Kirjoittaja Aihe: Twilight: My Dear, My Soulmate (EPILOGI 12.6.) | K-11, E/B, romance, drama  (Luettu 32823 kertaa)

Blinky

  • ***
  • Viestejä: 141
Vs: My Dear, My Soulmate (2. luku 4.5.)
« Vastaus #20 : 06.05.2010 23:19:33 »
En-nu, kiitos!  :D
NiNNNi, ihana kuulla ja kiitos sekä kommentista että huomautuksista!  :)
E_Bella, heh no toivottavasti ei häiritsevällä tavalla omituinen tunne.  :D Ja kiitos! :>
minnamoi, kiitos ja kiva kuulla että tykkäsit!  :)
Deph, kiitos!  :D Hih, saas nähdä mitä tapahtuu...
PikkuJuulia, kiitos!  :)
Tuhisija,  kiitos kovasti!  :>
Twaikkari,  hihi niin voi käydä.  :D Ja kiitos!  :)

Uutta lukua pukkaa!  ;)



Luku 3 – Ensimmäinen ajatus

Bella's PoV

Kun olimme poistuneet Esmen kannoilla kohti tulevia huoneitamme, jokaisen perheenjäseneni hämmästyneet ja huolestuneet katseet kohdistuivat minuun. Odottaen selitystä. Mitä minä en tosiaankaan pystyisi juuri nyt tarjoamaan. Totuus vai valhe? Olin surkea valehtelemaan. Totuus tulisi kuitenkin ilmi myöhemmin. Päätin siitä huolimatta esittää vähä-älyistä, enkä ollut moksiskaan syyttelevistä katseista.
"Bella, mikä sinulla on?" Felicia kuiskasi. Esme kyllä kuuli sen, mutta kohteliaasti esitti päinvastaista.
"Kerron myöhemmin", mutisin hätäisesti. He näyttivät tyytyvän siihen hetkeksi.

En olisi ikinä, missään todellisuudessa, uskonut näin käyvän. Että juuri he, salaperäisesti minun saavuttuani kadonneet vampyyrit, olisivat tämän talon asukkeja. Näin järjellä ajatellen, ei se mahdotonta ollut. Minun päähäni vain oli pinttynyt luulo siitä, että en näkisi heitä enää koskaan. Vaikka minulla olisi ollut ikuisuus aikaa tutkia jokainen kolkka maapallolta.

Enkä ollut tajunnut sitä, ennen kuin näin heidät jälleen. He olivat pyörineet usein ajatuksissani, mutta väitin syyksi heidän kummallista katoamistaan, heidän kummallista ulkomuotoa. Vampyyriyteni oli ratkaissut toisen syistä, mutta siitä huolimatta en saanut heitä mielestäni. Tajusin vasta nyt, että olin kaivannut heitä. He olivat minulle täysin tuntemattomia, mutta tekivät lähtemättömän vaikutuksen. Miksi valehtelin itselleni? Miksi puhuin 'heistä', kun tarkoitin häntä?

Esme selosti jotain, mikä meni minulta täysin ohi korvien, kunnes hän lopulta jätti meidät keskenään. Lisäsiiven huoneet menivät toinen Matthewille, toinen Felicialle ja Ryanille. Minä ja Lucas päädyimme yhteen ennestään tyhjään huoneeseen. Kannoimme tavaroitamme sinne kaikessa hiljaisuudessa.

”Bella. Kerro nyt minulle”, Lucas pyysi, kun laskin viimeisen muuttolaatikon maahan. ”Mikä sinulle tuli aulassa?”
”Järkytyin kai hiukan”, mutisin tuijotellen lattian naarmuja ja rakoja, joista saattoi kuvitella muodostuvan kuvioita – niin kuin pienenä pilvistä taivaalla. ”Olen tavannut nämä vampyyrit ennenkin.”
”Mitä? Missä? Kuinka... Miten se on mahdollista?”
”Kun olin vielä ihminen. Forksissa.”
”Siinäkö kaikki?” Luke tivasi epäilystä äänessään.
”Joo.” Tiesin valheen paistavan kasvoiltani.
Lucas tuijotti minua vielä tovin hyvin epäilevästi, kunnes luovutti ja lähti huoneesta. En tiennyt minne. Mutta minä olin niin sekaisin tämänpäiväisestä uutisvyörystä, etten voinut liikahtaa milliäkään.

Mitä nyt tapahtuisi? Osaisinko käyttäytyä luonnollisesti, kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Luulisivatko muut, että olen mielipuoli, koska menisin aina veteläksi heidän – hänen – seurassaan. Todennäköisesti, mitä muitakaan johtopäätöksiä he tekisivät? Ihan niin kuin he muistaisivat vielä minut ihmisajoiltani. Tosin vampyyreillä on hyvä muisti, mutta ei minunkaan mieleeni jää jokaikinen merkityksetön ihmiskasvo. Ja miksi hitossa minä kömpelöine jalkoineni, punastuvine poskineni olisin jäänyt yhdenkään vampyyrin mieleen? Hänen mieleensä?

Edward's PoV

Palasin juuri Alicen ja Emmettin kanssa metsästä, tyynesti kuin viilipytty, aivan kuin mitään kummallista ei olisi tapahtunut. Sitten Lucas – nimi sai sisälläni aikaan outoja tuntemuksia – pyyhälsi ovesta, kiinnittämättä meihin mitään huomiota ja suuntasi metsään.
Bella on siis nähnyt ne aikaisemmin... Aivan varmasti hän oli iskenyt silmänsä johonkin noista pojista. Täytyy pitää huoli, etteivät hänen tunteet nouse uudestaan pintaan. Miksi nousisivat? Bellahan rakastaa minua, kuulin hänen ajattelevan.

Bella siis muisti? Muisti niin mitättömän ihmismuiston? Vaikka hänen muuttamisestaan oli jo liki viisikymmentä vuotta? Miksi, minä jäin pohtimaan. Ei ainakaan minun takia. Ehkä Rosalien kauneus oli jäänyt hänelle mieleen. Vaikka Rosalie ei kyllä ollut mitään häneen verrattuna...

Sitten mieleni valtasivat Lucasin pohdinnat. Iskenyt silmänsä johonkin noista pojista. Todellako? Epäilin sitä vahvasti. Tunteet uudestaan pintaan? Ajatus oli kutkuttava, vaikka ei Bella tietenkään tuntenut mitään minua kohtaan. Tai ainakin luulin niin. Ja samalla minua vihastutti, kun mietin miten Lucas aikoisi ”pitää siitä huolen".

Hetken mielijohteesta päätin mennä juttelemaan Bellan kanssa. Tämä oli ehkä niitä asioita, jota pitäisi harkita useammin kuin yhdesti, mutta en juuri nyt ollut kovin harkitsevaisella tuulella.
Koputin oveen, vaikka Bella kuuli varmasti jo minun tulevan.
”Sisään”, hän huoahti. Luuli ilmeisesti minua joksikin toiseksi. Raotin ovea hitaasti, ja huomasin Bellan käpertyneen kippuraan keskelle leveää sänkyä.
”Anteeksi kun häiritsen”, mutisin, ja Bella säpsähti pystyyn kuin sähköiskusta.
”Ei mitään”, hän vastasi, yhä järkyttyneenä.
”Hauska tutustua. Olen Edward, en älynnyt esitellä itseäni.”
”Bella.”
”Tiedän.”
”Niin, koska mieheni esitteli minut, sillä käyttäydyn itse niin friikisti”, Bella mutisi.
”Ethän”, väitin naurahtaen.

Seisoskelimme hetken kiusallisessa hiljaisuudessa, kunnes Bella päätti katkaista sen.
”Oliko sinulla jotain erityistä asiaa?” Bella kysyi hymyillen. Melkein sulin niille sijoilleni.
”Ei oikeastaan. Ajattelin vain esittäytyä, ja kysyä onko kaikki hyvin.”
”Kiitos, mutta kaikki on hyvin. Enkä kärsi mistään mielenhäiriöistäkään, tietääkseeni.”
”No hyvä. Mutta miksiköhän en kuule sinua?” lipsautin vahingossa. No, olisin voinut lipsauttaa jotain paljon pahempaakin, kuten miksiköhän olen rakastunut sinuun?
”Kuule minua?”
Mahtavaa, Edward.
”Tarkoitan, miksi en kuule ajatuksiasi. Minulla on sellainen kyky”, selitin.
”Ai. Minullakin on kyky, mieltäni suojaava kilpi.”
Kun käännähdin Bellaa kohti, sanoakseni hyvästit, sillä päätin jättää hänet toistaiseksi rauhaan, huomasin hänen pinnistelevän jonkin eteen kovasti.
Sitten kuulin sen. Hei Edward. Näkyillään.
Säikähdin melkein ajatusta, ensimmäistä ajatusta häneltä. Hän pystyi ilmeisesti säätelemään kilpeään, ja juuri nyt hän oli vetänyt sen pois. Minua varten.

Voi kuule Lucas, minäkin pitäisin puoleni. Ja huolen siitä, että tunteet – minkälaisia ne ikinä olisivatkaan – nousisivat vielä pintaan. Sillä toisella puolen ovea oli sentään nykyinen syy haluuni elää, syy pieneen, orastavaan elämänilooni. Jota riepoteltaisiin tulevaisuudessa vielä moneen otteeseen.

Bella's PoV

Mitä ihmettä tein juuri äsken? Jotain erittäin harvinaista, vain sen takia että voisin sanoa – siis ajatella – Edwardin kuullen. En lähes koskaan ottanut kilpeäni pois, ja tunsin oloni nyt idiootiksi. Edward luultavasti naureskeli minun hölmölle käytökselleni. Voi Edward, hei-hei ja näkemiin! Aivan kuin sitä ei olisi voinut sanoa ääneen?

Yritin karistaa ajatukseni, ja päätin lähteä ihmisten – siis vampyyrien – ilmoille. Felicia jo luultavasti ihmetteli, missä olin. Astuin hipihiljaa ulos huoneesta, ja huomasin onnekseni käytävän tyhjäksi. Kuuntelin tarkasti, ja erotin puheensorinaa alakerrasta. Liisin portaat alas, ja kohtasin kaikki muut Lukea lukuunottamatta.

”Hei, sinäkö olet se Bella?” Ryaniakin lihaksikkaampi mies kysyi virnistäen.
”Joo”, mutisin nolostuneena. Luultavasti saisin kuulla käytöksestäni koko loppuikäni, tai ainakin sen ajan minkä täällä viettäisin.
”Emmett”, hän vastasi ja loikkasi luokseni kättelemään. Hän puristi niin kovasti, että se teki melkein kipeää.
”Ajattelitko murentaa käteni?” kysyin kuivasti hymyillen.

Sitten luokseni pyrähti se keijukainen, jonka muistin vielä kuin eilispäivän. Sellaista persoonallista ulkomuotoa oli hankala unohtaa.
”Hei, olen Alice”, hän ilmoitti hymyillen suloisesti.
”Bella. Kiva nähdä.”
Alice vilkaisi minua hiukan kummastuneesti. Minun olisi kai kuulunut sanoa 'kiva tutustua'.
”Niin, kiva nähdä taas”, tyttö kuiskasi ja iski silmää huomaamattomasti.
Hän muisti?! Se oli yllättävää, ja herätti minussa pienen hyvänolon tunteen. Tosin riippuen siitä, mistä syystä hän minut muisti.
Samassa Alicen viereen ilmestynyt hunajahiuksinen mies hymyili jäykästi, ja esitteli itsensä.
”Olen Jasper. Alicen puoliso. Jo näin etukäteen, älä ihmettele jos tunteesi muuttuvat vasten tahtoasi läheisyydessäni”, hän tokaisi ja hymyili sitten veijarimaisesti.
Päätin lähteä leikkiin mukaan.
”Jo etukäteen, älä ihmettele jos niin ei käykään”, vastasin.
”Mitä tarkoitat?”
Ennen kuin ehdin vastata, Matthew rykäisi saadakseen huomiota.
”Nyt kun koetamme tätä yhteiseloa, olisi varmaan järkevää ja kohteliasta, informoida teitä meidän kyvyistämme. Kuten Carlisle tietää, minä näen teidän silmistänne kaikki mitä olette menneisyydessä nähneet, kuulleet tai tehneet. En mielen sisäisiä asioita. Tyttärelläni Bellalla taas on kilpi, joka suojaa hänen mieltään. Sinne ei pääse kukaan.”
Niin, kukaan paitsi Edward, jonka päästin sinne ihan tarkoituksellisesti. Kiitos muistutuksesta, isä.
Matthewin puheenvuoron jälkeen sain osakseni hiukan kummaksuvia katseita, ja sisälleni velloi oudon rauhoittava olo. Käännyin Jasperin puoleen kulmiani kohottaen.
”Onnistuinko?”
Nyökkäsin myrtyneesti, ja Jasperin kasvoille levisi voitonriemuinen hymy.
”Lopettaisitko miksi-sitä-ikinä-kutsutaankaan manipulointisi?”
Ja oloni parani silmänräpäyksessä.
”Vaikuttavaa”, mutisin kunnioittavasti.
”On sinunkin kykysi vaikuttava. Pystytkö projisoimaan?”
”Pystyn.”
”Kokeillaanko käytännössä?”
”Miksei”, tokaisin kohauttaen olkiani ja venytin kilpeni jokaisen läsnäolijan ympärille. Se kävi nykyään jo melko helposti, toisin kuin alkuaikoina.
”Edward ulkopuolelle”, Jasper komensi, ja tein työtä käskettyä.
”No, kuuletko?” Emmett tiedusteli.
”En!” Edward vastasi säikähtäneenä. ”Vaikuttavaa tämäkin”, hän mutisi vuorostaan.
”Nyt voisin hyökätä Edwardin kimppuun... Paitsi se ei taida toimia enää, kun sanoin sen ääneen. Pahus”, Emmett manasi.  ”Joustaisiko kilpesi, Bella?” hän vielä tiedusteli.
”En kyllä tiedä. Harvemmin olen tarvinnut sitä moiseen”, vastasin hymyillen.
”Vetäisitkö kilven pois muiden päältä, Bella? Kuurous on pidemmän päälle ikävää”, Edward pyysi.
”Meille muille se on arkipäivää”, huomautin mutta löysäsin silti kilpeni.
”Kiitos”, Edward vastasi tuijottaen minua liian intensiivisesti silmiin.

Käänsin katseeni hämmentyneenä pois kuunnellakseni Esmeä.
”Kouluhan alkaa ylihuomenna. Koittakaahan taas jaksaa pakertaa lakit itsellenne”, hän kannusti hymyillen.
”Ajanhukkaa... Vaikka mihin meillä tässä on kiire, kun on ikuisuus elettävänä”, Emmett naureskeli, kuin olisi murjaissut hyvänkin vitsin.
”Bella, olen huolestunut sinun vaatevalikoimastasi. Haluaisitko esitellä sitä minulle?” Alice pyysi irvistäen.
”No kai minä voin”, lupasin kummastuneena. Mitä huolestumisen aihetta siinä nyt oli? Alice vaikutti hyvin muotitietoiselta, mutta pukeuduin mielestäni – en ehkä muodikkaasti, mutta – siististi kuitenkin.
”Et kyllä tiedä mihin juuri lupauduit”, Emmett varoitti.
”Pitäisikö minun olla huolestunut?”
”Enemmän kuin huolestunut”, Emmett vastasi karmivalla äänellä. Sitten Alice syöksähti luokseni, ja nyki minua hihasta. Säntäsin hänen perässään yläkertaan.

”Alice, mitä sinä nyt?”
”Olen vakaasti sitä mieltä, että minun seurassani liikkuvilla täytyy olla koulun tyylikkäimmät asut. Meillä pitää ehkä käydä ostoksilla, jos en löydä sopivaa kaapistasi, mitä epäilen”, Alice sopotti.
”Jaa. No sitten en varmaan voi liikkua seurassasi.”
Alice katsoi minuun pyöritellen silmiään.
”Totta kai liikut seurassani.”
Alice penkoi vimmatusti – ja ilmeisen epätoivoisesti – muuttolaatikoideni vaatekasoja, ja huokaili samalla hyvin melodramaattisesti.
”Asia on selvä. Lähdemme huomenna ostoksille. Fairbanksiin, siellä on ihastuttavia pikkukauppoja”, hän julisti.
”Ei ilmeisesti varaa vastalauseelle?”
”Harvemmin minun seurassani”, hän tokaisi hymyillen säteilevästi.
”Lähdetään me neljä, minä, Rose, Felicia ja sinä... umm, ehkei se olekaan kovin hyvä ajatus. Jos napataankin pojat mukaan kantoavuksi?”
”Miten vain”, mutisin vastahakoisesti.
« Viimeksi muokattu: 07.05.2010 20:56:05 kirjoittanut makeaavettä »
dream as if you'll live forever
live as if you'll die today

Tuhisija

  • Vieras
Vs: My Dear, My Soulmate (3. luku 6.5.)
« Vastaus #21 : 07.05.2010 01:40:30 »
Jatkoa :)  Oli mukavaa lukea sekä Bellan että Edwardin kulmasta tätä lukua.  Molemmat tosiaan muistavat toisensa ja Cullenit myöskin Bellan.
Lucas taitaa olla hieman mustasukkainen heppu, hänen ajatuksistaan päätellen.  No kyllä sitä pitääkin olla, kun Edward Cullen on läsnä! ;D Vai?... Millaistakohan draamaa tästä syntyy?
Mutta luku oli ihan sopivan pituinen (saa olla pidempiäkin lukuja ;)) ja eteni sopivaa tahtia, ei liian nopeasti eikä hitaasti.  Alice on kyllä niin oma itsensä tuon vaatejuttunsa kanssa, hih.  Ja Emmettkin edelleen:

Lainaus
”Et kyllä tiedä mihin juuri lupauduit”, Emmett varoitti.
”Pitäisikö minun olla huolestunut?”
”Enemmän kuin huolestunut”, Emmett vastasi karmivalla äänellä.
awws, ihana Emmett.

Kiitos.  Jatkoa?

minnamoi

  • ***
  • Viestejä: 193
  • Kwop kilawtley
Vs: My Dear, My Soulmate (3. luku 6.5.)
« Vastaus #22 : 07.05.2010 07:24:53 »
jes uus luku jälleen! :) oli kyl tosi ihana lukee tätä myös bellan näkökulmasta ku sai taas tietää mitä se ajatteli edwardin kohtaamisesta! ja ihanaa että emmettki pääsi paremmin mukaan tähä ficciin ja jasper ♥ ja alice, noh se on taas niin alice ettei sille mitään voi! mutta hyvä vaan :D haha toivottavasti bellan ja edwardin välit lähenee oikee kunnolla! :D haluun tietää et mitä lucas ajattelee siit :D

minnamoi♥
"Disco is back, motherfuckers!"♥

Jaima

  • ***
  • Viestejä: 126
  • "love is the key that holds two hearts together."
Vs: My Dear, My Soulmate (3. luku 6.5.)
« Vastaus #23 : 07.05.2010 10:08:21 »
Uusi lukia täällä (:
Jälleen löysin ihan mahtis ficin.
Odotan vaan innolla lisää jatkoa (:
I'm glad were together. Your love has shown me how beautiful the world is. Our love is the key to a lifetime and happiness ♥

E_Bella

  • Vieras
Vs: My Dear, My Soulmate (3. luku 6.5.)
« Vastaus #24 : 07.05.2010 14:51:07 »
Lainaus
Hei Edward. Näkyillään.
Hah, repesin. :D Tuo kuulosti niin huvittavalle, tai sitten olen jotenkin sekaisin. : DD  (olen tulossa kipeäksi, nyt on kurkku kipeä..)  :'(
Järkevää eipä taida tulla. Mukava kun oli Edwardin näkymästä asioita. Minulla tuli mieleen (no, ei tullut, kuuntelin sitä sattumalta samalla.) :D  Justin Bieberin kappale "That sould be me"  Se kertosäkeistö varsinkin..  (:

Emmett oli taas niin oma itsensä. :D
Lainaus
”Nyt voisin hyökätä Edwardin kimppuun... Paitsi se ei taida toimia enää, kun sanoin sen ääneen. Pahus”, Emmett manasi.
Niin ja jatkoa! <3

ps: se nimi juttu hyvällä tavalla ;D

Lööperiikka

  • ***
  • Viestejä: 481
Vs: My Dear, My Soulmate (3. luku 6.5.)
« Vastaus #25 : 07.05.2010 14:58:50 »
Olen seurerannut ficciä, mutten ole viitsinnyt kommata mutta aivan ihana ficci ja luku! <33
Pidin erittäin paljon!
Jatkoa!

Vanamo

  • tökkijämestari
  • ***
  • Viestejä: 951
  • HUDI
Vs: My Dear, My Soulmate (3. luku 6.5.)
« Vastaus #26 : 07.05.2010 15:46:34 »
Ihana luku. (:
Kiva, että Alicekin muistaa Bellan.
Lucakselle tulee tiukat paikat, Edwardia ei voi vastustaa.  ;D
Ja Bella käyttäytyy aikasta oudosti:
Lainaus
Hei Edward. Näkyillään.
*reps*
Tämä on todella mielenkiintoinen, toivoisin jatkoa!  :)
Päästä runot ja hyrinä  elämääsi.


 ♥ava by Haava, banneri raitakarkilta♥
 

NiNNNi

  • Weasley
  • ***
  • Viestejä: 593
    • LJ
Vs: My Dear, My Soulmate (3. luku 6.5.)
« Vastaus #27 : 07.05.2010 17:39:37 »
Jälleen ihana luku (::
Kaikki Cullenit oli jälleen onnistunut kuulostamaan hyvin itseltään. Varsinkin Emmett ja Alice. :D Ja tietenkin Jasper kans.
Pituutta oli mukavasti tässä ja oli kiva kun vaihdoit välillä tuota kuvakulmaakin. (:
Luvun tapahtumat oli kivoja ja, ja, ja.. muutenkin mieletön (;

Muutama pikku juttu;
Lainaus
hämmästyneet ja huolestuneet katseet kohdituivat minuun.
kohdistuivat?

Lainaus
mutta en minunkaan mieleen jää jokaikinen
ei?

Mutta kokonaisuudessaan luku oli ihana ja jään jälleen innolla odottelemaan seuraavaa. (;; ♥

♥:lla ninnni~

Other cities always make me mad
Other places always make me sad
No other city ever made me glad
New York, New York

Deph

  • Herkuttelija
  • ***
  • Viestejä: 589
Vs: My Dear, My Soulmate (3. luku 6.5.)
« Vastaus #28 : 07.05.2010 20:27:17 »
Tykkäsin <3
...ihan sikana tästä luvusta.
Kirjoitat todella upeasti ja aw, toi Edwardin katse ja kaikki esittäytymiset yms. Edward ei ole edwardedward, niin kuin kirjoissa, mutta tykkään hänestä tosi paljon.
Yksi virhe:

Lainaus
Hänen mieleen?
Hänen mieleen. Noin kuulostaisi paremmalta. Hänen mieleen on hiukan jäykän tuntuinen.
Todella sujuvaa ja helppolukuista tekstiä, josta minä tykkään!
Jatkoa vaan <3

Deph
On hiljaisuus niin täydellisen hiljaista.
Samuli Putro - Olet puolisoni nyt

Avatar Irkku

ppuhpallura

  • Vieras
Vs: My Dear, My Soulmate (3. luku 6.5.)
« Vastaus #29 : 07.05.2010 23:59:22 »
oi, ihana ficci, miten en ole tätä ennen huomannut?
anteeksi, mutta rakentava juoksi kiljuen karkuun ;(
jatkoa odotellen ;)

Sarkku

  • Green Day holisti
  • ***
  • Viestejä: 175
  • ava by NiNNNi
Vs: My Dear, My Soulmate (3. luku 6.5.)
« Vastaus #30 : 08.05.2010 20:29:29 »
Tämäkin on hyvä ficci!
Voisit antaa sitä kirjoittamisen taitoa tännekkin päin...  ::)
Jatkoa

Sarkku
Do you know what's worth fighting for?
When it's not worth dying for?

mmiru

  • ***
  • Viestejä: 69
Vs: My Dear, My Soulmate (3. luku 6.5.)
« Vastaus #31 : 09.05.2010 23:50:44 »
Löysin tämän tänään vasta, ja onneksi löysinki. :)
Tämä on tosi hyvä, täytyy myöntää että jäin koukkuun. :D
En huomannu virheitä tai muutakaan mistä olis tarpeen
huomauttaa. Teksti oli tosi sujuvasti kirjotettu, ja sitä oli helppo lukee ja ymmärtää.
Kappaleet on sopivan mittaisia, vaikka ei minua haittaisi jos olis pitempiäkin. :)
Mielenkiintoisen idean oot keksiny, ja ihanasti sen toteuttanu. :P Tää oli jollain tapaa
hmm.. voisko sanoa, että (hyvällä tavalla) erillainen mitä muut minun lukemat ficit.

Ehdottomasti jään jatkoa odottamaan, ja toivon sitä niin pian kuin mahdollista. :)
KIITOS! :D


anonym.

  • tattinson
  • ***
  • Viestejä: 136
  • used to be hannm
Vs: My Dear, My Soulmate (3. luku 6.5.)
« Vastaus #32 : 10.05.2010 18:35:48 »
Alussa oli vähän semmoinen tunne, etten jaksaisi millään lukea tätä millään, mutta onneksi luin. Alussa oli kieltämättä hiukan masentava tunnellma yms yms mutta kakkos luvussa sekin korjaantui :)
koukkuun jäin ja jatkoa odottelen

-hannm
Tell them I was happy
And my heart is broken
All my scars are open

jennumiu

  • ***
  • Viestejä: 234
    • We still are made of greed
Vs: My Dear, My Soulmate (3. luku 6.5.)
« Vastaus #33 : 11.05.2010 21:04:47 »
löysin tämän jo ajat sitten , en vain jaksanut kommentoida, mutta ilmoittaudun nyt kuitenkin lukijaksi  ;)
tämä on tosi hyvä , jäin koukkuun  :D emmett on kyllä aivan ihana
Lainaus
”Nyt voisin hyökätä Edwardin kimppuun... Paitsi se ei taida toimia enää, kun sanoin sen ääneen. Pahus”, Emmett manasi.
hahhah  :D
mutta joo , jatkoa :)

jennumiu
This is the way the world ends
Not with a bang but a whimper

Blinky

  • ***
  • Viestejä: 141
Vs: My Dear, My Soulmate (3. luku 6.5.)
« Vastaus #34 : 11.05.2010 22:07:31 »
KIITOS ihan mahtavista kommenteistanne! En nyt jouda yksitellen vastaamaan, mutta kiitollinen olen jokaisesta ja kiva kuulla että tänne on eksynyt uusia lukijoitakin. :>

Nyt tulee sitten seuraavaa lukua. Tämä on aika lyhyt, 3,5 wordsivua, mutta en taaskaan viitsinyt venyttää tapahtumia, sillä ei oikein vielä voinut edetäkkään.



Luku 4 – Matoja ja pelinappuloita

Edward's PoV

Olimme pari tuntia sitten saapuneet Fairbanksin keskustaan, ja parhaillaan kävelimme tuulisilla kaduilla kohti erästä uniikkivaatteita myyvää putiikkia, jonne Alicen sanoin ”olisi vääryys olla menemättä”. Kävelin joukon – johon kuului minä, Bella, Alice, Jasper ja Lucas, sillä Felicia ja Ryan olivan Rosen ja Emmettin kanssa metsästämässä – hännillä, katsellen vaitonaisena edessä viipottavaa Bellaa. Hän piti Lucasia kädestä, ja Lucas kuiskaili hänelle jotain, mikä sai Bellan nauramaan maailman kauneinta naurua. Minua raastoi sisäisesti. En olisi koskaan uskonut voivani olla näin kateellinen, jos tätä kateudeksi enää saattoi kutsua. Olin enemmän kuin vain kateellinen Lucasille. Hänellä oli kaikki mitä minä kaipasin, minä tarvitsin, minä halusin. Miksi vain Lucas saa pitää häntä kädestä? murjotin mielessäni kuin pikkulapsi.

Yleisesti vampyyrisuhteista on sellainen käsitys, että jos tapaat jonkun vampyyrin, josta pidät sillä tavalla, hän automaattisesti on sinun valittusi, sinun sielunkumppanisi. En tiennyt Bellan ja Lucasin suhteesta, mutta minusta tuntuisi ikävältä, tappavalta, jos heillä olisi samoin. Koska Bellahan oli minun valittuni, minun sielunkumppanini! Olisiko mahdollista, että sellaisia löytyisi kaksi? Tai olisiko mahdollista, että heidän suhde ei olisi niin syvä ja järkkymätön kuin vaikkapa Rosaliella ja Emmettillä? Tiesin kyllä tapauksia, joissa toista seurattiin lähinnä käytännön syistä... mutta nuo kuiskaukset, nuo naurunhelinät ja nuo kaksi kylmää kättä toisiinsa liittyneinä. En tiennyt mitä ajatella.

Astuin muiden vanavedessä pieneen liikkeeseen, jonka ilma oli ikävän tunkkaista. Olisin voinut jäädä aivan hyvin ulkopuolelle, mutta mieluummin olisin siellä, missä Bellakin.
”Bella, sovita tätä kaunista takkia”, Alice hihkaisi tyrkäten kellanruskean duffelitakin hänelle.
Bella mutisi jotain ja asteli sovituskoppiin.
”Onko valmista?”
”Kohta!”
”Joko?”
”Alice!”
Sitten verho raottui, ja me kaikki tarkastelimme Bellaa. Hän näytti hyvin suloiselta takissaan.
”Otamme sen”, Alice ilmoitti. ”Sitten tätä”, hän jatkoi ojentaen Bellalle hengarin, jossa roikkui koboltinsininen paita. Malliltaan suhteellisen yksinkertainen, lukuunottamatta tamppeja helmassa ja nappirivistöä rinnuksessa.

Verho raottui jälleen, ja minun täytyi kehua mielessäni Alicea. Hänellä tosiaankin oli silmää. Sininen puki Bellaa upeasti, korostaen hänen ruskeita silmiään.
”Sekin otetaan”, Alice tokaisi leveästi hymyillen.
”Se näyttää kauniilta, sininen sopii sinulle”, minä puin ajatukseni sanoiksi.
Edwaaaaa-rd. Olet hyvin läpinäkyvä, Alice ajatteli silmiään pyöritellen.
Ja sain osakseni mulkaisun Lucasilta. Miksi en saisi kehua hänen... tyttöystäväänsä? En tosiaan tiennyt mitä nimitystä käyttää. Mieluiten käytin edellämainittua, se sai kaiken kuulostamaan jotenkin epävarmalta ja sitoutumattomalta.

Alice asteli valtavan vaatepinon kanssa kassalle, ja vingutti tuttuun tapaan yhtä perheemme luottokorteista.
”Minä olisin kyllä voinut maksaa itse omani”, Bella marisi.
”Sama talous, samat rahat”, Alice vastasi.
Mietin hetken, rypivätkö Howardit rahassa. Luultavasti, useimmiten kaikki paikoilleen asettuneet vampyyriperheet ehtivät kertyyttää itselleen valtavat rahavarastot. Mutta silti minusta ainakin olisi ollut mukava leikkiä, ettei meillä ollut yhteisiä rahoja, ja täten hemmotella Bellaa. Tosin Bella vaikutti sellaiselta, joka ei perusta lahjonnasta. Ainakin juuri nyt, kun hänen kulmiensa väliin oli syntynyt pieni huolenryppy.

Seuraavaksi ohjelmassa oli pikainen tauko kahvilassa. Kahvilassa nimeltä Binda's bakery & coffee, tai niin ainakin pikkuisessa, takorautaisessa kyltissä luki. Sisustus oli täydellisen eriskummallinen. Seinällä oli rivistö käkikelloja, yksikään tuoli ei ollut samanlainen ja tiski oli kasattu vanhoista pulpeteista. Kahvilaan astuessa sieraimiin syöksähti ikään kuin tuoreiden kahvipapujen tuoksu. Se saattoi olla keinotekoista. Alice ohjasi meidät suureen nurkkapöytään, ja minä vedin herrasmiesmäisesti Bellalle tuolin, ennen kuin Lucas ehti ensin. Tosin hän taisi pitää Bellaa jonkin sortin itsestäänselvyytenä, eikä välttämättä edes kaavaillut moista. En kuullut hänen mielestään muuta kuin minun manaamista ja morkkaamista, mitä hän yritti kiivaasti peitellä. Bella sen sijaan hämmentyi hiukan, mutta tokeni nopeasti, istui alas ja kiitti pienesti. Hymyilin valloittavimmallani hymyllä takaisin, ja kuiskasin ettei kestä kiittää.

Tilasimme näön vuoksi muutaman leivoksen ja kahvikupin, odotellessamme että Alice tarkistaisi kahvilan kannettavalta tietokoneelta muutaman putiikin osoitteen, tuoreimmat tarjoukset ja pörssikurssit. Jasperin mielestä ilmeisesti oli hyvin hauskaa viskoa minua pullanmuruilla, vaikka sai sekä työntekijöiltä että minulta varoittelevia katseita osakseen.
Edward taitaa olla ehkä pikkasen rakastunut? Katsele välillä muuallekin, sen sijaan että tapitat Bellaa koko ajan.
Mulkaisin häntä vieläkin vihaisemmin. Valitettavasti hän oli oikeassa. Ties minä psykopaattina Bella minua pitäisi, jos en raaskisi irroittaa hänestä hetkeksikään katsettani.
”No niin, lähdetään!” Alice helisi helpotuksekseni.

Kolusimme vielä puolitusinaa putiikkia, kunnes Alicekin sai – uskomatonta kyllä – tarpeekseen, ja suostui palaamaan kotiin. Siinä vaiheessa jokaisella miespuolisella oli puolikymmentä ostoskassia käsitaipeissa. Palasimme parkkihalliin hyvin inhimillisesti kävellen, vaikka ainakin minun mielestäni se oli hyvin turhauttavaa. Olimme saapuneet kaupunkiin ainoastaan yhdellä autolla, Carlislen Mercedeksellä. Jasper valtasi kuskin paikan, ja luonnollisesti Alice istui etupenkille. Siispä minä, Bella ja Lucas istuimme takana. En kyllä pannut pahakseni, päinvastoin. Bella istui keskipenkille, sillä luultavasti hänkin oli aistinut hyvin kiristyneen ja jäisen tunnelman minun ja Lucasin välillämme. Mietin, tajusikohan hän mistä moinen johtui. Tajusiko hän, että olin toivottomasti rakastunut häneen?

Paluumatka sujui vaitonaisesti, keskityin vain kuuntelemaan muiden ajatuksia, elätellen pientä toivoa siitä, että Bella siirtäisi kilpeään.
Voi Edwardia... Raukka vaikuttaa niin epätoivoiselta... En tiedä kenen puolella olla. Kai veljeni... Mitä hän nyt yrittää taistella varatusta naisesta. Mutta Bella ei itsekään ole kovin varma tulevaisuudestaan... Minä ainakin olen varma minusta ja Jasperista, meidän onnellisesta ikuisuudesta... Mistäköhän moinen johtuu... Siitäkö, että Lucas ei ole Bellan sielunkumppani? Mutta miksi ei? Olisiko se joku muu? Pahus, jos Edward kuuntelee. Hän saa turhia toivonrippeitä, Alice ajatteli. Sitten hän keskittyi puhumaan mielessään minulle. Unohda kaikki mitä juuri ajattelin, jooko? Sinun parhaaksesi. En ollut kuulevinani. Totta kai minä kuulin, mutta halusin kovasti uskoa, että hänen sanansa pitäisivät paikkaansa. Teoreettisesti se olikin aivan mahdollista. Olin itsekin pohtinut monesti, olivatko Bella ja Lucas todella toisilleen luodut? Miten se oli mahdollista, sillä Bella oli kuin minulle luotu?
Edward, pahastutko jos kerron Emmettille? Hän keksii paremmat naljailut, tiedäthän? Jasper ajatteli kiusoitellen. Hän kyllä tiesi vastaukseni kysymättäkin.
Pahuksen iilimato... varmaan kuulee nytkin ajatukseni. Siinäpähän kuulee. Eikun, parempi esimerkki olisi kihomato! Kuulitko, Edward? Olet kihomato! Luikertelet toisten reviireille, luvattomiin paikkoihin... Kuinka minua sapettikaan katsoa hänen mielistelevän Bellaa... Lucasin ja minun väleissä ei ollut kovin kehumista. Hänestä oli näköjään muodostunut huomaamattani vihamieheni, ja toisinpäin. Oliko se mikään ihme, jos olimme molemmat rakastuneita samaan naiseen? Harmi, ettei Lucasilla ollut ajatukstenlukukykyä. Kyllä sinäkin joskus löydät valittusi, Lucas, olisin tahtonut rohkaista. Kai hän ymmärsi, ettei Bella kuulunut hänelle? Ei vampyyrilla voinut olla kahta sielunkumppania.

Ja auton neljäs henkilö. Silkkaa tyhjyyttä. Ei ajatuksen ajatusta minun korvilleni. Penni ajatuksistasi, Bella. Todellisuudessa vaikka miljoona penniä, hänen ajatuksensa olivat varmasti hyvin kiinnostavia.

Bellasta minulla tuli mieleen hänen ”isänsä”, Matthew. Hänelläkin oli kyky. Kun tapasimme ensimmäisen kerran, hän luki minua. En tiennyt kuinka paljon, mutta mahdollisesti senkin, kun tapasin Bellan ensimmäisen kerran. Ei se oikeastaan mitään paljastavan merkittävää ollut, eihän hän päässyt mieleeni. Sitä paitsi, Bellahan oli saattanut kertoa heille tästä tapauksesta joka tapauksessa.

Jasper ajoi laittoman nopeasti, niin kuin me kaikki muutkin. Ajomatkaan siis meni vain pieni hujaus. Toisinaan ajauduin ajattelemaan, että mihin meillä oli kiire, olihan meillä ikuisuus elettävänä. Sitten muistin, kuinka vihasin, vihasimme matelua, ja kuinka mahtavaa oli ajaa kaasu pohjassa, hieman nopeampaa kuin jaloistaan pääsi. Jazz kaarsi pihaan, me muut liu'uimme pois autosta ja hän kaasutti kohti autotallia. Olin napannut autosta poistuessani kaikki Bellan ostoskassit käsiini, jotta saisin syyn puhua hänelle.

”Edward” - kuinka rakastinkaan hänen tapaansa lausua nimeni - ”antaisitko kassit minulle, voin kantaa ne itsekin”, hän pyysi.
”Älä nyt, minä voin kantaa nämä aivan hyvin”, vastasin hymyillen.
Hän ei mukissut vastaan, itse asiassa hän vaikutti hieman häkeltyneeltä. Minä kyllä vähän toivoin vastaansanomista, sillä hänen puheensa oli kuin musiikkia korvilleni. Kaikki mitä hän teki, oli kuin maailman kahdeksas ihme. Olin toivoton, myönsin sen.

Sitten saavuimme aulaan, ja Bella kääntyi tyynesti puoleeni.
”Saisinko nyt kassini?”
”Nukutte viereisessä huoneessa, minä vien nämä sinne.”
Vasta silloin tajusin erään pikkuseikan. Viereisessä huoneessa. Bella nukkuisi kaikki seuraavat, lukuisat yöt lähestulkoon vieressäni. Jos hieman liioteltiin. Siinä olisi myös varjopuolensa. Kestäisinkö selväjärkisenä, jos joutuisin kuuntelemaan kuhertelua, hänen ja Lucasin kuhertelua joka yö? Epäilin vahvasti. Mutta kuulisin sen joka tapauksessa, mitä nyt hieman muita paremmin. Joten näin tämän lähinnä positiivisena asiana.

Laskin Bellan ostoskassit hänen ovensuulleen.
”Kiitos”, hän sanoi ja väläytti suloisimman ja kauneimman koskaan näkemäni hymyn.
”Ei kestä. Kuten jo tuli ilmi, jos tarvitset joskus apua, minut löytää viereisestä huoneesta”, vastasin nyökäten huoneeni suuntaan.
”Hyvä tietää.”
Todellako? Hyvä tietää?
Rauhoitu Edward. Kuka tahansa vastaisi noin. No, ehkei Lucas, mutta lähes kuka tahansa. Ei se tarkoittanut mitään merkittävää. Olin näköjään jo valmiiksi järjetön.
”Huomenna sitten kouluun”, tokaisin ja työnsin käteni taskuihini. Yritin virittää aivan viatonta keskustelua, kuin puhuisin naapurin kanssa säästä.
”Niin. Jälleen kerran”, Bella marisi. ”Mutta sinulla se on varmaan vielä kauheampaa.”
”Alan tulla immuuniksi koulutehtäville”, vastasin kohauttaen olkiani. ”Mutta hyvää yötä, Bella”, jatkoin, sillä kuulin Lucasin askeleet – ja ajatukset.
”Kauniita unia, Edward”, hän kuiskasi, ja minä hävisin nopeasti maisemasta, tuntien jälleen kummallista, odottamatonta toivoa.
 
Bella's PoV

Olin hämmentynyt, erittäin hämilläni. En todellakaan tiennyt mikä oli tilanne, mitä Edward ajatteli minusta... En tiennyt oikeastaan mitään, olin niin yllättynyt. Hän oli koko päivän käyttäytynyt hyvin herrasmiesmäisesti, mutta se saattoi olla tavallista häneltä. Tavallista tai ei, Edward oli kokonaisuudessaan pökerryttävän hurmaava tapaus. Kun hänen kanssaan jutellessani olin erehtynyt vilkaisemaan häntä kasvoihin, läheltä piti etten seonnut sanoissani ja mennyt veteläksi. Olisin kyllä mennytkin, jos se ei olisi mahdotonta vampyyreille.

”Bella”, Lucas kuiskasi ja tunsin kädet lanteillani.
”Luke”, mutisin.
”Meillä ei ole ollut kahdenkeskeistä aikaa aikoihin”, hän kuiski korvaani työntäen minua hellästi kohti makuuhuonettamme.
”Viime yönä viimeksi”, korjasin hymähtäen.
”Se on pitkä aika, se. Täällä ei ole kehdannut edes suudella kun kokonainen vampyyriarmeija on kyyläämässä.”
”Eivät he mitään kyylää”, puolustin, mutta huulet tukkivat vastalauseeni.

Hetken – oikeastaan useammankin hetken – minä mietin Edwardia. Minä mietin, mitä hän nyt ajattelisi, viereisessä huoneessaan? Tein taas jotain täysin idioottimaista, harkitsematonta ja typerää. Pieni huomaamaton ponnistus. Edward, anteeksi. Yritän pitää hänet hiukan hiljaisempana. Vaikka Lucas mölysi aivan tarkoituksellisesti. Minulla käväisi mielessä, tekikö hän tämän kaiken tahalteen. Ei hän tavallisesti ikävöinyt minua näin nopeasti. En halunnut olla mikään pelinappula hänen valloitusleikeissään.
« Viimeksi muokattu: 12.05.2010 06:53:28 kirjoittanut makeaavettä »
dream as if you'll live forever
live as if you'll die today

Sarkku

  • Green Day holisti
  • ***
  • Viestejä: 175
  • ava by NiNNNi
Vs: My Dear, My Soulmate (4. luku 11.5.)
« Vastaus #35 : 11.05.2010 23:54:44 »
Hyvä luku jälleen :D
Taidan toistaa vähän itseäni...
Jatkoa

Sarkku
Do you know what's worth fighting for?
When it's not worth dying for?

Tuhisija

  • Vieras
Vs: My Dear, My Soulmate (4. luku 11.5.)
« Vastaus #36 : 12.05.2010 00:32:08 »
Jee, jatkoa.  Mukavaa, että tuli aika nopeasti.  Luvu oli pituudeltaan ihan hyvä, mutta turha sitä on yrittää tunkea väkisin täydennystä, jos ei vain keksi mitään/niillä tapahtumilla ei olisi mitään merkitystä.  Ja tässä ollaan edetty sopivaa tahtia edelleen, ei liian nopeaa.
Lucas on kyllä löytänyt Edwardista heti vihollisensa.  Ja Edward Lucaksesta.  Oivoi.  Jasper oli söpö heitellessään Edwardia pullanmuruilla, awws.  Se oli kiva kohta.  Harmi ettei Emmett ollut paikalla!

Pari virhettä:
Lainaus
Hänen piti Lucasia kädestä,
Hän

Lainaus
”Se on pitkä aika, se. Täällä ei ole kehdannut edes suudella kun kokonainen vampyyriarmeija kyyläämässä.”
on taitaa puuttua viimeisestä lauseesta.

Mukavaa ja sujuvaa tekstiä jälleen.  Kiitos tästä luvusta, odotan seuraavaa :)

minnamoi

  • ***
  • Viestejä: 193
  • Kwop kilawtley
Vs: My Dear, My Soulmate (4. luku 11.5.)
« Vastaus #37 : 12.05.2010 14:33:03 »
oi tää oli tosi sulonen luku! :) tykkäsin kovasti ja oli kiva lukee tota Edwardin "pohdintaa" siitä et voiko jollain olla kaks sielunkumpanii jnejne.! :) kuvailit tosi hyvin Edwardin ajatuksia! :) en nyt ehi enempää kommentoimaan, mutta hyvä luku oli niinku aina! :)

minnamoi♥
"Disco is back, motherfuckers!"♥

jennumiu

  • ***
  • Viestejä: 234
    • We still are made of greed
Vs: My Dear, My Soulmate (4. luku 11.5.)
« Vastaus #38 : 12.05.2010 15:26:32 »
vooi , sulonen luku  :-*
Lainaus
Jasperin mielestä ilmeisesti oli hyvin hauskaa viskoa minua pullanmuruilla, vaikka sai sekä työntekijöiltä että minulta varoittelevia katseita osakseen.
Edward taitaa olla ehkä pikkasen rakastunut? Katsele välillä muuallekin, sen sijaan että tapitat Bellaa koko ajan.
ihana jasper <3
ja nuo edwardin ajatukset oli kivoja , niin edwardmaisia  ;)
jatkoa

jennumiu
This is the way the world ends
Not with a bang but a whimper

Deph

  • Herkuttelija
  • ***
  • Viestejä: 589
Vs: My Dear, My Soulmate (4. luku 11.5.)
« Vastaus #39 : 12.05.2010 17:13:52 »
Tämä oli tosi hyvä luku <3
Aws, mitä Edward ajattelee Bellasta ! ♥
Lucas ärsyttää minua suunnattommasti! ARGH. Niiiiinnnn $@€@$@!½½!1$@$@€!!
Joo mutta tosi ihana luku oli ja tykkäsin ihan sikana <3 (:
Kirjoitat tosi upeasti, enkä yhtään virhettä huomannut.
Jatkoa vaan !

Deph
On hiljaisuus niin täydellisen hiljaista.
Samuli Putro - Olet puolisoni nyt

Avatar Irkku