Nimi: Yksinäinen keiju
Kirjoittaja: MissAlice
Pov: Alice
Tyyli: angst
Fandom: Twilight
Ikäraja: S
Beta: Christinaz
A/N: Tämä pohjautuu oneshottiini jonka tein tuossa lähi aikoin. Tässä ficissä on 3 osaa. Nimi pohjautuu Chisun biisiin "yksinäisen keijun tarina".
OSA 1
"Jasper älä!" huusin ja nauroin. Hengähdin, kun hän viimein lopetti kutittamiseni. Katsoin Jasperia silmiin ja kuiskasin hänen korvaansa: "En jätä sinua ikinä..."
"En minäkään sinua", Jazz vastasi minulle.
Oliko näin kuitenkaan? Eipä ollut, kun muistelin viime viikkoa. Vielä viime viikolla olimme olleet onnellisesti yhdessä, totesin ajatuksissani ja painoin pääni tyynyyn. Aloin muistella, mitä oli tapahtunut...
Se taisi olla tiistai vai oliko...
"Mitä? Miksi? Miksi he ovat tulossa tänne?" minä kysyin kauhuissani Carlislelta. "Aro on vanha ystäväni ja hän tahtoo nähdä meidät ihan hyvissä merkeissä", Carlisle kertoi rauhoittavasti. Tunsin rauhallisuuden valtaavan minut, mutta en voinut luottaa tunteisiini, kun Jasper istui vieressäni. "Niin, mutta miksi Felix, Marcus ja Jane tulevat mukaan!" tuhahdin. "He tulevat ihan varmuuden vuoksi, Aro tykkää pitää vartiotaan mukana", Carlisle jatkoi kertomista. Nyökkäsin ja katsahdin sitten Jasperiin. Hän hymyili minulle omaa ihanaa enkelimäistä hymyään. Nojauduin Jasperin kylkeä vasten. Tunsin kuinka hänen lämmin kätensä silitteli päälakeani samalla, kun kuulin hänen sanovan: "Ei mitään hätää rakas, luota Carlisleen..."
Vielä sinä samana päivänä he saapuivat...
Kuulin kuinka oveen koputettiin, jolloin huokaisin ja huudahdin Carlislelle: "He ovat täällä!"
Istuin sohvalla ja kuulin Carlislen sanovan minulle ohimennen "muistathan käyttäytyä". Nyökkäsin ja kuulin Aron tervehtivän häntä. Kuuntelin vähän aikaa Aron ja Carlislen kuulumisten vaihtelua, kunnes lopulta kyllästyin siihen ja päätin mennä yläkertaan Jasperin luokse. Avasin huoneemme oven ja kysyin lempeästi: "Hei kulta, mitä teet?"
"Järjestelen vain vaatteita", hän vastasi minulle hieman hajamielisen kuuloisena. Tanssahtelin hänen vierelleen, laskin käden hänen olkapäälleen ja kysyin: "Kulta... Onko kaikki hyvin?"
Jazz katsahti minuun ja hymyili minulle enkelimäistä hymyään ja sanoi: "On... kaikki on aivan hyvin."
Sitten hän suuteli minua sametinpehmeillä huulillaan. Mistä olisin voinut tietää, että tämä suudelma oli viimeinen suudelma, jonka saan häneltä?
Suudelman jälkeen hän ehdotti minulle, että menisimme alas muiden luokse. Olin ensin ajatusta vastaan, mutta sen jälkeen hän vetosi siihen, ettei tahtosi antaa meistä epäkohteliasta vaikutelmaa.
Menimme alas muiden luokse ja istahdin olohuoneen sohvalle Esmen viereen, Jazzin istahtaessa vierelleni.
Keskustelimme kunnes Jazz ilmoitti kohteliaasti, että hänen pitäisi mennä metsästämään. Ehdotin, että menisin hänen mukaansa, mutta Jazz sanoi, että voisin jäädä tänne. Kuuntelin keskustelua ja vastasin, kun minulta kysyttiin. En ollut ikinä pitänyt Voltureista, enkä pidä vieläkään. Samassa huomasin Janen kadonneen - no ei se minulle kuulu minne hän lähti. Ilmoitin käyväni ylhäällä. Tanssahtelin keveästi minun ja Jasperin huoneeseen. Huomasin Jasperin matkalaukun kadonneen, jolloin katseeni eksyi maahan. Näin kirjekuoren ja sen päällä revityn valokuvan. Valokuvassa olimme minä ja Jasper. Otin kirjeen käteen, kuoressa luki "Alicelle". Avasin kirjeen ja aloin lukea:
"Rakas Alice, olen poissa. Huomasin vain, ettei rakkautemme ollut enään samanlaista kuin ennen. Lähdin pois Janen kanssa. Nyt, kun emme enää tapaa toisiamme voin kertoa sinulle, että olin tapaillut metsästysretkilläni jo monen kuukauden ajan Janea. Toivon, ettet tee mitään tyhmää itsesi ja muiden takia.
Hyvästi.
Terveisin: Jasper"
Luin kirjeen rivit uudestaan ja uudestaan. En voinut tajuta, miksi en ollut nähnyt tätä? Puristin kirjeen palloksi ja heitin sen seinään. Potkaisin pöydän rikki ja kaaduin maahan. Aloin nyyhkyttämään - miksi hän teki tämän minulle? Samassa kuulin koputuksen ovelta ja kuulin Esmen lempeän äidillisen äänen: "Alice... Saako tulla sisään? Onko kaikki hyvin?"
Istuin vain maassa liikkumatta, kykenemättä vastaamaan. Jos olisin kyennyt itkemään, nyt olisi ollut sen aika...
Makasin sängyllä liikkumatta - sydämeni särkyi aina uudestaan, kun muistelin tuota päivää. Luulin, ettemme ikinä eroasi....
//Kuura muokkasi ikärajan otsikkoon