A/N:
En-nu: kiitos sinullekin
Sainkin tämän luvun jo näin pian valmiiksi eli yhdessä illassa. Tekstin laatukin taitaa olla sitä luokkaa, että sen voisi polttaa takassa mutta koittakaa kestää.
Luku 1Makasin sängylläni ja näpräsin kännykkää. Normaalisti olisin ollut tähän aikaan rannalla 'porukkani' kanssa. Porukalla tarkoitan siis Angelaa, Jessicaa, Tyleriä ja Mikeä. Paras entinen ystäväni Lauren oli erkaantunut meistä, kun oli kuullut joltain ei-niin-luotettavalta-ihmiseltä, että olin puhunut pahaa hänestä. Olen aika varma, että juorun oli laittanut liikkeelle Tanya, koulun jakorasia.
Säikähdin, kun yhtäkkiä kännykkäni rupesi tärisemään. Näytössä vilkkui laatikko "uusi viesti vastaanotettu".
Lähettäjä: Jessica
Päivämäärä: 06/07/2010
Aika: 3:15 PM
Bella! tule äkkiä rannalle. Tultiin Angelan kanssa tänne ehkä puoli tuntia sitten ja ajateltiin pyytää sinutkin mukaan. Tulethan? Please?
Täällä on hietikko täynnä komeita kundeja! Ahh. Luulen, että tuo tummahiuksinen juuri vilkaisi minua.Jessicalle ei voinut sanoa ei, joten päätin lähteä.
Pakkasin mustaan kangaskassiini pyyhkeen, avaimet ja kännykän, jonka jälkeen vaihdoin mustien minishortsejeni ja toppini alle siniset bikinit. Ei niitä pukukoppeja voisi kuitenkaan käyttää, kun pojat olivat poranneet ne täyteen pieniä reikiä ja kirjoittaneet kaiken maailman juttuja seinille.
Juoksin portaat alas eteiseen ja huikkasin äidilleni:
"Heippa, menen rannalle!",sanoin ja vedin samalla mustia Converseja jalkaani. Olin kerrankin saanut tahtoni läpi, vaikka en yleensä perustanutkaan merkkivaatteista.
"Bella! Muistathan laittaa aurinkorasvaa?"
"Kyllä, kyllä."
Kun olin ehtinyt parin korttelin päähän punaisella Chevylläni, tunsin kännykkäni
jälleen tärisevän.
"Bells! Missä sinä viivyt? Me saatiin seuraksi yksi poikaporukka, emmekä me edes tehneet aloitetta! Tai no.. olenhan minä aika kaunis näissä minun uusissa uikkareissani...""Olen kohta siellä", keskeytin hänet ja suljin puhelimen. En minä samaan aikaan voisi ohjata autoa ja puhua puhelimessa! Minun onnellani en selviäisi siitä, autoni joutuisi haitariksi puun kylkeen. Tai ajaisin kenties jonkun eläkeläisen päälle.
Saavuin rannalle ja kiersin parkkipaikkaa turhautuneena. Miksi, oi miksi minulla oli näin huono onni, enkä löytänyt edes parkkipaikkaa täältä autojen merestä? Päätin pysäköidä hiukan kauemmas.
Otin laukkuni, astuin ulos autosta ja paiskasin oven kiinni. Lukitsin auton ja lähdin lampsimaan kohti rantaa.
Pian kuulinkin jo Jessican huudon:
"Hei! Päästä minut alas!"
Nopeutin tahtiani ja huomasinkin hänen nauravan jonkun tummahiuksisen pojan käsivarsilla.
Hän oli varmaan se ylisöpö poika, josta Jessica oli paasannut. Pojalla oli siniset silmät ja suloinen hymy, mutta hän ei ollut ollenkaan minun tyyppiäni.
Angelallakin näytti olevan miesseuraa. Päätin olla menemättä sinne, sillä minä kuitenkin vain pilaisin tunnelman.
Kävelin hiekka-alueelle ja otin tennarini pois jalasta. Levitin pyyhkeeni vähän kauemmas huutavista lapsiperheistä ja riisuin päällisvaatteeni pois, että voisin olla pelkissä bikineissäni. Sain osakseni katseita ja viheltelyjä läheiseltä lentopallokentältä. Voin vannoa, että joku huutaa kohta jotain tyyliin: "Minkä värinen on paloauto?" tai "Rajoita tuota poskipunan käyttöä!".
Otin aurinkolasini, laskeuduin pyyhkeelleni ja vaivuin uneen.
***
Heräsin siihen, kun tunsin jonkun puhuvan. En avannut silmiäni.
"Kuka olet ja miksi olet yksin?", kuulin äänen sanovan.
Otin lasit pois ja nousin istumaan. Mihin kaikki olivat kadonneet? Aurinko oli laskemassa taivaanrannan taa enkä enää kuullut lapsien kiljuntaa, saatikka sitten Jessican huutoa.
Katsoin ylös ja näin ihan
siedettävän näköisen pojan kumartuneena ylleni, peittäen auringon. Ah, ketä minä huijaan? Hän oli aivan järjettömän komea. Pojalla oli pronssin väriset hiukset ja päässään mustasankaiset Raybanit. Ja voi luoja sitä vartaloa.
Keskeytin hämmästelyni ja vastasin:
"Be-bella. Tai siis Isabella...eikun..." Miksi minä aina takeltelin sanoissani kun puhuin jollekin. Se saa minut näyttämään idiootilta.
"Hauska tavata, Bella. Olen Edward", hän vastasi huvittuneella äänellä ja otti lasit pois päästään.
Sydämeni tihensi tahtiaan, kun näin hänen syvän vihreät silmänsä. Nyt olin varma tästä. Hän on aivan varmasti jonkun sortin pelimies. Ei kukaan muu viitsisi edes
vilkaista minuun päinkään.
"Hei", sain sanottua. "Ja heippa", jatkoin.
Edward katsoi minua hämmästyneenä ja kohotti toista kulmaansa.
"Mihinkäs neiti on lähdossä? Vastahan minä tulin juttelemaan sinulle", hän valitti pettyneenä, alahuuli söpösti törröttäen.
"Anteeksi vain, mutta olen rouva."
HAH! Hänen ilmeensä oli korvaamaton.
"No en oikeasti, mutta minä lähden nyt. Mitäs tulit juttelemaan", sanoin ja vedin samalla shortseja jalkaani.
"C'moon. Mitä muka tein väärin?", hän kysyi 'rennosti'. Oikeasti hänen silmistään paistoi epäluulo.
"En siedä kundeja, jotka yrittävät häikäistä minut."
"Häikäistä sinut?", hän kysyi ja hymyili vinosti.
"Etkö muka tajua sinun vaikutusta minuun?", tuhahdin ja tajusin vasta parin sekunnin jälkeen, mitä olin juuri mennyt möläyttämään. Tunsin punan karkaavan poskilleni.
"Hah, en. Mitäpä jos kertoisit minulle siitä?"
"En, koska lähden nyt." Olin saanut topin päälle ja kengät jalkaan samalla kun olin väitellyt Edwardin kanssa.
Kuulin juoksuaskeleita takaani ja käännyin sanomaan:
"Äläkä seuraa minua."
Edward jäi seisomaan siihen paikkaan ja käytin tilaisuutta hyväkseni, joten juoksin autolleni ja huristelin rannalta pois.
Jotenkin minusta tuntuu, ettei hän aio luovuttaa...
