistää mielestäni erinomaisesti hahmojen väliset suhteet.

Tarina pistää miettimään, miten tarina loppujen lopuksi etenisi. Muuttaako kertoja pois ja potee huono omatuntoa loppuelämänsä, vai tajuaako Petri sairautensa ja hakee apua (tuskin), saako Minnea tarpeeksi itseluottamusta lähtemään pois vai meneekö hänen mielensairautensa huonompaan suuntaan. Tai sitten ehkä tämä on alkusoitto lööppien "mies/vaimo tappoi puolisonsa keittiöveitsellä"-jutulle.

[puolipro]

en tiedä tuleeko Gek palaamaan/onko hän enää finissä kun tuo nick on ainakin vieras nykyään, mutta kiitos silti kommentistasi! outoutta hain ja onneksi se toteutui :D

Ainoka: ihan aluksi kiitän aivan loistavasta, pohtivasta kommentistas ! ihana oli lukea tuota. ongelmani otsikon kanssa olivat suuria, ja inhoan tuota otsikkoa yhä, mutta en tiedä mitä tekisin sille joten olen jättänyt sen toistaiseksi tuohon muotoonsa. (kieltämättä Kiivejä helvetistä olisi omalla tavallaan mielenkiintoinen, nyt kun ajattelee, mutta silloin julkaistessa se oli lähinnä sisäpiirin (?) läppä joten en harkinnut sitä kunnolla).

kiva kuulla, että osasin käsitellä aihetta sen ansaitsemin tavoin eli kunnolla. en ole perheväkivallan/parisuhdeväkivallan uhri ollut ikinä, mutta olen kuullut paljon juttuja ja rakensin tarinan lähinnä niiden + kappaleen sanoitusten + parin oman mausteen pohjalta. kloorikohta oli omastakin mielestäni mieleenpainuva, siinä tuli monia ymmärryksen ja itkun hetkiä.

myös mukava tietää, että tarina sai ajattelemaan - se jo kertoo, että tekstini oli edes jollain tapaa toimiva. kiitos todella paljon kommentistasi, oon lukenut sen nyt ehkä kolmeen kertaan ! <3 kiitos kiitos kiitos. rakentava palaute on aina rakkaus.

[Julma-Nala]

Mä lupasin kommentoida ja ylpeyteni mullakin on Oisin kyllä kommentoinut lupaamattakin, kun kerran löysin. Piti vaan löytää.

Mun mielestä tää oli jotenkin tosi aito, koska oon kuullut, kun naapurit riehuu seinän takana ja heittelee tavaroita. Ei oo kivaa olla siinä seinän toisella puolella, kun tietää, mitä tapahtuu, mut ei voi tehdä mitään. Jos ne ei ite halua hankkia apua, niin ei sitä voi niille pakottaakaan.

Niiltä pitäis oikeesti kohta loppua astiat, ei kellään oo noin paljoo laseja?

Tää on itse asiassa tosi hyvä huomio, kun alkaa lautaset sun muut lennellä, niin kai niiden pitäisi joskus loppuakin? Ilmeisesti ei, kun niitä kerran vuodesta toiseen heitellään ja Iittala kiittää.

Mua yleensä ärsyttää suunnattomasti ns. puoliksi puhekielellä kirjoitetut tekstit, jotka ovat melkein kuin kirjakieltä, mutta sitten on juuri noi mä ja sä ja muut yleisimmät. Tässä se kuitenkin toimi, olis voinut mennä jo vähän liian hämäräks, jos oisit kirjottanu vaikka murteella tai jollakin. Kuvailukin oli sillä tavalla pelkistettyä, että se toi tän aiheen koruttomuuden esille eikä yrittänyt hienostella.

Pidin muuten siitä, miten olit ujuttanut kiivit tähän tekstiin. Kiivejä helvetistä ei itse asiassa olis kauhean paha otsikko, jos sitä ei olisi vedetty capsilla. Jotenkin se oli sellainen pikkujuttu, millä oli kuitenkin kauheasti merkitystä.

Se haava oli ainaki viistoista senttiä pitkä ja rannetta pitkin, vaikka se oli kuulemma tullu kiiviä kuoriessa. Mä en nähny kiivejä missään ja kuka on niin ääliö että kuorii kiivejä keittiöveitsel?

Hyvin tuotu esille se, ettei toinen oikein halua sanoa ees ittelleen, että toinen viiltelee, mutta ei myöskään usko mitään kiiviselityksiä. Ihan näin sivuhuomautuksena, mä oon joskus kuorinut kiivejä lihaveitsellä, eikä sillä tavalla ranteeseensa tuollaista saa. Tai sitten on tosi käsi.

Joo, mutta. Aito, siltä tää tuntu. Tekstin luettuani voisin melkein arvata, että oot kuunnellu lasien heittelyä, mutta en taida lähteä spekuloimaan. Hyvin kirjoitettu ja sopivan mittainen, tämän pitkittäminen olisi huonontanut tekstiä, mutta lyhyemmässä olisi jäänyt liikaa asioita pois

~Nala~

[shaya]

Mäkin taisin kind of luvata ja kun salakavalasti luistin sen toisenki kommentoinnista niin jos nyt sitten.

Niinku mainitsinki jo kai irkissä, niin oon lukenut tän monesti, ja tää on yks parhaista originaaleista mitä oon lukenu! (Tosin en lue kovinkaan paljoa originaaleja, mutta sivuseikka.) Jostain syystä tykkään lukea perheväkivallasta, vaikka inhoankin sitä aiheena ihan noin irl ja se on kamalaa eikä sitä pitäisi tapahtua. On kuitenkin kivaa huomata, että myös vaikeista aiheista kirjoitetaan, se voi olla ihan terapeuttista (vaikka nyt en tiedäkään oliko tää sulle sitä). Jokatapauksessa komppailen Nalaa, tää oli todella aito ja koskettava teksti. Kaikki noi kuvailut, kuinka pastakastikkeen tekeminen jää kesken ja palaa pohjaan kun jää vaan kuuntelemaan lasienheittelyä... ihan kylmät väreet menee selkää pitkin.

Kertoja vaikutti aika jännältä henkilöltä, tekstistä kävi ilmi se pieni epätoivo tuosta Minnean ja Petrin tilanteesta, se, että kertoja ehkä syytti itseään kun oli niin voimaton. Tykkäsin näkökulmasta myös sikäli, että ei se perheväkivallan kuuleminen tai näkeminenkään mitään kivaa ole. Tietysti se on pahinta sille, joka sen kohteeksi joutuu, mutta voin kuvitella että myös sitä sivustakatsojaa ahdistaa ja itkettää ja ties mitä. Ja vielä kun Minnea yritti itsemurhaakin, viilteli, ja sitten tuli noin huonon tekosyyn varjolla pyytämään apua... kävi mielessä, että ehkä hän siinä vaiheessa toivoi kertojan hankkivan apua, että hän ehkä halusikin tilanteen vakavuuden tulevan ilmi ja päästä pois kotoa.

Kiivit oli kyllä kiva lisä tähän, tykkäsin siitä kuinka se oli mukana tuolla kaiken karuuden lomassa. Sellaisia pieniä valoisia yksityiskohtia oli muitakin, oli hyvä että Minnealla ja Petrillä kerrottiin olevan myös niitä hyviä hetkiä, ei pelkästään huonoja. Ja komppaan jälleen Nalaa, ei se Kiivejä helvetistä niin paha nimi olisi ollut, ilman capsia. Musta pienistä sivulauseista juontuvat otsikot on usein hyvinkin nättejä ja kivan kekseliäitä. Tosin, tykkään kovasti tuosta nykyisestäkin, Kortelaisilla on vaan kivakiva.

Niin, siinä kaikki, mut eikö toi muka riitä?

Tuolla oli paljon muitakin tällaisia lauseita, joista tykkäsin hirveästi. Yksinkertaisia totuuksia, yhyy kun alan kohta itkeä itekkin.

Kiitos vielä tästä. <3

[puolipro]

ei pitäis oikeesti ruinata kommentteja jos niistä tulee tällasia ettei niihin osaa sanoo mitään, apua.

Nala: en tiedä parempaa tunnetta kun se, että tekstiä sanotaan aidoksi. oon onnellinen että sain tän tekstin toimimaan aiheella, josta mulla ei ole henk koht kokemusta ollenkaan. mulla oli rehellisesti sanottuna aivan kaamea tappelu itseni kanssa, että miten toteutan ton kieliasun, ja jouduin moneen kertaan kysymään apuakin että "saako selvää" ja muuta :D onneks siitä tuli lukukelpoinen, kiitos nala *3* !

sha: tietyllä tavalla tää oikeestaan oli terapeuttista, aloin ymmärtämään miten kamalia ihmisiä mun isovanhemmat on (öö tää kuulostaa mielenkiintoselta i know?), ne nimittäin käyttäyty miltei näin sivustakatsojina niiden kerrostaloasunnossa. eivät uskaltaneet tehdä mitään mutta pelkäsivät tyttöparan vuoksi. mukava että noi mun valonpilkahduksen näyttämiset tuli esiin! pyrin just siihen että noiden kahden suhde on kuin vuoristorata eikä pelkkää kurjuutta. kiitos kommentista (vaikka pakotinkin eiku) <3 ! "ja tää on yks parhaista originaaleista mitä oon lukenu!" mee roskii hei♥

cassy: toivottavasti et ottanu mun puolirageemista ircissä liian tosissas, yritän vaan johtaa ihmisiä väärälle polulle eikun kommentoimaan eikun mitä? :D mutta asiaan, mukava et tykkäsit nimestä (jonka suhteen oma mielipiteeni vaihtuu päivittäin eh)! ja oon ihan samaa mieltä, originaaleissa toimii tosi hyvin omakertojanäkökulma, siihen samastuu paremmin ja onneks niin kävi tämänkin kohdalla ilmeisesti (8 kiitos cassy, ei ollut yhtään sen sekavampi komma kuin tekstikään ! :D♥