Anteeksi mitäänsanomaton kommentti jo etukäteen - en oikein tiedä, mitä sanoa, mutta haluan silti kommentoida edes vähän. Pidin tästä tarinasta kovasti. Muistinsa menettänyt Dumbledore tuntuu aiheena kohtalaisen kaukaiselta paitsi ehkä, jos ajateltaisiin horcruxin suojana olleen liemen juonutta Dumbledorea, mutta toistaalta luola-episodin jälkeen Dumbledore ei muistaakseni palannut huoneeseensa ihmettelemään tikittävää kelloa... No, joka tapauksessa tuntui Dumbledoren hatara muisti sitten minun mielestäni enemmän tai vähemmän luontevalta, toteutus on joka tapauksessa hieno.
Teksti on sujuvaa luettavaa eikä ainakaan minulle jäänyt sellaista oloa, että sitä lukiessa olisi ollut "pakko" ajatella kauheasti; ja kuitenkaan teksti ei selittele yhtään ja kyllä, väittäisin tätä aika vaikeaksi tekstiksi, mutta positiivisella tavalla. Joskus on sellaisiakin tarinoita, joissa tuntuu, ettei lukija saa hetken rauhaa, sillä on pakko ajatella kauheasti tajutakseen, mistä tarina puhuu; tämä taas on epäselittävä aivan eri tavalla, minun mielestäni paremminkin niin, että teksti itsessään on kyllä helppolukuista ja sujuvaa, mutta sen sisältö herättää lukijan mielenkiinnon ja yllyttää ajattelemaan. Pidän myös siitä, kuinka teksti on rakenteeltaan yksinkertaista ja virkkeet lyhyitä. Lukeminen itsessään ei vaadi yhtään ajatustyötä, lukija saa säästää kaiken voimansa sisältöön, joka tuntuu ainakin minusta Dumbledoren vähän hämyisten muistojen läpi kiehtovan vaikeatajuiselta.
Jos pitäisi jostain lyhtyä nipottamaan, ehkä olisin kaivannut hieman enemmän avaimia hahmottaa tarinan henkilöitä. Mustahiuksisen miehen tulkitsen Kalkaroksena ja jos näin on, Kalkaroksen kohta on kauhean mielenkiintoinen, koska se tavallaan sekoittaa aikamuodot. Milloin Dumbledore tarinaa kertoo? Jos hän kertoo sitä ennen kuolemaansa, myöhemmin osoitti häntä taikasauvalla hämmentää ja syventää tarinaa hienosti; ja jos hän kertoo tarinaa kuolemansa jälkeen, se herättää tietysti lisää kysymyksiä (kuinka kukaan voi muistella elämäänsä kuoleman jälkeen? missä Dumbledore on? johtuuko hämärä muisti siitä, että Dumbledore on jo kuollut?).
"Nainen" tässä tarinassa on helppo tulkita Minervana, sillä sehän löytyy jo tuolta oheistiedoista. Mielenkiintoinen ja hieno yksityiskohta muuten, että sana nainen on tässä aika lailla ihaileva ilmaisu, kun ainakin minä olen tottunut siihen, että "naiseksi" kutsuminen on kaveripojilta lähinnä piruilua. Tai ehkä minulla on vain kummalliset kaveripojat *naur* Vihreät silmät ja vihaisen katseen tulkitsen Harryksi, jossain kirjassa Harry muistaakseni istui Dumbledoren toimistossa ja oli kauhean vihainen... ehkä Feeniksin killassa, en ole aivan varma... mutta "susipoikaa" en suoraan sanottuna hahmota ollenkaan. Remus tulee automaattisesti mieleen, mutta en tajua, kuinka hän liittyisi tarinaan. Pohdin myös sitäkin, viittaisiko susipoikakin Harryyn, mutta toisaalta susipojan sanotaan olleen poissa jo kauan... Entä Tom Riddle? Äh.
Tarinan nimi on hieno; ei ehkä niin paljon huomiota kiinnittävä, mutta ainakin lyhyt ja ytimekäs, ja tarinan lukemisen jälkeen sen tuntuu vielä hienommalta samalla, kun hymyilyttää. Ehkä on vain niin kauhean hyvä sana koko tarinalle, Dumbledoren muisteluille, ja samalla se tuntuu asettavan lukijalle kysymyksen, kuinka paljon hataran muistin muistamista asioista voi uskoa.
Äh, en minä osaa sanoa enempää. Tykkäsin tästä.